Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Ryhmädynamiikkaa ja sen hyödyntämiseen liittyviä esimerkkejä

Recommended Posts

Tärkeä aihe ja erityisen tärkeä aihe, kun puhumme joukkuelajista. Ryhmädynamiikkaa pitää oppia ymmärtämään ja käyttämään ymmärrystään hyväksi lajin/joukkueen/itsensä kehittämisessä. Vaikeaa ja paljon aikaa vievää tuo "oppia ymmärtämään". Ymmärrämme jokainen oman kokemuksemme kautta ryhmän ilmiöitä, mutta usen olemme hyvin pinnalla ymmärryksemme valossa. Tiedämme jonkun kiusaavan aina toisia ryhmässä tai tiedämme ryhmässä olevan aina erilaisia rooleja, kuten johtaja, pelle, hiljainen, kiusattu yms. Kiusaamiseen pitää puuttua tai joku pitää valita pomoksi. Tätä syvempää ymmärrystä emme usein tarvitse arkisissa askareissamme, jos edes näitä edellä mainitsemiani. Tietoa on saatavilla, mutta ilman kiinnostusta se jää etsimättä ja käyttämättä. Emme etsi tietoa turhaksi kokemastamme tai näkemästämme aiheesta.

 

Kuinka vakuuttaa muille ryhmäilmiöiden ymmärtämisen olevan hyödyllistä, sellaista jolla lajia / joukkuetta / itseä voi kehittää entistä paremmaksi? Minusta asia on hyvin yksinkertainen.

 

Useampi mielipide samasta asiasta on rikkautta. Mahdollisuus löytää itseä miellyttävä vaihtoehto kasvaa huomattavasti, jos ryhmässä on paljon jäseniä ja ilmapiiri on avoin eri vaihtoehtojen ilmaisemiseksi. Tämän yhden kokemamme rikkauden lisäksi kuulemme paljon muitakin vaihtoehtoja ja usein jäämme miettimään toisten tarjoamia ehdotuksia, joitakin tyhminä ja joitakin jostain kumman syystä. Tämä pohtiminen rikastuttaa ajatteluamme. Ajattelu on iso osa elämäämme ja sitä voi tehdä helposti matkalla harjoituksiin tai sielä kotiin. Jotkut ajattelevat jalkapalloa jopa koulussa, vieläpä kesken oppituntien.  :mrgreen:

Kun ymmärtää ryhmälle ominaisia "lakeja", voi niitä käyttää helposti hyväkseen ryhmien kanssa toimiessaan. Minusta tuo esimerkki, jossa yksin painoa nostava nostaa 100 kg, mutta kahden yhtä vahvan nostaessa he eivät nosta tuplaa, koska yhdessä töitä tehdessään ajattelee helposti "toisen nostavan minunkin edestä" ja kokonais voima jää alle kahden yhteenlasketun. Tätä kun soveltaa jalkapallossa niin voi löytää paljon uutta hyödyllistä omaan pelaamiseensa tai valmennukseensa.

 

Esimerkki 1. Kulmatilanteessa hyökkäävät pelaajat ovat ryhmittyneenä rangaistusalueen tuntumaan ja valmiina toimimaan. Otin eilen puheeksi tämän aiheen pitäessäni psyykkistä valmennusta ja kysyin: "Kuinka moni on ajatellut kulmatilanteessa, että joku muu oman joukkueen pelaaja tekee maalin, ei itse?". Jonkun verran nousi käsiä ja osa sanoi ettei yleensä ole kulmatilanteessa maalilla. Sanoin tämän olevan meille ryhmässä melko tyypillistä ajattelua, että ajattelemme jonkun muun tekevän sen tarvittavan työn eli maalin tässä tapauksessa. Kysyin mitä he uskoisivat että kulmatilanteissa tapahtuisi, jos jokainen pelaaja haluaisi tehdä maalin tilanteessa? En odottanut vastausta vaan sanoin että maaleja tulisi varmasti paljon enemmän. Kysyin joukkueelta, mikä merkitys on tämän kaiken kertomisella heille ja sain välittömän vastauksen: "Kun tiedämme asian voimme toimia toisin". Ei paha oivallus 12-13 vuotiaalta, ei todellakaan !

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitää nostaa esille oman joukkueemme tekeminen, jossa näkyy hyvin psyykkisen puolen merkitys. Ulkopuolinen ei sitä voi nähdä, muuten kuin sijoituksen perusteella, mutta itse voin nähdä sen joukkueen sisältä käsin. Pelaamme siis ikämiesten sarjassa jalkapalloa helsingin piirissä, tossa linkki:

 

https://www.palloliitto.fi/helsinki/pelitoiminta/tulospalvelu/jalkapallo-2016/miehet?&hkijp16&KKI35

 

Jos katsotte noita lohkoja, voitte nähdä sieltä kevään pelien tulokset sekä tämän syksyn osalta. Ikämiesten pelissä vaihtuu sarja menestyksen mukaan puolen vuoden välein. Paitsi jos olet alimmassa sarjassa niin alemmas et voi pudota. Olimme keväällä lohkomme huonoin joukkue. Nyt on vielä yksi peli jäljellä ja olemme lohkomme paras joukkue. Kyse ei ole siitä että vastustaja olisi oleellisesti huonontunut tai meille olisi tullut vahvistuksia, pelaamme suurimmaksi osaksi samoja joukkueita vastaan kuin keväällä.

 

Itse tulin joukkueeseen keväällä. Iso osa pelaajista oli minulle tuttuja, sillä olen monien kanssa pelannut useita vuosia samoissa peleissä. Osan kanssa jo junnuna ja osan kanssa muutama vuosi sitten vetämässäni joukkueessa. Ensimmäisissä peleissä huomasin joukkueen hengen olevan sysipaska. Tuo fiilis tuntui todella voimallisena heti ekassa pelissä. Meillä oli paljon huutelua omille pelaajille epäonnistumisista, munkkia ei lainattu huonommaksi koetuille pelaajille, pelin jälkeen osa porukasta jäi ruotimaan muiden huonoa pelaamista (vaikka itse olivat pelanneet minun näkökulmasta tarkasteltuna itse sysipaskan pelin). Omat pettymykset siirrettiin toisten piikkiin ja omaa itsetuntoa yritettiin nostaa toisten kustannuksella. Joukkueen epäonnistuminen yritettiin pistää yksilöiden huonojen suoritusten piikkiin.

 

No, tämän kun näin ja kuulin niin otin asian nimenhuudossa puheeksi. Kiinnitin kaikkien huomion näihin mainittuihin seikkoihin. Sanoin ettei meillä kenelläkään ole varaa huudella toisille, pelaamme ikämiestason alinta sarjaa, kun me kaikki olemme sen tasoisia pelaajia :) Sanoin myös sen että meillä on tasoeroja, kun osa äijistämme ei ole paljon pelannut ja osa on. Osa pelaa välillä paremmin, mutta laji on joukkuelaji ja yhteen hiileen puhaltamalla voimme viedä pelin tason mukavan puolelle. En juuri näillä sanoilla sanonut ja uskokaa, en todellakaan näin lyhyesti. Kirjoitin pari kolme pitkää tekstiä nimenhuutoon, jota joukkueemme käyttää. Kirjoitin tekstit aina pelien jälkeen ja kiinnitin huomion psyykkisen puolen kannalta oleellisiin asioihin. Pelitaktisiin asioihin en puuttunut pitkällä tikullakaan, en ole valmentaja ja niihin asioihin en siksi ottanut mitään kantaa.

 

Kukaan ei oikein vastannut mitään teksteihini nimenhuudossa. Olo oli yksinäinen ja sellainen, että sanoinko nyt jotain ihan kukkua. Tämä on tuttu tunne, tätä psyykkistä tehdessä usein joutuu miettimään hiljaisuuden merkitystä.

Pari pelikaveria antoi penkillä palautetta. Fiilis touhussa parani hiljalleen ja keskityimme omaan tekemiseen. Itselläni homma on ollut nautintoa, mutta monesta näki suorituspaineet ja sen epämukavuuden. Jännittäminen pelaajilla oli välillä käsin kosketeltavaa. Omakin fiilis saattoi kauden alussa pyrkiä kuralle, kun kuunteli missatun maalipaikan jälkeen negatiivista huutelua muutamalta pelaajalta.

Nyt fiilis joukkueessa on aika paljon parempi. Muutkin joukkueessa uskaltavat puuttua näihin negatiivisiin kommentteihin ja toisten mollaamiseen. Olen onnistunut luomaan nautinnollisempaa tekemistä ja se näkyy voittoina. Olen onnistunut sanoillani saamaan miehet miettimään touhun kokonaisuutta. Äijät ovat iloisempia kun voittavat. Itselleni on se ja sama voitammeko tai emme, kunhan on saanut nauttia pelaamisesta !! Aina vedän 100 % suorituksen, kun en osaa pelata muuten. Meikä vetää maalitilaston kärkipäässä omassa ikämiesluokassa ja väitän sen johtuvan 90 % fiiliksestäni pelatessa. Taidot ovat mitä sattuu, mutta fiilis on niin kova, että maalit maistuu ! Olen saanut lukemattomia hyviä syöttöjä, minun avujani osataan käyttää hyödyksi hyvällä tavalla. Ei niitä maaleja olisi yksin tehnyt ;) 10-30 % on onnistumisprosenttini peleissä, joten paljon pitää olla tarjoilua. Ennen en saanut näistäkään sisälle, mutta nyt uppoaa jostain syystä  :horny:  Olen tehnyt tällä kaudella enemmän maaleja kuin koskaan pelatessani. Olen tehnyt hienoja maaleja, sellaisia flow-tilan maaleja monta. Yksi maali volleystä, yksi täydessä juoksussa, hienolla nostolla veskarin yli, yksi oli veto kuudentoista takaa yläkulmaan. En muista kaikkia ja pari maalia on tullut tuurillakin. Fiilis on se juttu, se toimii ja saa koko paketin toimimaan !

Nyt on yksi peli jäljellä sarjan viimeisenä olevaa joukkuetta vastaan. Pelillisesti en odota paljoa ottelulta, se tasainen vääntö on parasta ja tuo viimeinen peli ei varmaan tule olemaan sitä. Maaleja mieli halajaa, haluan onnistua vielä lisää ! On kivaa tehdä maaleja ! On mukavaa pelata, on mukavaa syöttää muille hienoja maalipaikkoja, on mahtavaa tehdä yhdessä peliä muiden äijien kanssa ! On vaan niin hiton kivaa pelata !!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se mikä näkyy on jotain kummaa. Luen juuri Alex Fergusonin kirjaa Menestys (Minerva 2016). Heti kirjan alussa hän pukee sanoiksi tuon fiiliksen joka on etsinyt sanoja sisälläni. Lainaan suoraan pienen pätkän kirjasta sivulta 17:

 

"Suurin osa ihmisistä ei käytä tehokkaasti silmiään ja korviaan. He eivät ole kovin tarkkaavaisia eivätkä kuuntele keskittyneesti. Seurauksena on, että heiltä menee ohi puolet siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Mieleeni tulee eräitä jalkapallomanagereita, joilla riittää puhetta tilanteessa kuin tilanteessa. En usko sen auttavan heitä."

 

Tuo lainaus kiteyttää oleellisen ja toisaalta se mitä haluan sano teille lukijoile on vielä usvan peitossa. Paljon on ymmärrystä ja tietoa ryhmien toiminnasta, mutta ryhmiä ei osata kuunnella ja niiden kanssa toimia. Se että tietää monia asioita, ei vielä tarkoita että niitä osaisi käytännössä soveltaa. Minusta monissa tilanteissa on näyttänyt siltä. Viisaskin on haksahtanut vipuun ja täyttää hermostuneisuutta/ahdistusta puheellaan. Ryhmien kuunteleminen on yksi iso asia niiden kehittämisessä ja nimen omaan ryhmien kuunteleminen ryhminä ! Yksilöitapaamisilla emme pääse saman kuuntelemiseen, siellä asiat näyttäytyvät aivan toisessa valossa. Ryhmän dynamiikka näkyy parhaiten ryhmässä, lennossa ja sitä voi muokata myös siinä, sanomalla ääneen ne tunteiden sävytämät ja hieman utuiset fiiliksensä, joita juuri kyseisessä ryhmässä herää. Tämän kun tekee ammattitaidolla niin mahdollisuudet kehittää ryhmää ovat huikeat. Psyykkinen taito toimia ryhmän kanssa on jotain, mitä ei voi oikein opettaa, se on oman kokemuksen kautta synnyttävä ja kokemuksen jossa kokemustaan on mahdollista peilata toisen kanssa keskustelemalla. Kohta ajaa umpikujaan, mutta ehkä jotain voi poimia tuosta fiilistelystä, luetun HJK -kirjan jälkimainingeista.

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä ihan ok tekstiä ryhmien toiminnasta, jossa vähän perusjuttuja, joskin. koulumaailman kautta tarkasteltuna. Helppo kuitenkin vaihtaa koulun tilalle joukkue ja puitteet sen mukaisiksi..

Höh..linkki ei tallennu, vaan työn etusivu.. No saa silläkin etsittyä tuon tekstin: jamk_1196685534_2.pdf

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt tässä taas tullut alkuvuosi tehtyä duunia ryhmien parissa. Aina enemmän ja enemmän asiaa oppiessani ymmärtämään tajuan, ettei ryhmän merkitys ja sen vahvuudet oikein aukea ihmisille. Johtavat henkilöt ovat usein keskeisessä asemassa ryhmän hyvän tai huonon toimivuuden tekijöinä, oli kyse sitten joukkueesta, työelämästä tai yleensä ryhmästä, jota johdetaan. Yritän avata yhtä puolta vahvemmin ajateltavaksi, joka puhuttelee minua juuri nyt. Mietin valmennusta ja samalla yksilötasoa. Yksilöä ryhmän sisällä on kuunneltava tarkoin, sillä se kertoo kokonaisuudesta paljon. Ryhmätyössä ei välttämättä ole edes hyväksi tavata sen yksilöitä erikseen. Joo, kyllä se antaa lisää tietoa, mutta sillä tiedolla ei välttämättä ole ryhmän toiminnan kannalta mitään merkitystä. Fokus meillä on ryhmän työskentelyssä, ei yksilötyöskentelyssä. Yksilöt hyötyvät ryhmätyöstä paljon ja saavat siitä henkilökohtaista pääomaa eli ryhmätyöskentely on itsetuntoa vahvistavaa mitä suuremmassa määrin. Tämän näen oman työni kautta. Valmentamani pelaajat/tuomarit ovat valmennuksen myötä vahvistuneet merkittävästi, vaikka en heitä yksilöinä tapaa. Ryhmässä ryhmäläiset itse tekevät työn ja se on omiaan nostamaan itsetuntoa.

Ryhmä on osiensa summa ja samaan aikaan jotain enemmän.

Joukkuelajissa käy usein niin, että osa istuu penkillä ja osa pelaa suurimman osan ajasta. Penkillä istujan paikalla voi olla loukkaantunut, mutta jos kyse ei ole siitä niin pian siellä istuu henkisesti loukkaantunut. Tämä henkisesti loukkaantunut ei välttämättä voi/uskalla sanoa suoraan asiasta mitään. Suora puhe johtaa helposti valmentajan loukkaantumiseen tai hän pitää pelaajaa hankalana, kun tämä valittaa ettei tule peliaikaa. Pitäisi olla kuuliainen ja nöyrä. Pelaaja vain istuu, koska valmentajan sana on laki. Penkillä istujalla voi olla valtava palo pelata, mutta kun kentälle ei pääse niin tuo roihu hiipuu ja lopulta kipinäkin sammuu. Ja muistakaa valmentajat, joskus palo ei näy ulos päin hekisellä puolella tai taidollisesti, kun jännitys estää sitä, pelot epäonnistumisesta ect. mutta se palo on silti. Ruokkikaa sitä !!

Tätä seuraavaa puolta valmentajat eivät oikein ryhmäntoiminnasta tajua. Tätä voisi vääntää rautalangasta ja silti se sivuutettaisiin. Hyvä ryhmä on sellainen, jossa jokaiseen luotetaan eli se tarkoittaa joukkuelajissa, että tiukassa paikassa, kentälle laitetaan kuka vain oman paikkansa pelaajista. Usein asia on ihan päin vastoin. Valmennus peluuttaa vain parhaaksi katsomiaan pelaajia ja samalla toki hokee että: "Kaikkiin luotetaan, mutta tässä tilanteessa näen tämän nyt parhaana ratkaisuna ja ymmärräthän että olet kyllä ihan hyvä, mutta..". Sama pätee tässäkin, parhaus on katsojan silmässä. Joku valmentaja näkee vain teknisen tai taidollisen osaamisen parhautena, toinen näkee älyn/peliälyn ylitse muiden ja kolmas tarkastelee sitä henkistä puolta, jonka pelaaja tuo mukanaan kentälle/koppiin. Harva valmentaja kykenee näkemään nämä kaikki kolme puolta vahvan osaamisen kautta. On vaikeaa olla jokaisen osa-alueen tietoa/taitoa niin, että sitä voisi sanoa korkean tason osaamiseksi.

Usein tuo psyykkinen puoli on juuri heikoimmin edustettuna ja se johtuu psyykkisen puolen koulutuksen vajaavaisuudesta. Sitä on liian vähän ja laadusta en ole kovin varma. Olen jonkun kurssin materaiaaleja saanut käsiini ja 10 vuotta sitten koulutukset olivat ainakin ihan kuraa ! Osaamattomuus psyykkisellä puolella kuulu valmentajien yms. puheessa eli lähes aina kun kuuntelen osaavien ihmisten puhuvan pelistä, se keskittyy taktiseen ja tekniseen puoleen. Se osataan jo havaita, jos luovutetaan tai selkäranka katkeaa, sen näkee sokeakin tai ainakin kuulee napsahduksen. Miksei osata puhua psyykkisestä ulottuvuudesta, kun ei olla siihen opeteltu eli puhuttu riittävästi ja sitä ei tehdä aktiivisesti muun treenaamisen ohessa, ja tietenkin riittävällä laadulla höystettynä. On vähän sama kuin sanoisin itseäni jalkapallon valmennuspuolen kovaksi ammattilaiseksi. Olenhan itse pelannut ikäni ja valmentanut psyykkistä puolta vuosia. Rehellisesti asiaa tarkastellessani olen täysin turisti lajin teknisen ja taktisen puolen kanssa. Minulla ei ole mitään muuta annettavaa, jos puhutaan pelin rakentamisesta, kun maalikon näkemys. Psyykkisen puolen kouluttaminen vaatii myös aikaa, kuten muidenkin asioiden ymmärtäminen. Ollessani Olympiakomitean valmennusosaamisen työpajassa reilu pari vuotta sitten ja jutellessani siellä maamme eri lajien valmennuspääliköiden kanssa, kuva oli melko surullinen psyykkisen puolen osalta. Toivottavasti potkin heitä vähän tässä eteen päin :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×