Jump to content
Sami Paakkanen

Mihin katoavat nuoret lupaavat pelaajat matkalla huipulle ja miten voisimme estää sen?

Recommended Posts

No, ehkä on turha kovin laajasti ryhtyä käymään tässä läpi miksi en kovin paljon anna painoarvao tutkimuksille. Omien aivojen käyttö on ihan jees !

No siinä tapauksessa on mielestäni turha esittää kritiikkiä tiedeyhteisön tuottamille tutkimuksille ja niistä jalostuneille tuloksille, jos kritiikkiä ei pystytä perustelemaan millään muulla tavoin kuin, että "omien aivojen käyttö on ihan jees". Tällöinhän tuo on vain sitä kuuluisaa "no kun musta vaan tuntuu siltä" eli mutuilua. Varmasti itsekin haluaisit kuulla argumentit siinä vaiheessa, kun joku ilmaisee olevansa eri mieltä sinun toteuttamiesi psyykkisen valmennuksen toimintatapojen kanssa. Vai? Mutta ehkä tähän voidaan palata uudelleen siinä vaiheessa, kun seuraavan kerran on tarve ilmaista vastakkainen näkemys suuntaan tai toiseen, ettei tämä ketju taas lähde täysin sivuraiteille.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pieni tarina piristää aina ja sivuraiteet on ihan jees, ainakin niiden pizzat (Helsinkiläiset tietävät mistä puhun).. Olin joskus työpaikassa, jossa tapasin melko paljon tutkijoita ja luin paljon heidän tutkimuksiaan. Tutustuin siellä yhteen tutkijaan, joka teki tutkimusta aiheesta, jonka parissa olin itse lähes koko elämäni elänyt. Minusta hänen tutkimuksessaan oli vääristyneitä johtopäätelmiä, johtuen tiedon puutteesta. Hän tutkijana oli elänyt tutkijan komerossaan ja tavannut/ haastatellut tutkimuksen kohteena olevaa ihmisryhmää. Kysymykset olivat hänen laatimiaan. Pystyykö tajuumaan tähän saakka? Itse koin olevani perillä melko hyvin tutkittavan ihmisryhmän kulttuurista, olihan pienen ikäni viettänyt tutkittavien parissa. Hän teki pro graduaan, mutta oli aika pihalla tutkittavasta aiheesta. Kerran erehdyin hieman kritisoimaan hänen tutkimuksensa puutteellisuutta, ja yritin tehdä sen pilke silmäkulmassa. Harhaan meni. Arvioin väärin hänen huumorintajunsa. Tutkija tuli lankoja pitkin kimppuuni ja haukkui minut aivan paskaksi, joka ei tiedä mitään ja ei ymmärrä mistään mitään. Kiva fiilis. Menin ihan muroiksi ja huonoilin itseni  kanssa. Eikö moisia epäkohtia saa osoittaa sanoilla, teinkö jotain väärin, olinko töykeä tai loukkasinko häntä jollain tavalla..? Olinko itse ymmärtänyt asian väärin tai olinko liian hölmö ymmärtämään tutkimuksen merkitystä? Paljon asioita pyöri mielessä ja muista vieläkin aika elävästi tuon saamani puhelun, vaikka siitä on kulunut pian pari vuosikymmentä. Istuin pöydällä ja itkin. Keräilin itseäni joitakin päiviä ja ymmärsin tilanteen olleen hänelle myös vaikea.. Hän oli valmistellut ja tehnyt pitkään töitä tutkimuksensa eteen ja minä olin vesittämässä sitä muutamalla sanalla. Hän oikeasti teki todella paljon töitä tuon tutkimuksen eteen, istui aina komerossaan kirjoittamassa komerossaan.

 

Voiko tästä saada kiinni siitä jyvästä, joka tekee minut kriittiseksi tutkimuksia kohtaan? Ei tuo nyt kovin kaukana mutusta ole tuo mainitsemasi lause:  "saatta aiheuttaa stressiä". Oletko eri mieltä? Minäkin voin ilman tutkimusta kertoa, että elämä voi aiheuttaa stressiä. Tai hei, voin sanoa sen faktana, elämä aiheuttaa stressiä !! ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sä jaksat vääntää mun kanssa. Hauska mies ! Yleensä jengi hyytyy jo pari ekan lauseen paikkeilla. Minusta parasta toi vääntäminen on kasvotusten, kun ei ehdi miettimään sanojaan, kuten tässä kirjoittaessa. Yritän olla miettimättä liikaa, tulee muuten liian tylsää tekstiä. Vaan asiaa ja sitä faktaa. Kasvotusten ku vääntää ni sillon löytää paljon uusia juttuja, itsestään ja toisesta, ehkä jopa elämästä.. Jepa !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pieni tarina piristää aina ja sivuraiteet on ihan jees, ainakin niiden pizzat (Helsinkiläiset tietävät mistä puhun).. Olin joskus työpaikassa, jossa tapasin melko paljon tutkijoita ja luin paljon heidän tutkimuksiaan. Tutustuin siellä yhteen tutkijaan, joka teki tutkimusta aiheesta, jonka parissa olin itse lähes koko elämäni elänyt. Minusta hänen tutkimuksessaan oli vääristyneitä johtopäätelmiä, johtuen tiedon puutteesta. Hän tutkijana oli elänyt tutkijan komerossaan ja tavannut/ haastatellut tutkimuksen kohteena olevaa ihmisryhmää. Kysymykset olivat hänen laatimiaan. Pystyykö tajuumaan tähän saakka? Itse koin olevani perillä melko hyvin tutkittavan ihmisryhmän kulttuurista, olihan pienen ikäni viettänyt tutkittavien parissa. Hän teki pro graduaan, mutta oli aika pihalla tutkittavasta aiheesta. Kerran erehdyin hieman kritisoimaan hänen tutkimuksensa puutteellisuutta, ja yritin tehdä sen pilke silmäkulmassa. Harhaan meni. Arvioin väärin hänen huumorintajunsa. Tutkija tuli lankoja pitkin kimppuuni ja haukkui minut aivan paskaksi, joka ei tiedä mitään ja ei ymmärrä mistään mitään. Kiva fiilis. Menin ihan muroiksi ja huonoilin itseni  kanssa. Eikö moisia epäkohtia saa osoittaa sanoilla, teinkö jotain väärin, olinko töykeä tai loukkasinko häntä jollain tavalla..? Olinko itse ymmärtänyt asian väärin tai olinko liian hölmö ymmärtämään tutkimuksen merkitystä? Paljon asioita pyöri mielessä ja muista vieläkin aika elävästi tuon saamani puhelun, vaikka siitä on kulunut pian pari vuosikymmentä. Istuin pöydällä ja itkin. Keräilin itseäni joitakin päiviä ja ymmärsin tilanteen olleen hänelle myös vaikea.. Hän oli valmistellut ja tehnyt pitkään töitä tutkimuksensa eteen ja minä olin vesittämässä sitä muutamalla sanalla. Hän oikeasti teki todella paljon töitä tuon tutkimuksen eteen, istui aina komerossaan kirjoittamassa komerossaan.

 

Voiko tästä saada kiinni siitä jyvästä, joka tekee minut kriittiseksi tutkimuksia kohtaan? Ei tuo nyt kovin kaukana mutusta ole tuo mainitsemasi lause:  "saatta aiheuttaa stressiä". Oletko eri mieltä? Minäkin voin ilman tutkimusta kertoa, että elämä voi aiheuttaa stressiä. Tai hei, voin sanoa sen faktana, elämä aiheuttaa stressiä !! ;)

Pro gradu-tutkielmaa työstävävää opiskelijaa ei oikeastaan voi vielä sanoa tutkijaksi, koska kyseinen tekelehän on oikeastaan vasta kypsyysnäyte, jonka kautta voidaan todeta, että kirjoittaja on sisäistänyt tieteellisen tutkimustavan perusteita, oikeinkirjoitustaidon sekä pääaineenaan toimivan koulutusalan jonkin kulman. Gradun tarkastaakin todennäköisesti vain yksi henkilö (tai ainakin oma tekeleeni ei käynyt sen laajempaa arviointia läpi). Varsinaisiksi tutkijoiksi voidaan sanoa sitten niitä henkilöitä, jotka tekevät tieteellistä tutkimusta työkseen, jolloin standarditkin ovat aika lailla erilaiset. Lisäksi tutkijoiden on täytettävä koulutustaustaltaan ja tuotettujen tutkimusten osalta tiettyjä standardeja, jotta heitä voi ylipäätään sanoa tutkijoiksi. Tiedeyhteistö toimii siinä mielessä julmalla tavalla, että tieteelliset julkaisut käyvät läpi melko tiukan vertaisarvioidun seulan, jonka avulla saadaan suodatettua kaikenlainen humpuuki ja scheisse pois. Pitäisi varmaan enemmän tietää aiheesta, viitekehyksestä jonka kautta tuo henkilö on graduaan tehnyt, sekä siitä mitä itseasiassa gradussa kritisoit ja, että luitko gradun teoreettisen sekä empiirisen osuuden, jolloin kritiikille tulee myös jotain pohjaa. Kertomastasi päätellen kyseessä on yksittäistapaus opiskelijasta, jonka perusteella ei kyllä voida vielä kriittisesti arvioida laajemmin tutkijoiden tieteellisen tutkimustiedon tekemistä.

 

Tuohon "saattaa aiheuttaa stressiä" olen edelleen eri mieltä, sillä taustalla on todennäköisesti tutkijoiden tekemät havainnot haastatteluista ja tausta-aineistosta, jonka myötä on voitu tehdä päätelmiä, että yksipuolinen ja vain lajinomainen harjoittelu saattaa aiheuttaa stressiä, jota ei esim. verrokkiryhmissä ole havaittu. Tuossa mainitussa yhteydessä tuo kommentti on kuitenkin tiiviisti sidottu esitettyyn asiaan eikä ole sanottu, että urheilu yleensäkin aiheuttaa stressiä. Tämähän toimii samalla myös periaatteessa tutkijoiden suunnasta jatkotutkimusehdotuksena lukijalle, kun ei hakata kiveen asiaa, joka saattaa tarvita lisää tutkimusta. On myös syytä muistaa, että kyseessä on Hesarin tuottama artikkeli asiasta, jolloin sanojen painoilla on löyhempi merkitys kuin varsinaisissa tutkimuksissa. Pitää yrittää jostain kaivella tuo alkuperäinen tutkimus, jotta pystyy sanomaan, että onko tuo tutkijoiden omaa ajatuksen juoksua vai onko havaittu ilmiö universaalimpi ja siten kestäisi kriittisen tarkastelunkin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eiköhän se stressi aina ilmene tavalla tai toisella kilpailutilanteissa. Toisilla on kyky hallita stressiä paremmin kuin toisilla, riippuen pitkälti yksilön taustatekijöistä. Ulkopuoliset paineet on varmasti ne suurimmat tekijät tässä, koska en oikein usko, että lapsi/nuori asettaa itselleen kovin varhaisessa vaiheissa tulosurheilullisia tavoitteita, vaan kyllä ne tavoitteet asetetaan jostain aivan muualta, ikävimpinä ja ääriesimerkkeinä kentän laidalta huutavilta vanhemmilta.

 

No stressiä on hyvää ja huonoa, varmaan jokaista näyttelijää on jännittänyt nuorena kun on astellut lavalle, eikä kukaan ole sen takia lopettanut. Kiinnostaisi vain tietää, että millaisesta stressistä tässä nyt puhutaan, näissä kyselytutkimuksissa on aina se ongelma, että jättää varaa tulkinnalle ja jokainen kokee tällaiset abstraktit asiat erilailla. Ymmärrän, ettei ole kivaa jos alle 10 vuotiaat alkaavat stressaamaan 24/7 urheilusta, mutta jo joskus 14 ja siitä ylöspäin, on ihan oletettavaa, että vähän stressaa, mikäli siis mielii päästä pitkälle. Ja tässä taas on tämä ero, että mikä on stressiä kenellekin. Monet tennispelaajat ovat menneet toisen vanhemman kanssa tai jopa yksin ulkomaille treenaamaan jo hyvin varhaisella iällä ja siinähän on painetta kerrakseen niskassa, kun perhe on sijoittanut huomattavasti rahaa lapsen harrastukseen ja siitä sitten varmaan odotetaan jo hieman tuloksiakin ja tottakai sen tuntee stressinä. En sitten tiedä miten joku reagoi siihen, että äiti ja isä haluavat, että poika heittää keihästä vähän pidemmälle, jos kyseessä ei ole kuin ylpeys. 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Okka. Firma jossa tuolloin työskentelin oli kuitenkin ottanut kyseisen "tutkijan alun" tekemään tuota kyseistä tutkimusta firmaansa... No, ehkä sä tiedät paremmin :) Aika moni tutkimus on tehty samoin eli firma ottaa jonkun opiskelin tekemään haluamaansa tutkimusta, koska saa sillä ilmeisen tutkimuksen ja opiskelija hyvässä tapauksessa ison sulan hattuunsa. Käsittääkseni tieteellinen tutkimus on vain ihmisen tekemä, joten voinet hieman laajentaa näkökulmaasi ja hyväksyä sen tosiasian, että osa tutkimuksista nyt sattuu vaan olemaan täyttä paskaa. Näin on aina ollut ja tulee olemaan, halusimme sitä tai emme. On toki asia erikseen osaako tutkimuksia lukea, mutta ehkä meidän ei kannata jatkaa asiasta vääntämistä.

 

Alkuperäinen huoleni oli se, mihin ne lahjakkaat pelaajat katoavat ja olisiko meillä mahdollisuuksia pitää heidät jollakin keinolla lajin piirissä !! Tämä on se kysymys, ei tieteellisen tutkimusken hyödystä tai haitoista. Voimem toki laajentaa tutkimusta koskevaa keskustelua käsittelemään elämää yleensä.. onko ihminen kehittynyt.. samat sodat jatkuu ja ihminen tuhoaa itse oman planeettansa. Hyvin on tutkittu ja paljon on ollut hyötyä. En jaksa vääntää näin turhasta asiasta, tämä on tällaista teoreettista paskaa, jossa pitää todistaa väittämänsä oikeaksi jonkun urpon tekemän tutkimuksen valossa, jotta voi olla se viimeinen rinnan röyhistelijä. Näitä vääntöjä on tullut käytyä ja seurattua pitkään, melkosta tyhjän toimittamista omalla tavallaan. Hyvät keskustelutelu ovat hieman toisenlaisia, hedelmällisempiä. Näistäkin väännöistä oppii aina, mutta paljon huonommin kuin sellaisissa, joissa ollaan luomassa jotain uutta. Nyt yritettään vaan tappaa.. get the point?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Okka. Firma jossa tuolloin työskentelin oli kuitenkin ottanut kyseisen "tutkijan alun" tekemään tuota kyseistä tutkimusta firmaansa... No, ehkä sä tiedät paremmin :) Aika moni tutkimus on tehty samoin eli firma ottaa jonkun opiskelin tekemään haluamaansa tutkimusta, koska saa sillä ilmeisen tutkimuksen ja opiskelija hyvässä tapauksessa ison sulan hattuunsa. Käsittääkseni tieteellinen tutkimus on vain ihmisen tekemä, joten voinet hieman laajentaa näkökulmaasi ja hyväksyä sen tosiasian, että osa tutkimuksista nyt sattuu vaan olemaan täyttä paskaa. Näin on aina ollut ja tulee olemaan, halusimme sitä tai emme. On toki asia erikseen osaako tutkimuksia lukea, mutta ehkä meidän ei kannata jatkaa asiasta vääntämistä.

 

Alkuperäinen huoleni oli se, mihin ne lahjakkaat pelaajat katoavat ja olisiko meillä mahdollisuuksia pitää heidät jollakin keinolla lajin piirissä !! Tämä on se kysymys, ei tieteellisen tutkimusken hyödystä tai haitoista. Voimem toki laajentaa tutkimusta koskevaa keskustelua käsittelemään elämää yleensä.. onko ihminen kehittynyt.. samat sodat jatkuu ja ihminen tuhoaa itse oman planeettansa. Hyvin on tutkittu ja paljon on ollut hyötyä. En jaksa vääntää näin turhasta asiasta, tämä on tällaista teoreettista paskaa, jossa pitää todistaa väittämänsä oikeaksi jonkun urpon tekemän tutkimuksen valossa, jotta voi olla se viimeinen rinnan röyhistelijä. Näitä vääntöjä on tullut käytyä ja seurattua pitkään, melkosta tyhjän toimittamista omalla tavallaan. Hyvät keskustelutelu ovat hieman toisenlaisia, hedelmällisempiä. Näistäkin väännöistä oppii aina, mutta paljon huonommin kuin sellaisissa, joissa ollaan luomassa jotain uutta. Nyt yritettään vaan tappaa.. get the point?

 

Ei ole mitenkään epätavallista, että lopputyö tehdään jollekin organisaatiolle, koska opiskelija mahdollisesti saa tästä palkkaa, valmiin aiheen, valmiiksi kerätyn tutkimusaineiston organisaation puolelta ja mahdollisuuden verkostoitua sekä mahdollisesti jopa työllistyä tuohon organisaatioon. Organisaatiolle tämä tuo sitten "halpaa" työvoimaa kehittää omaa toimintaa ja saada näkyvyyttä toimialaan liittyviin kysymyksiin. Tottakai tutkimukset ovat aina ihmisten tekemiä ja sitä myöten myös inhimilliset virheet ovat luonnollisia. Tämän takia myös käytetään vertaisarviointia metodina tutkimuksia arvioitaessa siinä vaiheessa, kun niiden kautta aletaan todistamaan tai testaamaan olemassa olevia teorioita ja näkemyksiä. Mutta kuten sanoin, niin pro gradu-tutkielmat harvoin tämän tason tutkimuksia ovat, vaan ne ovat vain kypsyyskokeita, joilla osoitetaan, että opiskelija on omaksunut tiettyjä asioita opintojensa kautta. Näin myös kriteerit ovat väljemmät kuin todellisissa tieteellisissä tutkimuksissa. Organisaatioille lopputöiden tieteelliset standardit ovat usein täysin samantekevää, vain saadut lopputulokset merkitsevät. Oma pointtini koko tässä koko gradu-keskustelussa oli se, että jos arvioit tieteellisiä tutkimuksia vain yhden gradun tekijän ja hänen opinnäytetyönsä pohjalta, niin silloin käsityksesi laadullisesta tieteellisestä tutkimuksesta on melko heikoilla kantimilla.

 

"Teoreettista paskaa" ja "jonkun urpon tekemä tutkimus"... just. Eihän sillä pitäisi olla väliä kuka se henkilö tutkimuksen taustalla on - ainoastaan yhteisesti arvioidulla lopputuloksella on väliä. Omasta mielestäni tutkimus, myös se teoriapainotteinen tutkimus, tästäkin aihepiiristä on tärkeää, jotta asioille voidaan tehdä jotain. Muuten vain raavitaan pintaa, kun yritetään keksiä ongelmiin ratkaisuja ennen kuin edes tiedetään mitkä ne todelliset ongelmat siellä taustalla ovat. Nythän tämä aihe liikkuu vain otsikkotasolla, kun vain mietitään miksi nk. "lahjakkaat" eivät välttämättä jatka urheilu-uraansa vaan jossain vaiheessa päättävät keskittyä johonkin muuhun elämässään. Salasuo yms. nimenomaan ovat yrittäneet löytää niitä syitä siihen miksi urheilu-ura ei nuorilla välttämättä jatkukaan. Tutkimuksen tulokset eivät varmasti ole koko totuus asiasta, mutta antaa varmasti viitteitä asioiden taustatekijöistä ja mahdollisista ongelmista. Kyseessä on kuitenkin haastattelututkimus, jossa urheiljat itse ovat kertoneet, että mitä ja miksi.

 

En tiedä mitä se sinun toisenlaiset eli ne hedelmälliset keskustelut oikein ovat, mutta jos sinä et koe argumentein käytävää keskustelua hedelmälliseksi, niin se on täysin sinun oma ongelmasi. Omasta mielestäni keskustelussa luodaan jotain uutta jo sillä, että tuodaan muiden keskustelijoiden nähtäväksi sellaista informaatiota, josta he eivät ehkä aikaisemmin olleet tietoisia. Tämän jälkeen katsotaan löytyykö asiasta konsensus vai ei. Ei tässä kukaan ole yrittänyt tappaa keskustelua, pikemminkin tässä on vain pohdittu sitä, että onko tässä oikeasti nähtävissä jotain todellista ongelmaa. Mielestäni PouPou jo aikaisemmin kyseenalaisti tämän kiteytetysti melko hyvin:

 

Lähetetty 23.08.2015 - 20:08

 

Vaikka on "lahjakas" jossain, ei se tarkoita, että kyseisellä kaverilla olisi palava intohimo hommaan. Ihan luonnollista karsintaa tuossa teini-iässä tapahtuu, kun ne jatkavat, jotka jaksavat painaa duunia ja ne jotka ei, poistuvat kuvioista. Ilmeisesti haluaisit pitää nämä lajista poistuvat "lahjakkuudet" kynsin ja hampain lajin parissa. Enkä oikein ymmärrä, että miksi näin pitäisi olla? Jos kavereilla itsellään ei ole motivaatiota niin ei siitä koskaan tule mitään.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei ole mitenkään epätavallista, että lopputyö tehdään jollekin organisaatiolle, koska opiskelija mahdollisesti saa tästä palkkaa, valmiin aiheen, valmiiksi kerätyn tutkimusaineiston organisaation puolelta ja mahdollisuuden verkostoitua sekä mahdollisesti jopa työllistyä tuohon organisaatioon. Organisaatiolle tämä tuo sitten "halpaa" työvoimaa kehittää omaa toimintaa ja saada näkyvyyttä toimialaan liittyviin kysymyksiin. Tottakai tutkimukset ovat aina ihmisten tekemiä ja sitä myöten myös inhimilliset virheet ovat luonnollisia. Tämän takia myös käytetään vertaisarviointia metodina tutkimuksia arvioitaessa siinä vaiheessa, kun niiden kautta aletaan todistamaan tai testaamaan olemassa olevia teorioita ja näkemyksiä. Mutta kuten sanoin, niin pro gradu-tutkielmat harvoin tämän tason tutkimuksia ovat, vaan ne ovat vain kypsyyskokeita, joilla osoitetaan, että opiskelija on omaksunut tiettyjä asioita opintojensa kautta. Näin myös kriteerit ovat väljemmät kuin todellisissa tieteellisissä tutkimuksissa. Organisaatioille lopputöiden tieteelliset standardit ovat usein täysin samantekevää, vain saadut lopputulokset merkitsevät. Oma pointtini koko tässä koko gradu-keskustelussa oli se, että jos arvioit tieteellisiä tutkimuksia vain yhden gradun tekijän ja hänen opinnäytetyönsä pohjalta, niin silloin käsityksesi laadullisesta tieteellisestä tutkimuksesta on melko heikoilla kantimilla.

 

Lähetetty 23.08.2015 - 20:08

 

No, jos firma käyttää tämän harjottelijan tutkimusta hyväkseen tai sen tuloksia ja näitä tekijöitä on paljon niin eikö nuo "huonoilla" (pro gradu) tutkijoilla teetetyt tutkimusten tuloksen väärennä "tosiasioita", sillä toisten tutkimuksia lainaillaan melko laajalti aa käsitykseni mukaan melko usein myös perehtymättä erittän tarkasti käytettyihin tutkimusmenetelmiin ja niiden luotettavuuteen? Näin kun rakennamme paskan päälle eli pohja on jo lähtökohtaisesti vino niin ei voi isoillakaan korjausliikkeillä enää tätä pohjaa muuttaa. Lainasin tekstiäsi, koska siinä näkyy tuo asia. Firma haluaa tuloksia ja sitten se hyödyntää niitä. Seuraava tutkija käyttää firman teettämää tutkimusta oman työnsä lähteenä, jolloin meillä on jo kasa kakkia läjässä. En oikein ymmärrä miksi vannot tutkimusten nimeen? Maailma toimisi ilman tutkimuksiakin, usko pois. Taidat olla sellainen "faktauskovainen" :)

 

Eilen tehtiin tutkimus, jolla pystyttiin osoittamaan, että voi on pahasta. Tänään tuli tutkimus jolla osoitettiin että se ei ole pahasta. Huomenna tulee tutkimus jolla osoitetaan että korvike on paljon pahempi. Ylihuomenna todetaan että kyllä se leipä maistuu niin perkeleen hyvältä kun siinä on voita päällä !! 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuohon "luonnolliseen karsintaan" halusinkin keskittyä tässä otsikkoni mukaisessa teemassa. Onko luonnollista karsintaa liian suuri määrä harjoittelua tietyssä iässä, jolloin moni muukin asia kiinnostaa? Voisimmeko saada pidetyksi lajin piirissa osan huippulahjakkaista pelaajista, keventämällä tietyssä iässä harjoittelua? Itse uskon kahden/kolme vuoden vähäisemmän harjoittelumäärän antavan nuorelle tilaa tehdä mieleisiään asioita ja palata sen jälkeen lajin pariin. Jos jättäytyy täysin pois lajin parista niin palaaminen samaan seuraan on paljon vaikeampaa myöhemmin, ehkä mahdotonta.

Paljon näkee turhautuneita aikuisia pelaamassa alasarjoissa, niin paljon hiton lahjakkaita aikuisiakin olen yli 30 vuoden "pelaajaurani" aikana nähnyt kentällä. Uskoisin monen pelanneen nuorena kovalla tasolla, mutta lopettaneen jostain syystä ja palanneen sitten isona takas rakkaan lajin pariin. Jos harjoittelu sopisi paremmin nuoren ekhityksen muihin haasteisiin niin se ehkä vähentäisi pudokkaiden määrää. Voitko sanoa että tämä on täysin mahdoton ajatus?

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No stressiä on hyvää ja huonoa, varmaan jokaista näyttelijää on jännittänyt nuorena kun on astellut lavalle, eikä kukaan ole sen takia lopettanut. Kiinnostaisi vain tietää, että millaisesta stressistä tässä nyt puhutaan, näissä kyselytutkimuksissa on aina se ongelma, että jättää varaa tulkinnalle ja jokainen kokee tällaiset abstraktit asiat erilailla. Ymmärrän, ettei ole kivaa jos alle 10 vuotiaat alkaavat stressaamaan 24/7 urheilusta, mutta jo joskus 14 ja siitä ylöspäin, on ihan oletettavaa, että vähän stressaa, mikäli siis mielii päästä pitkälle. Ja tässä taas on tämä ero, että mikä on stressiä kenellekin. Monet tennispelaajat ovat menneet toisen vanhemman kanssa tai jopa yksin ulkomaille treenaamaan jo hyvin varhaisella iällä ja siinähän on painetta kerrakseen niskassa, kun perhe on sijoittanut huomattavasti rahaa lapsen harrastukseen ja siitä sitten varmaan odotetaan jo hieman tuloksiakin ja tottakai sen tuntee stressinä. En sitten tiedä miten joku reagoi siihen, että äiti ja isä haluavat, että poika heittää keihästä vähän pidemmälle, jos kyseessä ei ole kuin ylpeys. 

Ääriesmierkkinähän tästä voisi pitää Andre Agassia, jonka isä alkoi tekemään pojastaan pakkomielteisesti tennismaailman yhtä suurimmista jo siinä vaiheessa, kun poika oppi kävelemään. Harjoitusmäärät olivat naurettavia ja isä/valmentaja-rooli oli ehdoton. Myöhemmin Agassi on sitten todennut, että ura oli katkolla useaan otteeseen, koska hän oikeastaan vihasi koko lajia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No, jos firma käyttää tämän harjottelijan tutkimusta hyväkseen tai sen tuloksia ja näitä tekijöitä on paljon niin eikö nuo "huonoilla" (pro gradu) tutkijoilla teetetyt tutkimusten tuloksen väärennä "tosiasioita", sillä toisten tutkimuksia lainaillaan melko laajalti aa käsitykseni mukaan melko usein myös perehtymättä erittän tarkasti käytettyihin tutkimusmenetelmiin ja niiden luotettavuuteen? Näin kun rakennamme paskan päälle eli pohja on jo lähtökohtaisesti vino niin ei voi isoillakaan korjausliikkeillä enää tätä pohjaa muuttaa. Lainasin tekstiäsi, koska siinä näkyy tuo asia. Firma haluaa tuloksia ja sitten se hyödyntää niitä. Seuraava tutkija käyttää firman teettämää tutkimusta oman työnsä lähteenä, jolloin meillä on jo kasa kakkia läjässä. En oikein ymmärrä miksi vannot tutkimusten nimeen? Maailma toimisi ilman tutkimuksiakin, usko pois. Taidat olla sellainen "faktauskovainen" :)

 

Eilen tehtiin tutkimus, jolla pystyttiin osoittamaan, että voi on pahasta. Tänään tuli tutkimus jolla osoitettiin että se ei ole pahasta. Huomenna tulee tutkimus jolla osoitetaan että korvike on paljon pahempi. Ylihuomenna todetaan että kyllä se leipä maistuu niin perkeleen hyvältä kun siinä on voita päällä !! 

Kyllä, siinä mielessä olen "faktauskovainen", että sinäkään et kirjoittaisi tälle foorumille merkkiäkään ellei joku olisi joskus aikaisemmin kehittänyt teorioita tietoverkoista ja siihen liittyvistä menetelmistä. Ja tähän mennessä on jo aika hyvin pystytty havaitsemaan, että tieteellisten tutkimusmetodien kautta pystytään erittäin hyvin pääsemään käsiksi uuteen, aikaisemmin saavuttamattomissa olevaan tietoon. Organisaatiohan ottaa myös itse riskin tiedostaessaan (jos yleensä edes tiedostaa), että välttämättä mitään uutta tietoa tutkimuksen tuloksena ei edes synny. Tiesitkö muuten, että pro gradu-tutkielmiin viittaaminen ei ole hyvän tutkimustavan mukaista, juurikin niistä syistä, että ne usein eivät ole kovinkaan kattavia. Tässä nyt on käynyt ilmi aika hyvin jo se, että et ole kovin hyvin perillä tieteellisen tutkimuksen tekemisestä. Tieteellinen tutkimushan on itseään korjaavaa ja siinä nimenomaan piilee tieteellisen metodin salaisuus; aina löydetään jotain uutta, jotain korjattavaa ja jotain tarkennettavaa. Maailma ei ole tieteen kannalta ikinä valmis, sillä muutoinhan eläisimme vieläkin keskiajalla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuohon "luonnolliseen karsintaan" halusinkin keskittyä tässä otsikkoni mukaisessa teemassa. Onko luonnollista karsintaa liian suuri määrä harjoittelua tietyssä iässä, jolloin moni muukin asia kiinnostaa? Voisimmeko saada pidetyksi lajin piirissa osan huippulahjakkaista pelaajista, keventämällä tietyssä iässä harjoittelua? Itse uskon kahden/kolme vuoden vähäisemmän harjoittelumäärän antavan nuorelle tilaa tehdä mieleisiään asioita ja palata sen jälkeen lajin pariin. Jos jättäytyy täysin pois lajin parista niin palaaminen samaan seuraan on paljon vaikeampaa myöhemmin, ehkä mahdotonta.

Paljon näkee turhautuneita aikuisia pelaamassa alasarjoissa, niin paljon hiton lahjakkaita aikuisiakin olen yli 30 vuoden "pelaajaurani" aikana nähnyt kentällä. Uskoisin monen pelanneen nuorena kovalla tasolla, mutta lopettaneen jostain syystä ja palanneen sitten isona takas rakkaan lajin pariin. Jos harjoittelu sopisi paremmin nuoren ekhityksen muihin haasteisiin niin se ehkä vähentäisi pudokkaiden määrää. Voitko sanoa että tämä on täysin mahdoton ajatus?

 

-Sami

Tähän liittyen niin monta kysymystä mieleen, että laitanpa ne listaksi vastaamisen helpottamiseksi:

  • Edelleen pitäisi vain saada selvyys siihen, että mitä ne huippulahjakkaat oikein ovat ja miten ne saadaan varmuudella seulottua massasta? Se, joka vaikuttaa huippulahjakkaalta murrosiässä voi olla tasoltaan aivan jotain muuta, kun siirrytään aikuisten sarjoihin.
  • Voidaanko esim. Veikkausliigassa pelaavaa pelaajaa pitää vielä huippulahjakkaana?
  • Mitkä ovat ne kriteerit joilla arvioidaan huippulahjakkuuksia?
  • Mitkä ovat ne muut kiinnostuksen kohteet, jotka nostit esille?
  • Milloin se kahden-kolmen vuoden vähäisempi harjoittelu oikein toteutettaisiin pelaajien kohdalla ja millä tavoin?

Ovatko seurat kuitenkin vain halukkaita panostamaan niihin nuoriin, jotka pysyvät kyydissä mukana? Itse lähtisin aluksi miettimään mitkä ovat ne selkeimmät syyt tavoitteellisen urheilu-uran lopettamiselle. Yksi tällainen on varmasti se taloudellinen näkökulma. Voidaan noista harjoittelumääristä puhua myöhemmin. On muistettava, että huippu-urheilulla ei Suomen kokoisessa maassa ansaitse elantoaan eläkepäiviksi asti kovinkaan moni. Tästäkin syystä on ihan luonnollista, että vain jäävuoren huippu jää lajin pariin, joista sitten todellinen promille ovat niitä nk. "huippulahjakkaita", jotka päätyvät Teemu Selänteiksi ja Jari Litmasiksi myös maailmalle. Huippulahjakkaiksi siis itse kutsun niitä urheilijoita, joilla se potentiaali todellisesti realisoituu aikuisiällä, kun mittarina käytetään vertaisurheilijoita. Suomessa jääkiekko, jalkapallo ja jotkin yleisurheilulajit taitavat olla lajeina niitä, joista nyt saattaa saada raavittua jollain tavalla elantonsa, kun on saavuttanut tietyn huipputason lajissa. Osa yksilöistä vain oikeasti sitten valitsevat elämälleen toisen reitin luoden uransa jossain muualla kuin urheilun saralla, koska ammattliaisura ja työnteko Suomessa ei vain ole kovin hyvä kombinaatio.

 

Itseasiassa ammattilaisura Suomessa ei lähtökohtaisesti esim. jalkapallossa ole kovin mairitteleva taloudellisesta näkökulmasta: "Tulotiedot 259 pelaajalta, jotka pelasivat vähintään yhden liigapelin kaudella 2012... Ansiotulojen keskiarvo oli 23 074 euroa. Lähes puolet pelaajista kuuluu tuloluokkiin, joiden ansiotulot ovat vuodessa 10 000–30 000 euroa. Vain 12 prosenttia on yläluokassa, jossa ansiotulot ovat 40 000–80 000 euroa. Reilu viidesosa pelaajista kuuluu alimpiin tuloluokkiin, joissa vuoden bruttotulot jäävät alle 10 000 euron. Alimpaan tuloluokkaan kuuluvat yleensä liigauraansa aloittelevat nuoret." HS.fi

Okei, voidaan sanoa, että hommaa tehdään rakkaudesta lajiin, mutta aika moni myös ajattelee urheilu-uran jälkeistä aikaa, mikä on paitsi täysin terve ajattelutapa niin myös täysin luonnollista. Nykyisessä taloudellisessa ja työllisyystilanteessa opiskeltu tutkinto ja myös ammatillinen työkokemus luovat turvaa tulevaisuudelle. Urheilussa yksi vakava loukkaantuminen voi vaikuttaa koko loppuelämään riippumatta olitko huippulahjakas vai et. Tunnen henkilökohtaisesti muutaman suomalaisen entisen huippu-urheilijan, jotka ovat joutuneet käymään tämän ajatusprosessin läpi. He ovat lähes järjestään tulleet siihen tulokseen, että tulevaisuuden suhteen muut asiat painavat vaa´assa enemmän kuin se, että joskus olisi edes teoreettisesti mahdollista breikata kansainvälisesti urheilussa ja menestyä siten, että se toisi myös taloudellista turvaa. Rikkonaiset kaudet loukkaantumisten takia eivät ole ainakaan painaneet vaakaa enemmän urheilu-uran jatkamisen suuntaan. Nämä esimerkit ovat toki jo olleet aikuisia, mutta varmasti tämä pätee myös junioripuolelle.

 

Pitäisikö koko ajattelutapa pikemminkin kääntää päälaelleen, pois yksilöistä ja kohti suomalaista urheilukulttuuria? Jalkapallossa juniorityön osalta meidän Suomessa pitäisi ehdottomasti benchmarkata esim. Islantia yms. ja katsoa, miten siellä asioita on saatu tehtyä siten, että tänä päivänä maajoukkue pääsee arvokisoihin. Siellähän esimerkiksi jokainen valmentaja joutuu juniorivalmennuksesta alkaen käymään UEFA:n A- tai B-lisenssin. Suomessa juniorityö on kuitenkin useimmiten pelaajien omien vanhempien käsissä ja valmennuksellinen pohja heillä on oikeastaan vain siitä mahdollisesta omasta pelaajatausta. Saksassahan tehtiin aikanaan kovia rakenteellisia muutoksia, joihin esim. Bundesliigaseurat sitoutuivat. Tällä tavoin on saatu juniorityö toimimaan tuotteliaasti ja nykyään maa tuottaakin laatupelaajia liukuhihnalta. Suomessa tähän vaadittaisiin todella kovia investointeja sekä kulttuurin muutosta sen suhteen mikä on urheilun asema yhteiskunnassa. Onko tähän olemassa poliitikon sanoin ns. tahtotilaa riittävästi?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No, mä en ollut vielä murrosiässä noin kypsä kuin sä taisit olla, että olisin miettinyt tulojani tulevaisuuden suhteen. Ehkä siksi palkkani on nykyään niin paska tai ehkä mä vaan puuhastelen niitä hommia joista tykkään? Kyllä nuoren pelaajan motiivi lopettamiselle on jokin muu kuin raha. Pelaajille voi tulla seinä vastaan monestäkin syystä, mutta en nyt jaksa mistään taloudesta puhua, se on niin hiton kaukana päihteiden ja tyttöjen perään haikailevan nuoren arjesta. Ehkä maailma on myös muuttunut omasta nuoruudestani ja nykyisin nuoret ajattelevat vain rahaa ja ulkonäköä? Lähestymistapani taitaa olla jo vanhakantainen.

Kuulostaa taas hieman kateuden varjostamalta puheelta, kun harhaudut keskustelemaan jostain lahjakkuudesta ja kuinka se voidaan määritellä tutkimuksen valossa. Hemmetin ärsyyntynyt olo. Ei meillä vaan ole niin kattavia tutkimuksia, että niillä voisi kaikkea edes mitata. Etkö osaa kentän reunalla sanoa, kuka on lahjakas, jos näet jokun pelaamassa? Tarvitsetko siihen jonkun tieteellisen mittarin? Voidaan me ryhtyä repimään sitä lahjakkuutta auki, kuten niillä hienoilla tutkimuksilla yritetään tehdä. Ja onhan sitä esimerkiksi Sami Hyypiä Akatemian toimesta pyritty tekemään, jo melko pienien futaajien kanssa. Minä osaan ilman niitä hienoja tutkimuksia sanoa kuka on hiton kova pelaaja. Olis varmaan suurin osa tutkimuksista, joilla esim. mitattais lahjakkuutta vähän hukassa, jos erään Saksan maajoukkueen pelaajan lahjakkuutta ryhdyttäisiin mittaamaan. Taitas niillä mittareilla jäädä maajoukkuepaikka saamatta. Mä taidan olla jotenkin erityislahjakas, kun kykenen tällaiseen tutkimuksia vaativaan päättelyyn ilman niitä tutkimuksia.. Jep jep..

 

Yksi ongelma pelaajien katoamisessa on kateus. Poikani sanoi juuri, ettei hänen entinen valmentaja ei edes moikkaa enää, kun vein poikani toiseen seuraan, parempaa valmennusta saamaan (mun mielestä). Äijä on loukkaantunut lapsille ja osoittaa mieltään tai on sit vissiin olevinaan niin ammattivalmentaja ettei enää tunne sellaisia, jotka eivät kuulu joukkueeseen(?) Lähtöä seurasta tehtäessä, vanha valmentaja vielä haukkui tuon uuden valmentajan minulle, jota myös ihmettelin suuresti. Taisi äijä olla niin v...tun kateellinen ja harmissaan, kun poikani ja toinen pelaaja lähtivät joukkueesta, että purkaantu vähän könösti homma. Tässä kaikessa jorinassa piti olla aasinsilta ja asia jo rivien välissä, mutta se kaikki vähän löystyi yön silmässä. Valmentajin välinen kateus estää lahjakkuuksien etenemisen. Valmentajat haluavat omia lahjakkaat, jotta voivat ylpeillä omilla saavutuksillaan. Toiseksi valmentajat ovat joskus myös kateellisia pelaajille, koska oma "ura" jalkapalloilijana on menyt reisille syystä tai toisesta. Tällainen kateellinen ammattivalmentaja tai isävalmentaja ei puheistaan huolimatta halua pelaajalleen parasta, koska kadehtii tätä tai tämän mahdollisuuksia menestyä (olla haluttu, ihannoitu, ylistetty). Nähnyt samaa kukkua ympäriinsä..

 

Turva -sana saa mut näkemään punaista. Muuta tynnyriin ! Tänään soitti vakuutuksia myyvä spede. Halus väkisin myydä mulle jonkun vakuutuksen ja kun kauniisti kieltäydyin niin viimeinen oljenkorsi sit kehiin: "Voihan sitä elää sitten riskillä". Urpo. Elämä on yhtä riskiä, ei ole olemassa elämää ilman riskiä. Sanoin sitten myyjälle: "Eikö eläminen ole riskiä?" Meni vähän vaikeeks ja mumisi jotain vastaukseksi. Siihen päättyi myyminen mulle. Jengi kelaa et raha tekee ihmisen onnelliseksi ja sitä teemaa säkin pyörittelet nyt kivalla sykkeellä mukana :) Kuten sanottua, mä valmennan ilmaseksi tätä psyykkistä puolta ja hiton kivaa touhua on kaikesta kokemastani köyhyydestä huolimatta ! Hiton rikastuttavaa tää touhu noin niin kuin kokonaisuutena, sillain tieksä henkisesti..?!

 

Jos huomasit niin rivien välissä puheessani on kulkenut tuo ´vähemmän treenejä´ -teema, niin homma voi maistua paremmin (ja jää myös aikaa esim. opiskella jokin muu ammatti siinä ohella). Teini kaipaa teinin elämää. jos se ei saa elää sitä niin se elää sitä sit aikuisena.. ehkä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No, mä en ollut vielä murrosiässä noin kypsä kuin sä taisit olla, että olisin miettinyt tulojani tulevaisuuden suhteen. Ehkä siksi palkkani on nykyään niin paska tai ehkä mä vaan puuhastelen niitä hommia joista tykkään? Kyllä nuoren pelaajan motiivi lopettamiselle on jokin muu kuin raha. Pelaajille voi tulla seinä vastaan monestäkin syystä, mutta en nyt jaksa mistään taloudesta puhua, se on niin hiton kaukana päihteiden ja tyttöjen perään haikailevan nuoren arjesta. Ehkä maailma on myös muuttunut omasta nuoruudestani ja nykyisin nuoret ajattelevat vain rahaa ja ulkonäköä? Lähestymistapani taitaa olla jo vanhakantainen.

Kuulostaa taas hieman kateuden varjostamalta puheelta, kun harhaudut keskustelemaan jostain lahjakkuudesta ja kuinka se voidaan määritellä tutkimuksen valossa. Hemmetin ärsyyntynyt olo. Ei meillä vaan ole niin kattavia tutkimuksia, että niillä voisi kaikkea edes mitata. Etkö osaa kentän reunalla sanoa, kuka on lahjakas, jos näet jokun pelaamassa? Tarvitsetko siihen jonkun tieteellisen mittarin? Voidaan me ryhtyä repimään sitä lahjakkuutta auki, kuten niillä hienoilla tutkimuksilla yritetään tehdä. Ja onhan sitä esimerkiksi Sami Hyypiä Akatemian toimesta pyritty tekemään, jo melko pienien futaajien kanssa. Minä osaan ilman niitä hienoja tutkimuksia sanoa kuka on hiton kova pelaaja. Olis varmaan suurin osa tutkimuksista, joilla esim. mitattais lahjakkuutta vähän hukassa, jos erään Saksan maajoukkueen pelaajan lahjakkuutta ryhdyttäisiin mittaamaan. Taitas niillä mittareilla jäädä maajoukkuepaikka saamatta. Mä taidan olla jotenkin erityislahjakas, kun kykenen tällaiseen tutkimuksia vaativaan päättelyyn ilman niitä tutkimuksia.. Jep jep..

 

Yksi ongelma pelaajien katoamisessa on kateus. Poikani sanoi juuri, ettei hänen entinen valmentaja ei edes moikkaa enää, kun vein poikani toiseen seuraan, parempaa valmennusta saamaan (mun mielestä). Äijä on loukkaantunut lapsille ja osoittaa mieltään tai on sit vissiin olevinaan niin ammattivalmentaja ettei enää tunne sellaisia, jotka eivät kuulu joukkueeseen(?) Lähtöä seurasta tehtäessä, vanha valmentaja vielä haukkui tuon uuden valmentajan minulle, jota myös ihmettelin suuresti. Taisi äijä olla niin v...tun kateellinen ja harmissaan, kun poikani ja toinen pelaaja lähtivät joukkueesta, että purkaantu vähän könösti homma. Tässä kaikessa jorinassa piti olla aasinsilta ja asia jo rivien välissä, mutta se kaikki vähän löystyi yön silmässä. Valmentajin välinen kateus estää lahjakkuuksien etenemisen. Valmentajat haluavat omia lahjakkaat, jotta voivat ylpeillä omilla saavutuksillaan. Toiseksi valmentajat ovat joskus myös kateellisia pelaajille, koska oma "ura" jalkapalloilijana on menyt reisille syystä tai toisesta. Tällainen kateellinen ammattivalmentaja tai isävalmentaja ei puheistaan huolimatta halua pelaajalleen parasta, koska kadehtii tätä tai tämän mahdollisuuksia menestyä (olla haluttu, ihannoitu, ylistetty). Nähnyt samaa kukkua ympäriinsä..

 

Turva -sana saa mut näkemään punaista. Muuta tynnyriin ! Tänään soitti vakuutuksia myyvä spede. Halus väkisin myydä mulle jonkun vakuutuksen ja kun kauniisti kieltäydyin niin viimeinen oljenkorsi sit kehiin: "Voihan sitä elää sitten riskillä". Urpo. Elämä on yhtä riskiä, ei ole olemassa elämää ilman riskiä. Sanoin sitten myyjälle: "Eikö eläminen ole riskiä?" Meni vähän vaikeeks ja mumisi jotain vastaukseksi. Siihen päättyi myyminen mulle. Jengi kelaa et raha tekee ihmisen onnelliseksi ja sitä teemaa säkin pyörittelet nyt kivalla sykkeellä mukana :) Kuten sanottua, mä valmennan ilmaseksi tätä psyykkistä puolta ja hiton kivaa touhua on kaikesta kokemastani köyhyydestä huolimatta ! Hiton rikastuttavaa tää touhu noin niin kuin kokonaisuutena, sillain tieksä henkisesti..?!

 

Jos huomasit niin rivien välissä puheessani on kulkenut tuo ´vähemmän treenejä´ -teema, niin homma voi maistua paremmin (ja jää myös aikaa esim. opiskella jokin muu ammatti siinä ohella). Teini kaipaa teinin elämää. jos se ei saa elää sitä niin se elää sitä sit aikuisena.. ehkä.

 

Ensiksikin, en missään kohdin kirjoittanut, että taloudelliset asiat olisivat ainoa tai edes pääsyy aktiiviuran lopettamiselle, mutta se on varmasti yksi monista syistä. Sinulla on varmaankin enemmän faktaa tarjota tuolle, että naiset ja viina vievät urheilijat mennessään, vai onko? Eikä se taloudellinen näkökulma niin kaukana nuoren arjesta ole, kun otetaan esimerkiksi nuori joka muuttaa toiselle paikkakunnalle urheilulukiota varten, jotta voi harjoitella 6 päivänä viikossa ilman, että vanhempien tarvitsee ajaa noin 100km yhteensä päivittäin nuoren harrastuksen takia. Ja lukioon siksi, että kouluakin pitäisi pystyä käymään joustavasti urheilun rinnalla tuossa nuoruuden vaiheessa. Tuossa kohdin ei nuorta valitettavasti tueta taloudellisesti kovinkaan paljon valtion tai seuran taholta. Ja mitä se nuoren urheileminen oikein maksaakaan: PALJON. Tähän jo itse ehdotin, että Suomessa pitäisi esim. rohkeammin benchmarkata muita pohjoistmaita sen osalta miten siellä panostetaan urheilun tukemiseen ja ennen kaikkea nuorten liikkumiseen.

Toiseksi, mistä tämä jatkuva kateuskortin esille nostaminen? En tiedä miten sait taas minut leimattua kateelliseksi, sillä edelleenkään en koe olevani katellinen mikäli joku menestyy vaikkapa urheilussa. Minä yritin tehdä sinulle helpoksi listaamalla tukun kysymyksiä, mutta yhteenkään niihin et tainnut vastata. Kun kerran silmämääräisesti kentän reunalta pystytään toteamaan ketkä ovat lahjakkaita ja ketkä ei, niin mihin ne kaikki lahjakkaat sitten oikein lopulta hukkuvat? Baareihin? Ei kai sentään. Kateelliset valmentajatko tosiaan tuhoavat näiden pelaajien mahdollisuudet? Ihan oikeastiko?! Sinulla on varmaan jotain muutakin faktaa tästä lyödä pöytään kuin jälleen yksittäinen omakohtainen kokemus, jossa yksi osapuoli on oma lapsi ja toinen tämän valmentaja. Jännä, että sinä pystyt sanomaan kuka on lahjakas ja kuka ei, mutta toisaalta on näyttöä siitä, että vasta lähempänä 20-ikävuotta voidaan vasta sanoa ketkä oikein nousevat lajikohtaisesti huipulle (YLE).

 

Nyt mennään taas aika raa´asti offtopic, mutta teen sen vain vastatakseni sinun kommentteihisi. Ei minun tarvitse muuttaa tynnyriin. Miksi pitäisi? Vai, että saa turva-sana näkemään sinut punaista. Ehkäpä taloudellinen turva on sinulle sitten sanana kovin vieras. Ainakaan minä en ole sanonut, että raha tekee onnelliseksi, mutta kun talous on kunnossa, niin se tarjoaa taatusti edellytyksiä tehdä elämässä mielekkäitä asioita verrattuna siihen, että jokainen sentti pitää laskea. Tähän liittyen suosittelen lukemaan Jani Kaaron aikanaan kirjoittaman melko ytimekkään Hesarin-kolmunin Köyhyys on aivoja syövä loinen. Omasta mielestäni elämässä pitääkin tehdä niitä asioita, jotka ovat mielekkäitä riippumatta siitä kuinka paljon siitä saa rahaa. Mutta kuinka paljon pystyt nauttimaan niistä asioista, joita et pysty tekmään ns. "täysillä", koska joudut samalla joustamaan tietyistä resursseista. Tämähän pätee myös urheiluun: mikäli ei ole mielekästä syystä tai toisesta niin ei kai sitä kannata väkisin tehdä, oli siinä lahjakas tai ei.

 

Ja kyllä, minä huomasin tuon viljelemäsi "vähemmän treenejä"-teeman. Minähän nimenomaan yhtenä kysymyksenä sinulle esitin, että milloin ja miten tuo mainitsemasi 2-3 vuoden vähäisempi harjoittelu oikein toteutettaisiin. Tähänkin kysymykseen päätit olla vastaamatta. Ja jotta tämä keskustelu etenisi edes johonkin suuntaan, niin voisit vastata myös aikaisemmin jo esittämääni kysymykseen,  että mitä ne huippulahjakkaat yksilöt oikein ovat?

 

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Terppi.

 

Sä se jaksat. Mulla loppuu moti keskustella sun kanssa. Tikun pyörittämistä paskassa. Varmaan ihan kivoja kysymyksiä sinulla ja niin edes päin. Tarkoitus ei ole vähätellä sinua, mutta toi sivupolku on nyt niin paljon vahvempi kuin itse aihe; Minne ne lupaavat pelaajat katoavat. Tän päivän Hesarissa oli hyvä kirjoitus Belgiassa toimivan Anderlech:n pelaajakehityksestä. Siellä nuoriin panostetaan ja heistä myytäessä saatu raha palautuu takas, ei osinkoina jollekin rahamiehelle. Pelaajat maksavat vain 260 € vuodessa ja siihen kuuluvat sitten jo parit bläägät, peliasut ja 10 kuukauden ajan valmennusta. Junnut eivät matkusta ulkomaille pelaamaan, ellei kutsuja maksa kustannuksia. Tässä touhussa on munaa !! No, pointtikin oli eli tuolla etsitään jo 5-vuotiaista niitä lahjakkuksia. Sä ja sun 20 v :P Ehkä olis pitänyt olla taas jokin tutkimustulos asiasta, että tän olis voinu sanoa ääneen tai sit riittävän iso PIIP, jotta uskaltaa tehdä asioita kuten ajattelee.

 

Sä se oot varsinainen tietonikkari, en sitä vastaan väitä ja varmaan moni asia on ihan ok ja tutkimukset on kivoja, työllistävät maailmanlaajuisesti ainakin hitosti porukkaa. Mun maailmassa ei tarvita muiden tekemiä tutkimuksia, jotta uskallan väittää jokin asian olevan kuten itse olen kokenut tai mikä minusta näyttää hyvältä/oikealta. Tutkimukset toki vaikuttavat jokapäiväisessä elämässäni, mutta en voi sanoa, että niin hirveen hyvin aina. Ihmiset kuitenkin lukevat ja tekevät tutkimuksia, kuka minkäkin syyn vuoksi. Elämä maapallolla menee monista tehdyistä tutkimuksista huolimatta minun mielestä yksilön/ihmisen omilla ehdoilla ja muuta ympärillä olevaa ei oikein osata kunnioittaa.

Vaikka luen joskus muiden kirjoittamaa tekstiä, ei se tarkoita että kaikesta lukamastani tulee oikeaa. Itse joutuu miettimään, miten maailma toimii, se maailma jossa minä elän. Asetan itselleni omat tutkimuksen kohteet ja teen siitä tällaista omaa vapaata tutkimusta, omaan vapaasen tahtiin. Psyykkisen valmennuksen osalta seuraan pelaajien toimintaa joukkueissa, tutkin joukkueiden toimintaa peleissä ja harjoituksissa, katselen valmentajien nonverbaalia kommunikaatiota, juttelen kaikkien kanssa, pelaan itse, juttelen valmentajien kanssa ja olen hiton utelias. Seuraan mitä muut alalla työskentelevät tekevät, kyselen seuroista heidän toiminnastaan jne. Jokainen ihminen ja joukkue ovat täysin oma itsensä. Toista pelaajaa tai joukkuetta ei voi eikä pidä verrata toiseen. Toisesta saatua tietoa on ajoittain hyvin vaikea käyttää toisen joukueen kanssa työskennellessä, koska niiden toiminta, tavat, kulttuuri ja ihmiset ovat erilaisia. Yritän oppia ymmärtämään jalkapallojoukkueiden ja urheilujoukkueiden välisiä asioita paremmin ja en nyt koe että tarvitsen tähän tutkimusta kenenkään toisen tekemänä. Yksilöllisyys on se juttu, ei massoja koskevat tutkimukset. Mielellään luen kuitenkin sellaisia ja koen joskus ne jopa kovin hyödyllisiksi ja hiton hauskoiksi, sekä joskus niin paskoiksi että. Ajoittain tekisi mieli kysyä tutkimuksen tekijältä, onko kaikkii muumit laaksossa (kuten varmaan voisi jokaiselta kysyä, olemme erilaisia). Koen oikaisevani hiton monta mutkaa, kun soitan, olen sähköpostilla yhteydessä tai keskustelen asioista suoraan ihmisten kanssa. Mä olen sosiaalinen eläin :P Ei tarvita tutkimusta kertomaan minulle, millainen nainen on miesten mieleen yleensä, se oikea vaan tuntuu siltä :) Mutulla mennään ! Toiset tykkää istua yksin kammiossaan ja lukea toiseten kirjoittamia papereita, onhan sekin vuorovaikutusta tavallaan, se vain on kovin yksipuolista. Kesksutelu on se juttu. On myös eri asia osaako itse nivoa löytämiään asioita yhteen ja luottaa siihen omaan ajatukseensa niiden suhteista ja merkityksestä. Välillä kärpäsestä tulee härkänen ja joku keskustelukumppani auttaa palauttamaan jalat maanpinnalle. Elämää, kai siihen pari tutkimustakin mahtuu. Piis änd aut ! Tää tutkimusvatkaus saa loppua mun osalta. Jos sä haluut jatkaa ni tee se yksin. Mä jatkan keskustelua otsikon mukaisesta asiasta, jossa minun korviini kantautuneista jutuista tuli ajatus kysellä asista hieman lisää ja ehkä sitä kautta löytää jotain positiivista nostetta lajille maassamme. Aloita oma ketju tutkimusten merkityksestä kotimaiselle jalkapallolle, se olis jees.

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Terppi.

 

Sä se jaksat. Mulla loppuu moti keskustella sun kanssa. Tikun pyörittämistä paskassa. Varmaan ihan kivoja kysymyksiä sinulla ja niin edes päin. Tarkoitus ei ole vähätellä sinua, mutta toi sivupolku on nyt niin paljon vahvempi kuin itse aihe; Minne ne lupaavat pelaajat katoavat. Tän päivän Hesarissa oli hyvä kirjoitus Belgiassa toimivan Anderlech:n pelaajakehityksestä. Siellä nuoriin panostetaan ja heistä myytäessä saatu raha palautuu takas, ei osinkoina jollekin rahamiehelle. Pelaajat maksavat vain 260 € vuodessa ja siihen kuuluvat sitten jo parit bläägät, peliasut ja 10 kuukauden ajan valmennusta. Junnut eivät matkusta ulkomaille pelaamaan, ellei kutsuja maksa kustannuksia. Tässä touhussa on munaa !! No, pointtikin oli eli tuolla etsitään jo 5-vuotiaista niitä lahjakkuksia. Sä ja sun 20 v :P Ehkä olis pitänyt olla taas jokin tutkimustulos asiasta, että tän olis voinu sanoa ääneen tai sit riittävän iso PIIP, jotta uskaltaa tehdä asioita kuten ajattelee.

Et sitten vieläkään viitsinyt vastata sinulle esitettyihin suoriin kysymyksiin, joten kyllähän tämä melko turhaa keskustelua on. Miksi väistelet kysymyksiin vastaamista? Ehkäpä onkin parempi, että tämä koko Valmennus ja valmentajat-keskustelualue rauhoitetaan sinun monologillesi, jossa pääset ajamaan omaa agendaasi ilman, että kukaan tulee kyseenalaistamaan ajatuksiasi tai motiivejasi. 

 

Ei ole mitään minä ja mun 20 v. Jos on tehty havaintoja, että vasta tuossa ikävaiheessa voidaan varmuudella sanoa, kenestä se potentiaali oikeasti kuoriutuu, niin sitten se vain on niin. Vaikka kuinka lapsi/nuori pääsisi pelaaja-akatemian rinkiin mukaan, niin silti sieltä vain jäävuoren huippu lyö lopulta itsensä läpi. Urheilu-uran kannalta se on lopulta ihan yksi ja sama minkä ikäisenä lapsia/nuoria pelaaja-akatemioihin oikein poimitaan, tärkeämpää on löytää jo varhain se tasapainoinen arki, johon liittyvät ihmissuhteet, koulu ja harrasteet.  Urheilu-uran ei pitäisi missään tapauksessa olla se ainoa asia, jota kohti pyritään. Mielestäni on kyseenalaistettava tulisiko urheilu-uran esimerkiksi alle murrosikäiselle lapselle olla vielä mikään tavoite edes. Tärkeämpää olisi löytää koko elämän tasapaino, jossa koulutus on tärkeässä osassa nuoren elämää, samoin liikunta sekä ihmissuhteet. Tämä ideologia on nimenomaan ollut esim. La Masian taustalla. Noita RSC Anderlechtin ja FC Barcelonan kaltaisia pelaaja-akatemioita on Euroopassa eri suurseuroilla ja he saavat siihen rahoituksen kansalliselta jalkapalloliitolta, realisoituneesta pelaajatuotannosta sekä viime kädessä jopa valtiolta. Itse olen jo parissa aikaisemmassa viestissä nimenomaan nostanut sen näkökulman esille, että täällä Suomessa pitäisi kulttuurin muuttua merkittävästi, jotta panostus nuorten liikkumiseen saataisiin kasvamaan. Suomessa tuskin lähitulevaisuudessakaan pystytään tekemään samoilla toimintatavoilla asioita, kuin vaikkapa Espanjassa, Englannissa, Belgiassa, Hollannissa yms. Tämän takia pitäisi katsoa, miten meitä lähinnä olevat kulttuurit ja talousalueet, eli Pohjoismaat, ovat tehneet vastaavia asioita. 

 

Tämän ketjun aiheena on siis, että mihin katoavat nuoret lupaavat pelaajat, ja sinun mielestäsi tässä on sivupolku nyt vahvempi kuin itse pääkysymys. Sinä näet kysymyksen taustalla selkeän ongelman: lahjakkaat pelaajat katoavat jonnekin, jonka takia suomalaisen jalkapalloilun taso kärsii. Vastauksesi omaan kysymykseesi on kirjoitustesi perusteella se, että baari ja naiset vievät nämä lupaavat pelaajat. Ja lopulta sitten osaamattomat sekä kateelliset valmentajat hoitavat loput. Lääke tähän kaikkeen on mielestäsi sinä itse: "Pointtini on, että meillä olisi mahdollisuus saada lahjakkaat pysymään lajin parissa, mutta taitoa siihen ei kentällä olevilla valmentajilla ole tarpeeksi. Tässä yritän auttaa valmentajia. Tarvitaan myös psyykkisen puolen osaamista, enemmän kuin mitä jalkapallovalmennuksessa opetetaan... Saatteko herrat kiinni pointistani? Ei tämä oikein tunnu onnistuvan, ei edes rautalangasta vääntämällä. väittäisin maamme jalkapallon tason kasvavan aika tavalla, jos niin moni erityisen lahjakas ei katoaisin lajin parista.". Ja ei, en ole pätkääkään kateellinen sinullekaan.

 

Minä en henkilökohtaisesti näe taustalla mitään erityistä ongelmaa, varsinkaan siltä osin miten koko kysymyksenasettelu on toteutettu. Tässä ketjussa olen yrittänyt saada selville, että miten näitä nk. "lupaavia" nuoria voidaan oikein seuloa massasta. Olen yrittänyt myös kyseenalaistaa, että onko lasten ja nuorten "lahjakkuuden" seulominen millään tavalla edes tarpeellista. Varsinkin kun on havaittu, että vasta siinä 20 ikävuoden tietämillä pystytään edes jollain tarkemmalla tasolla sanomaan kenellä lopulta edes on edellytyksiä huipulle - ei vielä 5-, 10- tai 15-vuotiaana. Ja tähän liittyy niin vahvasti esim. fysiologinen kehityskäyrä, joka on täysin yksilöllinen. Ja vaikka olisi edellytyksiä huipulle, niin kaikkia ei vaan lopulta kiinnosta ja se on asia, joka on täysin OK. Sillä ketään ei lopulta voi pakottaa huippu-urheilijaksi ja lopulta aniharva huippu-urheilijaksi Suomessa edes päätyy lukemattomien syiden takia.

 

Lopuksi laitan tähän vielä kerran PouPoun aikaisemmin kirjoittaman tekstin, koska mielestäni se kyseenalaistaa kiteytetysti riittävällä tarkkuudella koko tämän ketjun olemassaolon:

 

Vaikka on "lahjakas" jossain, ei se tarkoita, että kyseisellä kaverilla olisi palava intohimo hommaan. Ihan luonnollista karsintaa tuossa teini-iässä tapahtuu, kun ne jatkavat, jotka jaksavat painaa duunia ja ne jotka ei, poistuvat kuvioista. Ilmeisesti haluaisit pitää nämä lajista poistuvat "lahjakkuudet" kynsin ja hampain lajin parissa. Enkä oikein ymmärrä, että miksi näin pitäisi olla? Jos kavereilla itsellään ei ole motivaatiota niin ei siitä koskaan tule mitään. -PouPou 

(Ei, en ole kateellinen myöskään PouPoulle, vaikka hän kiteytti asiat näin hyvin)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olipas tuossa taas psyykkistä valmennusta muutama päivä sitten. Keskustelumme rönsyili moneen suuntaan ja yksi aihe oli päihteet. Eräs pelaaja sanoi tuntevansa/tietävänsä jonkun erittäin lahjakkaan nuorten maajoukkuepelaajan, jolle on alkanut kuppi maistua oikein urakalla. Tämä taas tukee sitä käsitystäni, että ne lupaavat lahjakkuudet katoavat jonnekin ja se jonnekin voi olla usein se päihde ja seksuaalisuus.. Kuinka tähän voisimme vaikuttaa niin uskoisin että psyykkisen valmennuksen avulla. Ainakin tekemälläni tyylillä, jossa keskustelen pelaajien kanssa heitä puhuttavista aiheista, jolloin päihteet nousevat esille nuorten kanssa tehtävässä valmennuksessa.

Se mikä minua myös mietityttää on nuorten suuri harjoitusten määrä. Joillekin voisi sopia paremmin jonkin kehityskauden kynnyksellä hieman erilainen harjoittelu tai sen rytmi. Olemme kaikki hieman eri tavoin toimivia ja itsestäni tietän esimerkiksi työelämästä sen, että teen töitä todella tunnollisesti ja huolellisesti, mutta jonkun kytätessä ja puuttuessa tekemiseeni, saa se minun karvat nousemaan pystyyn ja homma alkaa maistua puulta. Tiedän muitakin saman kaltaisia ihmisiä. Tiedän myös sellaisia, joille on erittäin tärkeää, että heitä johdetaan hyvin jämäkästi ja kaikki tekeminen on hyvin kontrolloitua.

Mielestäni jalkapallossa olemme liian paljon sen yhdenlaisen tekemisen vankeja. Emme näe muita mahdollisuuksia kuin jo olemassa olevan. Joukkue on joukkue ja se on aina joukkue. Joukkue treenaa kuten joukkue ja se treenaa aina kuten joukkue eli kaikilla on ihan sama pössis...

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sinulla on monta hyvää asiaa nostettuna esille tuossa viimeisessä puheenvuorossasi, hiton hyvää ! En itse osaa myöskään sanoa, onko järjestelmämme hyvä pelaajien kehityksen kannalta tai tukeeko se oikeasti lahjakkaita lajin pariin? Se on minusta kokonaan toinen keskustelu tai sanotaan että osa tätä, mutta niin iso osa, etten usko meidän oikein saavan siitä keskustelemalla mitään muutoksia aikaiseksi. Itse olen huomannut keskustelun usein menevän niin laajoihin svääreihin, että se oma motivaatio katoaa liian ison projektin alle. Tiedätkö, kun on vain psyykkistä valmennusta harrastava niin en voi muuttaa noin isoja linjoja, joista puhuit. Tarkoitus ei ole vesittää hyviä näkökulmiasi ja ei todellaakaan tarkoitus keskustella yksin. Yritän tässä keskustelussa saada näkyväksi niitä pieniä ongelmia, joihin voimme vaikuttaa helposti, jotta tästäkin ketjusta joku valmentaja voisi lukemalla löytää itselleen kättä pidempää. Suuret linjat ovat varmasti maidän maamme ammattivalmennuksen näköpiirissä. Parhaiden puitteiden luomiseksi maassamme olisi paljon tehtävää. Se mistä itse pyrin aloittamaan on tämä ruohonjuuritaso.

 

Olet varmaan oikeassa, ettei tämä foorumi ole hyvä paikka keskustella esille nostamistani aiheista ja tavasta jolla teen sitä. Täällä taitaa olla niin vähän valmennuksesta kiinnostuneita tai sitä tekeviä, että puheeni teidän fanien / fudishullujen penkkiurheilijoiden / pohdiskelijoiden keskellä tuntuu vähän hölmöltä. Yritinkin aluksi mennä tuonne fudisfoorumille aloittamaan keskustelua, mutta löivät bänniä minulla ja en saanut ylläpidolta mitään vastausta kysyessäni syitä asilla useaan otteeseen. Siellä taitaa olla enemmän valmentajia keskustelemassa..

Näette varmasti omalta paikaltanne, omasta näkökulmastanne asiat hiton paljon paremmin kuin minä, sillä moni täällä oleva tuntuu seuraavan jalkapalloa ihan hitosti ja tietävän monista siihen liittyvistä asioista aivan hitosti. Oman historiani olen kertonutkin täällä ja sen että teen tätä psyykkstä valmennusta joukkueiden parissa. Lähestymme asiaa ilmeisesti hyvin eri näkökulmista ja se saa aikaan melkoista kitkaa.

 

Ehkä luen kaikki kirjoituksesi läpi ajatuksella ja yritän poimia sieltä esittämäsi kysymykset, jos näen tai koen niiden liittyvän otsikon mukaiseen aiheeseen. Keskustelua tieteellisestä tutkimuksesta meidän tuskin kannattaa jatkaa :)

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

En tässä puutu millään tavalla teidän vääntöihin. Itse en tunne suomalaisen juniorijalkapallon systeemejä, mutta jossain olen nähnyt tilaston, jossa oli Euroopan eri maissa olevia lisenssivalmentajia. Espanja oli siinä tilastossa ykkösenä ja Saksa kakkosena. Se tilasto noudatti aika hyvin sitä, mistä tulee eniten lahjakkaita pelaajia. Kun jo junnut saa huippuvalmennusta, niin tulos on parempi kuin huonolla valmennuksella. En löytänyt sitä tilastoa, mutta löysin vahingossa tämmöisen Hesarin jutun, missä on hyviä pointteja. Otan tämän pätkän, mikä liittyy tähän:

 

"MUTTA suomalaisessa jalkapalloilussa ja varsinkin junioreiden valmentamisessa on edelleen paljon parantamisen varaa.
 
Nuccio sanoo kaikkien nykyisin tietävän, että 6–13-vuotiailla pojilla ja tytöillä pitäisi olla parhaat valmentajat, joita seurasta löytyy – tai ainakin erittäin hyvät valmentajat.
 
"Suomessa on valmentajia, jotka osaavat opettaa esimerkiksi pelikäsitystä erittäin hyvin, mutta kuinka moni heistä valmentaa 6–13-vuotiaita?", Nuccio kysyy – ja vastaa:
 
"Ei moni. Pitäisi olla useampia."
 
Nuccion mielestä Palloliitto voisi auttaa asiaa vaatimalla ja kannustamalla. Liitto voisi antaa seuroille statukset sen mukaan, miten ne ovat valmennuksen ja toimintansa järjestäneet.
 
"A-luokkaan pääsisi esimerkiksi seura, jolla on korkeimman tason Uefa Pro -koulutettu valmennuspäällikkö ja yksi Uefa A -tason valmentaja 50:tä junioria kohden. B-luokassa olisi omat kriteeriinsä ja C-luokassa omansa", Nuccio ehdottaa.
 
Kriteereitä voisi olla muitakin, ja niitä voitaisiin käyttää seuroille myönnettävän tuen ja bonusten perusteina.
 
Nuccion mielestä järjestelmä kannustaisi seuroja hoitamaan asiansa hyvin. Kun seurassa on hyvät valmentajat ja bonuksia keräävä organisaatio, niin seura houkuttelisi myös pelaajia toisella tavalla.
 

"Taso nousisi", Nuccio uskoo."  

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hieman harhautuu sivuun, ehkä, kun en usko että nämä nuoret lupaukset häviävät valmentajien ammattitaidon puutteen vuoksi. Ehkä osittain voi olla myös miesten kyvyttömyydesta ymmärtää ongelmia nuorella tai tunnepuolen ongelmia ja pelaajat siksi repivät itsensä radalle mielummin..?

Viikkareiden junnupuolen valmennuspäälikkö on mun näkövinkkelistä ihan huikee valmentaja monella tavalla. Hän on valmentanut pitkääääääään ja kertoi, et meillä Suomessa on valmennus kehittynyt ihan älyttömästi viimeisten vuosien aikana eli suunta on varmasti oikea..eli pointtisi on varmsti myös oikea ! :) Monilla seuroilla on jo palkattuja, lisenssinsä opiskelleita valmentajia niiden isien sijaan. Paljon on kuitenkin vielä niitä isiäkin, joten tehtävää on. Aina ei se lisenssikään takaa laatua... Mutta lähdetään nyt siitä että kun on lisenssi niin on pätevä.

Kun on koulutuksen käynyt niin sitten on pätevä. Tätä ajatusta pitäisi vielä kehittää eteen päin. En ainakaan tiedä, että valmentajilla olisi ns. työnohjausta. Olin yhteydessä liigan erotuomareille tätä puolta ylläpitävään henkilöön ja meinaan vielä päästä haastattelemaan häntä. Tuo tekemisen laatu kuulostaa jo hyvältä. Vielä kun saisi pari hänen tunneillaan käynyttä tuomaria linssin alle niin ymmärtäisi asiaa hieman laajemmin. Pointtikin on siis näkisin valmennuskoulutuksen lisäksi jatkuvan ns. työnohjauksen. Pelaajien kanssa toimiminen on kuin ihmissuhdytyötä, olet jatkuvasti alttiina toisten pahan olon kaatopaikaksi ja yritä nyt siinä toimia järkevästi. Jollain (monella) pojalla / tytöllä on asiat himassa päin persettä ja sit tullaan treeneihin ja valmentaja saa tuta kaiken tai pelaajat. Tässä kohdin toisen alan ymmärrys voisi auttaa valmentajia toimimaan pelaajien kanssa tavalla, joka tukisi palaajan itsenäistä urasuunnittelua ja lajin parissa pysymistä.

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hieman harhautuu sivuun, ehkä, kun en usko että nämä nuoret lupaukset häviävät valmentajien ammattitaidon puutteen vuoksi. 

 

Ei toki se ole ainoa syy, mutta jos nuori huomaa, että ei ole edellytyksiä terävimmälle huipulle, niin moni luovuttaa kokonaan tai osittain. Siihen asiaa voi minusta vaikuttaa sillä, että juniorivalmennus ammattimaistuu. Tokihan futis on hieno harrastuskin, mutta kun ketjun otsikko "Mihin katoavat nuoret lupaavat pelaajat matkalla huipulle ja miten voisimme estää sen?" , niin ajattelin nostaa tämän jutun.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Sinä Ihqu kyselit:

 

 

 

Tähän liittyen niin monta kysymystä mieleen, että laitanpa ne listaksi vastaamisen helpottamiseksi:

  • Edelleen pitäisi vain saada selvyys siihen, että mitä ne huippulahjakkaat oikein ovat ja miten ne saadaan varmuudella seulottua massasta? Se, joka vaikuttaa huippulahjakkaalta murrosiässä voi olla tasoltaan aivan jotain muuta, kun siirrytään aikuisten sarjoihin.
  • Voidaanko esim. Veikkausliigassa pelaavaa pelaajaa pitää vielä huippulahjakkaana?
  • Mitkä ovat ne kriteerit joilla arvioidaan huippulahjakkuuksia?
  • Mitkä ovat ne muut kiinnostuksen kohteet, jotka nostit esille?
  • Milloin se kahden-kolmen vuoden vähäisempi harjoittelu oikein toteutettaisiin pelaajien kohdalla ja millä tavoin?

 

 

 

Jos joku kertoo minulle hänen pelikaverinsa olleen huippulahjakas niin voinko minä kertoa tässä sinulle ne kriteerit? En luotan toisen arvioon. Tässä yhdessä tapauksessa arvion tekijä oli erittäin taitva pelaaja itsekin, mutta hän kertoi tämän yhden lopettaneen ollen aivan älyttömän lahjakas.

Toisessa tapauksessa, joka oli juuri hetki sitten niin tilanne sama, eli minulle kerrottiin erään lahjakkaan alkaneen käyttää paljon päihteitä. Tässä kohdin käsittääkseni tuo arvio lahjakkuudesta on isomman joukon yhdessä tekemä ja heidän arvioonsa pohjautuvaa ajattelua. Luotan tässäkin kohdin toisten arvioon. Eikö tällä ole mitään merkitystä sinulle? Jos joku kentän reunalla sanoo sinulle: "Onpas tuo ödödöö lahjakas !", kysytkö häneltä myös, mitä hän ajattelee lahjakkuuden olevan? Jos joku on taitava ja muut sen näkevät niin onko sillä väliä perustellaanko se lahjakkuus tai yritetäänkö se lokeroida? Jos joku on hiton lahjakas jollakin osa-alueella niin varmasti hänellä on myös heikkouksia. Ei tässä nyt mitään absoluuttista etsitä.

 

Tuo vähäisempi harjoittelu ja sen toteutus pitäisi mielestäni mennä täysin valmentajan ja pelaajan omien fiilisten mukaan. Jollakin voi tulla aiemmin tarve ottaa omaa aikaa tai käydä nauttimassa murroisän hormoonimyrskystä. Ei tässä voi mitään laatikkostrategiaa käyttää. Sinulla on tarve tehdä asiasta ymmärrettävä laatikko, jota on helppo käännnellä ja määritellä sen muoto. laatikko voi olla myös pallo tai jokin muu fraktaali. Onko sillä väliä? Sama koskee valmentajia tai ihmisiä yleensä. Elämässä pitää olla joustoa. Liian tiukat rajat saavat osan voimaan pahoin. Osa ihmisistä kaippaa erittäin tiukkoja rajoja, muuten ahdistus kasvaa liian suureksi ja ote kaikesta tuntuu lipsuvanm, vaarana mielensä hallinnan menettäminen. Kaaos :) Tein juuri kaaoksesta  seminaarityötäni psykoterapikoulutuksessani. Elämä on sitä. Hallita et koskaan voi täydellisesti.

 

Ja onko minu tarvetta sanoa onko joku liigassa pelaava pelaaja huippulahjakas vai ei? Joku voi olla tai sitten ei. Joskus se lahjakkuus pääsee kukkaansa oikeassa ympäristössä ja toisessa se taas tukahdutetaan. Monella on lahjakkuutta jollakin osa-alueella aivan hurjasti, mutta sitten toisella taas niin paljon puutteita, että homma kusee siihen. Tamin kirjassa (yhteispeli) oli hyvä kuvaus Jenkkien joukkueesta 1980. Joukkueseen valittiin pelaajia joukuetta ajatellen ja viiden taitavimman yksilön tie katkesi joiden muiden heikompien ominaisuuksien vuoksi. Joukkue voitti olympialaisissa kultaa ihan huikealla tavalla. Ei kaikkea voi määritellä, mutta tuossa kohdin työmäärä ja valinta oli tehty hyvin. Valmentaja ymmärsi persoonaillisten ominaisuuksia arvon.

SHA yrittää sitä tehdä, keräämällä määrätietoisesti tietoa pelaajista. Se mikä on fakta niin jokainen tässä maassa lajia harrastava ei ole käynyt tuolla Sami Hyypiän testeissä ja moni ei tule koskaan sinne menemään, silti väitän osan heistä nousevan maajoukkueeseen jossakin vaiheessa. Ei huippulahjakkuutta voi aina laittaa kehyksiin ja tai sulkea laatikkoon, se on fakta. Kokonaisuus ja sattuma luovat omat hetkensä kaikkeen.

 

Mitä ajattelet minun seuraavista virkkeistä? Mä karsastan ajatusta, että kaiken pitää olla jonkun toisen oikeaksi toteamaa, ennen kuin voit itse sanoa sen olevan niin. Mä karsastan sitä, että kaikki pitää todistella jonkun ihmisen/ihmisten luoman tutkimusmetodin pohjalta. Entä jos jokin menetelmissä on oleellisesti väärin? Entä jos tutkimus kohdistuukin hieman asian viereen? Usein sitä ei huomaa, kun jokin sokaisee, kuten kävi klassikossa, jossa keisarin uudet vaatteet olivat vähän hassut.. Aika muuttaa aina meidän ajattelua. Sitä minkä ajatellaan olevan oikein tänään ja minkä väärin. Nyt jokin koetaan oikeaksi, mutta onko se pohjimmiltaan sitä? Joskus etsimme lukion filosofian kurssilla absoluuttista oikeaa tekoa, arvatkaa löytyikö? Jos hoksaat jonkin niin kerro se, katsotaan mihin päädytään? Jos ajattlemme jonkin olevan lahjakkuutta mittarillamme mitattuna niin onko se sitä 50 vuoden päästä? Ja onko sillä väliä? Joukkue on kokonaisuus ja siinä jokin ysittäinen tekijä on aika pieni rikka rokassa, vaikka se rikka voi kaataakin koko rokan.

Filosofiseksi pohdinnaksi tämä homma menee.. voimme väitellä oliko ensin muna vai kana.

 

Jos sanon jonkun pelaajan olevan lahjakas, en koe että minulla on tarvetta perustella sitä sinulle. Minulle riittää tässä keskustelussa se, että joku kertoo jonkun olevan lahjakas ja luotan hänen sanaansa. En tarvitse todisteita. Lahjakkuus on niin moninaista, ei sen mittaamiseen voi rakentaa mittaria. Meillä on joitakin aivosoluja, pystytkö mittaamaan niinden kaikkien toiminnan, yhdessä toiminnan ja jossakin tietyssä tilanteessa niiden toiminnan? jos vastaat tähän kyllä nin sitten minun pitää perustella se lahjakkuuden määritelmä sinulle. Kyse on pikemminkin siitä luotanko muihin ihmisiin tai heidän tekemiinsä arvioihin lahjakkuudesta. Olen usein epäluuloinen ja teen ehkä mustavalkoisia päätelmiä asioista. Luotan kuitenkin jonkin ihmisen kertomukseen hänen näkemästään lahjakkuudesta, koska se palvelee tätä keskustelua. Haluan usko, että on olemassa lahjakkaita pelaajia, jotka lopettavat pelaamisen, joiden syiden ja seurausten vuoksi. Syitä ja seurauksia on monia. Yritän tässä keskustelussa kaivella esille asioita näiden lahjakkaiden pelaajien lopettamisen syistä ja mahdollisuudesta ennaltaehkäistä sitä, en keskustella lahjakkuuden olemuksesta tai yrittää määritellä sitä. Lahjakkuutta on ja sitä on yli 6 miljardia erilaista tapausta. Lokeroi siitä !

 

Ajattelen ja olen pelaajien puheista ymmärtänyt, että monet lopettavat murrosiässä pelaamisensa, koska harjoituksia on liikaa ja murrosiän normaalit asiat pukkaavat mieleen !!!

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×