Jump to content
Sami Paakkanen

Jännittäminen (psyykkinen valmennus)

Recommended Posts

Moi,

 

eduskunnan kyselytunti jatkuu..

 

Millaisia mahdollisia pelitilanteita käyt mielessäsi läpi? Jos esimerkkejä olisi niin hieno homma !

 

Toihan kuulosti tiukalta menolta, että sinua ei enempää jännittänyt peliin mukaan meneminen, vaikka se ei aivan selvä ollutkaan :) Pieni lipsahdus jännittämisen ohi.. Kyllä se paluu arkeen vielä tule, tiukkoja tilanteita on elämältä luvassa varmasti myös jatkossa. Hiljalleen joudut myös tottumaan siihen, että tuo jännittämisen tunne tulee paljon lievemmäksi ja päätä ei pakota niin kovasti ennen peliä ja jalatkin ovat vähän köykäsemmät;) Puhumisen kautta se vain tulee automaattisesti helpommin balanssissa olevaksi tunteeksi, väitän mä..

 

Heikkouksia luettelet helposti, oletko yleensä taipuvainen kallistumaan omien virheiden etsimiseen ja niiden miettimiseen? Kumpi, positiivinen vai negatiivinen on sinun tunnetila/olotila yleensä, kun olet vaikka kavereiden kanssa tai tietyn porukan kanssa? Onko helppo olla rentona isossa seurassa/ryhmässä?

 

Mitä muita vahvuuksia sinulla on, joilla voisit pärjätä tiukkaa vastustajaa vastaan? Pakko olla muutakin kuin pelin luku, et muuten femmassa pelaisi. Liukkarit oli yksi jonka bongasin, minusta se kertoo yhteenkuuluvuuden tunteesta, että olet valmis pistämään itsesi likoon joukkueen puolesta. Valmentaja tykkää. Itsekkäitä yksilöitäkin tarvitaan tekemään vaikka maaleja, mutta.. Mitä sinulla on muuta? Iskeekö perus kotimainen asenne, itseä on vaikea kehua :) ? Ja tuokin pelinluku vahvuutena on pakko vähän mitätöidä; "Sitäkin pitää parantaa ja paljon !". Jotain osaat kun femmaa pelaat, älä yritä..

 

 

-Sami

Sori Sami, kiireiden keskellä on jäänyt vastaaminen puolitiehen.

Pelitilanteista käyn läpi kaikkia tilanteita. Miten pysäytän vastustajan, heitän puolenvaihdoin tai pusken palloa kulmapotkusta. Toki tämmöinen puujalkapakki haaveilee myös maalinteosta...

 

En osaa kehua itseäni, varsinkaan futaajana. Tänään(kin) oli taas niin heikko peli, varmaan elämäni huonoin. Oikein hävetti olla kopissa pelin jälkeen. Jouduin pelaamaan yllättävän paljon (oli todella kova vastustaja) ja mikään ei sujunut. Vastustajan nopeat laiturit veivät kuin litran mittaa ja muu peruspelaamminen (syötöt yms) meni ihan reisille. Kun ei saanut pelin alusta asti hyvää alkua peliin (olin siis avauksessa) niin koko peli meni ihan reisille.

 

Tänään ei ollut taas niin pahaa jännitystä ennen peliä, vaikka pientä tutinaa ehkä oli päivän mittaan. Lisäksi yleensä ennen pelejä vessakäynnit lisääntyy (jäänyt mainitsematta).

Noh, onneksi kausi päättyyy ja loppuu meikäläisen räpellykset kentällä!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi.

 

 

Ei kiirus näissä hommissa. Rauhallinen tai lähinnä sinun oma tahti määrää miten mennään ja missä mennään eli vastaat, kun tuntuu siltä ja mihin koet halua vastata. Minulle tulee paljon kysymyksiä mieleen tekstisi pohjalta ja kysyn paljon.

 

Ovatko nuo ajattelemasi tilanteet selkeitä kuvia mielessäsi esim. syöttö tulee sinulle, otat sen pehmeästi haltuun ja sen jälkeen heität pallon kevyesti toiselle laidalle? Minua kiinnostaa sinun tapa miettiä etukäteen asioita. Kuinka yksityiskohtaisesti teet sitä ja millainen on noiden tilanteiden sävy eli onnistutko aina niissä vai meneekö niissä jokin pieleen toistuvasti, vai katkeavatko mielikuvat johonkin epäselvään kohtaan? Millaisista maalitekotilanteista tai paikoista, maaleista haaveilet? Kuinka tilanne kuvitelmissa päättyy eli saatko tehtyä maalin? Onko tilanteiden miettiminen paljon yksityiskohtaisempaa kuin tässä minun kuvaamani vai onko pinnallisempaa?

 

Itsensä kehuminen ei ole välttämättömyys. Realistinen kuva itsestään on peliä auttava asia eli se olisi hyvä pyrkimys. Realistinen kuva muodostuu mahdollisimman rehellisestä itsensä tarkastelusta. Sitä teet, mutta nyt otat minun näkökulmasta tarkasteltuna hyvin vahvasti esille negatiiviset puolet ja ne tunnut löytävän pelistäsi helposti. Ne ovat myös realismia, mutta se toinen puoli on jostain syystä vaikeampi tutkittava alue vai?

Tuo mainitsemasi häpeä kuulostaa hyvin voimakkaalta tunnetilalta pelin jälkeen. Teitkö pelissä parhaasi, sen minkä kykenit? Yrititkö joka tilanteessa niin hyvin kuin osasit tai voit? Sanoiko kukaan joukkuekaveri tai valmentaja, ehkä yleisö sinulle mitään postitiivista pelin aikana tai sen jälkeen, onnistuiko jokin tilanne/asia pelissä hyvin, kohtalaisesti tai loistavasti? Tuliko vedettyä puikkoja tai muuta mistä saa usein pienet hehkutukset aikaan?

 

Oletko itseäsi kohtaan kovin vaativa eli pyritkö täydellisyyteen  tai jonkun muun asettamaa tasoa kohti tai kuviteltua hyvää suoritusta kohti (esim jokin idoli tai Mestareidenliigassa nähty suoritus)?

 

Millainen veto sinulla on? Miten pääpeli sujuu, oletko hyvä lukemaan pallon lentorataa kulmissa/vapareissa? Uskallatko kokeilla helposti vetoa ja mikä on pelissä se ennen vetoa oleva hetki mielessä, onko tunteen valtaama esim. "Nyt pitää onnistua"?

 

Toi vessassa käynti on hyvä merkki, se kertoo hormoonien lähtevän liikenteeseen. Vaikka kuinka osaisit ottaa rennosti pelin niin toi vessahädän tunne ennen peliä saattaa säilyä silti. Usein voi olla, että virtsaa tulee vain tippa tai pari eli enemmän on kyse kehon valmiustilasta. Valmiustila on asia, jolloin olet todella sensitiivinen asioiden suhteen, ehkä tunneherkkä, valpas tai havaintokyky on äärettömän terävä, myös väärille tulkinnoille (vastustaja on aivan ylivertainen tai jotain vastaavaa).

 

Mä mietin tota alun merkitystä eli se huono alku värittää ilmeisesti koko pelin, vai? Oletko onnistunut joskus kääntämään pelin paremmaksi huonon alun jälkeen tai epäonnistumisen jälkeen yleensä? Jos olet onnistunut kääntämän niin teitkö sen itse vai muun joukkueen avulla/tuella? Vaikuttaako heti ensimmäinen moka tuohon loppu pelin fiilikseen  eli jääkö huono fiilis helposti päälle?

 

Harmi kun kausi päättyy, olet lähtenyt hyvää vauhtia tutkailemaan omaa jännitystäsi, mutta aiheesta voi jatkaa toki ilman pelejäkin.. :)

 

 

Minä huomaan meidän keskustelun menevän monen muun tunteen alueelle jännityksen tutkimisen myötä ja niistä jännitys saa juuri voimansa. Jokaisella voi olla vähän omat eritysilaatuiset tunneyhdistelmänsä tässä kohdin, mutta sinulla kuulostaa vahvoilta pari tunnetta. Olet maininnut häpeän epäonnistumistesi jälkeen ja pettymysten itseä kohtaan syttyvän samasta syystä. Onko halua sukeltaa syvemmälle tässä asiassa julkisesti eli puhua pettymyksistäsi ja häpeästäsi? Ovat hyvin henkilökohtaista aluetta.

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi.

 

Ovatko nuo ajattelemasi tilanteet selkeitä kuvia mielessäsi esim. syöttö tulee sinulle, otat sen pehmeästi haltuun ja sen jälkeen heität pallon kevyesti toiselle laidalle? Minua kiinnostaa sinun tapa miettiä etukäteen asioita. Kuinka yksityiskohtaisesti teet sitä ja millainen on noiden tilanteiden sävy eli onnistutko aina niissä vai meneekö niissä jokin pieleen toistuvasti, vai katkeavatko mielikuvat johonkin epäselvään kohtaan? Millaisista maalitekotilanteista tai paikoista, maaleista haaveilet? Kuinka tilanne kuvitelmissa päättyy eli saatko tehtyä maalin? Onko tilanteiden miettiminen paljon yksityiskohtaisempaa kuin tässä minun kuvaamani vai onko pinnallisempaa?

 

Teitkö pelissä parhaasi, sen minkä kykenit? Yrititkö joka tilanteessa niin hyvin kuin osasit tai voit? Sanoiko kukaan joukkuekaveri tai valmentaja, ehkä yleisö sinulle mitään postitiivista pelin aikana tai sen jälkeen, onnistuiko jokin tilanne/asia pelissä hyvin, kohtalaisesti tai loistavasti? Tuliko vedettyä puikkoja tai muuta mistä saa usein pienet hehkutukset aikaan?

 

Oletko itseäsi kohtaan kovin vaativa eli pyritkö täydellisyyteen  tai jonkun muun asettamaa tasoa kohti tai kuviteltua hyvää suoritusta kohti (esim jokin idoli tai Mestareidenliigassa nähty suoritus)?

 

Millainen veto sinulla on? Miten pääpeli sujuu, oletko hyvä lukemaan pallon lentorataa kulmissa/vapareissa? Uskallatko kokeilla helposti vetoa ja mikä on pelissä se ennen vetoa oleva hetki mielessä, onko tunteen valtaama esim. "Nyt pitää onnistua"?

 

Toi vessassa käynti on hyvä merkki, se kertoo hormoonien lähtevän liikenteeseen. Vaikka kuinka osaisit ottaa rennosti pelin niin toi vessahädän tunne ennen peliä saattaa säilyä silti. Usein voi olla, että virtsaa tulee vain tippa tai pari eli enemmän on kyse kehon valmiustilasta. Valmiustila on asia, jolloin olet todella sensitiivinen asioiden suhteen, ehkä tunneherkkä, valpas tai havaintokyky on äärettömän terävä, myös väärille tulkinnoille (vastustaja on aivan ylivertainen tai jotain vastaavaa).

 

Mä mietin tota alun merkitystä eli se huono alku värittää ilmeisesti koko pelin, vai? Oletko onnistunut joskus kääntämään pelin paremmaksi huonon alun jälkeen tai epäonnistumisen jälkeen yleensä? Jos olet onnistunut kääntämän niin teitkö sen itse vai muun joukkueen avulla/tuella? Vaikuttaako heti ensimmäinen moka tuohon loppu pelin fiilikseen  eli jääkö huono fiilis helposti päälle?

 

Harmi kun kausi päättyy, olet lähtenyt hyvää vauhtia tutkailemaan omaa jännitystäsi, mutta aiheesta voi jatkaa toki ilman pelejäkin.. :)

 

 

Minä huomaan meidän keskustelun menevän monen muun tunteen alueelle jännityksen tutkimisen myötä ja niistä jännitys saa juuri voimansa. Jokaisella voi olla vähän omat eritysilaatuiset tunneyhdistelmänsä tässä kohdin, mutta sinulla kuulostaa vahvoilta pari tunnetta. Olet maininnut häpeän epäonnistumistesi jälkeen ja pettymysten itseä kohtaan syttyvän samasta syystä. Onko halua sukeltaa syvemmälle tässä asiassa julkisesti eli puhua pettymyksistäsi ja häpeästäsi? Ovat hyvin henkilökohtaista aluetta.

 

 

-Sami

 

Yleensä ne tilanteet on semmoisia omia kuvitelmia, jossa tekisin sellaisia hienoja suorituksia, joita en todellisuudessa kyllä edes osaisi. Ei niillä kuvitelmissa paljon epäonnistumisia ole...

Maalit yleensä jtn puskumaaleja. Olen melko pitkä kaveri ja sen vuoksi nousen kulmatilanteisiin mukaan ja joskus jopa pitänyt itseäni ihan ok pääpelaajana. Mutta nyt ihan rehellisesti sanoen olen täysi lammas kulmatilanteissa. Omissa kuvitelmissa olen se "Martin Skrtel" joka hyökkää röyhkeästi pallolle. Mutta näin ei oikeasti tapahdu. En tiedä miksi jäädyn aina, kun pitäisi sinne pallolle rynnätä. Ehkä se on sitä arkuutta, kun pari kertaa on tuollaisissa kontaktitilanteissa sattunut aiemmin.

Maaleista haaveilen tietysti myös siksi, että junnuja pelasin hyökkääjänä ja olin kyllä suht kova maaliruisku (vaikka itse sanonkin). Nyt olenkin päätynyt sitten puolustajaksi, kun jalka ei liiku junnuvuosien tapaan.

 

Pyrin aina tekemään parhaani, mutta esim. juuri viime pelin jälkeen tuntui heti siltä, etten saanut esitettyä sitä parasta peliä mitä pystyisin tekemään. Arkailin liikaa tilanteissa, en saanut syöttöjä kohdilleen ja luin peliä huonosti ja olin ratkaisevasti aina myöhässä tilanteista.

Minussa on kyllä perfektionistin vikaa, ehkä liikaakin. Pyrin aina täydellisyyteen, oli se sitten jalkapallossa tai vaikka töissä keittiössä. Keskikertainen ei kelpaa, vaan pitää saada paras tulos aikaiseksi. Sen takia ehkä se itsensä kehuminenkin on vaikeaa, sillä ajattelen aina, että tuonkin asian olisi voinut tehdä paremmin.

 

Joskus on tietty käynyt niin, että jos peli on alkanut huonosti, niin olen saanut paremmin juonesta kiinni myöhemmässä vaiheessa peliä. Mutta yleensä se menee niin, että jos alku kusasee, niin koko peli kusasee. Siinä alkaa miettimään liikaa asioita ja siitä se pelikeskittyminen kärsii.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi Torres !

 

 

Pari päivää meni mietiskellessä muita asiaoita, nyt rauhassa taas tämän äärellä.

 

Tuottaako toi arkailusi sinulle häpeää eli häpeätkö tyyliäsi pelata varovaisesti? Minusta toi sun arkailu kuulostaa taas kerran hiton luonnolliselta. Kun on pitkään pelaamatta niin se oma varovaisuus on hyvä asia, sillä keho on vähän "jäässä" tauon vuoksi. Olen nähnyt ja kuullut enemmän kuin yhden pelaajan loukkaantuneen vuosien tauon jälkeisen comebackin tiimellyksessä. Pahoja loukkaantumisia, polvet soseeksi yms... Mä luulen et se on ihan viisasta itsesuojelua, toi varovaisuus meinaan :) Pikkuhiljaa tohon rymistelyyn pääsee mukaan. Ensin usein treeneissä ja peleissä ottaa pikkusta kontaktia ja sit ehkä hiljalleen tulee se varmuus taas omasta kehosta ja voimistaan suhteessa muihin ja homma muuttuu luonnostaan hieman helpommaksi. Jokaisen kroppa on vähän omanlainen ja toisilal se kestää enemmän rymistelyä kuin toisilla. Tuota kontakia kun ei normaalissa arjessa tule juuri treenattua, ei noita pystypaineja niin kovin paljon työpaikoilla tai kouluissa harrasteta, varsinkaan juostessa. Lapsena ne olivat osa elämää, mutta monilla ne jäävät vanhetessa vähemmälle. Ja ehkä sun elämä myös on opettanut sua varomaan...

 

Vitsi mä diggaan, tuot noi mielikuvat myös hyvin mukaan tähän hommaan !! Ne ovat yleensä hiton paljastavia ja ohjaavat suoraan ns. sylttytehtaalle. Tuo kertomasi kuvitelma kuulostaa mukavalta, olla jossain erityisen hyvä ja onnistua täydellisesti ! Ajattelen kuvitelmasi mestarillisten suoritusten luovan myös paineita, vaikka ne ovat samaan aikaan myös nautinnollisia? Kuvitelmissasi taidat olla myös aika vaativa itseäsi kohtaan, kun vain täydellisyys kelpaa :)  Osaatko sanoa, mistä vaativuutesi itseäsi kohtaan on syntynyt? Ovatko vanhempasi olleet sinua kohtaan vaativia? Mä en vielä pääse jyvälle tuosta vaativuudestasi itseäsi kohtaan.

 

 

Olen poiminut kolme tunnetta keskustelujemme pohjalta; pelko, häpeä, pettymys. Niistä puhuminen auttaa sinuiksi jännittämisen kanssa.

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Tuottaako toi arkailusi sinulle häpeää eli häpeätkö tyyliäsi pelata varovaisesti? Minusta toi sun arkailu kuulostaa taas kerran hiton luonnolliselta. Kun on pitkään pelaamatta niin se oma varovaisuus on hyvä asia, sillä keho on vähän "jäässä" tauon vuoksi. Olen nähnyt ja kuullut enemmän kuin yhden pelaajan loukkaantuneen vuosien tauon jälkeisen comebackin tiimellyksessä. Pahoja loukkaantumisia, polvet soseeksi yms... Mä luulen et se on ihan viisasta itsesuojelua, toi varovaisuus meinaan :) Pikkuhiljaa tohon rymistelyyn pääsee mukaan. Ensin usein treeneissä ja peleissä ottaa pikkusta kontaktia ja sit ehkä hiljalleen tulee se varmuus taas omasta kehosta ja voimistaan suhteessa muihin ja homma muuttuu luonnostaan hieman helpommaksi. Jokaisen kroppa on vähän omanlainen ja toisilal se kestää enemmän rymistelyä kuin toisilla. Tuota kontakia kun ei normaalissa arjessa tule juuri treenattua, ei noita pystypaineja niin kovin paljon työpaikoilla tai kouluissa harrasteta, varsinkaan juostessa. Lapsena ne olivat osa elämää, mutta monilla ne jäävät vanhetessa vähemmälle. Ja ehkä sun elämä myös on opettanut sua varomaan...

 

Vitsi mä diggaan, tuot noi mielikuvat myös hyvin mukaan tähän hommaan !! Ne ovat yleensä hiton paljastavia ja ohjaavat suoraan ns. sylttytehtaalle. Tuo kertomasi kuvitelma kuulostaa mukavalta, olla jossain erityisen hyvä ja onnistua täydellisesti ! Ajattelen kuvitelmasi mestarillisten suoritusten luovan myös paineita, vaikka ne ovat samaan aikaan myös nautinnollisia? Kuvitelmissasi taidat olla myös aika vaativa itseäsi kohtaan, kun vain täydellisyys kelpaa :) Osaatko sanoa, mistä vaativuutesi itseäsi kohtaan on syntynyt? Ovatko vanhempasi olleet sinua kohtaan vaativia? Mä en vielä pääse jyvälle tuosta vaativuudestasi itseäsi kohtaan.

 

 

Olen poiminut kolme tunnetta keskustelujemme pohjalta; pelko, häpeä, pettymys. Niistä puhuminen auttaa sinuiksi jännittämisen kanssa.

 

 

 

-Sami

 

Noo...kyllä mä taidan vähän hävetä. Olen nyt kuitenkin saanut tällä kaudella jokusen pelin alle, mutta silti peli on sen näköistä, että olisin vasta aloittanut futiksen.

Mitä tulee vaativuuteen, niin kyllä, olen todella vaativa itseäni kohtaan. Ehkä minulla on sitten liian kovat luulot itsestäni. Tuo vaativuus pätee kyllä muussakin elämässä kuin vain jalkapallossa. Se pätee myös töissä, kotona yms. Nuorempana kotona minulla oli kyllä sellainen kuri, etten paljoa viittinyt laittaa vastaan ja minulta on kyllä vaadittu enemmän kuin nuoremmalta sisareltani. Olen kyllä siitä kiitollinen, sillä olen saanut siitä hyvät eväät jatkoa ajatellen. Sitten kun jossain elämän vaiheessa syntyy Torres junioreita, niin heillekin haluan tehdä selväksi sen, ettei kultalusikalla tule mitään. Nyt karkaa aiheesta, palataan asiaan.

 

Huomisesta saattaa tulla kyllä melkoinen paniikki. Huomenna on kauden kolmanneksi viimeinen peli ja valmentajalta tuli tänään viesti, että meikäläinen tällä näkymää todennäköisesti joutuu maaliin, sillä pelikelpoista veskaria ei tällä hetkellä ole. Lisäksi kun vastaan asettuu sarjan kakkosena oleva joukkue, jolta kevätkaudelta tuli jo turpiin kertaalleen...

En edes ole maalivahti enkä varsinkaan ole hyvä siinä. Joskus tuli vain uhrauduttua treeneissä maaliin ja sama leima jatkuu edelleen. Olen pelannut yhdessä pelissä aiemmin maalissa (tämän vuoden keväällä ennen sarjakauden alkua treenipelissä). Se matsi loppui n. 25-30 minuutin kohdilla, kun vastustajan hyökkääjä jyräsi minut ja lopulta päädyin Taysin ensiavun kautta käsi kantositeessä kotiin (olkapäävamma). En päästänyt maalia siihen mennessä, mutta pieni "trauma" siitä on jäänyt, kun sen kova tälli tuli. Siinäkin tuli pelattua liian pehmeästi.

Tämä siis lisää jännitystä huomiselle entisestään.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moro.

 

 

Mä muistelen että sulla oli pitkä tauko jalkapallossa terveyden vuoksi eli vuosi lajin parissa on vielä melko lyhyt aika. Eikö sinulla ollut useampi vuosi välissä? Toi fyysinen kontakti eli oman kehon tunteminen fyysisen kestävyyden osalta taklauksien vastaanottamisessa vie aikaa, älä ole itsellesi liian ankara ja vaadi heti kehoasi olemaan valmis. Anna kehollesi aikaa totutella ja mielelle myös. Toisen ihmisen aggression vastaanottaminen on aina oma juttunsa. Taklaus on aggression käyttöä tai sen kohteena olemista.

 

Hyvä että aihe karkaa välillä, sitä se tunnepuolen työskentely on välillä. Näen myös pelin parhaimmillaan sellaisena, se karkaa käsistä hyvällä tavalla ja silloin kykenee olemaan hiton luova kentällä. Mikään opittu ei sido, vaan pystyt toimimaan pelissä monella eri tavoin ja tekemään yllättäviä ratkaisuja. Sama tunnepuolessa.. Vanhat asiat usein lukitsevat meitä ja estää meitä olemasta tässä ja nyt. Tässä ja nyt olotilassa teemme vain hetkessä olevien ärsykkeiden suhteen havaintoja, olemme siis erittäin herkkiä pelissä tapahtuvien asioiden suhteen, jolloin me pysytymme mukautumaan peliin hyvin; vastustajan rytmiin, joukkuetovereiden rytmiin ja tästä taas seuraa helposti se, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.. ja paljon muuta mukava :)

 

Kuulostaa siltä että himassa on onnistuttu istuttamaan tuo vaativuus evääksi elämään. Kuten sanoit, toisaalta se on hyvä asia, mutta toinen puoli kolikkoa on sitten tuo virheiden pelko ja niiden seurauksena koettu häpeä. Mä uskon jännityksen syntyvän kuvailemasi kaltaisen vaativien vanhempien tai vanhemman edesauttamana. Kun on kova kuri niin sitä helposti pelkää virheiden tekemistä.

 

Minusta sinulla ei kuulosta alkuunkaan olevan liian kovat luulot itsestäsi. Olet aika vaatimaton monella tavalla, ainakin täällä puhuessasi. Onko näin kaveriporukassa myös? Uskallatko olla herkkä muiden miesten keskellä?

 

Kuulostaa siltä, että kuvittelet paljon juuri samoja tunteita, joiden kanssa painit arjen askareissakin.

 

Hyvä mielikuvitus on minusta yksi luovuudesta kertova asia.

 

 

 

Maalivahdin toimi on juuri se vaativin paikka, koska virhe näkyy usein välittömästi tulostaululla. Toivottavasti luet ennen peliä tämän seuraavan lauseen...

 

Mä tarjoon kahvit, jos sanot kopissa jätkille omasta tunteestasi, jos siis jännität ihan helvetisti ennen peliä, kuten veikkaan että tunnet ;o) .

 

 

Yritä huomenna illalla laittaa tänne peliä edeltävää tunnetta, ajatuksia yms. ja sit pelin jälkeisiä tunteita, ajatuksia?

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moro.

 

 

Mä muistelen että sulla oli pitkä tauko jalkapallossa terveyden vuoksi eli vuosi lajin parissa on vielä melko lyhyt aika. Eikö sinulla ollut useampi vuosi välissä? Toi fyysinen kontakti eli oman kehon tunteminen fyysisen kestävyyden osalta taklauksien vastaanottamisessa vie aikaa, älä ole itsellesi liian ankara ja vaadi heti kehoasi olemaan valmis. Anna kehollesi aikaa totutella ja mielelle myös. Toisen ihmisen aggression vastaanottaminen on aina oma juttunsa. Taklaus on aggression käyttöä tai sen kohteena olemista.

 

Hyvä että aihe karkaa välillä, sitä se tunnepuolen työskentely on välillä. Näen myös pelin parhaimmillaan sellaisena, se karkaa käsistä hyvällä tavalla ja silloin kykenee olemaan hiton luova kentällä. Mikään opittu ei sido, vaan pystyt toimimaan pelissä monella eri tavoin ja tekemään yllättäviä ratkaisuja. Sama tunnepuolessa.. Vanhat asiat usein lukitsevat meitä ja estää meitä olemasta tässä ja nyt. Tässä ja nyt olotilassa teemme vain hetkessä olevien ärsykkeiden suhteen havaintoja, olemme siis erittäin herkkiä pelissä tapahtuvien asioiden suhteen, jolloin me pysytymme mukautumaan peliin hyvin; vastustajan rytmiin, joukkuetovereiden rytmiin ja tästä taas seuraa helposti se, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.. ja paljon muuta mukava :)

 

Kuulostaa siltä että himassa on onnistuttu istuttamaan tuo vaativuus evääksi elämään. Kuten sanoit, toisaalta se on hyvä asia, mutta toinen puoli kolikkoa on sitten tuo virheiden pelko ja niiden seurauksena koettu häpeä. Mä uskon jännityksen syntyvän kuvailemasi kaltaisen vaativien vanhempien tai vanhemman edesauttamana. Kun on kova kuri niin sitä helposti pelkää virheiden tekemistä.

 

Minusta sinulla ei kuulosta alkuunkaan olevan liian kovat luulot itsestäsi. Olet aika vaatimaton monella tavalla, ainakin täällä puhuessasi. Onko näin kaveriporukassa myös? Uskallatko olla herkkä muiden miesten keskellä?

 

Kuulostaa siltä, että kuvittelet paljon juuri samoja tunteita, joiden kanssa painit arjen askareissakin.

 

Hyvä mielikuvitus on minusta yksi luovuudesta kertova asia.

 

 

 

Maalivahdin toimi on juuri se vaativin paikka, koska virhe näkyy usein välittömästi tulostaululla. Toivottavasti luet ennen peliä tämän seuraavan lauseen...

 

Mä tarjoon kahvit, jos sanot kopissa jätkille omasta tunteestasi, jos siis jännität ihan helvetisti ennen peliä, kuten veikkaan että tunnet ;o) .

 

 

Yritä huomenna illalla laittaa tänne peliä edeltävää tunnetta, ajatuksia yms. ja sit pelin jälkeisiä tunteita, ajatuksia?

 

 

 

-Sami

 

Sori Sami, en juo kahvia ;)

 

Olihan sitä joo pitkä tauko, mutta viime kaudella tuli pelattua ja tällä kaudella 5-6 peliä, vaikka alkukausi jäi kokonaan väliin. Ehkä olen liian ankara itselleni, mutta silti vaadin itseltäni jo parempaa.

Riippuu tietysti kaveriporukasta (vaikka ei niitä niin kauheasti ole). Lähimpien kaverien kanssa pyrin olemaan oma itseni ja heille pystyy kyllä puhumaan vaikka mistä. Sitten taas jossain isommassa laumassa vetäydyn hieman ja esimerkiksi omassa joukkueessani pyrin etten tee itsestäni mitään numeroa.

Enkä usko, että olen vanhemmiltani saanut virheiden pelkoa. Ehkä annoin liian rankan kuvan kurista, ei se niin hirveän kova ollut, mutta kuitenkin sellainen, että tietää ettei kannata tehdä tyhmyyksiä ja se, että oma osa on hoidettava kotitöistä yms.

 

Nyt sitten valmistautumaan illan peliin. Pakko sanoa, että pientä tärräämistä on ollut pitkin päivää aina kun tulee mieleen, että tänään joutuu veskariksi. Vaikka pelataankin vain 5.divaria, niin kyllä siellä melko kovaa tullaan päälle ja vedot ovat jo parempilaatuisia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eipä se nyt ihan putkeen mennyt... 0-3 turpaan suht selvän esityksen jälkeen.
Oma peli alko ihan hyvin, mutta ekan jakson loppupuolella tuli lunta tupaan ja vastustaja rokotti. Kuti takayläkulmaan, mutta oikealla sijoittumisella oli täysin otettavissa (tuli laidalta). Pari haparointia tuli avausjaksoon myös, mutta muuten meni ok.
Tokan jakson ihan alkuun lisää lunta tupaan. Puolustuksessa pientä haparointia ja kaveri pääsi 8-11 metristä kiskaisemaan pallon maaliin. Ehkä siihenkin olisi voinut tehdä jotain, vaikka mennä hieman paremmin vastaan. Vähän tästä eteenpäin ja peli pakettiin. Vastustajan wingeri tuli laitaa pitkin ja kiskaisi vasemmalla jalalla takakulmaan. Olin myöhässä ja heittäytyminen oli käytännössä säälittävän näköinen.
Pettymys oli kyllä kova, väkisin tuli mieleen, että peli kaatui itseeni, vaikka oma joukkue ei saanut paria maalipaikkaansa hyödynnettyä.
Noh...tuskin joutuu enää maaliin.

Ennen peliä kyllä jännitti vielä alkulämmöissä ja kopissa ennen peliä. Piti jäädä yksin koppiin hetkeksi ennen peliä tsemppaamaan itseäni. Mutta kun peli lähti liikkeelle, niin aika nopsaan jännitys meni ohi, kun sai ensimmäisen avauksen heitettyä tms. Torjuntoja ei tullut kuin pari, joten vähän oli hankalaa pysyä flowssa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi

 

 

Jäi kahvit juomatta ;)

 

Kyllä mä antaisin sinuna itsellesi enemmän aikaa päästä mukaan vitosen tasolle, tuon fyysisen puolen osalta. Henkisen puolen osalta olet kohta edellä valovuoden, kun täällä puhut ja mietit pelaamisen psyykkistä puolta ;) Oikeasti aika harvaa pelaaja taitaa tunnepuolestaan puhua ja sitä miettiä. Toki maahanmuuttajat tuovat tähän uutta väritystä, koska heillä puhuminen on vahvemmin kulttuurissa (oikolukiessani tätä  :mrgreen:  nauratti nuo käyttämäni sanat: "uutta väritystä"). Toivottavasti mamut eivät vain liiaksi sopeudu ja lopeta puhumista tai käännä sitä johonkin tekniseen horinaan, jota kuulee kyllä kantaväestön toteuttamana ihan riittävästi.

 

Nyt jatkan hieman teknisemmin :)

Tuo pelien määrä on aika vähäinen jos 5-6 tällä kaudella + viime kausi. Moni on pelannut vuosia siinä välillä, kun sinä olet ollut pelaamatta ja pelejä voi helposti olla satoja. Muistelen sinun lopettaneen joskus juniorina(?) ja jatkoit vasta nyt, viime kaudella. Paljonko välissä on pelaamattomia vuosia?

Murrosikä on sitä aikaa jalkapallossa, joka sinulta käsittääkseni jäänyt väliin, jolloin juuri fyysisyyttä harjoitellaan ja kehitetään eli opetallaan taklaamaan ja ottamaan niitä vastaan, opetallaan pelaamaan kovaa. Jos näin on niin siihen mukaan pääseminen vie aikaa, usko pois. Sitä voi toki tietoisesti harjoitella treeneissä ja kentällä ja kannattaa edeten hissun kissun.

 

Onko niin että sinun fyysinen vaiva/sairaus on riskitekijä kovaa pelatessa? Muistanko oikein?

 

Miksi ajattelet luulojesi olevan liian kovat? Tarkoitatko olevasi epätasapainossa taitojesi ja ajatusten suhteen, ajatusten joissa onnistut aina tai olet paras?  Onko mielikuvituksesi pelitilanteet tasoa jolla koet olevasi, vai ovatko ne toivetta tasosta jolle haluat päästä, vai tapa yrittää käydä peliä läpi etukäteen?

 

 

 

Pelistä:

 

Peli kuulostaa menneen sinun osalta hiton hyvin. Vain kolme maalia ja ei karmaisevia mokia. Maalit tulevat aina koko joukkueen pelaamisen seurauksena. Ei yhtään maalia tulisi, jos pelaajat puolustaisivat täydellisesti.. Täydellistä ei ole ja siitä pitkälti on koko lajissa kysymys.

 

Miten psyykkasit itseäsi ennen peliä kopissa?

 

Onko yksin helpompi psyykata itseään kuin ryhmässä?

 

Voisiko pelikavereilta saada psyykkistä tukea, jos heille kertoisi jännittämisestään?

 

Mä luulen että maalivahdin psyykkinen työmaa on kova, on aikaa olla tekemättä juuri mitään ja miettiä asioita. Helpommin saattaa vajua johonkin omaan poteroon pohdinnoissaan. Veskari saattaa tarvita paljon tukea pelaajilta, tuleeko teillä sitä? Helposti ryhmässä etsitään syyllinen, esimerkiksi tappioon ja maalivahti on hyvä kyräilyn kohde.. Ryhmän toiminnasta on kyse, kaikine yksilöiden virheineen. Joukkueen ilmapiirin merkitys virheiden sattuessa on tärkeä tekijä joukkueen menestymisessä.

 

Mä luulen että joudut vielä maaliin, moni ei kestä tuota maalivahdin tonttia psyykkisen paineen vuoksi.. :partyhat:

 

 

Jälkipyykki:

 

Mietin sinun ryhmässä olemista. Hiljaa ja sivussa oleminen ei ole huono asia, älä käsitä tätä kyselyä siten. Millaiset tunteet tekevät ryhmässä olemisen vaikeaksi eli et ole niin rento kuin muutamien hyvien kavereiden parissa?

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Torres hiljenit.. ? 

 

Onko vain hengähdystauko vai oletko tulkinnut sanani rasistisiksi eli olenko loukannut? Toki ymmärrän jos aiheet menevät liian henkilökohtaiseksi ja et halua jatkaa täällä niistä, mutta kirjota se näkyville, jos saan pyytää. Toivottavasti muuten olet ok, ettei mitään fyysisiä..

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
Samin teesejä

 

No joo, kyllä kai sitä aikaa voisi enemmän antaa, mutta silti voisihan sitä paremmin jo pelata ;) On tässä kuitenkin jo jokunen kuukausi mennyt.

 

Tuon pelin jälkeen (mistä viimeksi puhuin) on ollut jo yksi peli, jossa jouduin taas tolppien väliin. Paha vieraspeli kaukana ja valmentajalla oli taas kova työ raapia joukkue kasaan. Lopulta tiimi saatiin kasaan.

Ensimmäinen jakso meni ihan jees. Aloitimme paremmin, mutta kaveri pääsi peliin paremmin jakson edetessä mukaan. Itselle tuli vain pari helppoa torjuntaa.

Toiselle jaksolle kaveri laittoi lisää virtaa koneeseen ja olimme suht helisemässä ajoittain. Sain tehtyä pari tärkeää torjuntaa, jolla lukemat pysyivät maalittomana. Kaikki sujui kuitenkin hyvin n. 84-85 minuutille asti, kunnes kaverin laituri pääsi leikkaamaan keskelle ja ampumaan taka-alakulmaa. Ehkä olisi paremmalla sijoittumisella ollut otettavissa. Tämän jälkeen kuitenkin kasetti petti liikaa ja kaveri pääsi kuittaamaan vielä kahdesti aivan loppuminuuteilla helpoista minun virheistäni. Vikassa maalissani menetin pallon alimpana ja kaveri laittoi tyhjiin...

Tuossa pelissä oli sentäs se positiivista, että ennen peliä jännitys ei ollut lainkaan enää paha, vaan jännitys oli enemmänkin semmoista hyvää pientä täpinää. Tosin sitten pelin aikana toisen jakson lopussa alkoi ehkä puntti sitten tutisemaan ja sen takia ne virheetkin tulivat.

 

Mitä tulee tuohon fyysisyyteen niin periaattees kova isku rintakehään voi olla erittäin paha juttu minulle. Sen takia jouduin futiksen lopettamaan 10-vuotiaana varatoimena, jottei niitä iskuja tulisi (koris ja futis loppui silloin). Ehkä edelleen takaraivossa on se varovaisuus, jota on silloin junnuna painotettu.

Ja ehkä olen tosiaan vähän epätasapainossa taitojen ja luulojen suhteen. Mutta eiköhän meistä kaikki luule olevansa joku Neuer, Hummels tai Ronaldo ja sitten tuleekin todellisuus esiin :)

 

Tähän hätään ei pysty enempää.

 

Tänään olisi illalla kauden viimeinen peli ja siinä olen lähtökohtaisesti pakkina taas (kunnon veskari pitäisi saapua paikalle). Jos pääsen edes pelaamaan, kun flunssaa pukkaa ja kauden viimeiseen peliin ja vieläpä ennen saunailtaa löytyy kummasti taas porukkaa paikalle...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi.

 

 

Toi jännitys rupee helpottamaan hiljalleen ja mitä enemmän siitä puhuu, sitä tylsemmäksi se käy ;)

 

Paljon on vielä joukkueen epäonnistumisista vain sinun varassa, taidat olla jengin tärkein pelaaja :)  Ja oikeesti, joukkueena ne pelit voitetaan ja hävitään. Tää oli fraasi, ei teesi, vai mites se ny menikään.. HJK:n valmentaja on hyvä / huono esimerkki sitä, kuinka vastuun tai syyllisyyden voi kaataa vain yhden pelaajan harteille muutamalla sanalla tai ehkä jopa katseella / eleellä. Muista että siellä on muitakin kentällä ja kentän reunalla. Katseles välillä mitä ne omat pelaajat puuhastelee ja millä fiiliksellä ne näyttää olevan kentällä. Nyt vaikuttaa siltä, että tutkit tarkasti vain itseäsi (ehkä näkyy vain minule siten, näissä kirjoituksissa, koska se on tämän keskustelumme yksi tarkoitus).

 

Toivottavasti jaksat pelata tänään ja peli on nautinnollista ! Nauttimisesta kai tässä kaikessa on kysymys, jos asioita syvemmin tarkastellaan. Onnea peliin ja PALJON sitä nautintoa ! Jos jaksaa niin taas tekstiä fiilisten tutkailusta vikan pelin osalta, kunhan saunat saunottu !

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi.

 

 

Toi jännitys rupee helpottamaan hiljalleen ja mitä enemmän siitä puhuu, sitä tylsemmäksi se käy ;)

 

Paljon on vielä joukkueen epäonnistumisista vain sinun varassa, taidat olla jengin tärkein pelaaja :)  Ja oikeesti, joukkueena ne pelit voitetaan ja hävitään. Tää oli fraasi, ei teesi, vai mites se ny menikään.. HJK:n valmentaja on hyvä / huono esimerkki sitä, kuinka vastuun tai syyllisyyden voi kaataa vain yhden pelaajan harteille muutamalla sanalla tai ehkä jopa katseella / eleellä. Muista että siellä on muitakin kentällä ja kentän reunalla. Katseles välillä mitä ne omat pelaajat puuhastelee ja millä fiiliksellä ne näyttää olevan kentällä. Nyt vaikuttaa siltä, että tutkit tarkasti vain itseäsi (ehkä näkyy vain minule siten, näissä kirjoituksissa, koska se on tämän keskustelumme yksi tarkoitus).

 

Toivottavasti jaksat pelata tänään ja peli on nautinnollista ! Nauttimisesta kai tässä kaikessa on kysymys, jos asioita syvemmin tarkastellaan. Onnea peliin ja PALJON sitä nautintoa ! Jos jaksaa niin taas tekstiä fiilisten tutkailusta vikan pelin osalta, kunhan saunat saunottu !

 

 

 

-Sami

 

Nyt on viimeinen peli takana ja kausi paketissa! Vikasta pelistä 3-2 voitto, johon on ihan hyvä kausi päättää. Loppusijoitus meille taisi olla 5., joka on ihan kelvollinen, kun miettii että vasta viime kauden päätteeksi nousimme kutosesta ylöspäin.

Vikassa pelissä pääsin vähän yllättäin avaukseen ja "omalla pelipaikalle" eli toppariksi, jossa sain mukavan paljon vastuuta eli n. 75-80 minsaa. Pari virhettä sattui itselleni, mutta muuten tuli pelattua ihan hyvin.

 

Kyllä huomaa, että jännitys on hävinnyt aika hyvin,  ainakin semmoinen paha, vaan nykyään on enemmänkin tämmöistä hyvää täpinää ennen peliä. Ehkä tällä foorumijutustelulla on ollut vaikutusta :)

 

Nyt vain odottelemaan futsal-kauden alkua!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moro,

 

Ja onnittelut voitosta. Tuo heitto tuosta kentän tärkeimpänä pelaajana olemisen kokemuksesta on hyvin raskasta toisaalta. Kaikki maalit ja joukkueen menestys kulminoituu omiin virheisiin niin hyvässä kuin pahassa.

 

Mukava kuulla et pelaaminen tuntuu iisimmältä jännityksen osalta. sä sen duunin olet tehnyt, kun tulit tänne puhumaan asioista ! Puhuminen tekee tehtävänsä, vähän niin kuin itsestään ja huomaamatta. :) Mä luulen et jännityksen tasaantuminen normaalille tasolle vie 2-3 vuotta, kun asioista hieman viitsii puhua, siis muistakin kuin jännityksestä. Aika nopeesti voi joskus tulla sitä tasaantumista, mutta hieman pysyvämmäksi muutokset tulevat hiljalleen. Toki tää elämä on vähän semmosta, että vaatii koko elämän verran duunia ;)  Itsetuntemus ja itsetunto kasvaa kivasti ku juttelee tunteistaan muiden kanssa.

 

Päästään sit mahdollisesti jatkamaan tätä porinaa jännityksestä, jos kerran olet menossa futsalia talveksi pelaamaan. Sit ku haluut lopettaa tai pitää pidempää taukoa tässä palstalle kirjoittelussa (täällä oman jäänityksen läpi käymisessä) niin sano vaan suoraan. Muuten jään odottamaan viestejäsi ja kuvittelemaan kummallisuuksia. Olisin kiitollinen, jos voisit toimia pyytämälläni tavalla. Tämä asia siksi puheeksi, ettei tähän tule sama tilanne kuin yhdessa joukkueessa, jossa minulla on psyykkinen valmennus menossa, mutta homma nyt kummallisesti auki. Olen kolme kuukautta odottanut homman jatkumista.Valmentaja puhuu yhtä ja tekee toista. Olen kysynyt syitä tälle hiljaisuudelle, mutta puheet ovat ihan muuta kuin käytäntö. tämä kaikki saa aikaan minulle turhaa kuormaa. Väkisin tulee erilaisia ajatuksia mieleen, miksei homma jatku, onko minussa jotain, valmentajlla jotain tai joukkueessa menossa jotain. Ylimääräistä työtä. Työtä vain mielikuvituksen varassa, ei faktojen kanssa, koska niitä ei valmentajalta heru.

 

 

Kauniita syksyisiä ilmoja sinne ja kiitos rohkeudestasi puhua kokemistasi hankaluuksista ! Koen tämän keskustelun itselleni myös hyödyllisenä ja uskon joidenkin lukijoidenkin saavan tämän sinun rohkeutesi kautta myös helpostusta omaan jännitykseensä. Niin käy aina ryhmässä, kun yksi uskaltaa olla rohkea niin koko ryhmä hyötyy.

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nyt voidaan kyllä lyödä taukoa ainakin joksikin aikaa. Futsalissa ei ole ikinä ollut niin pahaa jännitystä kuin mitä futiksen puolella. Futsalissa olen joutunut niin monta kertaa maaliinkin, että sinnekin on helpompaa mennä kuin futiksessa.
Futsal ei kyllä periaatteessa ole minun lajini, sillä tekniikalla ja liikkumisella siellä pärjätään, mutta kumpikaan ei todellakaan ole allekirjoittaneen vahvuus. Onneksi kyseessä on kuitenkin vain harrastetason sarjaa (vaikka sielläkin kunnon pelimiehiä on), niin ei ole homma niin vakavaa. :)
Palaan kyllä asiaan, jos tarve vaatii.

Iso kiitos Sami sinulle! Ja erittäin hyvää syksyä myös sinulle!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi Torres !

 

Olet aktiivisena foorumilla ja mun mielessä aina joskus tätä aihetta miettiessäni ja joukkueissa siitä puhuessa. On tehnyt mieli kysyä sinulta, kuinka jännittäminen jaksaa? Onko reilun vuoden takaiseen tullut muutosta? Onko työ tämän tunteen äärellä jatkunut foorumin ulkopuolella? Ja toki jos kiinnostaa jatkaa tätä duunia foorumilla, täällä ollaan valmiina :)

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi Torres !

 

Olet aktiivisena foorumilla ja mun mielessä aina joskus tätä aihetta miettiessäni ja joukkueissa siitä puhuessa. On tehnyt mieli kysyä sinulta, kuinka jännittäminen jaksaa? Onko reilun vuoden takaiseen tullut muutosta? Onko työ tämän tunteen äärellä jatkunut foorumin ulkopuolella? Ja toki jos kiinnostaa jatkaa tätä duunia foorumilla, täällä ollaan valmiina :)

 

 

-Sami

 

No terve!

Itteasiassa piti eilen tulla juuri foorumille kertomaan eilisestä matsista, joka taisi olla allekirjoittaneen paras matsi ikinä! Mutta pientä pohjustusta ennen.

 

Reilun vuoden takaisiin on tullut muutosta ja paljon. Ehkä sitä on itsekin tajunnut, että pelaan vain vitosta eikä siellä tarvii liikaa jännittää. Mutta aina pitää olla vähän perhosia vatsassa, jotta voi nousta lentoon.

Joukkueen kausi ei ole tällä kaudella oikein onnistunut ja ennen eilistä voittopeliä olimme sarjajumboja. Pelaajakatoa on ollut aikalailla, joten meidän valmentajalla on ollut kova työ raapia rosteria kasaan peleihin.

 

Eilinen taisi olla itselleni kauden 7.ottelu. Aikaisemmissa peleissä oli tullut 1 voitto, 1 tasuri ja 4 tappiota. Olen pystynyt lähtemään näihin peleihin paljon paremmin kuin aikaisemmin kuin ei tule turhia jännitettyä. Tosin yhden pelin aikana kävi niin, että kun mokasin pari kertaa pahasti ja vastustaja toisesta sitten rokotti, niin loppupelin ajan jokaisessa helpossakin tilanteessa jalat tärräsi ja mokasi nekin tilanteet. Alkoi siis ns. miettimään juttuja liikaa. Mutta heti seuraavassa matsissa tämä oli jo mennyttä.

 

Itteasiassa olen vähän tuon vaimokkeen kanssa asiasta puhunut (jota ei pahemmin futis nappaa) ja ehkä sekin on helpottanut omaksi osakseen. Mutta kyllä tästä Paakkasen klinikasta on eniten ollut hyötyä :) Eli tack so mykke. Palataan sitten asiaan tarvittaessa, jos puntti alkaa taas tutisemaan ja löysät valuu housunlahkeista.

 

Mutta niin se eilinen... En ole varmasti ikinä ollut niin yhtä hymyä oman pelin jälkeen kuin ennen. Pelipäivän aamu ei luvannut ensinnäkään hyvää. Nukuin pommiin ja myöhästyin töistä, joka tarkoitti sitä, että jouduin jäämään ylitöihin ja näin ollen myöhästyisin pelistä. Lisäksi teloin reittä viime keskiviikon reeneissä enkä ollut sen jälkeen pystynyt ottamaan yhtäkään juoksuaskelta.

Tulin peliin myöhässä niin, että matsi oli juuri alkanut. Tilanne oli lisäksi se, että meillä ei ollut yhtäkään vaihtomiestä ja oma pelikunto oli siis heikko. Pakko oli kuitenkin pelata. Valmentaja sanoi heti, että kun saan kamat päälle ja pari lämmittelyaskelta kentänlaidalla, niin heti vaan kentälle (vitosessa on vielä rajaton määrä vaihtoja).

Olen pelannut aikuisiällä aina puolustaja (topparina), mutta eilen tapahtui poikkeus. Meidän valmentaja päätti lähtee peliin Italian innoittamalla 3-5-2 (tai 5-3-2, miten nyt haluaakaan tulkita), jotten kolmen topparin ja wingbackien lisäksi on kaksi alempaa keskikenttää, kymppipaikan pelaaja ja sekä 2 kärkeä. Valmentajan kanssa päädyttiin lopulta siihen, että meikäläinen laitetaan 10-paikalle. Rooli oli koittaa rikkoa ja lähettää palloa ylöspäin vauhtiin kohti kärkipelaajia.

 

Ja tästä päästäänkin itse asiaan. Koska tulin myöhässä peliin ja hyppäsin suoraan askiin uudelle pelipaikalle, niin jostain syystä pelasin paljon vapautuneemmin ja eikä edes olisi ehtinyt jännittämään. Avausjakson stintillä oli vielä vähän hakemista, mutta pari karkean myöhäistä rappausta ehdin jakamaan. Toisen jakson siirryimme heti nopean tehokkaalla hyökkäystilanteella johtoon. Itse huilin toisen jakson alun, mutta kun pääsin takaisin askiin, niin alkuun tuomari heilutti jo keltaista korttia myöhästyneestä taklista ja osa vaati jo punakorttia, kun olin nelisen kertaa rapannut vastustajan katuun.

 

Loppua kohti mentäessä pakka valui enemmän alaspäin ja pelasimme erinomaista puolustuspeliä. Sitten koitti se pelin tähtihetki. Vastustajan kovan rynnistyksen jälkeen maalivahtimme käynnisti heitolla nopean 3vs3 vastahyökkäyken. Meidän vasen wingbäckkimme (paras kaverini) polki väkisin laidasta läpi ja lopulta päätyrajalta pelasi pallon takaviistoon noin 7 metriin maalin eteen. Siellä päivysti meikäläinen aivan vapaana ja pääsin VASURILLA (olen umpioikeajalkainen) tällämään pallon alakulmaan 3.lisäminuutilla ja varmistamaan voiton. Puujalkapakki pääsi pelaaman yhden pelin hyökkäävässä roolissa ja heti maali ja voitto! Tuuletuksissa otettiin kaikki irti! :) Alasarjafutis on ihanaa!

 

Tuosta voitosta ja ennenkaikkea omasta henk.koht onnistumisesta tulee varmasti lisäbuustia tulevalla syyskaudelle, joka starttaa heinä-elokuun vaihteessa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moi !

 

Mukava kuulla et homma lähteny lapasesta hyvällä tavalla :mrgreen:  Mä luulen et äijä ei enää mun klinikoita tarvitse, kuulostaa sen verran hyvältä meno ! Ja liiemmälti äijän ei tarvitse mua kiitellä, sä se pistit ittes likoon ku tulit tähän ketjuun porisemaan kaiken kansan eteen. Mun duuni oli helppoa, en mä itsestäni mitään oikein paljastanut. Toi tapa miten puhut omasta jännittämisestäsi nyt kuulostaa ihan loistavalta ja mitä siitä ylimääräisestä eroon pääseminen vaatii, ennen kaikkea rehelliseltä ! Värvään sut vielä joskus tekemään tätä psyykkistä valmennusta nuorten pariin ;)

 

Mukavaa kesää ja mukavia pelejä !!!!!!!

 

 

 

-Sami

 

ps. ja täytyypä sanoa samaa, että ihanaa tää pelaaminen on nimen omaan !! Rakkaudesta lajiin !!!!!!!! :heart:  :heart:  :heart:  :heart:  :heart:  :heart:  :heart:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jees

Vähän ehkä myöhässä keskustelusta mutta kirjoitan tänne silti.

Eli kiva nähdä etten ole ainut joka jännittää futispelejä. Olen itse siis aivan hirveä jännittämään pelien suhteen. Tälläkin hetkellä jännitän aika pirusti päivän peliä johon on vielä 3h aikaa mutta siltikään en saa rauhoiteltua itseäni. En tiedä mikä siinä niin jännittää koska olemme silti joukkue jossa kaikki tekevät osansa. Jännittääkö epäonnistuminen, joukkuekavereiden huomauttelut, valmentajan raivostuminen vai vastustaja? En tiedä. Jotain olisi kiva saada tälle tehtyä. 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Et edes myöhässä. Jos kerran jännität ja tulet aiheesta keskustelemaan niin olet juurikin ajoissa :) Ja voisin väittää että jännittämisellesi saat tehtyä paljonkin. Kun tulet ja otat aiheen puheeksi, olet jo aloittanut työn.

 

Pari kysymystä.. Haluatko tehdä tässä kaikkien näkyvillä töitä minun ja oman jännityksesi kanssa?  Sen voimme aloittaa vaikka heti. Jos taas et, muitakin vaihtoehtoja on tarjolla.

Toinen vaihtoehto on myös olemassa, mutta sen aikataulu on hieman hitaampi.. Itse olen kaavaillut tänne fooriumille suljettua ryhmää, jonka kirjoitukset näkevät vain siihen osallistuvat sekä ylläpito. Se voisi olla lähitulevaisuudessa myös mahdollinen psyykkisen valmennuksen paikka. Tämän ryhmän alkaminen voi olla lähellä tai vähän kauempana, riippuu nyt siitä, kuinka jaksan sen valmistelun eteen tehdä töitä. Tunnen/tiedän joitakin yksilöurheilijoita, joilla voisi olla kiinnostusta moiseen ryhmään tulla mukaan. Itse ajattelen etteivät tunteet ole ainoastaan lajisidonnaisia ja eri lajien välillä niistä puhuttaessa, jopa saattaisi saada muiden kokemuksista näkökulmia, joille oma laji on ehkä jollain tavoin sokeutunut.

Yksi vaihtoehto on myös Liikuntamyllyyn kaavailemani avoimen psyykkisen valmennuksen ryhmä, joka tosin tulee kokoontumaan melko harvoin ja en osaa yhtään vielä sanoa, kuinka intensiivisesti siellä pystyy työskentelemään. Osaan kyllä hommani eli hyötyä siitä on, mutta tapaamisten harvalukuisuuden vuoksi ehkä hieman hitaammin. Tämä asia saattaa selvitä jo ensi viikolla, kun kyselin yhtä tahoa maksamaan tilan kulut, jolloin minun olisi mahdollista tehdä hommaa edelleen ilmaiseksi.

 

-Sami

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×