Jump to content
Jahnny

Theo Walcott (Arsenal 2006–2018)

Recommended Posts

Senior Career
Southampton 2005–2006
Arsenal 2006–2018

 

Theo's 10 years at Arsenal

We look at Theo Walcott's decade at the club in our special feature

 

 

Theo Walcott on tänään 20. tammikuuta 2016 ollut Arsenalin pelaaja tasan 10 vuoden ajan. Kunnioitettava määrä vuosia ja eiköhän niitä vielä ehdi kertymään, kun pelaajalla ikää on tällä hetkellä vasta 26 vuotta ja parhaat pelivuodet alkavat olla tässä seuraavaksi edessä. Itse olen sen verran nuori, että Walcott tuolloin reilu 10 vuotta sitten, kun nousi jalkapallomaailman tietoisuuteen, niin olin itse alkanut juuri seuraamaan lajia enemmän kuin aikaisemmin ja nimenomaan Arsenalia aktiivisesti, joka ehkä tekee tämän niin kutsutun vuosipäivän itselleni hieman merkittävämmäksi. Muistan, kun pelaaja tuli Arsenaliin ja jotenkin kyseisestä hetkestä asti Walcottista muodostui nopeasti yksi suosikeistani. Theo ei koskaan saavuttanut sitä omaa potentiaaliaan, mutta en usko myöskään, että kaikkea ollaan vielä nähty – vielä on vuosia edessä. Kyseessä ei ole maailmanluokan nimi, mutta ehdottomasti huippupelaaja ja täytyy sanoa, että monen pelaajan onnistumisista kentällä en ole yhtä iloinen kuin kyseisen.

 

Tässä miettiessä tuntuu, että Walcott olisi vasta seuraan tullut, mutta toisaalta onhan pelaaja Arsenalissa omalla tavallaan jo aina ollut. Ammattilaisdebyytinhän Theo teki Southamptonissa jo 16-vuotiaana ja samanikäisenä myös ensimmäisen maalinsa, joka syntyi Leeds Unitedia vastaan. Englannin maajoukkueessa debyytti tuli jo 17-vuotiaana kuten myös debyytti Arsenalissa sekä Valioliigassa että Mestareiden Liigassa. Walcott debytoi Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa itseasiassa vasta 2 kuukautta sen jälkeen, kun oli ensimmäisen kerran esiintynyt miesten maajoukkueessa. Nyt alla on noin 350 ottelua ammattilaisena seurajoukkueissa, noin 40 ottelua Englannin maajoukkueessa ja noin 40 ottelua Englannin nuorten maajoukkueissa.

 

Arsenalissa Theo on urallaan pelannut 326 ottelua, joissa ollut mukana 150 maalissa. Näistä maaleista pelaaja on tehnyt itse 81 ja syöttänyt 69. Täytyy tietysti muistaa myös, että Walcott debytoi tosiaan 17-vuotiaana joten kehittyessäkin meni aikaa. Viimeisessä 21 ottelussa kärkihyökkääjänä Walcott on ollut mukana 20 maalissa, joista tehnyt 12 ja syöttänyt 8, kun taas oikealla laidalla 127 ottelussa ollut mukana 82 maalissa, joista tehnyt 46 ja syöttänyt 36. Ensimmäisen ja ainoan maalin päällään Walcott muuten teki kaudella 2013–14, kun Arsenal voitti West Hamin lukemin 2-1.

 

Yksi parhaimmista esityksistä Walcottilta täytyy olla ottelu Arsenal 7-3 Newcastle Utd, jossa Theo teki 3 maalia ja antoi 2 maalisyöttöä.

 

Pientä faktaa myös sen verran, että:

 

- Tällä hetkellä Theo on pelannut eniten otteluita (326) nykyisessä joukkueessa, on tehnyt eniten maaleja (81) joukkueessa ja antanut eniten maalisyöttöjä (69).

- Walcott on myös ensimmäinen pelaaja Bergkampin jälkeen, joka on tehnyt maalin 10 peräkkäisenä kautena.

- Theo on tehnyt myös Arsenalin historian nopeimman maalin Valioliigassa.

- Ja Walcottilla on enemmän hattutemppuja Emirates Stadiumilla kuin yhdelläkään muulla pelaajalla.

- Pelaaja on toiseksi nuorin Arsenalin historiassa, joka saavuttanut 100 esiintymistä seuralleen.

 

 

Theo Walcott's 10 years at Arsenal: What they said when he signed

 

theo-walcott-arsene-wenger-arsenal_34024

 

Theo Walcott was hot property in January 2006.
He was only 16 but already a first-team player with Southampton. Goals against Leeds United, Millwall and Stoke City in the space of 11 days the previous October had sparked excitement at his potential.
 
Despite the best efforts of then-Southampton chairman Rupert Lowe, Arsenal snapped up the teenager for an initial £5m. A huge fee for a boy barely out of school who had made just 13 second-tier starts.
 
Ten years on, with Walcott an established Arsenal first-team player, an FA Cup winner and England international, we look back at what was said about the precocious talent at the time and how the player himself reacted to the move…
 
theo-walcott-southampton_3402428.jpg?201
Theo Walcott burst into the Southampton first-team in 2005
 
Theo Walcott
"I'm so pleased to be joining Arsenal, a club I have admired for a long time. Coming to Arsenal will give me the opportunity to work with world class players every day and play football at the highest possible level. It's a strange day, because I'm also very sad to be moving from Southampton. I'm now really looking forward to meeting my new team mates and working hard as an Arsenal player."
 
arsene-wenger-theo-walcott_3402430.jpg?2
Arsène Wenger paid an initial £5m to bring Walcott to Arsenal
 
Arsène Wenger, Arsenal manager
"Theo Walcott is a very young player, but has already shown in his performances for Southampton that he is a talented player with huge potential. I also like the fact that he is a versatile player who is incredibly dedicated, shows great determination to succeed and is blessed with electric pace. We are delighted Theo has signed for the Club and will make a fantastic addition to our squad."
 

rupert-lowe-southampton-chairman_3402437

Southampton chairman Rupert Lowe was frustrated to see Walcott go

 

Rupert Lowe, then-Southampton chairman

"We are bitterly disappointed. The purpose of developing the best academy in the country is not to sell scholars to larger clubs. We have done everything to keep Theo at Southampton but his family and advisors are determined that he leave this club and go to Arsenal. I know every Saints fan will feel let down."

 

harry-redknapp-southampton-manager_34024

 

"The kid can run through puddles and not make a splash. He's lightning. Wherever he goes I'm sure he's got a great future." – Harry Redknapp

 

Harry Redknapp, former Southampton manager, who handed Walcott his debut 

 

"The kid can run through puddles and not make a splash. He's lightning, he drifts over the ground and is a fantastic talent. Wherever he goes I'm sure he's got a great future."
 
Simon Clifford, former Southampton coach
"It is a big challenge because Thierry Henry is probably one of the top three players in the world but it is possible for Theo to get to the level of Henry. I would also not be surprised if Theo broke into the England team in a year's time - he is very much the type of player who can rise to the occasion."
 
Tord Grip, assistant to then-England boss Sven-Göran Eriksson
"Technically, he is very good - and extremely fast as well. He has the ability to beat defenders with his skill, pace and balance."
 
Andy Colling, Walcott's former PE teacher
"I've never seen a boy as naturally talented in 19 years of teaching PE. He comes across as self-confident but in no way arrogant. He shied away from attention when he was playing for England U17s and we wanted to mention him in assembly. I could see him getting embarrassed."

 

theo-walcott-thierry-henry-arsenal_34024

Walcott had been compared to Thierry Henry

 

Thierry Henry, then Arsenal captain

"People are saying there are similarities and it's good to hear what he said about me. I've also seen him play this year. I can't even remember what I was like as a player when I was that age so it's difficult to say. But he's a young player with a lot of desire and skills who obviously loves to play football."

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Theo on kyllä itelle painajaismainen pelaaja. Nostaa kovaa palkkaa suhteessa tuloksiin. Ei pelaisi mun aloituskokoonpanossa kaikkien ollessa terveitä. Surkea kosketus palloon on se suurin syy ja huonot ratkaisut.

 

Kärjessä? Hakeutuu paikkoihin, mutta paikoista pitäisi tehdä. Osaa pelata vain maalia kohti.. uskomattoman surkea vasen jalka.

 

Laidassa? Kesti vuosia, ennenkö keskitykset alkoivat löytyä pilkun läheisyyteen, kun sitä ennen järjestäen kaikki päädystä yli. Ei kuitenkaan tänä päivänäkään kovin usein kesot ja syötöt löydä osoitteeseen. Vertaa esimerkiksi Joelin tai Bellerinin syöttörepertuaariin, niin Theo on kaukana kummastakin.. en viitsi edes mainita Öziliä tai Alexista.. Santista puhumattakaan.

 

Hypetetty pelaaja, joka ei mun papereissa ole kovin korkealla.

 

Lopuksi kiitos Jahnnylle näistä äänestyksistä, tuo lisäväriä! :)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Theo on kyllä itelle painajaismainen pelaaja. Nostaa kovaa palkkaa suhteessa tuloksiin. Ei pelaisi mun aloituskokoonpanossa kaikkien ollessa terveitä. Surkea kosketus palloon on se suurin syy ja huonot ratkaisut.

 

Kärjessä? Hakeutuu paikkoihin, mutta paikoista pitäisi tehdä. Osaa pelata vain maalia kohti.. uskomattoman surkea vasen jalka.

 

Laidassa? Kesti vuosia, ennenkö keskitykset alkoivat löytyä pilkun läheisyyteen, kun sitä ennen järjestäen kaikki päädystä yli. Ei kuitenkaan tänä päivänäkään kovin usein kesot ja syötöt löydä osoitteeseen. Vertaa esimerkiksi Joelin tai Bellerinin syöttörepertuaariin, niin Theo on kaukana kummastakin.. en viitsi edes mainita Öziliä tai Alexista.. Santista puhumattakaan.

 

Hypetetty pelaaja, joka ei mun papereissa ole kovin korkealla.

 

Lopuksi kiitos Jahnnylle näistä äänestyksistä, tuo lisäväriä! :)

 

Tällä hetkellä Walcottin palkka taitaa olla näyttöihin ja muihin seurasta löytyviin pelaajiin rinnastettuna aika oikeutettu. Samaa mieltä tosin siitä, että ei pelaisi omassa avauskokoonpanossa kaikkien olessa terveitä. Varsinkaan tällä hetkellä, kun muut pelaajat ovat esiintyneet paremmin. Tietysti riippuu myös vastustajasta, sillä välillä Theo on vain ollut yksinkertaisesti Giroudia parempi vaihtoehto. Ei pelaajan ratkaisut mielestäni ole niin huonoja ollut enää näiden kahden viimeisen kauden aikana. Niistä on vain puuttunut se tietty terävyys, että olisivat onnistuneet suuremmalla prosentilla, mutta tuohon vaaditaan myös tasaisuutta ottelumäärissä, jotka loukkaantumiset ovat pilanneet. Kosketus palloon ei ole huippuluokkaa, mutta siitä huolimatta on nähty huonompiakin esimerkkejä ja jos tuo olisi surkea, niin monia nähtyjä kuljetuksia ei oltaisi koskaan nähty. Aika moni tuntuu nykyäänkin peilaavan käsitystään pelaajasta esimerkiksi viiden vuoden taakse eikä osaa nähdä niitä asioita, missä huomattavaakin kehitystä on tapahtunut. Tiedän henkilöitä, jotka ovat omalla tavallaan jopa kasvaneet vihaamaan kyseistä pelaajaa ja nuo lasit ovat jo valitettavasti juurtuneet päähän aivan liian vahvasti. Jokainen pelaaja ansaitsee sekä kehuja että kritiikkiä tilanteesta riippuen.

 

Kärkihyökkääjänä kausina 2014–15 ja 2015–16 yhteensä 872 minuuttia, joissa tehnyt 8 maalia ajassa 109 min/maali, kun taas maalisyötöt mukaanlukien, joita ollut 4 kappaletta, ollut mukana maalinteossa 73 min/maali. Yhteensä Walcott on pelannut tuossa ajassa 13 eri ottelussa kärkihyökkääjänä, joissa siis syntynyt 8 maalia ja 4 maalisyöttöä. Tuo avausviestissä mainittu 21 ottelun jakauma, jossa 12 maalia ja 8 maalisyöttöä on myös erinomainen saldo. Olet oikeassa, että Walcottin suurin osa maaleista syntyy oikealla jalalla (74%), mutta kyllä se vasenkin on puhunut (16%).

 

Täytyy myös muistaa, että Theo sai ehkä hieman turhaa kritiikkiä noin ikävuosina 17–23 välillä. Moni ei koskaan muistanut, että kuinka nuori pelaaja oli kyseessä, koska oli ollut jo seurassa sen maksimissaan 6 vuotta. Lisäksi pahimmat vertaukset, mitä muistan liittyivät muuan 5-kertaiseen Ballon d'Or-voittajaan, joka loisti jo nuorena. Ei niitä nuoria supertähtiä nyt niin hirveästi ole ja vaikka noita alkaisi luettelemaan, niin ei Walcott niihin kuulu ja tästä syystä odotukset pitäisi olla realistisemmat.

 

Bellerínin ja Campbellin syöttötaito ei nyt mielestäni sen ihmeellisempi ole. Campbellilla nyt tuota oveluutta ja pelisilmää tullut huomattavasti, kun on sanojensa mukaan Özilin kanssa harjoitellut enemmänkin. Siitä huolimatta se syöttöjen laatu saattaa ajoittain olla hyvinkin heikko. Bellerínin ja Campbellin kohdalla nähdään ehkä nyt, että olisivat jotenkin erinomaisia, kun ovat onnistuneet loistavasti pariin otteeseen, mutta samaan hetkeen unohdetaan ne epäonnistumiset. Tässä kohdassa voidaan mainita nimenomaan se hype, joka kyseisen kaksikon ympärillä on ollut viime aikoina ehkä hieman turhankin suuri. Omissa papereissani ovat todella korkealla, mutta silti, kyllä voin hyväksyä asian vähän näinkin olevan. On kuitenkin oikein myöntää, että Walcottilta on nähty aivan vastaavia suorituksia – eikä yhdenkään syöttely näistä kolmesta ole tasolla erinomainen. Lisäksi tuo maininta keskityksistä päädystä ylitse on jo liioittelua.

 

En itse ole koskaan kokenut pelaajaa hypetettynä enkä itsekään pelaajaa kovin korkealle loppujen lopuksi arvosta. Aika monen pelaajan nimen nostaisin esille ennen Walcottia, jos Arsenalin tärkeimpiä pelaajia tulisi valita. Sanotaan kuitenkin, että todella hyvä pelaaja, joka on joukkueelleen eduksi ja mieluummin pelaajan näen Arsenalin paidassa kuin jonkun toisen seuran.

 

Nyt viime otteluiden otteisiin nojaten, niin pelaaja kyllä tarvitsisi sen yhden ottelun lepoa. Loukkaantumisestaan palattuaan erinomaiset esiintymiset Aston Villaa ja Manchester Citya vastaan, mutta tuo peliminuuttien suuri määrä alkaa käydä jo rasitteeksi eikä sitä terävyyttä olla nyt nähty. Onneksi viikonloppuna Alexis jo mukana, niin Theo saa mahdollisesti lepoa. Tällä hetkellä jalkoja on parhaimmillaan väsyneitä puolustajia vastaan, jonka on huomannut siitä, että parhaimmat esitykset otteluissa ovat olleet lähinnä vastahyökkäyksissä avaavia syöttöjä pystyyn keskiviivan paikkeilta, kun yleensä pelaaja on itse ollut siellä ylimpänä niitä vastaanottamassa.

 

Olisi muuten mielenkiintoista nähdä Walcottilta täysin ehjä kausi kuten 2012–13 oli. Tuolloin 43 otteluun 21 maalia (0,49 ottelua/maali; 142 min/maali) ja 16 maalisyöttöä, mutta kaikkien huulilla oli vain Bale, joka teki 46 otteluun 26 maalia (0,56 ottelua/maali; 150 min/maali) ja 15 maalisyöttöä. Walcott oli mukana maaleissa 0,86 ottelua/maali tai toisin sanoen 80 min/maali, kun taas Bale 0,89 ottelua/maali ja 95 min/maali. Tuolloin ei Theosta juuri kukaan puhunut, vaikka teki lähes yhtä hyvät tehot koko kautena ja peliaikaan nähden oli jopa parempi. Bale taas sai siirron Real Madridiin. En sano, että Walcott olisi läheskään yhtä kokonaisvaltaisesti hyvä pelaaja kuin Bale, mutta kyllä tuolla tuloksella on kyseessä jälleen yksi esimerkki, kun pelaajaa ehkä turhan paljon on ylenkatsottu eikä panoksesta Arsenalille ole juurikaan irtonut kiitosta. 

 

Lisätään vielä loppuun, että välillä on ihan mukava laittaa äänestys. On niitä hetkiä, kun ihmiset ei vaan vaivaudu keskustelemaan mistään aiheesta, niin näkeepä heidän mielipiteen sitten edes tuossa muodossa. Toisaalta välillä tuntuu, että äänestykset ja yksinkertainen napin painallus on saattanut tehdä ihmisistä vain laiskempia.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

HIeman Jahnnylle kommenttia.. toki Theollakin on hetkensä, yksi upeimmista oli vissiinki viime kaudella, kun olikohan neljän pelaajan välistä välillä kontatenkin sisulla teki maalin Newcastlea vastaan. Mun mielestä yksi hänen parhaimmista suorituksista ja kenties kauden sykähdyttävin maali.

 

Maalit ja kuinka niitä tulee, tilastothan kertoo erään totuuden. Mitenkähän ne pallon menetykset, syöttöprosentit jne. Theolla. Viimeksi Liverpoolia vastaan järkyttävä pallon menetys oman rankkualueen lähettyvillä ja vastustaja rankaisi. Siinä oli yksi ns. huono ratkaisu. Silloin kun tuollainen paine päällä, niin pallo toiseen päätyyn ja lujaa.. ei sitä kuljettamaan ruveta :( Mä kyllä itse näen noilla muillakin vastaavia kämmejä, esim. Bellerin myös heittää vastustajan lähes läpiajoon. Mutta hän on vielä nuori ja helppo antaa anteeksi. Theon kohdalla vain tuollasia mokia ei vain enään saisi tulla.

 

En sitä kiellä, etteikö Theo olisi hyvä rotaatiopelaaja ja välillä jopa Ollia parempi vaihtoehto kärkeen. Se on vain se huono yleiskuva, mikä Theon pelaamisessa ja tekemisissä on. Helppoja virheitä, liian helposti menettää palloja, huonoja ratkasuja :D

 

Kyllä, olet oikeassa siinäkin, että itsellenikin on Theon urasta jäänyt kurja kuva, vaikka juurikin tuo 2012/13 oli sellainen, mitä haluaisin joka vuosi häneltä nähdä. Mutta valitettavasti saan pettyä, kun suoritukset on aivan liian epätasaisia tälle tasolle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

HIeman Jahnnylle kommenttia.. toki Theollakin on hetkensä, yksi upeimmista oli vissiinki viime kaudella, kun olikohan neljän pelaajan välistä välillä kontatenkin sisulla teki maalin Newcastlea vastaan. Mun mielestä yksi hänen parhaimmista suorituksista ja kenties kauden sykähdyttävin maali.

 

Tästä tulee väistämättä mieleen tuo ottelu Arsenal 7-3 Newcastle Utd, jonka linkkasin avausviestissäkin. Vastaava maali tuli myös oliko kautta aikaisemmin Chelseaa vastaan.

 

Kyseessä on kuitenkin ottelu kaudelta 2011–2012 ja maalin voi nähdä ajassa 2:20:

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Samaa mieltä Droyfussin kannassa Theosta. Mies pommittaa pari byyriä aina silloin tällöin, mikä saa Arsenen heltymään ja jatkamaan sopparia. Olihan se maali Cityä vastaan komea, mutta 99/100 kun Theo koittaa pelissä samanlaista, se lähtee löysänä tussauksena suoraan maalivahdille tai useamman metrin yli tai ohi maalin. Peliälykin tuntuu olevan olematonta ja ei se tekniikka ole mistään parhaasta päästä. Nyt kun ei tunnu enää olevan poikkeuksellisen nopeakaan, niin en näe juurikaan käyttöä joukkueessa, joka taistelee Valioliigan mestaruudesta ja UCL-menestyksestä. 

 

Jos Theo pelaisi tällä tasolla vaikkapa Stokessa, ei Arsenal edes miettisi hänen signaamistaan ja ikävää, että miestä vähän väärin perustein roikotetaan mukana. Enää yhtään uutta sopparia ei voi miehelle antaa, vaikka kuinka olisi loukkaantumisia. EI kaikki vain nouse sitä viimeistä askelta huipulle ja Arsenalissa olisi hyvä oppia päästää pelaajia lähtemään, kun Diabyn kanssa meni miten meni

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aika tuskaantuneita ovat monet Walcottiin. Vähän kovia poikaa kohtaan jengi on saarillakin, kun pirusti on kuitenkin kiinni roolista. Eihän se mikään monipuolisuusihme tai ylivertainen aivo siellä kentällä ole, mutta oikealla käytöllä noin nopee pelaaja olisi ihan kunkku.

 

Tykkään itse kovasti: rehti kaveri, ei valita koskaan eikä sukeltele.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tällainen artikkeli tuli vastaan:

 

Arsenal and Theo Walcott: The Hard Goodbye

 

After Arsenal dropped points at Upton Park on Saturday, their lingering hopes of lifting the Premier League trophy drifted away into the East End afternoon. Barring a Leicester City collapse, the title that was supposed to end the drought is now well beyond them and Arsène Wenger can expect an uncomfortable few months as a result. As the full-time whistle blew at West Ham, the television cameras panned in on one of those familiar banners and an ever more familiar theme.
 
“Every good story needs an end.”
 
But Wenger is a different discussion and while the street fights over his future continue to rage within the Arsenal fanbase, the bells are tolling louder than ever for Theo Walcott.
 
Introduced as a late substitute for Danny Welbeck, Walcott failed to exploit any of the space within a wide-open game and, with his only notable touch, chipped Arsenal’s last crossing opportunity gently into the hands of Adrián.
 
Walcott isn’t a bad player – he never has been – but over time he has acquired the shape of his employer. He is modern Arsenal: a nice boy with a lot of talent who has spent over a decade performing within himself. Someone who will occasionally tease his fanbase with a glittering moment but who, generally, can always be relied upon to not quite be good enough over a long period of time.
 
More troublingly, though, he never seems to face any consequences for that. For ten long years, Arsenal supporters have been fed the Walcott prophecies and been told that – one day – he will pay his debt of frustration in full, but that moment never arrives – and now, at twenty-seven, there’s no reason to believe that it ever will. Walcott has become the symbol of modern Arsenal, the greatest beneficiary of an era in which losing has become acceptable. First a winger, then a theoretical forward, and now just a substitute on a basic wage of £130,000 per week.
 
“Never mind Theo, better luck next time – don’t worry about it.”
 
For a long time, the pro-Walcott lobby has relied on misdirection to strengthen its cause. The cost of replacing him, they commonly propose, would make allowing him to leave financially illogical. A reasonable stance, certainly, but one with a declining relevance: Alexis Sánchez and Mesut Özil have locked out two of the attacking-midfield positions, Alex Iwobi is growing into the third, and Santi Cazorla, Aaron Ramsey, Joel Campbell and Alex Oxlade-Chamberlain all provide depth within that area as and when necessary. Equally, although bought as a forward and commonly employed at the top of the formation, Danny Welbeck is also a more rounded option in the positions which Walcott commonly plays.
 
Consequently, rather than Walcott’s theoretical departure opening a hole which would need to be filled, it could serve as an opportunity; a chance to shave £5m/year from the club’s wage bill and reinvest in another regular difference-maker. Imagine, for instance, if Arsenal were to show Alexis Sánchez-sized financial ambition in the middle of midfield? A William Carvalho perhaps, or a Toni Kroos – a blue-chip player recruited to solve a long-standing problem. The mantra that Walcott would absolutely have to be replaced is bogus. Wenger is well-stocked in every position that he can play and the prospect of being without his five league goals a season is less than daunting.
 
He’s been at Arsenal at such a long time that the idea of him wearing another team’s shirt is bizarre, but that is not the same as having actual value.
 
But, beyond those literal footballing and financial concerns, isn’t there is a case for Walcott’s departure being used to make a wider point? Given that his continued – comfortable – existence in North London is never really under threat, he’s been allowed to become an icon of mediocrity -and the poster-child for a modern era in which achievement and earning power aren’t as inextricably linked as they should be.
 
Arsenal are an elite club. They are fabulously wealthy, play in a cathedral of a stadium, and take part in the Champions League every season; a team at the top of the food chain shouldn’t be as benevolent as they are. Consider the dominant teams in the Premier League history and question whether his fluctuating impact would have been tolerated by any of them: by José Mourinho’s Chelsea? By Sir Alex Ferguson’s Manchester United? Even by Wenger’s own Invincibles?
 
Absolutely not. Those sides were all primarily successful because of the talent they boasted, but also because they had no tolerance for it. What Walcott represented – periodic impact and a nice smile – would have been treated as an infectious disease and, surely, been quarantined by transfer.
 
He’s a a smart, likeable human-being who, if you were a father, you would gladly let marry your daughter. He’s also a talented footballer who, when the stars align, can be valuably dynamic. But Arsenal are not in the “alignment of the stars” business, they are a top of the table predator who should be winning with the mechanical quality that all great sides possess.
 
And Walcott doesn’t fit into that equation; he, more than any other contemporary player, is emblematic of the difference between what Arsenal are and what they should actually be.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

 

Tällainen artikkeli tuli vastaan:

 

Arsenal and Theo Walcott: The Hard Goodbye

More troublingly, though, he never seems to face any consequences for that. For ten long years, Arsenal supporters have been fed the Walcott prophecies and been told that – one day – he will pay his debt of frustration in full, but that moment never arrives – and now, at twenty-seven, there’s no reason to believe that it ever will. Walcott has become the symbol of modern Arsenal, the greatest beneficiary of an era in which losing has become acceptable. First a winger, then a theoretical forward, and now just a substitute on a basic wage of £130,000 per week.

 

 

Asiallinen artikkeli, jossa hyvää pohdintaa.. tuossa kohden kuitenkin aika lailla kiteytettynä Theon tilanne.. 130k viikossa vaihtomiehestä, sillä Theo ei ole nyt ykköskorin mies, eikä sitä tule olemaankaan.. Campbell on huomattavasti halvempi ja tuo ihan saman lisän vaihdosta tullessaan, tai vaikkapa Oxlade.. Theolla ei vain yksinkertaisesti ole mitään sellaista, mitä joukkue kipeästi tarvitsisi.. Liian usein vaeltelee varjojen mailla.

 

Theoa on mollattu ihan tarpeeksi, sillä eihän hän nyt aivan niin huono ole. Hyvänä päivänä erittäin vaarallinen. Valitettavasti se ei riitä huippujoukkueessa.. Rotaatiossa vois mennä, mutta on liian kallis pelaaja sellaiseen rooliin..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Walcott starting to prove he's not a lost cause at Arsenal

 

2016%2F9%2FWalcott-Top-Image.jpg

 

Towards the end of last season, the thought grew that Theo Walcott might be best served leaving Arsenal. He was 27 and one year into a four-year deal but there was a sense he had lost his way. This season, he has started every league game so far and his goal in the 3-0 demolition of Chelsea was his third of the season. The transformation has been remarkable.
 
Arsène Wenger used to be regarded as a master of youth development. It was something he believed in and did well. His willingness to give youth its chance was what gave the early rounds of the League Cup some point, the opportunity to see another generation of lightning-fast kids rip apart a Championship side with devastating football. But more recently, doubts have been raised.
 

 

It’s not just Walcott. It’s Kieran Gibbs, Alex Oxlade-Chamberlain and Jack Wilshere, perhaps if you were being very harsh, even Aaron Ramsey. They emerge (or are signed), they show promise and then like Peter Pan’s Lost Boys, they get stuck, existing in a world of pure potential, everybody just waiting for them to finally make that one final step, treating them like promising teenagers even as they move into their late twenties.
 
2016%2F9%2FWengerQuote.png
 
Walcott seemed the classic potential player. It’s ten years since he joined Arsenal from Southampton and he still hasn’t quite delivered. It’s early days this season, of course, but it feels as though something has clicked. Wenger saw a change in him after he was left out of England’s squad for the Euros.
 
“I said many times at the start of the season that we would see a different Theo Walcott,” he said. “I could see he made a decision and sticks to it. I spoke to him about the disappointment of not going with England. He is a special case. He went at 16 to the World Cup. We are now at 2016 and he hasn't been to another World Cup. He has matured, when a player survives this type of disappointment from what was promised for him at 16, the way he dealt with the situation, I always felt there was something special in this guy.

 

2016%2F9%2FWalcottProgressReport2.jpg

 

“I think he used to be 90 per cent forward and 10 per cent defending. Today he is 50-50. He does the job both ways and he does it both ways with commitment. And I always felt there is character and intelligence in this boy. He is a guy with a good assessment of his performances and qualities.”
 
As well as three goals this season. Walcott has registered an assist. He’s completing 80.8% of his passes, winning 0.7 aerial duels and making 0.8 interceptions per game. Perhaps most strikingly, he’s making 2 tackles per game, four times more than he’s ever previously averaged over a full Premier League season. A total of 12 tackles is one more than he mustered over 42 appearances across the previous two league campaigns.
 
This is a new more committed Walcott, one prepared to operate on the flank rather than seeking a switch into the middle. He’s worked with the personal trainer Bradley Simmonds through the summer, improving his fitness and core strength. He’s stronger and tougher than he’s ever been before, and it shows. The biggest change, though, seems to have been one of attitude.
 
Whatever the reason, it’s working for now. Walcott may not be one of the lost boys after all.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vaikea sitä on kuvitella Arsenalia ilman Walcottia. Ehdottomasti tämän vuosikymmenen ikonisimpia Arsenal-pelaajia, ja harmittaa vietävästi ettei hänen ympärillään ollut tarpeeksi laatua näinä vuosina. Jossittelu on aina turhaa, mutta uskon silti että Theolta jäi paljon lunastamatonta potentiaalia käyttämättä. Toisaalta taas hänen olisi pitänyt kyetä nousemaan ihan yksin ratkaisevaksi pelaajaksi. Valitettavasti Walcott tullaan kuitenkin komeasta maalimäärästään huolimatta muistamaan eräänä tämän Wengerin jatkuvan ja pahenevan taantumajoukkueen kasvona, ja meriittejä urasta punapaidassa jäi käteen vain pari FA Cupia sekä Community Shieldiä, niiden lukemattomien nelossijapokaalien lisäksi.

Nykyisin mies ei ole enää entisensä, nopeutta on ehkä puolet vuosikymmenen alusta, eikä hänestä ole viime aikoina ollut oikeastaan mitään iloa kentällä. Toivottavasti ura lähtee uuteen nousuun Evertonissa, vaikka vähän pelkään ettei Theolla ole oikein mitään palkkashekkiä suurempaa motivaattoria jäljellä uralleen. Onnea kuitenkin jatkoon, ja kiitos niistä muutamista unohtumattomista hetkistä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pakko kirjoittaa puhelimella, kun tietokoneella ei foorumi jostain syystä toimi.

Hyvin haikeat fiilikset Theon lähdöstä, vaikkakin oikea ratkaisu tähän väliin ja kaikkea hyvää loppu-uran suhteen. Tosiaan yksi ikonisimmista Arsenal-pelaajista, varsinkin Emirates-aikakaudelta. Jos seuralegendan status määrittyisi nykyäänkin sen perusteella, että kuinka paljon on valmis antamaan yhdelle seuralle eikä pokaalien muodossa, niin Theo kuuluisi ehdottomasti tuohon joukkoon. Rautainen ammattilainen ja jos ei ole yksi suurimmista, niin on silti osa seinustaa, johon pelaajat yksitellen nostetaan, kun aika koittaa.

Oksettavaa kuinka paljon kuraa tuntuu pelaaja saavan omien kannattajien keskuudessa, kun samaan aikaan itketään Alexisin lähdöstä kilpailijaan rahan perässä. Theo pelasi yhden vajaa 400 ottelua Arsenalin paidassa ja teki yli 100 maalia. Kaikki kunnia pelaajalle, joka oli avainroolissa useamman vaikean vuoden ja oli vielä viime kaudellakin tärkeä osa joukkuetta toiseksi parhaimpana maalintekijänä 19 maalillaan.

Tuohon nopeuteen tarvitsee tarttua sen verran, että ehkä yleisesti jonkin pienen verran laantunut, mutta täyttä ylireagointia tuo tuntunut olevan usein. Yksi sarjan nopeimmista edelleen ja taisi rikkoa nopeusennätyksensäkin jokin aika sitten taas, vaikka loukkaantumisia joskus ollutkin. Sanoisin, että enemmänkin Arsenalin pelitapa ja Theon ohjeistetusti vähentyneet pystyynjuoksut sekä haastot ovat vain luoneet hieman vääränlaisen illuusion.

Tuosta palkasta kitiseminen on aina ollut hieman turhauttavaa. Seurassa on lukuisia pelaajia, jotka tienaa noin tuon £100–110 tuhatta viikossa, kun Theon palkka oli £110 tuhatta, vaikkakin jotkut roskalähteet ovat väittäneet pelaajan tienaavan £140 tuhatta, joka olisi seurassa eniten (Alexis £130 tuhatta, Özil £140 tuhatta), mikä täyttä bullshitia. Ja jos Theo ei jonkun mielestä ansaitse samaa palkkaa usean muun kanssa kaiken tämän jälkeen, niin sitten katsoisin enemmän seurajohdon suuntaan kuin Theon, sillä ei pelaaja voi ottaa siitä päävastuuta, että ei ehdottanut pienempää tulollista antia kuin tarjottiin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
41 minuuttia sitten, Jahnny kirjoitti:

Oksettavaa kuinka paljon kuraa tuntuu pelaaja saavan omien kannattajien keskuudessa, kun samaan aikaan itketään Alexisin lähdöstä kilpailijaan rahan perässä. Theo pelasi yhden vajaa 400 ottelua Arsenalin paidassa ja teki yli 100 maalia. Kaikki kunnia pelaajalle, joka oli avainroolissa useamman vaikean vuoden ja oli vielä viime kaudellakin tärkeä osa joukkuetta toiseksi parhaimpana maalintekijänä 19 maalillaan.

Tuohon nopeuteen tarvitsee tarttua sen verran, että ehkä yleisesti jonkin pienen verran laantunut, mutta täyttä ylireagointia tuo tuntunut olevan usein. Yksi sarjan nopeimmista edelleen ja taisi rikkoa nopeusennätyksensäkin jokin aika sitten taas, vaikka loukkaantumisia joskus ollutkin. Sanoisin, että enemmänkin Arsenalin pelitapa ja Theon ohjeistetusti vähentyneet pystyynjuoksut sekä haastot ovat vain luoneet hieman vääränlaisen illuusion.

Tuosta palkasta kitiseminen on aina ollut hieman turhauttavaa. Seurassa on lukuisia pelaajia, jotka tienaa noin tuon £100–110 tuhatta viikossa, kun Theon palkka oli £110 tuhatta, vaikkakin jotkut roskalähteet ovat väittäneet pelaajan tienaavan £140 tuhatta, joka olisi seurassa eniten (Alexis £130 tuhatta, Özil £140 tuhatta), mikä täyttä bullshitia. Ja jos Theo ei jonkun mielestä ansaitse samaa palkkaa usean muun kanssa kaiken tämän jälkeen, niin sitten katsoisin enemmän seurajohdon suuntaan kuin Theon, sillä ei pelaaja voi ottaa siitä päävastuuta, että ei ehdottanut pienempää tulollista antia kuin tarjottiin.

Eiköhän Sanchez lähde kilpailijaan ensisijaisesti ihan sen vuoksi, että nyky-Arsenal on niin toivottoman paskassa jamassa pelillisesti (kirjoittaessa toki hassusti 4-0 taulussa Palacea vastaan). Varmasti chileläinen halusi Cityyn voittajaksi, mutta United kelpasi lopulta myös. Eihän Mourinhon Unitedkaan mitenkään unelma varmasti ole, mutta meininki on siellä ihan eri tasolla joka tapauksessa, joukkueeseen panostetaan, ja tiistaisin kuunnellaan CL-hymniä. Arsenalin twitter/fantv-fanit nyt keksivät aina kaikesta paskaa, mutta kyllä mielestäni Walcottin asenne ja peliesitykset ansaitsivatkin isoa kritiikkiä, vaikkei Theo nyt yksinään miksikään syntipukiksi millään kelpaakaan. Varmasti toki iso osa tästä johtui myös juuri tosiaan väärästä roolituksesta jne.

En ottanut kantaa siihen mitä Walcott on "oikeutettu" tienaamaan, vaan ihan yleisesti vaan mietin mikä miestä enää tässä kohtaa uraa rahan lisäksi motivoi. Jossain Evertonissa ei ainakaan voi oikein mitään voittaa (ei sillä ettei Arsenalissakaan..), eikä varmaan ole enää maajoukkueeseenkaan asiaa. Tai ehkä Everton on ensi kauden Leicester, ei sitä koskaan tiedä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Niin, en siis vastannutkaan suoranaisesti teikäläiselle, vaan yleisesti kävin asiaa läpi ja kaikkea, mitä tuossa Walcottin siirron ympärillä on pyörinyt. Lähinnä siinä vaiheessa, kun se viimeinen sivu käännetään, niin voisi jokainen osata antaa sen kiitoksenkin eikä se sama sävel soisi vielä tuonkin jälkeen. Theon pressitilaisuus kannattaa muuten kuunnella. Todella rautaisen ammattimainen suhtautuminen kuten aina.

Alexisista sitten nyt vähiten kiinnostaa edes puhua, tai täällä ainakaan tätä enempää tässä ketjussa. Pelaaja lähti ja itse lähtö ei juurikaan minkäänlaista reaktiota ainakaan itsessäni herättänyt. Ehkä seura olisi tuon osalta voinut jotain tehdä joskus, mutta edes City ei ollut valmis kilpailemaan taloudellisista pyynnöistä, niin ei Arsenalillakaan tuon osalta ollut mitään arpaa.

Mutta tosiaan, kiitos Theo.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×