Jump to content
Sami Paakkanen

Aggressio/viha (Psyykkinen valmennus)

Recommended Posts

Aggressio / Viha

 

Lyhyt johdatus aiheeseen. Mistä on sitten kyse, mitä vihalle tai aggressiolle voi tehdä tai mihin käyttää? Tuo tunne on jokaiselle tuttu jollakin tavalla. Siitä saa lukea usein lehdistä, kadulla kulkiessaan vihaisen äänensävy saa huomiomme helposti. Viha tunnistetaan hyvin herkästi, jos joku toinen on vihainen. Monesti tuo tunne on pelätty tai pelkoa herättävä, paheksuttu tai sitä vältellään. Tunne on mielestäni saanut väärän leiman, että se on jotain vaarallista tai jotain, joka pitäisi saada itsestä pois.

Minä näen vihan/aggression ihmisen voimana, joka auttaa pääsemään eteenpäin tai auttaa meitä suojelemaan itseämme vaaran uhatessa. Tunne on kytköksissä suoraan syvimpään aivojemme kerrokseen, jossa meillä on primitiivisen toiminnan taso, taistele (viha) tai pakene (pelko). Tämä on ihmisen ensimmäisenä kehittynyt aivojen alue. Ihmisen aivot ovat jalostuneet kehityksen myötä myös muita tunteita käsitteleviksi, esimerkiksi empatiaa, joka voi estää meitä vihaisena vahingoittamasta toisia.

Viha monesti estää tai häiritsee järkiperäistä ajattelua, sen syvällä olevien juuriensa vuoksi. Viha tai aggressio saa meidän keskittymiskykymme suuntautumaan sen sytyttäjään. Esimerkiksi ärsyttävän ihmisen läsnäolo, oli se sitten pelikaveri, tuomari tai valmentaja, tekee usein vapautuneen ajattelun / toiminnan hyvin vaikeaksi. Sama tunne voi kentällä syttyessään merkitä turhaa korttia, toisen satuttamista, ulosajoa, tai se vie kyvyn keskittyä pelaamiseen. Viha saa aivomme erittämään hormoonia, joka saa kehomme reagoimaan tietyllä tavalla. Kehon reagoiminen on hyvin yksilöllistä. Toinen kokee vihan vatsassa, toinen lihaksissaan, kolmas päässään, sekoittaen ajatukset.

 

Tärkää vihan kanssa, kuten myös muidenkin tunteiden kanssa, on opetella tuntemaan se. Kun tiedät mistä tulet vihaiseksi, miten reagoit vihaisena, sekä mihin ja miten se vaikuttaa juuri sinuun, on sinun paljon helpompi ymmärtää sitä ja ohjailla sitä. Ilman sanoja on tunne se joka vie ja sinä vikiset.

 

 

-Sami

 

ps. Jatkuu myöhemmin..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aggression ongelmia.

 

Olen seurojen, valmentajien ja pelaajien kertomuksia kuunnellessani vakuuttunut siitä yhä enemmän, että koko kulttuuriamme värittää ongelma aggression suhteen. Valmentajat ovat ärsyyntyneitä vanhempien puheista. Vanhemmat ovat ärsyyntyneitä valmennuksen/joukkueen johdon toiminnasta. Pelaajia ärsyttävät niin valmennus kuin vanhemmat kentän reunalla. Sen minkä olen huomannut, ettei kukaan sano toisilleen suoraan mitään. Jokainen hautoo aggressiota sisällään ja kantaa sitä mukanaan jatkuvasti. entä jos valmentaja sanoisi vanhemmalle suoraan: "Minua ärsyttää kun teidän pitää tulla neuvomaan minua tai luulla tietävänne paremmin asiat valmennuksesta". Tämä on ensimmäinen askel. Mitä moisesta voi seurata. En usko että kukaan kovin pahasti pahoittaa mieltään moisesta tunteiden ilmaisusta. Tunteensa ilmaissut saa tilaa käsitellä asiaa paremmin mielessään, kun tunne kokemuksena ei ole päälimmäisenä estämässä järjellä tehtävää ajatustyötä. Kuten niin usein, tunne sokaisee järjen käytön. Kun tunnetta yrittää piilotella tai olla ajattelematta, se on siellä silti ja vaikuttaa.

 

Jos vanhemmat saisivat sanoa valmentajalle, kuinka paljon heitä ärsyttää mikäkin asia niin uskon ja olen nähnyt sen helpottavan tilannetta radikaalisti. Jos pelaajat saavat puhua niistä asioista, jotka tekevät hiedät aggressiiviseksi, se vapauttaa. Pelaajat ovat huomattavasti rennompia tämän työskentelyn seurauksena.

 

Aggressio näkyy täälläkin. Minä tuon omani esille näkyvästi, ei tarvitse arvailla koska olen vihainen. Muiden jutuista sitä joutuu lukemaan usein rivien välistä ja siitä aggression läsnäolosta huomauttaessa, se usein kielletään tai sitä ei haluta myöntää. Miksei? Ei se ole väärin tai paha asia olla jostain vihainen tai tulla jostakin vihaiseksi. joskus on vaikea sanoa, mistä missäkin tilanteessa tulee vihaiseksi, mutta sitä oppi löytämään omat syynsä, kun tunteistaan ja ajatuksistaan puhuu, Ei muulla ole niin väliä. Omat ajatuksensa ja tunteensa on hyvä oppia tuntemaan ja hyväksymään. Älkää käsittäkö tätä väärin tai lukeko kuin piru raamattua. Muut ovat myös tärkeitä. Se mitä ajattelen on kuitenkin vihan ja rakkauden suhdetta. Jos et osaa vihata, et osaa rakastaa ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hmm. mietin tässä omaa aggressiotani. Sitä on helppo ilmaista sanoin, äänenpainoin ja ilmein, kehon kielellä yleensä. Se tuntuu koko kehossa ja näkyy myös. Sen "kuulee" helposti kirjoituksistani, se on tarkoituskin. Viha tuntuu nykyään helpolta. Nuorempana poltin tupakkia ja join, sekä tuhosin kaikenlaista, silloin viha ei ollut helppoa. Näillä epäedullisilla keinoilla oli tarkoitus sammuttaa/tyynnyttää vihaa. Tästä on tultu eteen päin ja sanat ovat nyt käytössä. Äärimmäinen esimerkki vihasta on pienen lapsen viha. Pieni lapsi toivoo joskus vihaisena läheisensä kuolemaa, mutta riittävän pieni säikähtää tätä, koska kuvittelee voivansa ajatuksillaan edesauttaa toisen oikeasti kuolemaan. Maagisia kykyjä :). Aikuisenakin meille voi helposti tulla mieleen toive /ajatuksia toisen kuolemasta ja joskus siiitä voi löytää oman vihansa muodot.

 

Osaan sanoa asioita, joista tulen vihaiseksi ja osaan olla vihainen. tiedän miltä ja missä viha elimistössäni tuntuu. Näin ei siis ollut lapsena tai murrosisässä. Nyt olen vähän vanhempi :)

 

Vihan ilmaiseminen on edelleen jollain tavalla vaikeaa, koska kulttuurinen tapamme ilmaista vihaa on melko rajoittunut ja se nähdään jotenkin vääränä asiana. On paljon perheitä, joissa vihan ilmaiseminen on kiellettyä, pitää käyttäytyä ´hyvin´. Samoin työelämässä, vihan ilmaisu nähdään jotekin ihmisen puutteelisena kykynä hallita tunteitaan. Meillä Suomessa vihan hallinta on sitä, että pitää olla näyttämättä sitä. Vähän ristiriitaista, jos vertaa esimerkiksi suruun ja sen ilmaisuun. Surullista ihmistä kehotetaan itkemään ja vihaista taas päin vastoin, olemaan ilmaisematta näkyvästi tunnettansa. Tällä on varmasti juurensa kaukana historiassamme ja sen ymmärtäminen voisi olla hyvä asian käsittelyssä. Toisaalta meillä on mahdollisuus tutkia tässä ja nyt olevaa, joka voi auttaa meitä myös ymmärtämään asiaa paremmin. Molempi parempi.

 

Monissa muissa kulttuureissa sanat tulevat huudon ja mekastuksen kera sekä usein myös väkivaltana.

 

Hmmm.. Nyt kun täällä palstalla ilmaisen vihan tunteeni, se saa vastaaoton, johon reagoidaan lähettämällä kuvia, joilla viitataan vihaani ja se herättää hilpeyttä sekä kummastusta. Vihaa taitaa olla kiva tarkastella, tarkastelemalla sanojani jotka pitävät ärtymystä sisällään. Vihan herättämä hilpeys on seurausta jostakin. Se voi olla menneisyydestä. jolloin viha kehittyy ja jolloin vanhemmat opettavat tietyt ja kulttuurisesti sopivat tavat sen ilmaisemiseksi. Esimerkiksi nauramalla vihaiselle lapselle, aikuinen loukkaa helposti lapsen narsismia. Aikuinen nauraa herkästi lapsen vihalle, jolloin lapsi oppii herkästi, että hänen vihansa on jotekin naurettavaa. Häpeän tunne on se, mihin meidän kulttuurissamme usein vihan ilmaisu johtaa tai siihen kehotetaan sanoin, kuten tuossa esimerkissäni. Häpeä on myös se joka saa ihmisen toimimaan tai lamaantumaan, puhutaan ns. häpeän lamaannuksesta. Toinen tuo vihan häpäisyn seuraus on väkivalta. Tätä voi seurata nakkikiskalla klo 03.50-04.30 välisenä aikana. Tässä on iso ero muihin kulttuureihin verrattuna, siksi monissa maissa osataan käyttää vihaa esimerkiksi vaatiessaan jotain itselleen tai vedottaessa johonkin asiaan. Olen nähnyt tämän Tapahtuvan Kelassa ja asuntotoimistossa sekä kaupassa ja kadulla. Suomalainen helposti häämmentyy vihaa ilmaisevan edessä ja ajatus menee jumiin. Tässä tilanteessa aggressiivinen osaa esittää asiansa ja saa hämmentyneen toimimaan.

Monissa maissa näkee, että viha saa vastapuolen olemaan myös vihainen, joka mielestäni pehmeämpi tapa kohdata toisen vihaa kuin tuo suuri tyyneys ja kehotus rauhoittua tai se että viha joutuu naurun kohteeksi. Toki monissa maissa näkee myös sen vihan sokaisevan ajattelua ja väkivalta on hyvin yleistä. Vihaisena olen ikään kuin samalla tasolla vihaisen keskustelijan kanssa. Tuo suuri tyyneys tai nauru luo kuilun vihaisen tai tyynen tai vihalle nauravan välille, riippuu toki tavasta/tavoista joilla se tehdään. Usein nakkikiskalla tapa on sellainen, että sillä pyritään loukkaamaan toista mahdollisimman paljon. Samaa näkee myös tässä tyyneydessä välillä, tyynestä ihmisestä tuo häpeä vihaiselle siirtyy tehokkaasti, koska vihainen kokee helposti olevansa hyvin erilainen ja tyynen rinnalla/kanssa, sillä tuo tyyneys on se kulttuurisesti meillä ihailtu vihan ilmaisun muoto (sen näkymättömyys), vihainen tuntee helposti itsensä huonommaksi ja se on tämän tyynen ajatuskin usein kun asiasta jutellut.

Ärsyttävä tilanne, joka tuli mieleeni, tapahtui erään aikuisen kanssa. Hän oli minun kokemuksena asiaton minua kohtaan ja tulin siitä hieman vihaiseksi. Vihaisena puhuessni korotan hieman ääntäni ja vihani on näkyvää. Tämän seurauksena tämä toinen aikuinen sanoi minulle: "Sami sinä olet nyt vihainen", ikään kuin mä en olisi sitä itse tiennyt. Pitää nyt aikuista ihmistä niin lapsellisena, ettei hän huomaa olevansa vihainen. Sanoin hänelle, että kyllä mä nyt tiedän milloin olen vihainen, ei sun tarvitse mun vihaa sanallistaa. Puhui aivain kuin 6 -vuotiaalle (tein tuolloin töitä päiväkodissa ja tämä minulle vihaani neuvonut teki töitä eskarilaisten kanssa).

Sama täällä keskustelussa, jossa ärsyynnyn. Aloitin keskustelun suljetuista ryhmistä ja sen jälkeen sisään keskusteluun tuli toinen keskustelija, joka kertoi kuinka otsikointiani voisi kehittää. Ei liittynyt millään tavalla aloittamaani keskusteluun. Se mikä sai vihaiseksi, ei ollut tuo outo aiheesta siirtyminen täysin toiseen vaan se otsikointini korjailu. Miksi sitä pitäisi tehdä? Eikö kelpaa tällaisena kuin on..? Se yleensä on syvällä loukkaantumisen ja vihaiseksi tulemisen kokemuksessa.

Itse ihmettelen tuota joidenkin tarvetta puuttua toisten tekemisiin. Töissä nähnyt tätä tapahtuvan. Harvoin puutun itse muiden tekemisiin esimerkiksi töissä,, paitsi jos näen sen välttämättömänä turvallisuuden yms muun vakavan asian vuoksi. Jokainen saa tehdä hommansa omalla tavallaan. Samalla ihmettelen sitä, miksi minun tekemisiin ollaan puuttumassa tai niistä valittamassa. Tämän olen kohdannut töissä muutaman kerran elämäni aikana ja jokaisella kerralla se on ollut yhtä ärsyttävää. Puutuja itse on toiminut usein minun näkökulmasta päin persettä perustehtävässään, mutta ei minulla ole ollut tarvetta mennä asiaan silti puuttumaan, tehköön päin helvettiä jos haluaa. Puuttuminen on mielestäni esimiehen vastuulla ja hän myös valvoo tekemisen laatua. Itse teen työni aina niin hyvin kuin osaan, kuten täälläkin, kirjoitan ja teen asiat niin kuin parhaaksi näen. Ehkä sen pitäisi riittää myös muille. Kaikki eivät ole mestareita ulkoasun tai otsikoinnin suhteen ja miksi pitäisikään? Miksi ne pitäisi olla yhteneväisiä sen jonkun "oikean" kanssa? Ei tämä ole muuta kuin keskustelupalsta. Eikö jokainen voi käyttää omaa persoonallista tapaansa ja kirjoittaa tai otsikoida hieman omalla tyylillään? Itselläni on pitkän tähtäimen toimintaa ja näen otsikointini sen vuoksi oikein toimivana ja asiallisena. Tuo liian monen asian ymppääminen saman otsikon alle tekee ketjusta liian pitkän ja paksun, jolloin sivuja ei jaksa / voi lukea ihan normi käytössä. HUOM. ei vielä minun valmennusosiossa ole liian paksuja ja pitkiä, sillä ei ole monia valmentajia aiheista VIELÄ keskustelemassa. Joidenkin ketjujen kohdalla se on nyt jo vähän sama kuin yrittäisi katsoa kaikkia youtuben videoita putkeen. Elämä ja terveys menee..

 

Täällä palstalla minulle tulee lievää häpeää vihan ilmaisemisesta, mutta se ei estä minua käyttämästä myös järkeä tai olemasta vihainen kun siltä tuntuu. Monesti tuo viha ja/tai häpeä yhdessä sokaisevat ajattelun ja ihminen menee lukkoon, kääntyy itseään päin ja väistää tai pakenee. Töissä psykiatriassa tuli harjoiteltua vihaisena puhumista ja koen oppineeni tekemään sitä melko hyvin. Vihaisena ei aina ole ollut helppoa puhua, ajatus on mennyt välillä soseeksi ja vieläkin huomaa sen kapeuttavan ajattelua jonkin verran. Se ajatus jää kiinni vihaa herättäneeseen asiaan. Ei vihan näkyminen minua enää hävetä samoin kuin ennen. Lapsena tai nuorena se vangitsi ja jäin jumiin omiin ajatuksiini. Tämä tapahtui myös kesken pelin. Monesti jäin miettimään mistä hommassa oli kyse ja mitä tein, entä toinen. Joskus oli vaikea tavoittaa, mistä vihassa oli kyse, mikä sen sytytti / laukaisi ja oliko se oikeutettua vai reagoiko väärin. Tarpeeksi kun vihastaan puhuu niin oppi ymmärtämään sitä enemmän/paremmin. Vieläkin oppii aina uutta, kun jaksaa tehdä uuden eteen töitä. Tuosta täälläkin käymässä keskustelussa foorumin kehittämisestä, se vihan syiden löytäminen onnistui mielestäni aika helposti, mutta vaati joiltakin osin hieman työtä. Se keskustelun tunnepuolen poimiminen meni lennossa, mutta syttymissyiden kertominen muille vaati hieman sitä asioiden erottelua. Vihan ilmaiseminen ja sen herättämien syiden kertominen tuntui ettei vaikuta kuinkaan asioiden käsittelyyn. Jäi tunne, että bunkkereissa ollaan ja toisen kohtaaminen jää asioista puhumisen varjoon. Tämä on uskoakseni kulttuurinen ilmiö ja yksi yksinäisyyden peruskivistä maassamme. Viha on monen eron taustalla ja monen yksinäisyyden taustalla. Viha tai sen täysi kieltäminen. Ihmiset ilman vihaansa joutuvat kiusatuiksi ja vihaiset ihmiset taas jätetään yksin vihansa kanssa ja heistä tulee kiusaajia. Tämä kärjistettyä, mutta niin näkyvä asia koulussa, päiväkodeissa, työelämässä, perheissä, lehdissä ja jopa tällä palstalla. :rules:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mietin vihaani tällä hetkellä ja samalla pohdin sen näkyviä ja näkymättömiä muotoja yleisemmällä tasolla. Olenko varustettu enemmällä vihalla kuin muut? Vihan määrä ja laatu liittyy hormonien erittymiseen ja aivojen eri kerroksien käyttöön. Onko kehossa enemmän tuota hormoonia kuin muilla? Kumpi oli ensin, viha vai tuo hormooni (adrenaliini)? Jokin laukaisee tuon hormoonin erityksen, se on varmaa ja laukaisijana toimii jokin havaintomme, joka puolestaan voi liittyä kaikkiin eri aisteihimme.

Vihan käytön muotoja olen elämäni aikana tutkinut/tarkastellut työssäni ja elämässä yleensä. Havaintoni ovat ristiriitaisia ja toisaalta välillä ne tuntuvat hyvikin selkeiltä. Oma vihani/aggressioni tuntuu meidän kulttuuriin sopimattomalta, sillä muut eivät osaa tulla toimeen sen heissä herättämien tunteiden kanssa. Eli vihani voidaan helposti nähdä huonona asiana. Oma kokemukseni ei kuitenkaan tuo tuota yleistä mielipidettä. Tuo opettelemani tapa näyttää vihansa on vierasta monille, kuten edellisessä tekstissäni puhuin kulttuurisesta tavastamme hillitä ja tukahduttaa, sekä peittää se. Voisiko olla, että viha on ihmisen koko historian ajan väärin ymmärretty hedelmä? Se on rikkaus ja vapautus. Sodat ja toisten tappaminen, ne ovat vihan muotoja, joilla on oma oikeutuksensa ja ne ovat myös oma rikoksensa. Joskus voin nähdä tappamisen olevan ainoa tapa estää vääryys ja ratkaista tilanne, toki synnyttää samalla toinen vääryys. Usein tappaminen kuitenkin olisi vältettävissä muilla keinoin, ne vain vihan (myös pelon) sokaisemina unohdetaan tai niitä ei osata ajatella. Tuota vihan äärimmäistä muotoa ei tulisi käyttää kovin heppoisin perustein, se ei ole hyväksi kenenkään terveydelle :) Yritän kuvata tarkoittamaani ristiriitaa ja otan pari esimerkkiä.

 

Jos joku on tappamassa raiskaamassa ja tappamassa jotain naista ja tilanteessa ei ole paljon vaihtoehtoja, mutta yksi on että nainen voisi suojella itseään tappamalla raiskaajansa tuomittava? Tilanne herättää helvetin ristiriitaisen olon. Ei tappaminen ole oikein, mutta raiskaaminen itsessään voi olla jo toisen elämän täysin tuhoava teko, joka on raskasta myös raiskatun ympärillä eläville.

Entä sota, onko oikeutettua, jos joku on diktaattori ja tappaa kansaa vain omaksi ilokseen sekä vallan säilyttämisen vuoksi? Onko oikein ryhtyä sotimaan ja yrittää syöstä tuo hullu vallasta? Tämä myös ristiriitaista. Sodasta kärsivät kaikki, mutta se voisi lopettaa tuon diktaattorin tekemät vääryydet.

 

Vihan pohtiminen johtaa helposti eettisiin ja filosofisiin pohdintoihin. Tässä kohdin huomaan jarruttavani. Usein siirrymme tunnetasolta älylliseen työskentelyyn, joka monesti johtaa kauemmas tunteistamme. Tätä kutsutaan älyllistämiseksi joissakin tapauksissa. Tunne on se juttu. Tunteet ohjaavat ajatteluamme, ne ovat syvempi kerros aivoisssamme. Tämä tunnepuoli on tärkeä tunnistaa ja hyväksyä, sillä vaikka käsittelemme järkemme avulla tunteitamme, on niiden kokeminen myös tärkeää. Tunteiden kokemisen tai niiden synnyttämien mielikuvien pukeminen sanoiksi toimii yllättävän hyvänä tietolähteenä tunnettamme kohtaa.

 

Viha herättää myös pelkoa. Molemmat niin viha kuin pelkokin ovat aivojemme syvimmissä kerroksissa olevien rakenteiden synnyttämiä/laukaisemia tunteita/reaktioita. Ne taitavat olla kaikkien biologisten varhaisin aivojen / käytöksen toimintaa ohjaavia rakenteita. Tunteita ei pidä vähätellä tai niiden olemassaoloa ei kannata yrittää tukahduttaa. Se vie meidät vain kauemmas tunteistamme ja niiden ymmärtämisestä / hallinnasta.

 

Itse olen huomannut oman vihan syntyvän ja siten liittyvän vääräksi kokemaani kohteluun, oli se sitten minun tai muiden kohtelua, rajojen ylittämiseen se liittyy myös eli kun joku tulee mielestäni minun alueelle tai kokee olevansa oikeutettu määräilemään minua väärin perustein. Vihani liittyy loukkauksiin, sekä itse kokemiini tai niihin joita näen ympärilläni. Viha on puolustuskeino mm. yksi minuuden puolustuskeino. Itsetuntoa pidetään yllä ja puolustetaan vihan avulla, kuten fyysistä itseämmekin. Oman vihani koen olevan hyvin hallinnassa. Vihan sanallinen ja näkyvä puoli kehossani. Fyysinen väkivalta on sellainen, johon oma vihani ei johda minua hallitsemattomasti, kuten joillekin käy. Toki en ole joutunut raiskatuksi tulemisen kaltaiseen äärimmäiseen tilanteeseen. Työssäni olen huomannut, että ne joiden perheissä viha on ollut kiellettyä ilmaista millään tavoin ja se on pitänyt tukahduttaa täysin, heille on usein muodostunut tilanne, että viha tulee sitten ulos täysin hallitsemattomasti. Ajattelen hallitsemattomuuden johtuvan siitä, ettei sen käyttöä ja tunteen läsnäoloa kehossa ei ole voinut koskaan harjoitella. Se on täysin mykistetty, jolloin seuraus tunteen syttyessä on kaaos mielessä. Kaaoksen vallitessa on meillä käytössä primitiivinen kerros, taistele tai pakene. Jos jokin tunne vielä on linkitetty tuohon vihaan esimerkiksi häpeä / kunnia niin silloin olemme lähellä: 

 

Jatketaan tovin kuluttua aiheesta . . . 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vihalla/aggressiolla on monia muotoja ja yksi on passiivinen aggressio, jolloin esimerkiksi näennäisesti rauhallisen keskustelijan saa vastapuolen räjähdyspisteeseen. Tämä on se vaikea puoli, sillä rauhallisen puheista on erittäin työlästä ja hankalaa löytää vihaiseksi tekeviä asioita. Ne ovat sopivasti solmittu ja kivasti kierteellä. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää etsiä ne vihan sytyttäjät toisen käytöksestä ja tuumia niitä itsessään, miksi vaikuttavat juuri itseen siten. Tuo näennäisen rauhallinen on niin kaukana oman kierremakarooninsa kanssa tuosta omasta vihastaan, että sitä on turha osoitella hänen käytöksestään kuinkaan. Hänen käytöstään et voi muuttaa. Tuo viha on monen suojan takana ja melko kielletty hedelmä sen käyttäjälle itselleen. Tässä kohdin tulee mieleen kukkahattu tädit tai hipit. Anteeksi vain. Tiedän mistä puhun, olen kuulunut toiseen mainitsemistani ryhmistä  :mrgreen:

 

Yhden vihan hankalan muodon näin koulumaailmassa, oppilaiden keskuudessa sitä tapahtui paljon. Samaa tapahtuu jokaisessa ryhmässä. Olen tästä aiheesta puhunut aiemminkin, mutta otetaan se vielä tähän. Otan esimerkiksi kolmen hengen porukan. A, B ja C.

 

A ärsyyntyy helposti, mutta ei osaa ilmaista vihaansa. C on puolestaan helposti vihansa ilmaiseva henkilö.

 

A:ta ärsyttää jokin B:ssä, mutta hän ei jostain syystä ilmaise vihaansa suoraan B:lle. jolloin se voitaisiin käsitellä tai työskennellä läpi.

 

A meneekin sanomaan B:ssä häntä ärsyttävästä asiasta C:lle. joka ei ole aikaisemmin edes kiinnitänyt huomiotaan kyseiseen seikkaan.

 

Nyt C herkästi vihaansa ilmaisevana huomauttaa B:lle tuosta ärsyttävästä asiasta, jolloin B:n ja C:n välille syntyi riita ja tuota riitaa on hyvin vaikea joissakin tapauksissa ratkaista.

 

A ei joudu tutkimaan lainkaan itseään ja ärtymysen laukaisevaa asia hänen sisällään, jolloin se jää edelleen piiloon häneltä itseltään.

 

A voi nyt seurata sivusta kun B ja C käsittelevät tuota aggressiota. Hän saa siitä pientä apua, koska voi siitä oppia jotain. Omaa vihaansa tai sen juuria A ei opi ymmärtämään tällaisessa tilanteessa. A:n saama hyöty tilanteesta jää siis pieneksi ja hän toistaa samaa toimintatapaa jatkossakin eli antaa vihansa ilmaisemisen jonkun toisen tehtäväksi ja jättää tutustumatta omaan vihaansa.

 

Nämä A ja C ovat ne selän takana paskaa jauhavat tai A erityisesti sarjassamme riidan kylväjä.

 

Inhottavia muotoja vihasta/aggressiosta löytyy paljon ja niihin on välillä vaikea päästä kiinni. Yritän avata tällä ketjulla niitä hieman ja pyrin tekemään sen omien kokemusten ja tunteiden kautta. Joukkueissa inhottavia ja tuhoavia vihan muotoja voivat olla syyllisten etsiminen tappion hetkellä, ulkopuolle jättäminen, piikittely ja virheistä huomauttelu, alistaminen, nöyryyttäminen, julkinen ojentaminen, häpäisy pahimmassa tapauksessa tai fyysisen kivun tuottaminen "liian raskaan harjoittelun avulla". Ei valmentajan tarvitse lyödä sinua pohkeille, hän voi pistää sinut juoksemaan kunnes pohjelihaksesi kramppaavat ja niihin sattuu kuin lyötäessä. Näitä esimerkin kaltaisia tilanteita on tullut nähtyä jalkapallossa ja itsekin joitakin näistä tullut joskus käytettyä.

Jokainen ihminen kokee aggressiota. Jos joukkueessasi on huono joukkuehenki, mieti läpi jokainen sen jäsen ja hänen tapansa ilmaista aggresiota. Joskus tämä johtaa sylttytehtaalle.. Joskus tuo "jäsen" voi olla myös piilossa pysyttelevä vanhempi, joka lapsensa kautta tuo tunteensa joukkueeseen. Näitä on vaikea välillä tavoittaa, mutta psyykkisen valmennuksen avulla koen itse ainakin, että tuo puoli on myös helposti tavoitettavissa ja sitä kautta korjattavissa. Puhutaan ns. taakkasiirtymistä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aihe jatkuu.

 

Tämä on niin hiton mielenkiintoinen aihe, että tästä voi porista lisää :)

 

No, nyt kun viha on olemassa, siitä voi puhua. Se on sekä hyvä että huono asia. Se on elämässä eteen päin vievä voima, mutta myös sitä tuhoava. Se saa mutkat suoriksi ja välillä taas asian niin mutkalle että. Aivojemme vuoksi olemme mitä olemme. Tunteemme ja toimintamme ovat aivomme aivojemme aikaansaamia.

Aivomme voi karkeasti jakaa kolmen tason mukaan eli primitiivinen kerros, se taistelu ja pako -kerros. Tämän päällä on tunteva alue ja kaikkein päälimmäisimpänä kerros, jossa ajattelumme kiitää hirmuista vauhtia. Usein käytämme vain kahta tai yhtä kerrosta ollessamme vihaisia. Keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan, tunnemme elimistömme toiminnan kiihtyvän tai jonkinlaisena muutoksena. Pelon tai vihan tunne voi olla selkeänä tuntemuksena mielessämme, joko mielikuvina tai tunteena. Ajatuksemme laukkaavat missä milloinkin tai mieli on täysin tyhjä. Kolme tasoa.

Kun emme ole näiden kaikkien tasojemme kanssa sinut eli emme ole tutustuneet aggression herättämiin reaktioihimme kehossamme riittävästi, olemme hieman heikommin kiinni itsemme ymmärtämisessä ja itsetuntomme kärsii tästä myös.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aggressio voi olla näkyvää, kuuluvaa, kosketeltavaa tai näkymätöntä. Se voi näkyä kehomme kautta, jolloin sen voi lukea kasvojemme ilmeistä sekä silmistä tai nähdä jotenkin toisella tavalla kehomme kautta. Aggressio voi kuulua puheessa, jolloin se on sanoissa ja/tai äänessä. Aggression voi tuntea myös toisen kosketuksen kautta tai aistia hänen tavoistaan koskettaa jotakin toista ihmistä tai esinettä. Välillä toisen aggressiosta kertoo kehosi/mielesi mutta asiaa voi olla vaikea pukea sanoiksi, sen voi vain tuntea aggressiona.

Jokaisella on jokin kosketuspinta aggressioon. Eroja on siinä, kuinka olemme tottuneet / oppineet tutkailemaan sitä. Osa on opetellut perheessään tai joutunut opettelemaan hyvin herkäksi aggression tunnistamisessa, kun ennakoitavissa olevat merkit ovat erittäin vähäisiä ja sen purkautuminen on ollut esimerkiksi väkivaltaista. Monia muitakin syitä tähän herkkyyteen on, kuten meitä ihmisiäkin. Eletty elämämme, historiamme vaikuttaa aina siihen, kuinka koemme tai suhtaudumme itse aikuisina/lapsina/nuorina tai vanhuksina aggressioon.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tämä aihe on niin tärkeä, mutta vähän puhuttu sen vaikeuden vuoksi. Kohtaan saman ongelman sekä työskennellessäni joukkueissa, että läheisteni kanssa keskustellessa, niin töissä kuin vapaalla. Näen ja kuulen sen ympärilläni ja usein sen negatiivisen puoleen kiinnitän huomioni, jolloin siitä ei osata/kyetä puhumaan ja se tuhoaa hyviä rakenteita tai estää kehittymisen.

Yksi kulttuurimme hyväksytyimmistä ja käytetyimmistä aggression muodoista on nonseleeraaminen, välinpitämättömyys. Tämä näkyy käytännössä usein ihmisen tai hänen sanojensa "jättämisenä omaan arvoonsa" eli toisin sanoin arvottomuuteensa. Näemme tai koemme hänen sanansa tai tekonsa "tyhminä", jolloin emme edes vaivaudu vastaamaan tai kommentoimaan niitä. Jokainen tietää miltä tuntuu, kun sanoo jotain ja se jää täysin vaille vastausta, reaktio muilta/toiselta on vain mykkyys ja ilmeetömyys. Tämä on niin arkista ja hyväksytty tapa. Jos tuota asiaa tutkii hieman tarkemmin niin sen sanattomuuden takana on usein ärtymys sanojaa tai hänen sanojansa kohtaan. Joskus sanat tai käytös hämmentävät meitä tai menevät niin syvälle, ettemme voi niitä käsittää ja suojamme toimivat (torjumme tai kiellämme viestin sisällön). Tämä on meillä sanattomasti hyväksytty tapa olla aggressiivinen toista kohtaan. Kovin tuhoisaa ja hedelmätöntä.

Näkyy ja kuuluu ympärillä joka paikassa, jos avaa silmät ja korvat havainnoimaan tätä aggression puolta vuorovaikutustilanteissa. Niin usein olen nähnyt tämän toistuvan erilaisissa ryhmissä. Joku kysyy jotain ryhmältä ja jonkun vastaus jää täysin vaille huomiota.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×