Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Kateus (psyykkinen valmennus)

Recommended Posts

Kateus

 
 

Kateutta on paljon ja se on monesti tuhoavaa. Se voi tulla esteeksi pelaajana tai valmentajana kehittymiselle, kuin myös joukkueen tai lajin kehitymiselle. Kateus rikkoo yleensä yhteistyötä. Joskus kateus on myös positiivista, koska se saa meidät yrittämään enemmän, pyrkimään kadehditun tasolle tai tulemaan häntä paremmaksi.

Alkuksi on tärkeää tunnistaa kateus, on se sitten omaa tai joukkueen sisällä olevaa, toisen kateutta tai itseen kohdistuvaa. Sitä ei usein tunnisteta itsessä ja sen vuoksi ulkoa tulevaa kateutta ei myöskään tunnisteta kateudeksi. Siitä on usein vaikea puhua, tunteen pieneksi tekevää ominaisuuden vuoksi. Ihminen joka kadehtii toista, tuntee olevansa huonompi ja ´pienempi´ kuin kateuden kohde.

Oman kateuden voi tunnistaa ajatuksina, joilla on toista mitätöivä tai vähättelevä muoto. Toinen saattaa tuntua ärsyttävältä tai ihan paskalta tyypiltä, osaamatta sen paremmin selittää aajatuksiaan edes itselleen: "Vittu se . .. . on niin ärsyttävä ! ", "Sillä on ihan paska se ja tämä..." ja "vittu se on niin rumakin !", "Ei se osaa edes . . . ! "  

Oman kateutensa löytäminen voi auttaa meitä kehittymään huipputasolle. Kateuden "loivenemisen" myötä, ihminen voi suoda itselleen paremmin ylpeyttä omasta osaamisestaan ja nauttia pelaamisesta enemmän. Tällöin hänen ei tarvitse myöskään pelätä toisen kateutta. Kateus toisia kohtaan siis estää myös meitä olemasta aidosti ylpeitä omasta osaamisestamme, mutta voi myös viedä täysin keskittymiskykymme, seuraamme muiden hyvyyttä tai etsimme heidän heikkouksiaan. Pelkäämme myös joskus oman kateutemme vuoksi toisten kateutta, emmehän halua toisten pahojen puheiden kohteeksi, pahaahan kateelliset yleensä puhuvat selän takana.

Kateelliseksi tekevät asiat ovat sidoksissa vahvasti ympärillämme oleviin arvoihin eli mitä maassamme, perheessämme tai kaveripiirissämme arvostetaan tai mitä ajattelemme toisten arvostavan. Joskus siis kateutta aiheuttavat myös toisten kuvitellut arvot tai ihailu. Jos vallitsevat arvot ovat taloudellisia, kadehdimme helposti taloudellisia asioita, jos taas arvostamme esimerkiksi lajin sisällä joitain tiettyjä ominaisuuksia tai taitoja, ne ovat tuolloin helpommin kateuden kohteina.

 

Kateus on aina hyvin henkilökohtaista ja se syttyy jostain näkemästämme tai kokemastamme. Usein kateuden laukaisevat tekijät, jota emme edes huomaa, jos emme ole tarkkoina asian suhteen. Joskus tai usein kateus on tiedostamatonta, vailla sanoja tai tunnetta olevaa. Tämä on se syvempi ja vaikeammin ymmärrettävissä oleva puoli kateudesta. Tiedostamattoman kateuden juuret juontavat lapsuuteemme ja tämä tiedostamaton puoli kateudessa on tuhoavaa. Se kateus, jota emme itsessämme tunnista, rikkoo yhteistyötä eri ihmisten ja yhteisöjen välillä. jos kykenisimme puhumaan tuosta kateudesta, ei se pääsisi vaikuttamaan samalla voimalla. 

Jokaisella meillä on lapsuus ja se ei kenelläkään ole ollut täydellinen. Ne puuteet ja laiminlyönnit, joita olemme joutuneet kokemaan, ovat lähtökohtana kateudellemme. 

 

Onko kateus sairaus? Ainakin sitä pidetään monesti saurautena. Itse näen sen "perinnöllisenä" sairautena eli meidät on kasvatettu tietyllä tavalla. Ei sitä ole usein kateudeksi kutsuttu, mutta se kadehtiminen on ikään kuin opetettu. Tavallaan se on sairaus, jonka ennuste on erittäin hyvä. Jos teet töitä oman kateutesi kanssa, on siitä mahdollisuus parantua. Parantuessaan kateudesta, se ei ole enää estämässä kehittymistäsi tai rikkomassa muiden kehitystä ja tuhoamassa yhteistyötä.

 

 

 

Esimerkki kateuden tuhoavuudesta:

Eräs pelaaja kertoi minulle kateuden ja kilpailun peliajasta olevan heillä joukkueessa erittäin kovaa. Joukkuetoverit saattoivat harjoituksissa vetää taklaamiset loppuun saakka vain sen takia, että saisivat samasta paikasta kilpailevan loukkaantumaan ja näin hänen paikkansa avauksesta. Moni valmentaja voi kokea hyvänä joukkueen sisäisen, kovan kilpailun. Tästä kateuden näkökulmasta asiaa tarkasteltuna, sanon sen olevan hyvin tuhoisaa joukkueen yhteishengelle. Väitän tuon joukkueen yhteishengen muodostuvan melko pinnalliseksi tällaisessa ympäristössä ja aito luottamus ei pääse kateuden ja kilpailun vuoksi rakentumaan.

 

 

Kateus estää monia yksilöitä ja yhteisöjä kehittymästä, kun suojelemme omaa paremmuuttamme ja/tai välttelemme huonommuuttamme. Miettikää seuraa, jossa valmentajat ovat tosilleen kateellisia eivätkä jaa osaamistaan keskenään. Pelkäämme tuon vapaan jakamisen myötä menettävämme jotain ainutlaatuisuudestamme, siitä hyvästä, jonka osaamme ja josta olemme salaa ylpeitä. Jos paljastamme muille taitomme alla piilevän ajattelun, pelkäämme muiden varastavan sen. Tosi asiassa tämä on kuitenkin kuviteltua pelkoa, sillä ne taidot ja tiedot joita meillä on ovat vain yksi pieni osa kokonaisuutta, joka olemme. Meitä ihmisenä, tuota kokonaisuutta, ei kukaan pysty täydellisesti jäljittelemään. Esimerkkinä tämä oma taitoni tällä psyykkisen valmennuksen alueella. Tiedän olevani tässä hommassa erittäin hyvä ja kehittyväni koko ajan paremmaksi. Haluan jakaa kaiken tietoni ja taitoni myös muille, jotta jotain uutta pääsee mahdolisesti syntymään ja voimme kehittää lajia. Vaikka joku lukisi kaiken kirjoittamani, puhuisi kanssani tunteja ja ottaisi menetelmäni mahdollisimman tarkasti käyttöönsä, ei hän osaisi silti tehdä tätä työtä kuten minä teen. Tapani tehdä tätä työtä on muodostunut koko elämän historiani muokkaamana ja ei kukaan muu osaa / pysty sitä samoin tekemään. Sama ainutlaatuisuus on meillä kaikilla olemassa, sitä ei voi kukaan ryöstää meiltä !

 

 

Jakakaa ja nauttikaa yhdessä tekemisestä, tutustukaa omaan kateuteenne ja oppikaa elämään sen kanssa ystävinä !

 

 

 

 

-Sami

 

ps. se joka väittää ettei kadehdi mitään valehtelee !

 

 

 

Jotkin asiat ovat aina luettavissa rivien välistä, halusitpa sitä tai et

Edited by Sami Paakkanen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lahjakkuus aiheuttaa urheilussa usein katetutta. Kauan sitten perustelu esim sille että tummaihoiset juoksevat (ei ole tarkoitus vetää rasismikorttia esiin) 100 metriä nopeammin kuin valkoihoiset oli tummaihoisten suurempi harjoitusmäärä. Samaa pystyi soveltamaan oikeastaan mihin tahansa lajiin. Ne jotka pärjäävät parhaiten ovat saavuttaneet menestyksen koska harjoittelevat enemmän kuin muut.

 

Tästä päästään hyvin äkkiä joukkuelajeissa joukkueen sisäiseen kateuteen. Pelaaja treenaa enemmän kuin toinen (ihan oikeasti) ja silti vähemmän treenannut pärjää paremmin koska kokoa/voimaa/taitoa/peliälyä/... sattuu olemaan enemmän. Koska se "paremmuus" ei johdu harjoittelun määrästä vaan puhtaasti kovemmasta lahjakkuudesta, totta kai sitä kadehditaan. Ymmärrettävästi on kova paikka jos huolimatta suuremmasta harjoittelumäärästä ei saavuta toisen tasoa koska lahjakkuutta, johon ei itse voi mitenkään vaikuttaa, puuttuu.

 

Taloudellinen kateus on vielä selvempi tapaus. Moneen kymmeneen vuoteen ei ole pystynyt rikastumaan työtä tekemällä. Käytännössä kaikki rikkaat ovat saaneet ison määrän rahaa perinnöllä, tuurilla, suhteilla tai niiden yhdistelmällä. Kateus on täysin ymmärrettävää jos rikastuu "ilman ansioita" siinä missä toinen ei rikastu vaikka tekee rajusti töitä sen eteen.

 

Jonkinlaista tajunnanvirtaa ylempänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moro Kane Rapo !

 

Mukavaa kun otat osaa keskusteluun ! Tajunnan virta on just parasta, ei liian siloteltua ! Mä kirjotin tuon yllä olevan tekstin myös aika putkeen vaan mieleen tulevasta, joka ehkä näkyykin tekstissä. Pitää varmaan muokata hieman paremmin tänne sopivaksi. Ajattelin lisätä siihen suoraan lajiin liittyvää esimerkkiä ja ehkä poistaa tuon tätä foorumi koskevan osan. Ei ole kiva repostella toisten kateudella, se on vähän epäreilua, vaikka yritin ottaa esimerkin läheltä, jotta pääsisimme asian ytimeen. Toivottavasti asianosaiset eivät koe kovin pahana asiaa tai jos kokevat niin otan pois tekstin?

 

Hmm.. jotkin asiat ovat toki synnynnäisiä, kuten esimerkiksi pitkää matkaa juoksevien mustien miesten pohkeet, tuolla tietyllä alueella Afrikassa.. Niitä oli joskus tutkittu ja ne kokonsa puolesta olivat ideaalit pitkälle matkalle, kuin tehdyt siihen. Ei liian suuret, kulutusta lisäävät. Tätä juuri on helppo kadehtia, jotain mitä ei voi saavuttaa. Hyvä pointti. Monessa asiassa on kuitenkin mahdollisuus päästä hyvälle tasolle, riittävälle menestyäkseen. Tuttu valmentaja Valtista puhui esimerkiksi lihassolujen "koulutuksesta" eli vauvana tehdyt asiat vaikuttavat eri lihassolujen kehitykseen, tuleeko enemmän nopeita lihassoluja, jotka vaikuttavat räjähtävyyteen vai hitaita, joiden kestävyys on taas aivan omaa luokkaansa noihin nopeisiin verrattuna.. Tästä saattaa joku hullu ryhtyä soveltamaan tynnyrissä kasvatuksen metodeita eli: "Haluan lapsestani räjähtävän lähdön omaavan futarin, teenpä näin..". Ehkä Messiä on jo tyrkitty tähän suuntaan, sen verran on liukas lähtö äijällä välillä ;)

 

 Jäin miettimään yhtä asiaa, mistä ominaisuudesta pelaajalla puhut, jota ei voisi kehittää vaan se olisi ikään kuin synnynnäinen?

 

Mä näen monen eri osa-alueen olevan sellainen, jolla on mahdollisuus kehittyä. Osassa kehitys on hyvinkin nopeaa, jos löytyy oikea ohjaaja, mutta toiset asiat ovat paljon aikaa vieviä, kuten esimerkiksi peliäly. Peliälyä on myös mahdollista kehittää aika huippuunsa, ikään kuin virittää, mutta se on jo todella paljon töitä vaativa prosessa ja aika monella osa-aluella.

Itsellä on hieman samanlainen ongelma nostettuna esille valmentanjan toimesta, hän tuntui turhautuneelta asian äärellä. Olemme miettineet yhdessä hieman mitä asialle on tehtävissä. Itse jäin miettimään ongelman luonnetta ja olen ehkä löytänyt siihen yhden uuden näkökulman. Kesätauon jälkeen ajattelin ottaa asian uudellee esille ja puhua valmentajan kanssa näkemästäni mahdollisuudesta kehittää pelaajan tuota osa-aluetta. Tässäkin tilanteesa mielestäni kyse on tunnepuolen ongelmasta eli tunne /tunteet saavat pelaajan pelaamaan paljon omaa tasoaan huonommin peleissä ja ajoittain myös harjoituksissa. Kyseessä ehkä myös hieman kommunikaatioon liittyvästä mutkasta matkassa.

 

Itseäni jäin tuon aloitustekstin jälkeen mietityttämään joukkueen sisäinen kateus, sillä se voi tehdä hyvin tuhoisaa jälkeä. On helppoa nähdä jos ryhmän tai joukkueen henki on huono niin pelistä ei tule lasta eikä paskaa. Liian kova kilpailu peliajasta ja paikoista voi olla myös tuhoisaa. Yksi pelaaja kertoi minulle, että joukkuekaverit vetävät treeneissä tahallaan loppuun saakka taklaukset, jotta saisivat samaa pelipaikkaa tavoittelevan sairasosastolle ja näin itse lisää peliaikaa. Tämä tapahtui täällä pääkaupunkiseudun joukkueessa, nuorten ikäluokassa. Aika hankalaa jos valmennus ei huomaa moista, se rikkoo yhteishenkeä ja pahimmassa tapauksessa jonkun lahjakkaan peliuran.

 

Kuinka ryhmähenkeä voi parantaa, se riippuu siitä millainen se on. Ei voi mielestäni sanoa mitään yleistä ohjetta, sillä jokainen ryhmä on aina omanlaisensa. Jokainen ryhmä muodostuu yksilöistä ja jokainen yksilö taas on ainutlaatuinen. Liian yleistävä tapa vetää johtopäätöksiä ryhmän ongelmista, voi pahimmassa tapauksessa johtaa vain hankalampaan tilanteeseen. 

Monesti näkee ja kuulee valmentajien, joukkueenjohtajien tai vanhempien suusta kommentin yhdestä ongelmapelaajasta, jonka poistaminen ratkaisisi kaikki joukkuehengessä näkyvät ongelmat. Tämä mustavalkoinen ajatelu on aika luonnollista, sillä ongelmat ovat monesti niin monimutkaisia ja hankalia nähdä ilman syvempää tutustumista tilanteeseen, että ne herättävät melko paljon ahdistusta. Ahdistuksesta halutaan aina päästä eroon. Ryhmässä on aina kateutta. Jos siitä puhutaan, se ei pääse rikkomaan ryhmää. jos siitä vaietaan, se voi olla tuhoisaa.

 

 

-Sami

 

ps. Sori nyt tauko, peli alkaa, Cupin finaali !

Share this post


Link to post
Share on other sites

ps. yritän jatkaa aihetta, kun hermo levännyt ja motivaatio kohdillaan. Äsken katosi pari tuntia muokkaamani teksti ja se ihan hippasen söi motivaatiota. Pieni korjaus tehty nyt, mutta palataan..

 

 

Jotkin asiat ovat aina rivien välissä

 

Eikös foorumi tallenna luonnoksia automaattisesti? Muutenkin pitkät tekstit kannattaa kirjoittaa tekstieditoriin jossa automaattitallennus ja sitten copypaste.

 

Hmm.. jotkin asiat ovat toki synnynnäisiä, kuten esimerkiksi pitkää matkaa juoksevien mustien miesten pohkeet, tuolla tietyllä alueella Afrikassa.. Niitä oli joskus tutkittu ja ne kokonsa puolesta olivat ideaalit pitkälle matkalle, kuin tehdyt siihen. Ei liian suuret, kulutusta lisäävät. Tätä juuri on helppo kadehtia, jotain mitä ei voi saavuttaa. Hyvä pointti. Monessa asiassa on kuitenkin mahdollisuus päästä hyvälle tasolle, riittävälle menestyäkseen. Tuttu valmentaja Valtista puhui esimerkiksi lihassolujen "koulutuksesta" eli vauvana tehdyt asiat vaikuttavat eri lihassolujen kehitykseen, tuleeko enemmän nopeita lihassoluja, jotka vaikuttavat räjähtävyyteen vai hitaita, joiden kestävyys on taas aivan omaa luokkaansa noihin nopeisiin verrattuna.. Tästä saattaa joku hullu ryhtyä soveltamaan tynnyrissä kasvatuksen metodeita eli: "Haluan lapsestani räjähtävän lähdön omaavan futarin, teenpä näin..". Ehkä Messiä on jo tyrkitty tähän suuntaan, sen verran on liukas lähtö äijällä välillä ;)

 

 Jäin miettimään yhtä asiaa, mistä ominaisuudesta pelaajalla puhut, jota ei voisi kehittää vaan se olisi ikään kuin synnynnäinen?

 

Mä näen monen eri osa-alueen olevan sellainen, jolla on mahdollisuus kehittyä. Osassa kehitys on hyvinkin nopeaa, jos löytyy oikea ohjaaja, mutta toiset asiat ovat paljon aikaa vieviä, kuten esimerkiksi peliäly. Peliälyä on myös mahdollista kehittää aika huippuunsa, ikään kuin virittää, mutta se on jo todella paljon töitä vaativa prosessa ja aika monella osa-aluella.

Itsellä on hieman samanlainen ongelma nostettuna esille valmentanjan toimesta, hän tuntui turhautuneelta asian äärellä. Olemme miettineet yhdessä hieman mitä asialle on tehtävissä. Itse jäin miettimään ongelman luonnetta ja olen ehkä löytänyt siihen yhden uuden näkökulman. Kesätauon jälkeen ajattelin ottaa asian uudellee esille ja puhua valmentajan kanssa näkemästäni mahdollisuudesta kehittää pelaajan tuota osa-aluetta. Tässäkin tilanteesa mielestäni kyse on tunnepuolen ongelmasta eli tunne /tunteet saavat pelaajan pelaamaan paljon omaa tasoaan huonommin peleissä ja ajoittain myös harjoituksissa. Kyseessä ehkä myös hieman kommunikaatioon liittyvästä mutkasta matkassa.

 

Itseäni jäin tuon aloitustekstin jälkeen mietityttämään joukkueen sisäinen kateus, sillä se voi tehdä hyvin tuhoisaa jälkeä. On helppoa nähdä jos ryhmän tai joukkueen henki on huono niin pelistä ei tule lasta eikä paskaa. Liian kova kilpailu peliajasta ja paikoista voi olla myös tuhoisaa. Yksi pelaaja kertoi minulle, että joukkuekaverit vetävät treeneissä tahallaan loppuun saakka taklaukset, jotta saisivat samaa pelipaikkaa tavoittelevan sairasosastolle ja näin itse lisää peliaikaa. Tämä tapahtui täällä pääkaupunkiseudun joukkueessa, nuorten ikäluokassa. Aika hankalaa jos valmennus ei huomaa moista, se rikkoo yhteishenkeä ja pahimmassa tapauksessa jonkun lahjakkaan peliuran.

 

Kuinka ryhmähenkeä voi parantaa, se riippuu siitä millainen se on. Ei voi mielestäni sanoa mitään yleistä ohjetta, sillä jokainen ryhmä on aina omanlaisensa. Jokainen ryhmä muodostuu yksilöistä ja jokainen yksilö taas on ainutlaatuinen. Liian yleistävä tapa vetää johtopäätöksiä ryhmän ongelmista, voi pahimmassa tapauksessa johtaa vain hankalampaan tilanteeseen. 

Monesti näkee ja kuulee valmentajien, joukkueenjohtajien tai vanhempien suusta kommentin yhdestä ongelmapelaajasta, jonka poistaminen ratkaisisi kaikki joukkuehengessä näkyvät ongelmat. Tämä mustavalkoinen ajatelu on aika luonnollista, sillä ongelmat ovat monesti niin monimutkaisia ja hankalia nähdä ilman syvempää tutustumista tilanteeseen, että ne herättävät melko paljon ahdistusta. Ahdistuksesta halutaan aina päästä eroon. Ryhmässä on aina kateutta. Jos siitä puhutaan, se ei pääse rikkomaan ryhmää. jos siitä vaietaan, se voi olla tuhoisaa.

 

 

-Sami

 

ps. Sori nyt tauko, peli alkaa, Cupin finaali !

 

Riittävälle tasolle menestyäkseen pelkästään harjoittelemalla? Itse olen eri linjoilla. Sanoisinkin että ihmisellä on syntyessään tietty määrä lahjakkuutta tiettyihin asioihin joka määrittelee maksimitason johon voi harjoittelemalla päästä. Siitä yli ei mennä harjoittelemalla mutta voi mennä esim dopingilla. Tässä mielessä potentiaaliset "maailman parhaat" on määritelty jo syntymähetkellä. Tietenkin harjoittelulla jne voi vaikuttaa siihen kuinka hyvin lahjakkuus saadaan esiin. Mikäli lahjakkuus ei riitä, ei siinä auta harjoittelu eikä edes doping. Messihän on käyttänyt ulkoista kasvuhormonia joten huono verrata niihin jotka eivät ole dopingia käyttäneet. Se että oli luontaisesti alhainen taso ja luvan kanssa käytettiin ja mitä näitä oli ei poista sitä että käytettiin.

 

Monessa asiassa voi kehittyä. Erityisesti henkisellä puolella voi saada paljon aikaan. Sitten toisen ääripään esimerkki, miten saa lisää pituutta? Aika vaikeaa ilman dopingaineita esim vaikuttaa tuollaiseen asiaan. Voimapuoli osittain sama, saahan punttisalilla lisää voimaa mutta ellei ole "syntymävahva", rajat tulevat nopeasti vastaan.

 

Tahallaan pelaaja sairaslomalle on jo aika extremehommaa, toki jotkut ovat valmiit tekemään mitä tahansa saadakseen omaa menestystä. Tällaiset tapaukset joskus onnistuvatkin mutta usein tuhoavat sekä oman että toisten uran.

 

Ongelmapelaaja-näkökulma onkin mielenkiintoinen. Suurin osa taitavista jalkapalloilijoista on tietyllä tavalla tyhjäpäitä, eli lahjakkuutta on enemmän jalkapalloon kuin älylliseen toimintaan. Suomessa tällaisia "tyhjäpäitä" ei hyvällä katsota, valmentajan ihannepelaaja on sellain en joka tekee kaiken mitä valmentaja käskee. Näkyy esim jääkiekossa ("Suomi on maailman paras maa tuottamaan kolmosketjun puolustavia pelaajia) ja osin myös jalkapallossa. Jos Zlatan olisi asunut koko elämänsä Suomessa, olisiko koskaan pelannut Suomen maajoukkueessa? Tuskin. Ruotsissa ollaan suvaitsevaisempia mutta sielläkin oli raporttien mukaan todella lähellä ettei Zlatan lentänyt pihalle jokaisesta joukkueesta missä pelasi.

 

Näissä jutuissa pitää aina muistaa sekin etteivät äänekkäimpiä ole yleensä ne jotka tietävät vaan ne jotka luulevat tietävänsä. Joukkueessa tarkoittaa yleensä niitä jotka katselevat 15 minuuttia viikossa touhua ja sillä perusteella luulevat tietävänsä kaiken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve Kane,

 

Otatko esimerkin eli mikä lahjakkuus on sellainen jota ei voi kehittää?

 

Hmm. Mietin miten meidän teema on tekstisi sisällä.. Toki ympäristön hyväksyntä ja juuri ne vallitsevat arvot sanelevat, mitä pidetään milloinkin lahjakkuutena eli myös kateuden kohteena. En tiedä ammunko ihan harhaan, mutta mietin koetko itse olevasi väärin ymmärretty lahjakkuus? En tiedä tulkitsenko rivien väliä väärin..

 

ja tuo Messin vertaaminen on aika turhaa. Lapsena kasvuhormoonin käyttö auttaa pituuskasvua. Sitä käytetään meilläkin Suomessa aika paljon, jos kasvuennuste näyttää kovin huonolta. Ei se lisää hitaita tai nopeita lihassoluja, niitä lisää aivan jokin muu asia.. Jos puhutaan Messin nopeudesta. Pallonhallinta voi kenellä tahansa kehittyä todella loistavaksi, mutta se on sitten jo oma lukunsa mitä siihen tarvitaan. On tiettyjä herkkyyskausia ihmisen kehityksessä ja jos tuolloin ei esimerkiksi pienen lapsen anneta liikkua, kun on motorisen kehityksen kausi niin tuota on jo vaikea mennä korjaamaan myöhemmin. Se ei ole silloin lahjakkuutta, aivan muusta asiasta kyse. 

Isoja muutoksia voidaan saada aikaan kun keskittymiskykyä paranneteaan tai jotain muuta vastaavaa tunnepuolen ongelmaa. Niillä on monessa tilanteessa oikeasti iso merkitys monen asian suhteen.

 

Mitä tarkoitat tuolla lopun lauseella, jossa vertaan jotain 15 seuraajaa tietämiseen? Monesti on hiton tärkeää kuunnella jokaisen ryhmässä olevan näkemyksiä, sillä moni asia on todella totta, myös niiden äänekkäiden. Tietämystä on monenlaista ja samassa asiassa on hiton monta eri puolta ja voisi kai näin sanoa että monta eri totuutta. Aikuisten maailman oikeesti yksi iso ongelma on se ettei ryhmätyötaitoja ole ihan järkyttävän syvällisesti opetettu oikein missään koulutuksessa. Ryhmien kanssa työskennellessä näin olisi hiton hyvä tehdä. Haluan sano tällä sitä, että valmentaja, joka ei ymmärrä ryhmän voimaa ja sen rikkautta, kuuntelee vain ryhmässä niitä, joiden mielipiteet ja ajattelu on samanlaista kuin hänen omansa. Nämä smanmieliset sitten saavat arvostusta ja ovat niin hyvää pataa valmentajan kanssa. Tätä hain tuolta riviesi välistä.. Puhunko oikeasta asiasta?

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

No kyllä tuo Messin kasvuhormonitouhu on ehtaa 100% dopingia. Dopingilla tarkoitetaan kuitenkin kunkin luonnollisten kykyjen parantamista ja Messi olisi luonnollisesti jäänyt hyvin lyhyeksi kaveriksi ja tuskin olisi ammattilaisfutaaja ilman kasvuhormoneja. Lisäksi Messi taisi (taitaa?) käyttää niitä vielä aika myöhään aikuisiällekin asti. Näistähän on vääntöä esim. hiihdon puolella kun monet omaavat erikoisluvan käyttää astmalääkettä ja sitten toiset ovat sitä mieltä, että se on luonnollisen suorituskyvyn parantamista. 

 

Mitä muuten tulee tähän lahjakkuus/harjoittelu teemaan, niin tietenkin joillain on paremmat geenit tiettyyn lajiin ja joissain lajeissa on selvä, ettei tietyillä geeneillä pärjää. Esimerkkeinä lajit joista pituudessa on selkeä hyöty kuten lentopallo ja koripallo ja sitten äärimmäistä nopeutta vaativat eli 100-400m juoksut. Ja tietty sitten jokaiseen lajiin löytyy niitä, joiden kroppa nyt vaan sattuu olemaan ideaali siihen. 

 

Mutta kyllä 90% urheilijoista jotka niitä mitaleja nappaavat ovat myös niitä, jotka tekevät asiat parhaiten. Esimerkkinä futiksessa vaikka Ronaldo, jonka halu tehdä maaleja/voittaa on niin iso, että se saa miehen tekemään kaiken 110%. Sitten on näitä kavereita, joilla ei ollut mitään muuta tekemistä pienenä kuin pelata futista ja tietenkin siinä tulee helvetin hyväksi kun tahkoat jatkuvasti. Pyöräilyssä taasen Lance Armstrong oli samanlainen, että se voitontahto ajoi miehen vetämään kovempaa kuin muut (monessakin suhteessa). 

 

Poglarin sisaruksethan on myös oiva esimerkki siitä, että harjoittelu ja kova työ >>>>>> lahjakkuus. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm.. Mielestäni Messin kasvuhormoni ei ole doping. Itse määrittelisin sen dopinging suoritusta parantavana tekijänä, kuten astmalääke joka parantaa hapenottokykyä. Ei koko välttämättä paranna suoritusta, se on vain meidän tulkintamme asiasta. Pieniä ihmeitä on nähty monella saralla. Tuo kasvuhormoni on auttanut miestä kasvamaan hieman pidemmäksi ja se pituus tottakai voi tuoda jotain etua jalkapallon pelaajalle. On monia muitakin lyhyitä jalkapallon pelaajia, jotka ovat lahjakkaita. Ruoka on siis myös doping, jos tuota luiden kasvuun vaikuttavaa hormoonia lapsuudessa pidetään suoritusta parantavana tekijänä. Luiden kasvattaminen ei taida olla mitenkään erityisen paljon suoritusta parantava tekijä? Tai vedä ennen seuraavaa peliä moista ainetta niin katsotaan onko iso hyöty. On vähän sama kuin sanoisimme jonkun keinohedelmöityksestä alkunsa saaneen käyttäneen dopingia, onhan hänen pelaamisensa mahdollistunut tuon keinohedelmöityksen kautta. Tuo kasvuhormoni on tehnyt miehestä hieman pidemmän ja ehkä sillä on vaikutusta häneen pelaajana, ehkä ei, mutta doping se ei tuossa tarkoituksessa käytettynä ole.

Ja pituus ei tee kenestäkään hyvää koripalloilijaa. Nyt oli puhetta lahjakkuudesta ja siihen kohdistuvasta kateudesta. Toki meillä voi olla ominaisuuksia, joista on joissakin lajeissa etua, mutta mitä sitten? Fyysiset ominaisuudet eivät ole lahjakkuutta. Geeneillä on tekemistä tietenkin asioiden kanssa, mutta väitän tuon Kanen sanoman lahjakkuuden olevan monessa tapauksessa mahdollista kehittää ja joissakin tapauksissa huimasti. Pituudella ei mielestäni oli lahjakkuuden kanssa mitään tekemistä, kuten sanoin. Se miten tuota pituutta osaa käyttää hyödykseen on sitten sitä lahjakkuutta. Pituus voi olla ns. lahja, mutta lahjakkuus on sitten se toinen puoli kolikossa.

 

Nyt harhaudumme puhumaan jostain muusta kuin kateudesta..? Toki toisen fyysisiä ominaisuuksia voi kadehtia myös hyvin helposti, kuten itse kadehdin sellaisia jalkapalloilijoita, joiden jalat kestävät iskuja vuodesta toiseen. Omat jalat ovat jo aika säpäleinä. Lahjakkuus on silti eri asia kuin fyysinen mitta.

 

 

Tossa on Wikin stooria doping aineista:

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Doping

 

Enemmän tuo liittyy juuri hapenottokyvyn tai lihasten kasvattamiseen. Pituutta voi saada myös lisää, kuten lyhyet japanilaiset tekevät, katkovat luunsa sairaalassa ja luuduttavat ne hieman pidemmäksi.. Ja tätä toistetaan muutama kuukausi, jotta 5 cm venytys onnistuu..

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

No Messi olisi luontaisesti pienen pieni mikkihiiri ja sitten ulkoisilla keinoilla saatiin se normaaliin mittaan, niin ohan se nyt dopingia. Se, että Eero Mäntyrannalla on 68% hematokriitti luonnostaan ei tarkoita sitä, että mä voin vetää EPOa niin paljon, että mun hematokriitti nousee samoihin lukemiin. Sama Messin pituuden kanssa. Ja kasvuhormoni nyt vaikuttaa luuston lisäksi lihasten kasvuun eli Messi on saanut reilusti lisää massaa ja voimaa kasvuhormonin käytöstä, sellaista voimaa, jota hänellä ei luonnostaan kuuluisi olla. Kasvuhormonin vajauksesta kärsivä lapsi jää todella lyhyeksi (tyyliin 140cm tai sinne päin), jos ei saa hoitoa tai hoito aloitetaan liian myöhään. Onko näkynyt paljon ton mittaisia futaajia? 

 

 

En tässä lahjakkuus jutussa kyllä pysy ihan kärryillä. Tarkoitatko sitten lahjakkuudella enemmän kognitiivisia asioita, kuten futiksessa esim. pelinluku? 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuosta linkistäsi melkeinpä ensimmäiset sanat:

 

"Dopingin käyttökieltoa perustellaan urheilijoiden tasavertaisella ja oikeudenmukaisella asemalla sekä urheiluhengellä: kukaan urheilija ei saa saada keinotekoista etua kilpailijoihinsa nähden."

 

Melkein voisin väittää, että kasvuhormonit ovat keinotekoista etua.. Samalla tavalla, kuin lihasmassaa kasvattavat dopingiksi luokiteltavat aineet. Sillä erotuksella, että lihasmassaa voi kasvattaa laillisestikin, kun taas pituuden kasvattamisessa se on vähän monimutkaisempi juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve.

 

Onko pituus lahjakkuus? Ei helvetissä ole, lahjakkuus on jotain muuta. Eikö lahjakkuudella viitata johonkin peliälyyn, taitoon, nopeuteen yms. Pituus on vain ominaisuus ei lahjakkuus. Lahjakkuus tarkoittaa ihan eri asiaa. Piti avata Wiki ja tässä myös sulle Wikiä: 

 

"Lahjakkuus on monilajista monitaitoisuutta, tai erityistä taitavuutta ja suorituskykyä (varsinkin asian opetteluun nähden) jollakin tiedon tai taidon osa-alueella (matemaattinen lahjakkuus, kielellinen lahjakkuus, musiikillinen lahjakkuus). Lahjakkuus on yksilöitä vertaileva käsite: lahjakkuuden lajit ja taidot vaihtelevat eri yksilöillä ja yksilö on lahjakas tai "vähemmän" lahjakas aina suhteessa johonkin oletettuun keskimääräiseen lahjakkuuteen."

 

 

Jos sä olet 100 vuotta sitten vetänyt epoa, ei se vaikuta enää kehossasi tällä hetkellä. Jos sä olet lapsena sairastanut astmaa ja käyttänyt siihen lääkettä, oletko silloin doping listalla sadan vuoden kuluttua? Ei toi kasvuhormooni lapsena ole mitään dopingia. Samaa hormoonia sun keho erittää normaalistikin lapsena ja et varmaan laske sitä dopingiksi? Toisilla on esim. aivoissa sillä alueella jokin "rikki", jonka pitäisi kertoa keholle, että kasvamiseen tarvitaan tätä kamaa. Vänkäät vastaan ihan päivän selvässä asiassa. Lue aiheesta hieman ja tule sitten vänkäämään lisää.

 

Hmm... kateusko tässäkin taustalla.. Et taida olla Barcan kannattaja ja tuo "pieni" kateuden kohde kalvaa mieltä.. Haluat ajatella Messin dopingin käyttäjänä, joka ehkä helpottaa kateutta hieman? Tuossa ainakin toteutuisi hyvin se toisen mitätöimisen tai vähättelyn piirre, joka on juuri kauteudessa hyvin yleistä.. ;)

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viestejä tulee nopeammin kuin ehtii kirjoittamaan vastauksia...

 

 

Terve Kane,

 

Otatko esimerkin eli mikä lahjakkuus on sellainen jota ei voi kehittää?

 

Hmm. Mietin miten meidän teema on tekstisi sisällä.. Toki ympäristön hyväksyntä ja juuri ne vallitsevat arvot sanelevat, mitä pidetään milloinkin lahjakkuutena eli myös kateuden kohteena. En tiedä ammunko ihan harhaan, mutta mietin koetko itse olevasi väärin ymmärretty lahjakkuus? En tiedä tulkitsenko rivien väliä väärin..

 

ja tuo Messin vertaaminen on aika turhaa. Lapsena kasvuhormoonin käyttö auttaa pituuskasvua. Sitä käytetään meilläkin Suomessa aika paljon, jos kasvuennuste näyttää kovin huonolta. Ei se lisää hitaita tai nopeita lihassoluja, niitä lisää aivan jokin muu asia.. Jos puhutaan Messin nopeudesta. Pallonhallinta voi kenellä tahansa kehittyä todella loistavaksi, mutta se on sitten jo oma lukunsa mitä siihen tarvitaan. On tiettyjä herkkyyskausia ihmisen kehityksessä ja jos tuolloin ei esimerkiksi pienen lapsen anneta liikkua, kun on motorisen kehityksen kausi niin tuota on jo vaikea mennä korjaamaan myöhemmin. Se ei ole silloin lahjakkuutta, aivan muusta asiasta kyse. 

Isoja muutoksia voidaan saada aikaan kun keskittymiskykyä paranneteaan tai jotain muuta vastaavaa tunnepuolen ongelmaa. Niillä on monessa tilanteessa oikeasti iso merkitys monen asian suhteen.

 

Mitä tarkoitat tuolla lopun lauseella, jossa vertaan jotain 15 seuraajaa tietämiseen? Monesti on hiton tärkeää kuunnella jokaisen ryhmässä olevan näkemyksiä, sillä moni asia on todella totta, myös niiden äänekkäiden. Tietämystä on monenlaista ja samassa asiassa on hiton monta eri puolta ja voisi kai näin sanoa että monta eri totuutta. Aikuisten maailman oikeesti yksi iso ongelma on se ettei ryhmätyötaitoja ole ihan järkyttävän syvällisesti opetettu oikein missään koulutuksessa. Ryhmien kanssa työskennellessä näin olisi hiton hyvä tehdä. Haluan sano tällä sitä, että valmentaja, joka ei ymmärrä ryhmän voimaa ja sen rikkautta, kuuntelee vain ryhmässä niitä, joiden mielipiteet ja ajattelu on samanlaista kuin hänen omansa. Nämä smanmieliset sitten saavat arvostusta ja ovat niin hyvää pataa valmentajan kanssa. Tätä hain tuolta riviesi välistä.. Puhunko oikeasta asiasta?

 

 

-Sami

 

Oma näkemykseni on se ettei lahjakkuutta voi parantaa, koska lahjakkuus asettaa rajan johon voi päästä mutta jonka yli ei voi mennä, siksi sitä ei voi myöskään kehittää. Hyvin kärjistetty esimerkki 100 metrin juoksu. Käytännössä jo syntymähetkellä voidaan määrittää lahjakkuus 100 metrin juoksussa, se aika johon voi päästä mikäli kaikki muu hoidetaan täydellisesti. On hyvin lahjakkaita juoksijoita jotka juoksevat 100 metriä alle 10 sekunnin, koska onnistuvat ulosmittaamaan lahjakkuuttaan. Tietenkään kaikki potentiaaliset kymmenen sekunnin alittajat eivät saaneet lahjakkuudestaan niin paljon irti että olisivat todella juosseet alle 10 sekunnin.

 

Tulkitsit hieman väärin. Lahjakkaita kadehditaan minun mielestäni siksi ettei lahjakkuuden määrä riipu siitä paljonko harjoittelee ja miten. Sitä lahjakkuutta vaan on joillakin niin paljon enemmän etteivät enemmän töitä tekevät saavuta millään samaa tasoa, koska lahjat eivät riitä.

 

Olisi parempi käyttää jotain muuta esimerkkiä kuin Messiä, kuten @PouPou hyvin ilmaisi.

 

Se ettei pienen lapsen anneta liikkua ja motoriikka ei kehity ei minun papereissani vaikuta lahjakkuuteen. Se vaikuttaa siihen ettei lahjakkuudesta saada irti niin paljon kuin olisi voinut saada. Sama tunnepuoleen. Joillakin ei henkinen lahjakkuus ole korkealla tasolla, se rajoittaa sitä mihin saakka henkistä kestävyyttä voidaan parantaa.

 

Viimeisessä kohdassa hain enemmän nykyajan käytäntöä. Monet äänekkäät ihmiset urheilussa ovat niitä jotka eivät oikeasti tiedä asioista, malliesimerkkinä vaikka katsoja joka kuvittelee tietävänsä säännöt paremmin kuin tuomari. Tämä ei tosin kateuteen liity juurikaan. Ehkä ennemmin kateus näkyy juokkueurheilussa halukkuutena saada oma lapsi pärjäämään paremmin ja sen eteen ollaan valmiit vaikka manipuoloimaan (tai ainakin yrittämään) valmentajaa ja muita mukana olijoita.

 

 

Mutta kyllä 90% urheilijoista jotka niitä mitaleja nappaavat ovat myös niitä, jotka tekevät asiat parhaiten. Esimerkkinä futiksessa vaikka Ronaldo, jonka halu tehdä maaleja/voittaa on niin iso, että se saa miehen tekemään kaiken 110%. Sitten on näitä kavereita, joilla ei ollut mitään muuta tekemistä pienenä kuin pelata futista ja tietenkin siinä tulee helvetin hyväksi kun tahkoat jatkuvasti. Pyöräilyssä taasen Lance Armstrong oli samanlainen, että se voitontahto ajoi miehen vetämään kovempaa kuin muut (monessakin suhteessa). 

 

Poglarin sisaruksethan on myös oiva esimerkki siitä, että harjoittelu ja kova työ >>>>>> lahjakkuus. 

 

Ne jotka ottavat homman tosissaan saavat yleensä myös enemmän irti lahjakkuudestaan. Silti väitän suurimman osan urheilussa menestyvistä olevan myös huippulahjakkaita. Tuleeko jokaisesta "joka potkii jalkapalloa nuorena koko ajan koska ei ole muuta tekemistä" -pelaajasta ammattilaista? Hyvin harvasta tulee, koska läheskään kaikilla ei riitä lahjakkuus. Armstrong käytti dopingia ja taitaa siitä olla jo vahvoja todisteitakin. Vähän huono esimerkki kuten Messi.

 

Tarkoitat niitä shakinpelaajia? Homma ei shakissa ole noin yksinkertainen (olen minäkin shakkia harrastanut). Myöskin shakki vaatii tietynlaista henkistä lahjakkuutta, joillakin sitä on, toisilla taas ei. Tarkemmin sanoen shakkipeli ja tehtäväshakkki vaatii hyvinkin erilaista ajattelutapaa. Shakkipeli alkaa aina samasta tilanteesta, tehtäväshakissa on tietty tilanne josta aloitetaan. Shakkipelissa joutuu miettimään montakin siirtoa etukäteen, tehtäväshakissa voidaan määrittää "kolmen siirron matti", jolloin vastustaja siirtää korkeintaan kaksi kertaa. Shakissa joutuu miettimään miten rakentaa tilanne, tehtäväshakissa tilanne usein on jo rakennettu jne. Olen pelannut shakkia koemielessä vähän parempia pelaajia vastaan, ei mitään mahdollisuuksia. Samoja pelaajia vastaan pientä kisaa tehtäväshakissa ja homma kääntyi täysin. Heidän ajatusmaailmansa shakkia pelatessa liittyy vahvasti siihen miten saada rakennettua asema, minä mietin shakkia pelatessa koko ajan miten saisin väännettyä mattikuvion myös tilanteesta jossa sellaista ei ole. Se näkyy tehtäviä ratkoessa, siitä huolimatta että kyseiset pelaajat pelaavat shakkia suunnilleen joka päivä ja minä katselen shakkia joskus kun sattuu huvittamaan, silti tehtäväshakin puolella pystyn pärjäämään hyvin. Vaikka työmääräni on niin pieni ettei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia jos työnteko >>> lahjakkuus. Joka tapauksessa lahjakkuuteni tehtäväshakissa on täysin eri tasoa kuin shakin pelaajana. Siksi väitänkin Polgarin sisaruksilla olevan huikea määrä lahjakkuutta, työnteolla ovat saaneet sitä lahjakkuutta ulosmitattua.

 

Ja pituus ei tee kenestäkään hyvää koripalloilijaa. Nyt oli puhetta lahjakkuudesta ja siihen kohdistuvasta kateudesta. Toki meillä voi olla ominaisuuksia, joista on joissakin lajeissa etua, mutta mitä sitten? Fyysiset ominaisuudet eivät ole lahjakkuutta. Geeneillä on tekemistä tietenkin asioiden kanssa, mutta väitän tuon Kanen sanoman lahjakkuuden olevan monessa tapauksessa mahdollista kehittää ja joissakin tapauksissa huimasti. Pituudella ei mielestäni oli lahjakkuuden kanssa mitään tekemistä, kuten sanoin. Se miten tuota pituutta osaa käyttää hyödykseen on sitten sitä lahjakkuutta. Pituus voi olla ns. lahja, mutta lahjakkuus on sitten se toinen puoli kolikossa.

 

Nyt harhaudumme puhumaan jostain muusta kuin kateudesta..? Toki toisen fyysisiä ominaisuuksia voi kadehtia myös hyvin helposti, kuten itse kadehdin sellaisia jalkapalloilijoita, joiden jalat kestävät iskuja vuodesta toiseen. Omat jalat ovat jo aika säpäleinä. Lahjakkuus on silti eri asia kuin fyysinen mitta.

 

Fyysisetkin ominaisuudet ovat lahjakkuutta minun mielestäni. Pituudenkin lasken lahjakkuudeksi. Kun koripallosta oli puhetta, nykyisin pituutta täytyy olla vähintään metri ja 90 senttiä, tai muuten täytyy puuttuvat sentit korvata jollain muulla, joka on hyvin vaikeaa. Voidaan myös määrittää tietty pituuden alaraja, siitä alemmas ja koripallossa ei voi pärjätä huipulla. Pituuden voi tässä tapauksessa sanoa olevan raja joka täytyy ylittää, muuten ei ole mahdollisuuksia. Eiköhän sekin aiheuta kateutta, lyhyes tietävät etteivät välttämättä koskaan pääse huipulle koska pituus ei riitä. Tuo luunkatkominen tuskin auttaa urheilussa kovin pitkälle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos mä vetäisin tota hyvää pituuskasvudopingia ihan helvetisti ja pää olisi pilvissä saakka, niin sitten olisin ihan helvetin lahjakas  :mrgreen:  Olette hassuja miehiä. Haluatte selkesäti taistella mun kanssa asioista ja hyvä niin ! Saadaan lisää näkökulmia mukaan keskusteluun !

 

Kirjota resepti, lähen apteekkiin  :rules:

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Fyysinen ominaisuus on perusta lahjakkuudelle. Ei itsessään lahjakkuutta mutta se luo edellytyksen lahjakkuudelle ja kuinka sen saa ulosmitoitettua itsestään, varsinkin kun puhutaan urheilusta. 

Elikkä kun Messi on niitä hormoneja vetänyt on hän muunnellut perustaansa lahjakkuudelleen elikkä näin saanut epäreilua etua muihin pelaajiin nähden. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve.

 

Onko pituus lahjakkuus? Ei helvetissä ole, lahjakkuus on jotain muuta. Eikö lahjakkuudella viitata johonkin peliälyyn, taitoon, nopeuteen yms. Pituus on vain ominaisuus ei lahjakkuus. Lahjakkuus tarkoittaa ihan eri asiaa. Piti avata Wiki ja tässä myös sulle Wikiä: 

 

"Lahjakkuus on monilajista monitaitoisuutta, tai erityistä taitavuutta ja suorituskykyä (varsinkin asian opetteluun nähden) jollakin tiedon tai taidon osa-alueella (matemaattinen lahjakkuus, kielellinen lahjakkuus, musiikillinen lahjakkuus). Lahjakkuus on yksilöitä vertaileva käsite: lahjakkuuden lajit ja taidot vaihtelevat eri yksilöillä ja yksilö on lahjakas tai "vähemmän" lahjakas aina suhteessa johonkin oletettuun keskimääräiseen lahjakkuuteen."

 

 

Jos sä olet 100 vuotta sitten vetänyt epoa, ei se vaikuta enää kehossasi tällä hetkellä. Jos sä olet lapsena sairastanut astmaa ja käyttänyt siihen lääkettä, oletko silloin doping listalla sadan vuoden kuluttua? Ei toi kasvuhormooni lapsena ole mitään dopingia. Samaa hormoonia sun keho erittää normaalistikin lapsena ja et varmaan laske sitä dopingiksi? Toisilla on esim. aivoissa sillä alueella jokin "rikki", jonka pitäisi kertoa keholle, että kasvamiseen tarvitaan tätä kamaa. Vänkäät vastaan ihan päivän selvässä asiassa. Lue aiheesta hieman ja tule sitten vänkäämään lisää.

 

Hmm... kateusko tässäkin taustalla.. Et taida olla Barcan kannattaja ja tuo "pieni" kateuden kohde kalvaa mieltä.. Haluat ajatella Messin dopingin käyttäjänä, joka ehkä helpottaa kateutta hieman? Tuossa ainakin toteutuisi hyvin se toisen mitätöimisen tai vähättelyn piirre, joka on juuri kauteudessa hyvin yleistä.. ;)

 

 

-Sami

 

Eli esim. Manute Bol ei ollut lahjakas koripalloilija, koska hänen ainoa valttinsa oli pituus (231cm)? Eikä Usain Bolt ole lahjakas, koska hänellä sattuu olemaan paljon nopeita lihassoluja. Usein käsitetään varmaan hyvä laulajakin lahjakkaaksi? No ääni määrittyy täysin fyysisten ominaisuuksien mukaan ja geenit säätelevät sitä, kuten vaikkapa pituutta. 

 

Eli sun mielestä on ihan ok vetää kaikkia maailman aineita ja veridoupata minkä sielu sietää, kunhan sen tekee lapsena? Ja mitä väliä sillä on jos sulla on jotain rikki? Se on sun kehos ja sillä on pärjättävä ja jos käytät lääkkeitä sen korjaamiseen ja urheilut = doping. Hematokriittikin vaihtelee täysin yksilöittäin ja punasoluja siellä kaikilla veressä menee, ei se sitä oikeuta kuitenkaan, että mulla saa olla se 68% mitä Mäntyrannalla, tajuatko? Messillä on vähemmän kasvuhormonia kehossa kuin muilla, hänen pitää elää sen kanssa. 

 

Ja jos luet täällä vaikka Doping-ketjua niin ymmärrät mun kantani dopingin ja miksi en pidä Messistä. Futis ja doping on myös sinällään ikävä kombo, että muissa lajeissa näitä huippuja vedetään täysin lokaan ja Messiä ylistetään mikä keritään ja näemmä puolustetaankin henkeen ja vereen vaikka faktat tuijottaa silmiin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pituus voi olla lahja jollekin ja toiselle ei, muttei lahjakkuutta kummallekaan, sillä lahjakkuus on eri asia.

 

Toi doping asia tuli ilmeisesti aika selväksi eli samaa kamaa ku sun aivoissa ja ei sata vuotta sitten käytetty ole doping? Sama ku vedät jotain efeä flunssaan. Kisojen alla ei kannata, koska näkyis sit kusessa ja toimis dopingina. Normaalia kuitenkin käyttää ja sallittua, jos paha flunssa ja kisat riittävän kaukana. Ei toi kasvuhormooni sen kummallisempaa ainetta ole, kun sitä on käytetty joskus lapsena. Tossa edellisessä kirjoituksessa yritin avata kyseisen hormoonin käyttöä ja toimintaa hieman. Et voi olla tosissasi, että pidät sitä tarjoamieni faktojen jälkeenj doping- aineena? Sulla taitaa olla ihan oma doping-käyttäjien lista, joka ei taida kuitenkaan olla ihan yleismaailmallisesti hyväksytty  :mrgreen:

 

Kuten sanoin, ei se pikajuoksijakaan ole vain taivaan lahja, jokin ylhäältä pudonnut lahjakkuus, se on myös mahdollista "tehdä". Lihassolujen muodostumista voidaan manipuloida jo hyvin varhain, vauvoilla eli tehdään sellaisia asioita, että niitä nopeita lihassoluja kehittyy enenmmän, jolloin mahdollisuus tähän "lahjakkuuteen" lisääntyy potenssiin jotain. Eli onko se lahjakkuutta vai vauvojen treenaamista?

 

Se miksi haluan puhua tuosta lahjakkuuden kehittämisen mahdollisuudesta on minusta tärkeää, koska uskon monen luovuttavan juuri tuosta lahjakkuuden väärin ymmärryksestä johtuen. Joitakin rajoituksia on tottakai olemassa, ei mitään ihmeitä kukaan saa aikaan ja kaikki eivät vain voi tulla maailman parhaimmaksi, koska niitä on vain yksi kerrallaan. Ihme ei ole mielestäni se, että saisin lisättyä jonkun pelaajan peliälyä tai keskittymiskykyä, jolloin moni muukin asia lajin voi parantua. Näen ne yhtä arkipäiväisinä asioina kuin ydinfyyysikko atomien ihmeellisen maailman. Yritetään..

Jos otetaan esimerkiksi jalkapallon pelaaja. Valmentaja sanoo, että pelaajalta puuttu peliäly täysin. Hmm. voi tällä hetkellä pitää paikkansa, mutta en näe sitä lahjakkuuden puutteena, näen sen monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksena olevana ongelmana, johon on ratkaisu. Peliäly nähdään usein lahjakkuutena, eikö? Pieni välietappi..

Aika lailla sama asia kuin shakissa, olet itsekin sitä hieman pelannut ja voin sanoa, että siinä kehittyy harjoittelemalla, mutta siihen erittäin hyvään tasoon pääsemiseen vaikuttaa hiton moni asia; kuinka osaat laskea, kuinka nopeasti havaitset asioita, kuinka nopeasti päättelet asioita, miten pystyt keskittymään, kuinka monimutkaisia asioita pystyt päättelemään, kuinka monimutkaisia laskutoimituksia kykenet mielessäsi laskemaan, lyhytkestoisen muistin toiminta, sekä pitkäkestoisen muistin . . . jne jne.. Asiat kun pilkkoo tarpeeksi pieniin tekijöihin, meillä on monesti jotain mitä lähteä kehittämään.... Tuon shakin pelaajan ongelma kun pilkotaan pieniksi ja ryhdytään tutkimaan monien eri tieteen alohjen tarjoamia mahdollisuuksia kehittää kutakin osa-aluetta niin olemme jo lähempän taivasta..Tämä on se pointti ! Nyt paluu polulta tielle..

Tämän jalkapallon pelaajan kohdalla on esimerkiksi hyvin voimakkaana tekijänä jostain syystä ongelmia itsetuntonnon kanssa ja hän on erittäin herkkä (jossa piilee myös se lahjakkuus minun mielestäni !), sanotaan sitä nyt tässä tunneherkkyydeksi. Hän aistii herkästi toisen tunnetilan ja on itse myös hyvin tunteellinen. Tämä pelaaja ei aina ymmärrä valmentajan puhumaa tai ei pysty hyödyntämään sitä tietoa, koska törmää tunnetasolla valmentajan kanssa jo ennen sanoja. Hän ei siis pysty oikein kunnolla edes ottamaan vastaan tuota tietopuolista viestiä ja käyttämään sitä kehittymiseen. Hän jää ikään kuin kiinni valmentajan tunnetason viestintään ja omaan tulkintaansa siitä. (Kuriositeetti väliin. Meidän vietinnästä on sanoja vain muutama prosentti, loppu on ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä, ne viestivät siis suurimman osan.) Tätä asiaa jos lähdemme pilkkomaan palasiksi ja etsimään niitä tekijöitä, joita muutamalla saisimme tämän pelaajan kehittymään sille tasolle, että hän kykenee hyödyntämän tämän lahjakkaan valmentajan hänelle tarjoamaa tietoa, väitän erittäin suurella varmuudella, että tämä pelaaja voisi kehittyä erittäin hyvälle tasolle. Tästä on mielestäni kyse, ei Messin pituudesta tai luiden katkomisesta, joilla lyhyet oikeasti pidentävät itseään tuolla idässä.

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pituus voi olla lahja jollekin ja toiselle ei, muttei lahjakkuutta kummallekaan, sillä lahjakkuus on eri asia.

 

Toi doping asia tuli ilmeisesti aika selväksi eli samaa kamaa ku sun aivoissa ja ei sata vuotta sitten käytetty ole doping? Sama ku vedät jotain efeä flunssaan. Kisojen alla ei kannata, koska näkyis sit kusessa ja toimis dopingina. Normaalia kuitenkin käyttää ja sallittua, jos paha flunssa ja kisat riittävän kaukana. Ei toi kasvuhormooni sen kummallisempaa ainetta ole, kun sitä on käytetty joskus lapsena. Tossa edellisessä kirjoituksessa yritin avata kyseisen hormoonin käyttöä ja toimintaa hieman. Et voi olla tosissasi, että pidät sitä tarjoamieni faktojen jälkeenj doping- aineena? Sulla taitaa olla ihan oma doping-käyttäjien lista, joka ei taida kuitenkaan olla ihan yleismaailmallisesti hyväksytty  :mrgreen:

 

Kuten sanoin, ei se pikajuoksijakaan ole vain taivaan lahja, jokin ylhäältä pudonnut lahjakkuus, se on myös mahdollista "tehdä". Lihassolujen muodostumista voidaan manipuloida jo hyvin varhain, vauvoilla eli tehdään sellaisia asioita, että niitä nopeita lihassoluja kehittyy enenmmän, jolloin mahdollisuus tähän "lahjakkuuteen" lisääntyy potenssiin jotain. Eli onko se lahjakkuutta vai vauvojen treenaamista?

 

Se miksi haluan puhua tuosta lahjakkuuden kehittämisen mahdollisuudesta on minusta tärkeää, koska uskon monen luovuttavan juuri tuosta lahjakkuuden väärin ymmärryksestä johtuen. Joitakin rajoituksia on tottakai olemassa, ei mitään ihmeitä kukaan saa aikaan ja kaikki eivät vain voi tulla maailman parhaimmaksi, koska niitä on vain yksi kerrallaan. Ihme ei ole mielestäni se, että saisin lisättyä jonkun pelaajan peliälyä tai keskittymiskykyä, jolloin moni muukin asia lajin voi parantua. Näen ne yhtä arkipäiväisinä asioina kuin ydinfyyysikko atomien ihmeellisen maailman. Yritetään..

Jos otetaan esimerkiksi jalkapallon pelaaja. Valmentaja sanoo, että pelaajalta puuttu peliäly täysin. Hmm. voi tällä hetkellä pitää paikkansa, mutta en näe sitä lahjakkuuden puutteena, näen sen monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksena olevana ongelmana, johon on ratkaisu. Peliäly nähdään usein lahjakkuutena, eikö? Pieni välietappi..

Aika lailla sama asia kuin shakissa, olet itsekin sitä hieman pelannut ja voin sanoa, että siinä kehittyy harjoittelemalla, mutta siihen erittäin hyvään tasoon pääsemiseen vaikuttaa hiton moni asia; kuinka osaat laskea, kuinka nopeasti havaitset asioita, kuinka nopeasti päättelet asioita, miten pystyt keskittymään, kuinka monimutkaisia asioita pystyt päättelemään, kuinka monimutkaisia laskutoimituksia kykenet mielessäsi laskemaan, lyhytkestoisen muistin toiminta, sekä pitkäkestoisen muistin . . . jne jne.. Asiat kun pilkkoo tarpeeksi pieniin tekijöihin, meillä on monesti jotain mitä lähteä kehittämään.... Tuon shakin pelaajan ongelma kun pilkotaan pieniksi ja ryhdytään tutkimaan monien eri tieteen alohjen tarjoamia mahdollisuuksia kehittää kutakin osa-aluetta niin olemme jo lähempän taivasta..Tämä on se pointti ! Nyt paluu polulta tielle..

Tämän jalkapallon pelaajan kohdalla on esimerkiksi hyvin voimakkaana tekijänä jostain syystä ongelmia itsetuntonnon kanssa ja hän on erittäin herkkä (jossa piilee myös se lahjakkuus minun mielestäni !), sanotaan sitä nyt tässä tunneherkkyydeksi. Hän aistii herkästi toisen tunnetilan ja on itse myös hyvin tunteellinen. Tämä pelaaja ei aina ymmärrä valmentajan puhumaa tai ei pysty hyödyntämään sitä tietoa, koska törmää tunnetasolla valmentajan kanssa jo ennen sanoja. Hän ei siis pysty oikein kunnolla edes ottamaan vastaan tuota tietopuolista viestiä ja käyttämään sitä kehittymiseen. Hän jää ikään kuin kiinni valmentajan tunnetason viestintään ja omaan tulkintaansa siitä. (Kuriositeetti väliin. Meidän vietinnästä on sanoja vain muutama prosentti, loppu on ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä, ne viestivät siis suurimman osan.) Tätä asiaa jos lähdemme pilkkomaan palasiksi ja etsimään niitä tekijöitä, joita muutamalla saisimme tämän pelaajan kehittymään sille tasolle, että hän kykenee hyödyntämän tämän lahjakkaan valmentajan hänelle tarjoamaa tietoa, väitän erittäin suurella varmuudella, että tämä pelaaja voisi kehittyä erittäin hyvälle tasolle. Tästä on mielestäni kyse, ei Messin pituudesta tai luiden katkomisesta, joilla lyhyet oikeasti pidentävät itseään tuolla idässä.

 

 

-Sami

 

 

Iso osa dopingaineista on hormoneja, joita keho tuottaa itsekin, kuten vaikkapa kasvuhormoni. Ja dopingilla on pitkäaikaisia vaikutuksia ja esim. kun vedät anabolisia aineita (kuten Messin rakastama kasvuhorkka) ja treenaat, lihassolujen tumien määrä kasvaa ja ne tumat jäävät sinne, vaikka lopetat käytön. Tästä syystä jos vedät kunnolla horkkaa ja treenaat, saat nostettua tumien määrää solussa (korkeammalle kuin normaalisti) ja sitten kun lopetat käytön niin ne tumat on edelleen siellä. Tämän seurauksena jos vaikka lopetat treenaamisen, on mahdollista päästä nopeammin takaisin entiseen kuntoon, koska sulla on ne tumat siellä, joita et joudu enää sinne kasvattamaan, tätä kutsutaan lihasmuistiksi. 

 

Dopingista on muitakin hyötyjä kuin se suorituksen parantaminen, luuletko, että Messi olisi koskaan päässyt Barcan junnuihin ilman horkkaa? Barcelona maksoi ne sille saatan sentään. Messi ei olisi koskaan futaaja jos olisi pelannut aikana, jolloin kasvuhormonihoitoja ei vielä ollut. Messi on siis jalkapalloilija vain ja ainoastaan, koska on käyttänyt kasvuhormonia ja näin ollen doupannut silmänsä ulos. Mutta kun jotkut ajattelee noin niin mäkin pumppaan mun muksuun kaikki mahdolliset ja sitten kun se jyrää junnusarjoissa niin sanon "Se on hei lapsi vaan, kyllä se voi horkkaa vetää, ei tää oo dopingia". Ja itseasiassa Messi on historian pahimpia douppareita, koska nuo pitkäkestoiset hyödyt dopingista ovat melko rajallisia ja kestävyysurheilijat eivät niistä juurikaan saa iloa. Messi taas muutti oman fysiikkansa sataprosenttisesti ja tähän ei pysty edes Justin Gatlin vaikka se kuinka vetäisi horkkaa. Messi on douppari vaikka voissa paistais ja monta kertaa kääntelis. Voit toki ajatella, että se on sun mielestä ok. 

 

 

No jos tunneherkkyys on lahjakkuutta niin varmaan kannattaa miettiä myös, että sosiaaliset taidot eivät ole mitenkään sisäänrakennettuja tai syntyessä saatuja. Niihin on ihmisellä jonkinlainen valmius, mutta jos nuoruudessa näitä taitoja ei pääse oppimaan/harjoittelemaan jää ihminen vajavaiseksi sillä alueella. Genie (ns. "susilapsi") on hyvä esimerkki siitä, miten ihminen ei opi "ihmisten tavoille" ellei ole pienestä pitäen ihmisten kanssa kontaktissa. Jonkinlainen taipumus on kuitenkin oltava, koska Geniekin oppi joitain sosiaalisia taitoja eläessään ihmisten kanssa. Eli nämä asiat ovat ihan opittavissa ja kulttuurin/kokemuksien muokkaamia. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve.

 

Kyllä noi sun faktat on jotain tasoa, että se burana lapsena on doping. Burana vie kivun pois ja pääset nopeammin takas kentälle eli et pärjää omillas. Puudutusaine lätkässä on doping. Sideharso päässä on doping, on sekin ainetta. Ei voi aivan noin mustavalkoisesti ajatella? Mulla ei ole mitään tavetta puolustaa Messiä, en arvosta häntä sen enempää kuin muitakaan pelaajia, keskustelen asiasta asiana. Sinulla on näköjään ne tunteet pelissä, jonka itsekin sanot, et pidä Messistä. Mikset pidä hänestä? Voisin kommettejesi perusteella jopa sanoa, että itse otsikon mukainen tunne vaikuttaa mielipiteeseesi ja tuohon "faktojen" kaiveluun eli kateudesta on kyse. Vähättelyä ja mitätöintiä. Juuri näin kateus toimii. Faktaa kaivellaan kovasti ja toista yritetään vetää lokaan niiden avulla. Näin se kateus saa ihmisen toimimaan ja tältä se näyttää.

 

Eli kaikki, mikä vaikuttaa lapsena kasvuun on dopingia? Jos syön hedelmän, sen hedelmäsokeri saa aivoissani hormoonia erittymään, joka puolestaan tuottaa minulle mielihyvää ja siten edesauttaa minua selviytymään elämässä paremmin, se tekee hedelmästä dopingia. Pienelle vauvalle äidin näkeminen on dopingia, sillä se erittää paljon oikein hyvänlaatuisia hormooneja aivoissa, joiden avulal aivot kasvavat kohisten. Vai miten tämä nyt menikään? Moni aine esimerkiksi, jota käytetään lääketeollisuudessa tai ruokateollisuudessa on puhdasta luonnon omaa ainetta, joka on vain valmistettu laboratooriossa, halvempien kustannusten ja paremmin hallittavissa olevan puhtauden vuoksi. Ei ne kaikki aineet ole niin kamalia kuin sinun puheista nyt saa kuvan.

Voin kertoa ihan faktana, että minä olen yleensä kaikkea elämässä käytettävää "dopingia" kohtaan helvetin kriittinen. Olen yleensä lääkevastainen joka vitun asiassa. Olen myös oppinut sen, että joskus lääke on välttämätön selvitäkseen jonkin ongelman yli takasisin normaaliin menoon. Sinulla ei ehkä ole itselläsi lapsia, jos ajatuksesi ovat noin Linkolamaisia eli tarkoitan, jos lapsesi on kuolemassa: "Niin vitut lääkityksestä, ei pärjännyt omillaan menköön multiin !".

Minusta myös pitää mennä niillä mitä on, mutta en silti näe lapsena käyteyttyä astmalääkettä millään tavoin dopingaineena enää aikuisella urheilijalla. Jos lapsella on astma, hän voi astmalääkkeen avulla harrastaa urheilua, josta todella nauttii. Lääkkeellä ei tavoitella mitään vitun etua, kun ei ole mitään vitun kilpailua eli ei ole doping. Jos hänen astmansa paranee, kuten monille lapsena astmaa sairastaville käy, niin mielestäsi hän ei saa ottaa aikuisen osaa kilpailuihin kilpaurheilijana, koska ei ole pärjännyt ilman tuota lääkettä lapsena? Ei se Messi tuosta paljon poikkea... Oletko kateellinen Messille jollakin tasolla tai jossakin asiassa ?

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaahas..

 

Sanoin itsekin tuolla aiemmin, että tietyllä herkkyskaudella, jos lapsi "sidotaan penkkiin kiinni", ei hänen motoriikkansa kehity normaalille tasolle. Tämän korjaaminen on se mahdottomuus tai ainakin aika lähellä mahdottomuutta, riippuu miten laajasta/syvästä fysiologisesta ongelmasta on kyse. Mistä kinaamme? Kateus oli teemana.. Messin douppaamisesta, joka ei minua kiinnosta kovin paljon. Lähinnä ihmettelen hyvin tiukkaa asennoitumistasi ja jälleen tuota rajan vedon vaikeutta. Molemmat ovat omalla tavallaan oikeassa. Hmm...

 

Mä olen työssäni hoitanut tuollaisia susilapsen kaltaisia lapsia, joten mulla on jokin haisu, miten joitakin tuon alueen puutteita voi rakentaa uudelleen/korjata. Lukemasi historiallisen kirjan perusteella ei kannata tehdä vielä kovin pitkälle vieviä johtopäätelmiä moisten ongelmien hoidosta. Olen itse lukenut kirjan joskus vuosia sitten. En tainnut päästä loppuun saakka, oli  muistaakseni aika tylsää luettavaa, olivat muistaakseni niin ankeita syy ja seuraus suhteita vetäneet... Faktat tältäkin alueelta kehittyvät jatkuvasti ja muutuvat kovaa vauhtia. Se mitä ennen tehtiin skitsofreenikoille, leikattiin aivot kahtia, ei oikein enää istu tämän päivän tietämykseen. Mutta toki se fakta pitää huomioida, mitä tänä päivän ollaan valmiita tekemään psyykkisesti sairaiden ihmisten hyväksi,se on aivan törkeästi liian vähän, mitä heille pitäisi tarjota. Hyvä hoito on helvetin kallista, vaikka sillä on helvetin hyviä tuloksia ja sitä ei haluta maksaa. Lasketaan rahassa meidän arvo. Ongelmaksi tulevaisuudessa muodostuu se, ettei kukaan enää pian tarjoa tuota parasta mahdollista hoitoa, koska se on ollut niin pitkään ostopalvelujen ulkopuolella kalliin hintansa vuoksi, ettei sitä enää vuosiin ole kannattanut tuottaa ja tekijät ovat kadonneet markkinoilta ja uusia ei ole samasta syystä tullut/koulutettu. Tämä tulee olemaan tulevaisuudessa iso ongelma. Sitten voidaan aina sanoa, ettei tätä ja tätä voida hoitaa/korjata, siitä on faktaakin. Vähän samaan tapaan kuin tupakkateollisuus tutkii, ettei tupakointi ole todistetusti haitallista.

 

Eli mielestäsi lasta ei voi auttaa normaaliin kasvuun kiinni kasvuhormonin avulla, se on väärin, tai ainakin silloin jos hänestä on tulossa jalkapallon pelaaja? Tuo kasvuhormooni korvaa sen puutteen omassa kehossa, kun aivoissa on jokin vika ja tuota hormoonia ei erity normaalilla tavalla. Olemmeko tässä vaiheessa vielä samaa mieltä? Mitä ihmisen ongelmia voi mielestäsi hoittaa lääkkeillä lapsuudessa, että hän olisi vielä puhdas pelaaja aikuisena? Missä kulkee raja? Se tarkoituksellinen douppaaminen on väärin. Mutta jos kyseessä normaaliin kasvuun kiinni pääseminen niin näkisin asian eri valossa. En suinkaan ajattele messiä lapsena lääkinneiden ajatelleen että tämän lääkkeen avulla hänestä tehdään parempi pelaaja. Uskon sinisilmäisesti heidän ajatelleen saattaa poika hieman lähemmäs normaalia pituuden tasoa ja pärjätä myös pelissä tätä kautta paremmin.

 

Esimerkkinä psyykelääke. Se voi olla myös aika paha doping. Lapsi ADHD. Hänen koulunkäyntinsä vaikeutuu tai muodostuu tuon ongelman takia lähes mahdottomaksi. Kun koulu jää käymättä tai käydään vai puutteellisesi, jää aivoista monia hermosolujen yhteyksiä rakentumatta. Lääkäri määrää tähän sairauteen lääkettä, joka mahdollistaa lapsen käymisen normaalisti koulussa ja näin hänelle muodotuu, noita jonkin asian ymmärtämiseen tavittavia hermoratoja aivoihin. Onko tämä dopingin käyttöä? Minusta olet liian yksioikoinen asiassa.

 

Jos joku urpo haluaa lapseensa pumpata jotain aineita tehdäkseen hänestä jalkapallokoneen, pitäisi kyseinen vanhempi viedä saunan taakse ja . . . . Miks näin? Moraalilset ja eettiset syyt. Vanhemman unelma olisi hänen omansa, ei oikeus lapsen elämän pilaamiseen. Suuria ongelmia elämässä voi toki lääkityksen avulla välttää, mutta missä tarkoituksessa lääkitään, se on oleellista.

En tiedä Messin historiaa, mutta oliko hänen lapsuudessaan tuota kasvuhormoonia käytetty juuri siksi, että hänestä tulisi maailman paras jalkapalloilija vai yleensä vain pitääkseen hänet jollakin tavalla normaalin pituisena, jotta ei jäisi kääpiöksi? Maailma on rakennettu normaalin mittaisille ja se normaali mitta voi olla aika suuri helpotus elämässä, myös ilman jalkapalloa. Onko tietosi asiasta faktaa vai jonkun "muka tietävän" kirjoittamaa? Minulla ei ole Messistä faktaa, muuta kuin olen joitakin hänen pelaamia pelejä nähnyt.

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve.

 

Kyllä noi sun faktat on jotain tasoa, että se burana lapsena on doping. Burana vie kivun pois ja pääset nopeammin takas kentälle eli et pärjää omillas. Puudutusaine lätkässä on doping. Sideharso päässä on doping, on sekin ainetta. Ei voi aivan noin mustavalkoisesti ajatella? Mulla ei ole mitään tavetta puolustaa Messiä, en arvosta häntä sen enempää kuin muitakaan pelaajia, keskustelen asiasta asiana. Sinulla on näköjään ne tunteet pelissä, jonka itsekin sanot, et pidä Messistä. Mikset pidä hänestä? Voisin kommettejesi perusteella jopa sanoa, että itse otsikon mukainen tunne vaikuttaa mielipiteeseesi ja tuohon "faktojen" kaiveluun eli kateudesta on kyse. Vähättelyä ja mitätöintiä. Juuri näin kateus toimii. Faktaa kaivellaan kovasti ja toista yritetään vetää lokaan niiden avulla. Näin se kateus saa ihmisen toimimaan ja tältä se näyttää.

 

Eli kaikki, mikä vaikuttaa lapsena kasvuun on dopingia? Jos syön hedelmän, sen hedelmäsokeri saa aivoissani hormoonia erittymään, joka puolestaan tuottaa minulle mielihyvää ja siten edesauttaa minua selviytymään elämässä paremmin, se tekee hedelmästä dopingia. Pienelle vauvalle äidin näkeminen on dopingia, sillä se erittää paljon oikein hyvänlaatuisia hormooneja aivoissa, joiden avulal aivot kasvavat kohisten. Vai miten tämä nyt menikään? Moni aine esimerkiksi, jota käytetään lääketeollisuudessa tai ruokateollisuudessa on puhdasta luonnon omaa ainetta, joka on vain valmistettu laboratooriossa, halvempien kustannusten ja paremmin hallittavissa olevan puhtauden vuoksi. Ei ne kaikki aineet ole niin kamalia kuin sinun puheista nyt saa kuvan.

Voin kertoa ihan faktana, että minä olen yleensä kaikkea elämässä käytettävää "dopingia" kohtaan helvetin kriittinen. Olen yleensä lääkevastainen joka vitun asiassa. Olen myös oppinut sen, että joskus lääke on välttämätön selvitäkseen jonkin ongelman yli takasisin normaaliin menoon. Sinulla ei ehkä ole itselläsi lapsia, jos ajatuksesi ovat noin Linkolamaisia eli tarkoitan, jos lapsesi on kuolemassa: "Niin vitut lääkityksestä, ei pärjännyt omillaan menköön multiin !".

Minusta myös pitää mennä niillä mitä on, mutta en silti näe lapsena käyteyttyä astmalääkettä millään tavoin dopingaineena enää aikuisella urheilijalla. Jos lapsella on astma, hän voi astmalääkkeen avulla harrastaa urheilua, josta todella nauttii. Lääkkeellä ei tavoitella mitään vitun etua, kun ei ole mitään vitun kilpailua eli ei ole doping. Jos hänen astmansa paranee, kuten monille lapsena astmaa sairastaville käy, niin mielestäsi hän ei saa ottaa aikuisen osaa kilpailuihin kilpaurheilijana, koska ei ole pärjännyt ilman tuota lääkettä lapsena? Ei se Messi tuosta paljon poikkea... Oletko kateellinen Messille jollakin tasolla tai jossakin asiassa ?

 

 

 

-Sami

 

 

Heitä toki vaan lisää ad hominemia kun ei muita perusteluja enää löydy. 

 

Ei tietenkään lapsen oma hormonituotanto ole dopingia, ei ihmisenkään testosteronin tuotanto ole dopingia, mutta kun piikität sitä ulkoisesti niin silloin se on. Ja kasvuhormonihoito jatkuu koko teini-iän normaalisti ja Messi kylläkin oli jo hyvin kilpailullinen noina aikoina, mutta toki sivuutit sen kohdan, jossa mainitsinkin, että Barca rahoitti Messin dopingia (toki teki näin koko muullekin joukkueelle mutta se nyt ei liity tähän). Messin paikan La Masiassa olisi ottanut joku muu, jos Messi ei olisi vetänyt horkkaa naamaan. 

 

Ja jos mun lapseni tarvitsis jonkinlaista kasvuhormonia niin toki antaisin sitä sille, en vain pistäisi sitä urheilemaan kilpailullisesti, koska se on eettisesti väärin ja olisin äärimmäisen tekopyhä. 

 

Voidaan agree to disagree tässä asiassa kun lähti jo ad hominem tiellä ja sovitaan, että Messi on doupperi siinä missä Armstrong, mutta ollaan erimieltä oliko se oikein vain väärin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

No lähinnä koitin tuoda esille nature vs nurture, ettei se kognitiivinenkaan lahjakkuus välttämättä ole synnynnäistä, vaan opittua. 

 

Ja "kina" lähti lähinnä siinä lahjakkuuden määrittelystä, jossa oli isoja eroja lähinnä sun ja sitten muiden välillä ja esimerkit sitten eskaloitui.

 

 691910602160022853.jpg

 

Voidaan munkin puolesta palata aiheeseen, johon siihen itsessään mulla ei ole juurikaan mitään sanottavaa :D Kiva toki, että sai keskustelua täällä aikaan, vaikka ohi aiheen olikin. 

 

E: Meni vähän ohi ekalla lukemisella, mutta vielä tää on pakko pistää. Kasvuhormoni vajeesta kärsivät pystyvät kyllä elämään täysin normaalia elämää ilman hoitoakin ja elin-ikäkin yltää ihan normaaleille lukemille, eli Messi saattoi hyvinkin käyttää hoitoja vain, jotta kasvaisi ja voisi jahdata uraa futarina. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä tuttu ketju:

 

http://futisforum2.org/index.php?topic=118633.0

 

Ei toi ADHD ollut mikään pakokeino, vaan tapa osoittaa lääkinnän merkitys, joka on mahdollisesti normaaliin tähtäävä. Osaan vain selittää sen ehkä helpommin psykiatrian puolella, kun olen sitä alla vuosia työkseni puuhastellut sairaalassa.  Mä en tiedä, mikä on fakta koko Messin sopan suhteen ja mua se ei niin kovin paljon kiinnosta, mutta ihan aggrean nostattava vääntö tästä saatiin aikaiseksi. Mä puolusta järkevää lääkintää, mutta miksi sä vihaat Messiä ;)? Onko se kalvava kateus taustalla..?

 

Pojan joukkueessa pelaa yksi samanlainen kuin Messi, ei tosin niin lyhyt, mutta niin sairaan nopee lähtö sillä jätkällä ! Räjähtää ! Muut taidot ku saadaan samaan vauhtiin, ni ulkomaille meni että helähti ! Hmm. ehkä tuokin ihmelapsi on hormoonien uhri ;) Veikkaan ettei, on niin pitkä, tai sit se on saanu niitä ihan hitosti joskus.

Kyllä noita Messin nopeita lihassoluja on kehittynyt jo vauvana se sopiva määrä, joten se räjähtävyys on tod näk sielä lähtöisin ei tosta manaamastasi douppingista...

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

En vihaa Messiä. En vain pidä siitä miten toiset ratsastavat valkoisella ratsulla kunnian vehreillä niityillä ja toiset vedetään täysin pohjamutiin dopingin takia. Kotimaastakin löytyy Myllylä, jonka elämä lähti täysin alamäkeen Lahden jälkeen ja noitavaino mediassa ja häpeä johti sitten lopulta miehen totaaliseen rappioon ja kuolemaan. Ja näitä on maailmalla lisääkin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve PouPou.

 

Epäoikeudenmukaisuus, josta nyt puhut. Maailma ei ole koskaan samanlainen meille kaikille, emmekä saa sitä sellaiseksi millään ilveellä. En vielä oikein ymmärrä tuota Messiin kohdistuvaa "voimaa" jolla hänen horkan käytöstä puhut. Onko epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen sisällä kuitenkin jokin kateus? Messi loistaa ja muut eivät.. Yritän nähdä tuota keskustelumme tunneviritystä. Puhutaan myötähäpeästä, mutta tämä tilanne kuulostaa myötäkateudelta :) Kateutta mielestäni tuossa on. Ei tarkoitus ole tehdä sinusta huonoa tai mitätöidä esiin nostamiasi asioita. Moni esille nostamasi asia on varmasti yhtä totta kuin minun vastaväittämäni eli olemme varmasti molemmat tavallamme oikeassa tuossa Messin tilanteessa. Minusta tllanteeseen liittyy myös sinun kateus, ei sen enempää tai vähempää. Messin kasvuhormoonien käytön todellinen luonne ei varmasti paljastu lehtien tai netin kautta tai ainakin sitä voi olla vaikea löytää kaiken kirjoitetun paskan joukosta. Osa rakastaa ja osa vihaa, sitten kumpainenkin kirjoittaa omat ruusunpunaiset lasit silmillään asiasta. Jos saisi jutella miehen itsensä kanssa, se voisi olla parasta tapa saada jotain käryä asiasta, mutta siten tulee vielä mukaan tuo rehellisyyden arvioiminen.. Hitto ku on mutkikas asia. Paljon ristiriitoja ja varmasti myös epäoikeudenmukaista kohtelua. Kateus on usein mukana halusimme tai emme.

 

Oletko lukenut enemmänkin tuosta hormonien käytöstä tai tiedätkö siitä jotain työsi/harrastuksesi puolesta? Jotain asiasta olet ainakin ottanut selvää, kuten tuossa tumista puhuessa tuntui olevan. Itse tiedän vain hyvin vähän ja vain tuon pituuskasvuun vaikuttavan hormonin osalta, koska tuttujen lapsille on moista annettu tai sen aloittamisesta puhuttu. Asiasta itse siis jutellut vanhempien kanssa, jotka taas ovat puhuneet lääkäreiden kanssa.Sitten psykiatrisen puolen lääkitys on tutumpi alue, mutta tuskin niillä ihan hirveitä saa aikaan vaikak kentällä sopivassa pölyssä olisikin. Toki ADHD lääkitys olisi jees, on kuitenkin amfetamiinia  :mrgreen:

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivi Anttikoski teksti tämän päivän Helsingin sanomissa, kosketti hieman aihetta kolumnissaan, jossa puhuttiin kateuden olevan yksi ongelma suomalaisessa huippu-urheilussa. Päivi oli soittanut Petra Ollin äidille juttua varten. Kirjoitus koski pääsosin siis äitien merkitystä huippu-urheilussa, heidän tärkeyttää urheilijan tukena, kun ei ole se voittoputki päällä ja kaikki muut hylkäävät. Minusta ihan asiallinen, lyhyt kirjoitus. Harmi kun tuossa netin versiossa ei näkynyt tekstin loppupuolella olevaa, lyhyttä huomiota kateudesta. Miksi jutut pitää lyhentää nettiin? Erittäin tyhmää Hesarilta.

 

Emme tunnista kateutta ja kiellämme sen helposti. Kateus kielletään helposti. Miksi. Yritän avata. Kateuden tunteminen ja sen herättämät ajatukset ovat vaikeita. Ehkä silloin pitää myöntää kokevansa toinen paremmaksi kuin itse on tavalla tai toisella. Toisen hyvää tai kuviteltua hyvää kadehditaan.

Lueskelin kateudesta kirjoituksia netistä ja ne ovat hyvin ristiriitaisia. Toisissa sanotaan ettei kateutta ole lainkaan Suomessa, että sitä käytetään vain kateuskorttina ja toisissa taas sanotaan että on.

Yhdessä jutussa eroteltiin kateus ja se kokemus, kun jokin ei ole tasa-arvoista. Minusta ne voivat kulkea käsi kädessä, ei niitä oikein voi selkeärajaisesti erottaa. Minun näkökulmasta se on kateutta, kun koen jonkun toisen saaman edun olevan epäoikeudenmukaista ja se saa minut ärtymään ja kadehtimaan tuota etua, jos toinen ei ole sitä mielestäni minua paremmin ansainnut.

Jos esimerkiksi minun työkaveri saa jonkin edun, koska on hyvä puhumaan etuja itselleen tai ts. nuolee perseitä niin kyllä minua se harmittaa ja olen siitä kateellinen. Minua harmittaa se hänen saamansa etu ja varsinkin, jos näen hänen olevan varsinainen lusmu töiden suhteen ja koen itse tekeväni paremmin työt. Tässä on se epätasa-arvon kokemus vahvasti läsnä, josta tuo yksi kirjoitus puhui. Minusta tilanteessa on läsnä myös kateus, kadehdin joka tapauksessa hänen saamaansa etuaan. Entä jos työkaveri saa edun kun hallitsee jonkin asian hieman paremmin ja saa siitä edun? Sekin harmittaa. Kadehdin hänen tilannettaan / taitojaan ja mietin pitäisikö tehdä töitä saman taidon hankkimiseksi ja saavuttaa sama etu. Tämä on ehkä positiivisempi kateus kuin tuo epätasa-arvon synnyttämä kateus. Tuo epätasa-arvon synnyttämä kateus on juuri se tuhoava kateus, jota maassamme on ja voisin sanoa että paljon. Kuten tuossa Helsingin Sanomien jutussa oli yksi esimerkki, kun menestyvän urhelijan tappiolle ilkutaan. Epätasa-arvon synnyttämä kateus on näkyvää. Kuten esimerkiksi urheilussa voin kuvitella, että moni kokee tehneensä paljon töitä ja olisi ansainnut paikan Olympialaisissa, mutta ei päässyt sinne. Moni siis varmasti kokee tehneensä töitä enemmän kuin joku sinne päässyt ja on aiheestakin kateellinen. Vai? Voiko olla syystä kateellinen? Voisin väittää monen huippu-urheilijamme olevan salaa iloinen mielessään, kun kisoissa olleet urheilijat eivät pärjänneet kovin hyvin. Tavallisen kansan keskuudessa emme kadehdi omia urheilijoita samasta asiasta.

 

Huomaan että omasta kateudesta puhuminen täällä on epämukavaa. Tulee jotenkin alaston olo. Ei tunnu mukavalta näyttää teille, millaisia asioita kadehdin. Se miksi se ei tunnu mukavalta liittyy siihen jollain tavoin, että ajattelen teidän pitävän kateuttani "hulluna". Se liittyy jotenkin siihen, että kaipaan olla samanlainen kuin muutkin. Se että minut kateuteni vuoksi leimattaisiin erilaiseksi, vähän heikommaksi, vajaammaksi, hullummaksi tai jotain siihen liittyen, se taitaa tehdä vaikeaksi siitä puhumisen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×