Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Kateus (psyykkinen valmennus)

Recommended Posts

Eilen keskutellessani PK-35:n valmentajan kanssa, jäin miettimään hänen tieto/taitoaan ja sen jakamsista. Hän kertoi yhden esimerkin, jossa olisi halunnut välittää kokemukseen pohjautuvaa tietoaan toiselle valmentajalle, mutta tämä oli kieltäytynyt. Jäin miettimään tämän syitä. Mietin mitä tämän kokemuksen vieminen hautaan maksaa. Se maksaa minun mielestä lajin kehittymisen ja kulttuurin syntymisen hinnan.

Monella alalla meillä on ollut ennen mastari - kisälli asetelma. Itse olen ollut vastaavassa mukana, kun opettelin rakentamaan klassisia kitaroita. Kävin yli 10 vuotta soitinverstaalla hommissa. Se oli mukavaa aikaa. Usein siivosin lattioita ja katselin hiljaa mestareita työssään. Yritin olla häiritsemättä heitä. Ajan saatossa minua pyydettiin enemmän mukaan hommiin ja sain sellaiset opit paljalta, että voisin väittää ettei monella moisia tästä maasta löydy. Mieletön määrä tietoa ja taitoa. Ikäväkseni sain pahan allergian soitinpuulle ja tuo homma ei käynyt leivän tienaamiseen. Paskaa tuuria, mutta sitä tää elämä välillä on.

Se miten tuo edellinen tarina liittyy tähän kateuteen on tuo PK-35:n valmentaja, jonka kautta asiat linkittyvät toisiinsa. Näkisin tämän valmentajan oppineen paljon uransa aikana, se on pitkä rupeama ja monia asioita on varmasti tullut opittua kantapään kautta. Hän varmasti voisi omalla panoksellaan auttaa nuoria eteen päin valmentajan työssään. Uskoisin hänen kokemuksen auttavan välttämään sudenkuoppia sekä ehkä pääsemään syvempään tietoon nopeammin kiinni, kun ei tarvitse jokaista asiaa niin pitkään miettiä ja keksiä sitä polkupyörää aina uudestaan. Tämä kusee maassamme. Mä olen pioneeri eli taidan olla vähän jälkeenjäänyt. Pidän älyttömästi tuosta mestari - kisälli asetelmasta, siinä pääsee oikotietä eteen päin. Mahtavaa perimätiedon siirtämistä. Jalakpallossa tämä ei toteudu. Kateus on yksi asia. Olen jo niin hyvä, että en tarvitse toisilta oppia. Onko se kateuta vai oman pienuuden peittelyä? Pienuuden peittelystä minulle tulee mieleen lapsi, jonka isä kehottaa olemaan jo iso poika.. Ei meillä ole lupaa olla pieniä. Nyt kun sitä hiekkalaatikkoleikkiä tarvittaisiin niin siihen ei pystytä ja luovuus on hukassa. Lajin kehitys on pysähdyksissä tai kulkee käsijarru päällä eteen päin. Takarenkaat kuluvat puhki kaikesta kitkasta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×