Jump to content
Sami Paakkanen

Kuinka yrittän tätä psyykkistä valmennusta nostaa esille

Recommended Posts

Yritän antaa teille mahdollisimman rehellisen kuvauksen toiminnastani.

 

Aloitin psyykkisen valmennuksen suunnittelun noin neljä - viisi vuotta sitten. Tein alustavaa työtä lukemalla paljon kotimaista kirjallisuutta aiheesta. Tuo kirjallisuus tuntui hyvin vanhanaikaiselta, kun peilasin sitä omaan tapaani ajatella, joka oli varmaan saanut paljon pohjaa lastenpsykiatriassa tekemäni työn ja lasten ryhmäpsykoterapikoulutuksen kautta. Suunnittelin kuinka psyykkinen valmennus olisi hyvä toteuttaa seuroissa. Pohjana käytin hyväksi havaitsemiani käytänteitä psykiatriasta eli ne järkevät palaverit ja turhat pois. Iso osa pohjaa tulee psykoterapiaryhmän kasaamisesta, jossa suunnitellaan melko tarkasti etukäteen, kuinka kokonaisuus saadaan toimimaan ja miten se kannattaa rakentaa. Kaikkein vahvin pohja syntyi varmasti jo eletystä elämästä ja sen jonkinlaisesta läpikäymisestä omassa ryhmäpsykoterapiassa, joka kesti reilut kolme vuotta.

Sitten kokeilemaan kepillä jäätä.. Kysyin Valtista, jossa poikani pelasi, olisiko siellä mahdollista kokeilla tätä psyykkistä valmennusta. Sain vihreää valoa ja kävin juttelemassa toiminnan johtajan kanssa ideastani ja ajattelemistani toteutustavoista. Sovimme että pidän suunnitelmani mukaan valmentajille pari iltaa, jossa kerroin hieman ajatuksistani psyykkisen valmennuksen suhteen. Avoin ilmapiiri uudelle, hyvä niin !

Ennen valmentajille pitämiäni iltoja, yksi valmentaja oli kuullut ajatuksestani aloittaa psyykkistä valmennusta seurassa ja tuli kysymään minua oman joukkueensa kanssa työskentelemään. Halusin että tapaamme ensin kaikkien joukkueen toimihenkilöiden kesken ensin ja tekevämme yhteisen päätöksen yhteistyöstä. Aloitimme yhteistyön, joka oli mielestäni hiton hyvää, valmentaja osasi käyttää keräämääni tietoa hyödyksi monella tasolla, niin omaan yksilölliseen kuin myös joukkueen toimintaan. Skarpein koskaan tähän mennessä tapaamani valmentaja. Tämä toimi minulle hyvänä pohjana, sain paljon arvokasta kokemusta ja uusia ideoita homman toteuttamiseksi. Sain paljon mietittävää ja kirjoitin paljon ajatuksia ylös tuona aikana. Tein myös alusta saakka psykoterapityöskentelystä hyväksi havaisemaa kirjausta eli kirjoitin heti tapaamisen jälkeen kaiken tapaamisesta muistiin niin hyvin kuin suinkin muistin, itseäni tai toisia säästelemättä. Nimiä en pelaajien osalta koskaa kirjannut ylös näin pystyin säilyttämään jokaisen pelaajan yksityisyyden suojan parhaalla mahdollisella tavalla. Työskentelimme mielestäni hyvin monipuolisesti. Olin toimihenkilöiden kanssa palaveeraamassa, olin mukana vanhempainilloissa, tapasin pelaaajia säännöllisesti, keskustelimem valmentajan kanssa kahden kesken, kävin katsomassa pelejä ja treenejä aiva välillä ja kesksutelimme näistä, sekä vaihdoimme ajoittain myös sähköposteja valmentajan kanssa.

Samoihin aikoihin toinen valmentaja samasta seurasta kyseli minua parin joukkueensa kanssa työskentelemään. Hyvin nopeasti hieman kokeilimmekin sitä, ilman palaveria tai sen suurempaa miettimistä. Tämä yritys tyssäsi heti alkuun, mutta samaisen valmentajan toisen joukkueen kanssa homma alkoi myöhemmässä vaiheessa ja oli parhaimmillaan erittäin mukavaa tekemistä. Itse uskon tämän mainitsemani ensimmäisen kokeilun kyseisen valmentajan kanssa loppuneen, kun valmentaja ei oikein nähnyt minun tavassani toimia mitään järkeä. Hän oli mukana ensimmäisellä tapaamisella ja se oli hyvin epämääräinen huttu, kuten usein on ennen kuin päsemme joukkueen kanssa kiinni siihen, mitä voimme yhteistyössä tehdä. Tämä psyykkinen työ joskus näyttää tai tuntuu sekavalta ja hieman kaoottiselta. Mukana ollut valmetaja ei ehkä kehdannut kysyä asioista tai sanoa omaa kaoottista fiilistään pitämästäni kerrasta. Itse olin myös alussa tämän työn suhteen, joten homma etsi uomaansa ja en itse huomannut valaista häntä riittävästi tästä "pienestä" yksityiskohdasta. Olisi ollut hyvä myös aloittella rauhassa ja pitää tarvittavat palaverit..

 

Valtin ikämiehissä pelasi Muurisen Antti ja hakeuduin hänen kanssaan juttusille samoihin aikoihin kun aloittelin Valtissa. Sain itselleni arvokasta tietoa HJK:n ja maajoukkueen osalta lyhyen keskustelumme pohjalta. Samoihin aikoihin otin yhteyttä HJK:n valmennuspäälikköön (siis akatemian puolen ei liigajoukkueen) ja kävimme istumassa Klubin toimistolla, jossa utelin heidän toiminnastaan psyykkisen valmennuksen suhteen, sekä kerroin hieman ajatuksistani tämän valmennusmuodon suhteen ja tarjosin heille apuani. Valmennuspäälikkö lupasi palata pian keskustelumme jälkeen asiaan ja sanoi seuraavalla viikolla olevansa kiireinen eli odottelin postia/soittoa jo parin viikon kuluttua. Taisi kulua kuukausi ja laitoin sähköpostia, johon en saanut koskaan vastausta ja sen jälkeen odottelin muistaakseni pari viikkoa ja laitoin hieman kiukkuisen sähköspotin turhasta odottelusta ja kysyin myös olivatko olleet yhteydessä Valtin toiminnan johtoon (tästä avaan tuossa alempana sivujuonteen, joka sai minut epäilemään, että Valtin johoto oli mustamaalannut minut. Vähän paranoidinenko vai faktaa :P). Tämän jälkeen sain pahoittelevan sähköpostin HJK valmennuspääliköltä ja yhteydenpito jäi siihen.

 

Samaan aikaan olin siis Valtin seurassa huonossa huudossa, koska poikani joukkueen johto oli mielestäni melko osaamatonta toiminnassaan, ehkä myös seuran toiminnanjohtaja jollakin tasolla. Paljon toki hyvääkin molemmissa, tämä on vain yksi pieni osa ison seuran toiminnasta eli älkää nyt ottako tätä liian mustavalkoisesti ja leimatko hyvää seuraa täysin paskaksi. Yritän kuvata asiaa mahdollisimman objektiivisesti, mutta se on vaikeaa, kun kertoo tässä vain oman puolensa asiasta.

Olimme joukkueessa sopineet menevämme Ahvenenmalle turnaukseen. Toimin tuohon aikaan apuvalmentajana joukkueessa. Turnauksella oli kaikkinensa hiton hyvä maine se oli vain kerran mahdollista kokea, koska järjestetään vain yhdelle ikäluokalle. Tämä oli joukkueessa vuoden mittainen suunnitelma ja sitä turnausta poikanikin taisi odottaa innolla. Järjestimme oman turnauksen keräten matkaamme varten rahaa (jotka sitten käytettiin huonon taloudenhoidon seurauksena valmentajien maksuihin (yksi palkallinen ja kaksi korvausta saavaa valmentajaa, 30:llä pelaajalla).

Itse olin tuon oman turnauksen järjestelyissä mukana isolla kädellä eli vastasin kaiken kiskassa myytän hankinnasta eli tein listat tukkuun ja kävin hakemassa sieltä autolastillisen tavaraa. Toimin myös koko turnauksen dumarina peleissä, sekä osallistuin kasaamiseen ja purkuun ja jokaiseen suunnittelupalaveriin. Sain myös muut perheestämme mukaan myymään ja pitämään kojua turnaukseen, vaikka vaimoni ei ole mitenkään kiinnostut lajista ja ei ole mukana touhuissa lähes lainkaan.

Ennen tuota omaa tunausta olin muutaman kuukauden yrittänyt puhua valmentajalle ja joukkueen johdolle, että valmennuksen ja joukkueen johdon olisi syytä puuttua yhden joukkueen pelaajan erittän asiattomaan käytökseen. Hän oli treeneissä toisia kohtaan erittäin töykeä ja satutti omia joukkuetovereitaan. Pelissä hän potki yhden vastustajan kyljen mustaksi tilanteen jälkeen, tarkoituksena vain satuttaa. Hän myös löi ottelu jälkeen kättelyssä toista vastustajaa vatsaan ja pakotettuna pyysi anteeksi tekoaan, mutta näytti vielä keskisormea lyömälleen pelaajalle anteeksi pyyntönsä jälkeen. Monissa peleissä hän myös potki vastustajia tarkoituksena vain satuttaa heitä, tilanteen jälkeen. Hän naroi kun vastustaja satutti itseään ja ilkkui heille rumin sanoin. Hän oli täysin rajaton ja joukkueen johto tai valmennus ei tehnyt asialle mitään, vaikka olin puhunut tästä jokaisen vastuussa olevan kanssa. Itse en peleissä puuttunut tilanteisiin, koska en toiminut heidän joukkueensa apuvalmentajana ja oma valmentaja oli paikalla, en halunnut talloa varpaille. Kävin usein kyllä pyytämässä vastustajien pelaajilta ja valmentajilta pojan käytöstä anteeksi ja lupasin että siihen puututaan. Moni valmentaja oli melko tuohtunut tilanteesta, ja oli hilkulla että edes suostuivat ottamaan anteeksipyyntöni vastaan.

Ennen omaa turnausta olin sähköpostitse yhteydessä joukkueemme toimihenkilöihin ja laitoin vihaisen postin, jossa vaadin heitä toimimaan, ettei tämä kyseinen hulivili pilaisi oman turnauksemme ja/tai seuran mainetta teoillaan. Sanoin miesten olevan melko munattomia, kun eivät osaa tehdä mitään tai uskalla puuttua asiaan. No, joukkueen johtaja lähestyi minua sähköpostilla ja kehotti minua vain pysymään kolmessa koossa (=kustanna, kuljeta ja kannusta). Arvaaatteko otinko herneen nenuun moisesta kyykyttämisestä? Tilanne meni siihen suuntaan, että joukkueen johtaja oli yhteydessä seuran toimminnan johtajaan ja minun käytös oli ainoa, joka sai pyyhkeitä.. Vasta pitkä aika tapahtuman jälkeen, seuran toiminnanjohta oli vihdoin itse mennyt katsomaan tämän yhden hulivilin toimintaa pelissä ja ottanut pojan puhutteluun. Asiaan puututtiin ja hyvä niin, sekä seuran, pojan itsensä, että monen muunkin kannalta !

Sitten oli tämä Ahvenanmaalle lähtö. Oma poika oli vähän sitä mieltä, ettei oikein uskalla mennä yöksi sinne, jos en ole matkassa mukana (10 v). Kysyin voisimmeko tehdä siten, että poikani voisi äärimmäisessä tapauksessa tulla minun kanssani toiseen hotelliin yöksi, jos ei pysty olemaan yötä muiden kanssa. Ehdotin että toteuttaisimme sen siten että hakisin hänet juuri ennen nukkumaan menoa ja toisin takaisin heti aamusta, etten sotkisi heidän yhteisiä tekemisiään. Tämä ei kuulemma sopinut. Poikani jätettiin ulos turnauksesta. Olisi valmentajan perustelujen mukaan kuulemma huonontanut joukkuehenkeä, jos poikani olisi yöpynyt eri paikassa.. nyt vissiin paransi joukkueen yhteishenkeä ja luottamusta valmentajan suuntaan, kun poikani ei päässyt mukaan lainkaan? Sanoivat myös etteivät vanhemmat saa tulla lainkaan poikien majoituspaikkaan, koska aiemmilta ikäryhmiltä saatujen kokemusten vahemmat olivat liiallisella puuttumsiellaan aiheuttaneet harmia rikkomalla joukkueen yhteishenkeä (näin voi olla hyvinkin, joskus on niitä vanhempia joiden pitää puuttua joka asiaan). Sitten itse turnauksessa olivat antaneet vanhemmille luvan tulla poikien leiriin eli ihan hyvin pitivät kiinni sovituista asioista.. Kysyin ennen turnaukseen lähtöä valmentajien ja joukkueen johdon linjasta seuran toiminnan johtajalta ja hän oli aivan ihmeissään, mutta ei loppujen lopuksi puuttunut asiaan. Toiminan johtaja oli mielestäni munaton, kun ei osannut puuttua tarvittaessa asioihin ja sanoin asiasta hänelle. Tämän kitkerän keskustelun jälkeen kaikki psyykkinen valmennus seurassa hiipui hiljalleen. Kysyin asiasta toiminnan johtajalta, kun ihmettelin valmentajien lopettaessa äkisti psyykkisen valmennuksen, että oliko hän kehottanut valmentajia toimimaan näin ja hän myönsi. Kerrankin oli pokkaa sanoa suoraan. Toisaalta ymmärrän, kun ei meillä Suomessa ole totuttu puhumaan suoraan asioista ja sitä teen "työkseni". Meillä kaunistellaan ja kumarrellaan, puhutaan vaan "kehittävistä" asioista, jotka ovat vain positiivisia ja sitten puhutaan selän takana siitä paskasta, jota ei uskalleta sanoa suoraan. Psyykkinen valmennus sai siis melko lailla lunta tupaan tuossa seurassa. 

Jokaisen psyykkisen valmennuksen hoidin joukkueessa aina 100 %:sti eli olin aina sovittuina aikoina paikalla ja tein aina paljon duunia joukkueen eteen, jonka kanssa työskentelin. Valmistelin ja kirjasin asiat, sovin tapaamiset sekä tulin niihin. Nämä oman poikani joukkueen sisällä olleet erimielisyydet eivät vaikuttaneet tekemääni työhön muissa joukkueissa, sillä ei heidän valmenjansa olleet asiattomia. Loppu oli aika paskaa toimintaa minua kohtaan valmentajilta joukkueissa, joissa tein psyykkistä valmennusta. Olin sopinut joukkueen kanssa valmennuskerran, mutta joukkue ei ilmestyt paikalle ja näin kävi pariin otteeseen, oli kuulemma unohtunut. Toienn valmentaja vain lopetti yhteydenpidon.. Jokainen valmennuskerta vei minulta paljon aikaa eli töistä piti lähteä paikalle ennen päivän päättymistä, huone piti siivota ja järjestellä ennen pelaajien tuloa ja lopuksi pistää kamat takas paikoilleen. Valmentajien kanssa sovitut palaverit jäivät myös toteutumatta, kun istuin odottamassa heidän saapumistaan kokoukseen, jonne eivät koskaan saapuneet. Sanoivat unohtaneensa. Ehkä myös nin. Itse en kovin helposti unohda tärkeitä asioita eli kyllä tuo unohtaminen kertoo tärkeysjärjestyksestä jotain tai pitää sisällään jonkin muun viestin.

Eivät seurassa kestäneet suoraa puhetta. Mielestäni en ilman aihetta ollut koskaan länkyttämässä leukojani. Muutaman kerran puutuin pojan joukkueen sisäisiin asioihin. Puutuin tuon yhden hulivilin käytökseen, Ahvenenmaan turnauksen hoitamiseen kuvatulla tyylillä ja erään valmentajan toimintaan harjoituspelissä, jossa hän kehotti 9 -vuotiaita vetämään sukille vastustajaa (huusi kentän reunalta pelaajille). Mielestäni en ole aiheetta puuttunut asioihin ja jokaisen aikuisen tehtävä olisi puuttua tämän kaltaisissa tilanteissa, jos muksuja kannustetaan väkivaltaan tai se sallitaan jättämällä puuttumatta siihen. Kaikkein surkuhupaisinta tässä on se, että puutuin tuon hulivilin asiattomaan käytökseen, jottei lokaisi täysin tämän ikäluokan ja seuran mainetta. Kuulin kentiltä, että vastustajat puhuivat jo ennen pelejä tämän hulivilin asiattomasta käytöksestä.. Samaa tämä psyykkinen valmennus. Ajattelin sillä saavan nostetta seuralle ja auttavani sillä myös osaltani seuran toimintaa kehittymään. Johto ei pystynty selkeästi erottamaan toimintaani psyykkisenä valmentajana ja oman poikani joukkueessa puhumaani, vaikka itse pystyin näin tekemään. Mitä kiitosta sain tehdystä työsä. En mitään. Seuran toiminnan johtajalta pyysin heti alkuun, että aino palkka jota hommasta kaipaisin oli nimi seuran sivuille ja jos seura voisi maksaa minulle sen toisen tason valmentajakoulutuksen, siitä hyvästä että teen tätä työtä heille. Lupauksia tuli. Mitään ei koskaan parin vuoden aikana lupauksista huolimatta tullut, ei nimeä eikä koulutusta.

Tässä sivujuonne, jonka vuoksi kysyin HJK:n valmennuspääliköltä oliko ollut yhteydessä Valttiin. Olen 100 %varma, että Valtin toiminnanjohtaja ei olisi minusta hyvää puhunut, vaikka oli ilmeisen tietämätön, kuinka laadukasta psyykkistä valmennusta seurassa tein. 

 

Tehdessäni psyykkistä valmennusta Valtissa, olin samaan aikaan sähköpostilla yhteydessä KäPän, Konnun, Viikareiden ja PK-35:n valmennuspääliköihin ja kyselin kiinnostaisiko heitä psyykkinen valmennus. Yksikään näistä seuroista ei koskaan vastannut sähköpostiini. Kyselin myös maajoukkueemme psyykkisestä valmennuksesta, onko sitä ja kuinka toteutettuna. Tiedotuspäälikkö vastasi minulle ja sanoi välittävänsä postini eteen päin asiasta tietäville henkilöille, mutta koskaan ei asiasta kuulunut mitään. Tiedustelin puolen vuoden kuluttua asiasta uudemman kerran, saamatta mitään vastausta. Tuntuu niin käsittämättömältä, ettei voida noin yksinkertaiseen asiaan vastata.

 

Olin yhteydessä Dettmanniin sähköpostitse, kun olin lukenut hänen kirjansa. Kyselin olisiko mahdollista tulla seuraamaan hänen valmennustaan koripallossa maajoukkueen osalta, koska kirjan perusteella hän vaikutti hiton etevältä psyykkisellä puolella. Dettmann vastasikin parin päivän sisällä ja toivotti tervetulleeksi, joskin seuraavat harjoitukset olisivat vasta nyt kesällä 2016. Posteissa kerron aina lyhyesti mitä teen (10 - 20 riviä), jotta tietävät hieman kenen kanssa viestivät. Dettmann ilmaisi kiinnostuksena työtäni kohtaan ja sanoi että siitä olisi mukava keskustella psyykkisestä valmennuksesta joskus.

Dettmannin kirjassa oli mainittuna myös psyykkinen valmennus ja sen tekijä. Olin häneen myös yhteydessä, mutta mies oli melko kiireinen opintojensa kanssa ja sovimme olevamme yhteydessä myöhemmin. 

 

Avasin ulkomaisella jalkapallosivustolla myös aiheesta keskustelua ja utelin hieman muiden maiden tilannetta. Norjaan sain suuntaa ja olin yhteydessä heidän jalkapallo maajoukkueen psyykkiseen valmentajaan sähköpostitse, saamatta mitään vastausta. Kerroin muutamlla sanalla itsestäni ja kysyin häneltä vain, tekeekö yksilö vai ryhmätyötä ja kuinka usein, millaisin menetelmin. Ei kiinnostanut vastailla..

 

Mietin ja suunnittelen tätä hommaa, sekä puhun aina suu vaahdossa tästä, kun joku kiinnostunut osuu kohdalle. Kohdalle ovat osuneet entinen SM-liigan tuomari, jolla toista sataa peliä taustalla ja häneltä sain Kihu:ssa työskentelevän psyykkisen puolen työntekijän nimen, johon olin juuri hetki sitten sähköpostilla yhteydessä. Hän vastasikin melko nopeasti, vieläpä pahoitellen vastauksen kestämistä. Hän sanoi mielellään keskustelevansa kanssani, mutta olevansa juuri erittäin kiireinen jääkiekon kanssa.

Näin myös kentän reunalla futsalin maajoukkueemme apuvalmentajaa, joka tuli keskustelemaan kanssani, kuullessaan minun puhuvan psyykkisestä valmennuksesta. Hän vaikutti kiinnostuneelta ja sanoi varmasti myös heidän treenejään pääsevän katsomaan, mutta ovat menossa juuri eurooppaan "pelailemaan". Katsotaan tuleeko tästä mitään. Olisi kiinnostavaa nähdä myös heidän tekemistään ja tutkailla psyykkistä puolta siinä.

 

SJK:n psyykkinen valmentajaan olin myös yhteydessä, kertoen muutamalla sanalla tästä hommastani ja kyselin kuinkä hän tekee töitä joukkueessa eli onko yksilö vai ryhmätyöskentelyä.. Mies ei koskaan vastannut. Ankeeta menoa. Ovat kai niin hiton kovia, ettei tarvitse yhteistyötä tehdä. Kyllä mä sanon, että asioiden kehittäminen on hiton vaikeeta ilman yhteistyötä.

 

Kävin alimman tason valmennuskoulutuksen pari vuotta sitten. Hommaa veti piirin silloinen valmennuspäälikkö. Laitoin hänelle myöhemmin sähköpostia ja kyselin valmennuskoulutusten psyykkisen valmennuksen perään, noilla seuraavilla tasoilla, saamatta mitään vastausta. Tapasin hänet SHA: pelikentällä, kun oli arvioimassa poikani joukkueen pelaamista. Odotin hänen työnsä päättymistä ja menin juttelemaan. Lyhyt virsi kaunis. Kerroin tehneeni psyykkistä valmennusta parin vuoden ajan ja aiheen kiinnostavan paljon. Kysyin häneltä, voisinko tulla katsomaan valmennuskoulutuksen psyykkisen valmennuksen osion. Hän lupaili ja oli hieman nolona sanoen että tämä puoli on vielä aika kehittymätöntä. Sanoin voivani myös sen pohjalta tarkastella asiaa yrittää omalta osaltani auttaa kehittämään tätä puolta, jos he haluavat. Olin yhteydessä häneen viikon kuluttua tapaamisesta ja kyselin koulutuksen ja siihen osallistumisen ajankohtaa. Jokin hieman epämääräinen vastaus ja sen jälkeen on ollut täysin hiljaista.. Eivät vissiin kouluta tällä hetkellä ketään.

 

Olin PK:n 80 -vuotis juhlassa, kun siellä on tullut pelattua. Vanha pelipaita sprigin alle ja menoksi. Mukavaa katsella touhua ja nähdä tuttuja. Alajakin oli paikalla ja tulla tepasteli pöytäämme. Tuli "jutustelemaan" kanssamme. No, hieman innostuin ja kysäisin kuinka psyykkinen valmennus on niin huonolla tolalle Suomessa. Olin siis selvinpäin tuolla eli ei voi pistää minkään örveltämisen piikkiin. Mulkaisu minuun ja saamatta mitään vastausta, mies purjehti toisaalle keräämään kannatusta... ai mitä lie.

 

Kun aloitin PK:ssa psyykkisen valmennuksen kerroin heille ennen aloittamista, tästä yhteenotosta Valtissa, jotta saavat minusta rehellisen kuvan. Kuulin jälkikäteen valmentajalta, että hän tuntee Valtin toiminnan johtajan, koska tekevät yhteistyötä. Valmentajalla on mahdollisuus kuulla minun toiminnasta Valtissa myös toinen puoli kolikosta, jos kiinnostaa. Minusta se on hyvä. Olen nyt ollut puolisen vuotta mukana tyttöjen joukkueessa ja homma tuntuu toimivan kuin junan vessa. Tytöt ovat oppineet käyttämään minun kanssa työskentelyä hyväkseen hiton hienosti, samoin kuin minusta tuntuu, että valmentajat myös. Olen itse oppinut taas paljon ja saanut pelaajilta kuin myös valmentajilta hitosti itselleni pääomaa tämän työn tekemiseen. Valmentajat ja pelaajat ovat jakaneet työtään/harrastustaan, sen sisältämiä kokemuksiaan rehellisesti, kuten itse yritän jakaa omaa osaamistani. Olo on kuin kärpäsellä katossa, joskin olen kaikessa mukana. Vielä tovi niin uskon heidän pärjäävän hyvin ilman minua ja saavan siivet alleen ! Mahtavaa seurata moista toimintaa sivusta !

 

Kyselin myös Suomen urheilupsykologien yhdistykseltä tekevätkö psyykkistä valmennusta jalkapallon puolella ja kuka tekee, mutta eivät koskaan vastanneet mitään. Itse ajattelin että olisin voinut Helsinki Cupissa kertoa myös heidän olemassa olostaan, jos tietäisin heidäntekevän töitä tällä saralla. Tiedän etten itse pysty toimimaan kovin monella taholla samaan aikaan ja lisää tekijöitä kaipaisi, jotta voisi suositella muita . . . .

 

Kuulin myös että luisteluseurassa oli psyykkistä valmennusta tytöille ja kyselinkin tekijöitä. Löytyi pieni taho, joka toimii myös tällä saralla. Toiminta nettisivujen mukaan tuntuu olevan aika alkutekijöissä. Olivat pitäneet viisi kertaa kestävän jakson tytöille ja puhuneet esiintymisjännityksestä. Ymmärsin että menee aika vanhan liiton mukaan osittain tuo ja siksi en ole varauksetta mainsotamassa heidän toimintaa. Pitää ensin kysellä hieman heiltä itseltään asiasta ja palata sitten tähän.. 

 

Olin myös viime kesän jälkeen yhteydessä Helsinki Cupin järjestäjiin ja kyselin voisiko psyykkistä valmennusta tuoda esille heidän turnauksessaan. Asia jäi elämään ja ollessani yhteydessä uudemman kerran saimme sovittua asiaa eteen päin. Olen menossa tulevalla viikolla keskustelemaan ja mahdollisesti sopimaan käytönnön järjestelyistä turnauksen osalta. Jso eivät aivan kamalasti pelästy minua :) Ollessani yhteydessä heihin, painotin etten ole nyt rahan perässä ja haluan nostaa tämän tärkeän aiheen puheisiin valmentajien keskuuteen sekä tarjota pelaajille ja valmentajille hieman tietoa aiheesta. Minun näkymyksen mukaan työskentely tällä psyykkisen valmennuksen saralla on maassamme vielä lapsen kengissä ja se kaipaisi nostetta, jotta voisimme saavuttaa parempaa menestystä kansainväliselläkin tasolla.

 

Juttelin koululla jossa olen töissä, tutun liikunnan opettajan kanssa ja kerroin tekemästäni psyykkisestä valmennuksesta. Hän otti minuun myöhemmin yhteyttä ja kysyin voisinko avata asiaa hieman lisää ja tulla mahdollisesti heidän joukkueeseen tekemään hommia. Mies valmentaa Tapanilan Erässä säbäjoukkuetta -01 sininen. Ei edustus porukka. Nyt joitakin heidän treenejä katselleeneena, näyttää siltä, että heillä on erittäin hyvä meno tuolla kokonaisuutena. Olemme alustavasti sopineet minun aloittavan psyykkisen valmennuksen heidän kanssaan ja lupauduin sitoutua vuodeksi sinne (kaksi olisi optimi, siinä ajassa he varmasti saisivat minun tarjoaman hyvän käyttöönsä). Tulevana tiistaina palaveri toimihenkilöiden, pelaajien ja vanhempien kanssa. Homma käyntiin.
 
 
Tässä jotain tekemästäni työstä ja siitä miten sitä teen, myös sen hankaluudesta. Toivottavasti tästä tekstistä on jollekin iloa / hyötyä. Paskaa voi parfymoida tai sitä voi värittää. Katsotaan mitä tämä rehellinen puhe saa aikaan, aina joku siitä vetää herneet nenuunsa ja kaataa jonkin paskavuoren niskaan.
Opin tuon Valtin toiminnan seurauksena, etten koskaan enää mene samaan seuraan tekemään psyykkistä valmennusta, jossa oma muksu pelaa, ehkä :) Nyt poika pelaa viikkareissa ja sieltä eräs valmentaja kysyi minua heidän joukkueeseen.. Taidan jättää väliin, vaikka mieli tekisi.
 
 
 
 
 
-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Eilen PK vs HJK pelissä, utelin Riihilahdelta onko heillä psyykkistä valmennusta. Ei ollut, mutta etsivät sellaista. Pyysi laittamaan postia. Laitoinkin, mutta en oikein osaa sanoa, olisiko minulla mitään annettavaa aikuisille pelaajille. Ehkä, ehkä ei. Mielenkiintoista olisi päästä kuitenkin näkemään heidän toimintaansa kokonaisuutena, jolloin olsi mahdollisuus tarkastella siinä näkyviä tai näkymättä jääviä psyykkisiä ominaisuuksia / erityispiirteitä. Annoin Lehkosuolle ja Riihilahdelle kuitenkin yhden ohjeen, jota toivottavasti noudattavat, ottavat jonkun ammattitaitoisen ryhmädynamiikkaan perehtyneen valmentajan tekemään psyykkistä valmennusta. En usko että yksilöpuolen edustajilla on kovin paljon tarjota, jos ei nyt ihan hemmetin hyvää ja taitavaa persoona satu jostain löytymään. Joukkuelaji = ryhmätyö.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Korrekti torjunta tuli Lehkosuolta, eivät olleet ihan näin hullun miehen hommista kiinnostuneita :P . Mies sanoi mukailtuna lainaten, samaa kuin monet muutkin jalkapallovalmentajat; "Meillä ei ole psyykkistä valmentajaa, teemme psyykkistä valmennusta päivittäisissä asioissa". Moni kunnioittamani valmentaja sanoo täsmälleen samaa, mutta seurattuani toimintaa, he ovat auttamattomasti ulkona tästä psyykkisestä kentästä. Jos ottaisivat psyykkistä valmennusta vastaan, ehkä kokisivat sen uhkaksi tai jotenkin omaksi heikkoudeksi sillä puolella. Jokainen meistä ajattelee olevansa tällä alueella hyvä, se kuuluu meihin jollakin tavalla. Toki omalla tavallaan valmentajat ovat hyvinkin mukana, mutta tietoisia eivät monista asioista ole ja tiettyjen etujen aikaansaaminen ei onnistu arvailemalla tai sattumalta kovin usein. Asia on tietyllä tavalla totta siis, mutta samalla verukkeella voisivat ne lääkärit ja fyssarit poistaa seurasta: "Kaikki tekemisemme on fyysistä ja otamme huomioon aina pelaajien loukkantumisriskin sekä parhaan mahdollisen harjoittelun niiden ehkäisemiseksi". Psyykkinen on ehkä liian pelottava. Uskoisin että tässä tapauksessa hieman rohkea lähestymistapani toimi itseäni vastaan. Dissasin HJK pelin aivan suohon, koska ajattelin niin ja mielestäni pelissä näkyi myös miesten hermostunut pallollinen peli, sekä se hieman hitaampi liike kuin vastustajalla. Minusta Klubi pelasi erittäin huonoa jalkapalloa ja iso osa tuosta huonoudesta nousi minun näkökulmasta henkiseltä puolelta. Olikohan tuo Taiwon kommentti peliväsymyksestä henkistä laatua vai fyysistä, kumpaa lie mies tarkoittanut? Heitin lisää bensaa liekkeihin ja ohjasin miehet (Riihilahden ja Lehkosuon) tänne katsomaan tekstejäni, jos haluavat hieman laajemman kuvan säätämisestäni. Luonnon valinta tämä homma. Jatketaan säätämistä !

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vähän jännittäis huominen, on palaveri Helsinki Cupin järjestäjien kanssa. Vielä pitää tuumailla huomista ja tehdä pientä selkeytystä itselle hommasta.

Palailin juuri kotiin palaverista, Tapanilan Erän nuorten pelaajien kanssa oltiin neuvotteluhuoneessa, istuttiin heiman myös valmennuksen aj joukkueen johdon kanssa alas ja sovittiin psyykkisen valmennuksen aloittamisesta sekä puhuttiin tulevasta kaudesta. Puuhaa riittää, mutta hitto miten mukavaa !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kun sain hieman torjuvan vastauksen Helsinki Cupin toimijoilta otin yhteyttä FC Reippaaseen ja kyselin olisiko heillä kiinnostusta ottaa minua puhumaan psyykkisestä valmennuksesta turnaukseensa. Heillä on jo psyykkistä valmennusta seurassa, ollut pitkään, joten homma tyssäsi siihen. Ymmärrettävää, ei voi olla toinen puhumassa jotain turnauksessa, ihan muuta kuin omassa seurassa töitä tekevä psyykkinen valmentaja.

Reippaassa on erittäin aktiivinen tapa vastailla posteihin ja auttaa myös ventovierasta eli tässä tapauksessa minua. Tuntuu erityisen mukavalta, niin moni jättää vastaamatta posteihin ja kyselyihin nykyään.

 

Sain myös hieman tietoa kuina psyykkinen valmennus FC Reippaassa toteutetaan ja kuten epäilin, se on hieman HJK:n mallia vastaava eli vain joillekin pelaajille ja valmentajille suunnattua. Erittäin riittämätöntä, jos psyykkisen valmennuksen tarkoituksena nähdään pelaajien itsetunnon kasvattaminen ja joukkuehengen parantaminen. Paljon vaatii vielä tämä puoli kehittymistä, jotta se olisi hyvällä tasolla. Nyt ollaan jossain hyvin kevyen pölyjenpyyhinnän tasolla..

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tänään puhelin pärähti... FC Reipaaan psyykkinen valmentaja soitti, Markus Arvaja. Puhelun aikana minulle tuli jo aika selkeä kuva, että tällä miehellä on varmaan eniten tietoa psyykkisen valmennuksen tekemisistä kautta linjan maassamme. Mies on monessa mukana ja tietää paljon eri toimijoista tällä alalla. Jos aihe kiinnostaa syvemmin niin hän on varmasti yksi avaintekijä maassamme tällä saralla eli...

Se miten psyykkistä valmennusta tällä hetkellä toteutetaan on kuitenkin vielä minun näkökulmasta katsottuna hieman heikolla tasolla. Minusta tuntuu ja näyttää siltä, että asiassa edetään pitkälti kautta linjan perinteisellä tyylillä; "Meillä on tieto ja annamme sitä sinulle". Hyvä että näinkin tehdään, ei se hukkaan mene. Pelkkä tiedollinen opetus jää helposti pintapuoliseksi. Toki tieto antaa kuulijalle mahdollisuuden ryhtyä paremmin perehtymään aiheeseen, mutta tuo minun fanittama tunnepuolen työskentely on vielä kaukana arjen toiminnasta. Tunnepuolella se muutos tulee tapahtua, ei niinkään tiedollisella. Ei kenenkään itsetunto kasva ulkoisesta tiedosta. Ehkä hiljalleen tämä tunnepuoli hiipii mukaan touhuun, kunhan sitä opitaan ymmärtämään ja sen merkitys nähdään riittävän selkeästi. Tätä touhua jatkaen, kohti päivän sessiota, PK-35:n psyykkistä valmennusta.. moro !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yksi mielenkiintoinen puoli on myös tuo työtäni kohtaan osoitettu kiinnostus Erän naisten joukkueen suunnalta ja -01 edareiden. Naiset kiinnostaa, kun aikuisten kanssa ei tätä psyykkisen valmennuksen tapaani ole vielä päässyt tekemään ja kokemaan käytännössä, onko se toimiva myös aikuisten kanssa.. Ehkä hieman soveltaen sama toimii siellä myös.. Katsotaan mitä tulee..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tänään toimittaja haistatteli minua aiheen tiimoilta. Ajelin autoa ja samalla höpöttelin puoli tuntia. Mitenköhän ajoin tai mitäköhän tuli puhuttua? Kumpaakaan en oikein muista. Vähäks jännää ! Toimittaja tekee juttua psyykkisestä valmennuksesta lehteen. Nyt pitää olla skarppina (tähän se sekkopäinen hymiö). Ohjaan miehen tänne myös lukemaan ja voisin pyytää että laittaa lehtiartikkeliin tämän mestan osoitteen. Tän mestan osoite lehdessä olis hauska lisä tai en tiedä olisiko ylläpidon mielestä, juttu isossa lehdessä saattais vetää tänne sankareita melkoisen läjän aukomaan päätään ja ehkä joitakin aiheesta / brittifudiksesta kiinnostuneita.

 

Pitää varmaan vähän tuumailla jotain tärkeitä pointteja tämän psyykkisen työmaan osalta, joita voisi nostaa esille, jotta ihmiset miettisivät/näkisivät psyykkisen valmennuksen mahdollisuuksia urheilussa ja sen merkityksen joukkueurheilussa. Hmm. jännää touhua. Toivottavasti homma kehittyy kivasti. Tekis mieli kertoa kaikesta ja ottaa mukaan kaikki tätä tekevät ihmiset. kokonaiskuva isoksi ja koko kenttä näkyväksi. Maamme huippu-urheliun osalta kuin myös tää ruohonjuuritaso. Toki juttu levähtäis ehkä turhan laajaks. Hmm.. Minusta lehden jutussa voisi yrittää luoda yhteistyölle uutta ilmapiiriä, se kun tuntuu tässä maassa takkuavan monella tavalla. Todella mielenkiintoista. Toivottavasti homma ei mene taas reisille kuten tuon Helsinki Cupin osalta kävi. Ehkä toimittaja ei pelkää niin paljon kuin turnauksen järjestäjät  :mrgreen:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jaahas ! Tänään tuli hyvä sähköposti. Olin tuossa pieni tovi sitten yhteydessä Suomen ryhmäpsykoterapia ry:n puheenjohtajaan ja nyt oli postissani vastaus. Otin aiemmin lähettämässäni sähköpostissa esille, että ryhmäpsykoterapeuttien ammattitaitoa voisi hyödyntää urheiluvalmennuksessa. Puheenjohtaja sanoi miettineensä samaa asiaa jo aiemminkin ja näkevänsä saman potentiaalin olevan olemassa. Hän sanoi ottavansa asian esille hallituksen seuraavassa kokouksessa lokakuussa. Hän lupasi palata tuon hallituksen kokouksen jälkeen asiaan.

Laitoin vielä postin perään ja tarjoudun kertomaan tekemäni työn opettamista kokemuksista heille, jos ovat kiinnostuneita. Toivottavasti lämpenevät kokonaisuutena asiasta, heillä on nimittäin paljon ryhmädynamiikan syvyyksiin koulutettuja ihmisiä ! Ihan hitosti ammattitaitoa ryhmien dynamiikasta ja ihmisen psyykkisistä prosesseista yleisesti. Voi hitto. Toivottavasti sais tuon ymmärryksen ryhmien prosesseista urheilun kentällä käyttöön !

 

Ny jos tekevät tuon jutun psyykkisestä valmennuksesta isoon lehdykkään niin siihen voisi ryhmäheput kasata pienen tietokulman valmentajille ja urheilijoille.. Hmm. Visioo pukkaa  :mrgreen:

 

Tämä voisi piristää kotimaista valmennusta kummasti ! Toki se tuo omat haasteensa, kuten aina jonkin uuden tuominen mukaan kuvioon. Perus kauraa.. Ensin vastustetaan ja vihataan, sekä kovasti paljon pelätään ja nähdään kaikki mahdolliset uhat. Vuosien kuluttua, savun hälvettyä, tuhkasta nousee uusi kukoistus :)

Voisin koittaa yhyttää SUPY:n väen ja nämä ryhmätyön sankarit, siitä voisi syntyä uusi loistava yhteistyö urheilumme hyväksi. Vähän idealisti olen, pitää tunnustaa. Raha on monella kuitenkin taustalla, mutta kai se tuolla kaiken lomassa kulkee kivasti.. Uskoisin että ryhmädynamiikan ymmärrys ja sen lisääminen / säilyttäminen maassamme on myös yksi tärkeä funktio yhdistyksen näkökulmasta. Kassotaan kuis käyp

 

Palaan . . . .

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

On vauhtia piisannut ja asiat liikahtelevat eteen päin. Pari päivää sitten toimittaja haastatteli pari tuntia ja pää oli aika tyhjä sen jälkeen. Hyviä kysymyksiä ja innostuspäissäni olisin voinut puhua tästä hommasta suu vaahdossa vaikka pari tuntia lisää. Toivottavasti osasin nostaa esille psyykkisen valmennuksen merkityksen ja olla aiheuttamatta mielipahaa muille sen tekijöille.. uskoni vanhan liiton toimintaan on olemassa (pyhä nelikko; rentoutumisharjoitukset, mielikuvaharjoittelu, tavotteiden asettelu ja keskittymisharjoitukset), mutta toisaalta koen oman tapani olevan hiton paljon tehokkaampi ja luovan pohjaa erittäin vahvalle pelaaja- sekä joukkuekehitykselle. Kerroin toimittajalle tämän palstan kirjoittelustani ja toivon että hän ottaisi sen esille, jotta saisin tänne asiasta kiinostuneita keskustelijoita. Pitää varmaan vielä olla yhteydessä toimittajaan ja kysyä olisiko juttuun mahdollisuus laittaa tämä palsta näkyville.

Olin myös yhteydessä entiseen koulutusyhteisööni, Suomen ryhmäpsykoterapia yhdistykseen. Kerroin lehden haastattelusta ja kysyin olisiko heillä kiinnostusta antaa jutun mukaan jotain "vinkkilaatikkoa" tuohon juttuun. Ajatukseni olisi että tuo "vinkkilaatikko" olisi tarkoitettu valmennukselle ja/tai pelaajille, joita ryhmäpsykoterapeuttien näkökulmat voisivat auttaa näkemään jotain uusia herkullisia asioita ryhmädynamiikan kehittämistä ajatellen. Sain kutsun osallistua hallituksen kokoukseen maanantaina ja mennä juttelemaan asiasta sinne. Ovat siis kiinnostuneita ja toivottavasti tämä yhteistyö poikisi tekijöitä yhdistyksen ammattilaisista tänne urheilun maailmaan. Ammattitaitoa yhdistyksen kirjoissa ja koulutamilla ihmisillä olisi vaikka ja kuinka, vuosien kokemukset ryhmien dynamiikkan kanssa työskentelystä ja yksilöiden auttamisesta itsetuntemuksensa ja itsetuntonsa kanssa tämän työskentelyn kautta !

 

Tänään matka käy käsipallojoukkueen harjoituksiin, ovat kiinnostuneita aloittelemaan psyykkistä valmennusta. Tai sanotaan että minun pitäisi mennä markkinoimaan sinne juttuani. Kävin viime viikonloppuna juttelemassa valmentajien kanssa ja kerroin heille työstäni. Annoin pallon heille ja sanoin että miettivät rauhassa kuulemansa pohjalta, ovatko kiinnostuneita työskentelemään kanssani. Valmennus palasi asiaan ja sanoi jättävänsä päätöksen pelaajille, silloin motivaatio olisi kohdillaan. Pyysivät että menisin kertomaan pelaajille työstäni joukkueen kanssa ja pelaajat voisivat tämän pohjalta tehdä itse päätöksensä. Minusta aivan hiton järkevää ajattelua valmennukselta. Mä tykkään !

Hassua kun alkoi jännittämään asia, osaanko markkinoida työskentelyä heille. No, en mieti mistä heille puhun tai siis mietin jo, kerron heille jännittäväni tapaamistamme ja markkinointitilaisuutta, eiköhän loppu tule omalla painollaan, mutta toivottavasti se vaahto suupielessä ei saa minua näyttämään raivotautiselta   :)    Minäkö raivotautinen  :mrgreen:

 

 

-Sami

 

ps. Hmm...voisivatkohan ryhmäpsykoterapeutit "kouluttaa" meidän urheilupsykologeja ymmärtämään paremmin tuota ryhmien kanssa tehtävän työn tärkeyttä ja sen suomia etuja?  Molemmista porukoista on jo joku tullut puolitutuksi minulle eli ehkä tämän yhteistyön saisi autettua alkuun ja heidät miettimään keskenään sen mahdollisuuksia.

 

pps. Nyt on reenit kasseltu ja tyttöjen kanssa juteltu. Jahas. Käsipallojoukkue päätti ryhtyä kanssani yhteistyöhön. Joukkue on Atlas b-tytöt. Vuoden tai kahden yhteinen matka aluillaan.

Mukavaa uutta tälle saralle. Laji on outo monessa suhteessa, mutta urheilua se on. Hitto ku tekis mieli itse mennä pelaamaan! Näyttää tavallaan tosi hauskalta. Ehkä utelen jotain miesten harrastesarjan joukkueen ja käyn kokeilemassa parit treenit. Pitää antaa polven vielä keräillä voimia, toi manaamani HIFK:n ikisten jengi telo sen aika huonoks. Ei oikein maita nyt ottaa osumaa ja sitä tossa käsiksessä tulee urakalla.

Hmm.. Aina ku keskittyy katselemaan joukkueiden touhuja, kuten tänään treenejä, tulee uusia asioita mieleen. Tai sit ne on vanhoja, en vaan muista niitä enää  :mrgreen: On toi käsis kyl hiton fyysinen laji, melkein ku painia ! Maalivahti on kyllä sellainen maalitaulu että huh huh. Tulee kuulemma ihan hyvällä vauhdilla toi pallo, silloin kun on kovasta heittäjästä kyse. Auts.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No niin. kävin kertomassa Suomen ryhmäpsykoterapia ry:n hallitukselle hieman työstäni. Siellä oli kiinnostusta ja asia lähtee etenemään. Yksi hallituksen jäsen on kiinnostunut tulemaan seuraamaan työtäni joukkueen kanssa ja se on enemmän kuin hyvä juttu. Voi hitto, voi hiton hiton hitto, jos kaikki ammattitaito tuolta yhdistyksestä saadaan urheilun käyttöön, niin johan alkaa lyyti kirjoittamaan !

Erikoisen mageeta oli pitkästä aikaa istua alas saman koulukunnan ihmisten kanssa. Tuli olo, että on kotona. Tajusin kuinka kaipaan keskusteluja tuon ammattikunnan ihmisten kanssa. Koulumaailmassa työskentely on niin eri asia ja täällä keskustelu myös, sekä myös valmennuksen kanssa keskustelu on aivan eri juttu. Se on varmaan sama ku yrittää mun kanssa puhua jalkapallosta, mitään en tajua  :mrgreen:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Laji on outo monessa suhteessa, mutta urheilua se on. Hitto ku tekis mieli itse mennä pelaamaan! Näyttää tavallaan tosi hauskalta. Ehkä utelen jotain miesten harrastesarjan joukkueen ja käyn kokeilemassa parit treenit. Pitää antaa polven vielä keräillä voimia, toi manaamani HIFK:n ikisten jengi telo sen aika huonoks. Ei oikein maita nyt ottaa osumaa ja sitä tossa käsiksessä tulee urakalla.

Hmm.. Aina ku keskittyy katselemaan joukkueiden touhuja, kuten tänään treenejä, tulee uusia asioita mieleen. Tai sit ne on vanhoja, en vaan muista niitä enää  :mrgreen: On toi käsis kyl hiton fyysinen laji, melkein ku painia ! Maalivahti on kyllä sellainen maalitaulu että huh huh. Tulee kuulemma ihan hyvällä vauhdilla toi pallo, silloin kun on kovasta heittäjästä kyse. Auts.

Pieni OT

 

Meillä riihimäellä pyörii niin naisten kuin miestenkin harrastekäsipallovuorot.

Lähti alkujaan naisista mutta hyvin pian oli miehilläkin oma jengi kasassa.

Juuh, erittäin fyysistä ja nautittavaa touhua.

Aluksi kriteerit olivat ettei saanut omata käsipallotaustaa ja että oman lapsen piti pelata Cocksissa.

Nyttemmin kriteereitä on hieman löysätty( ainakin miesten puolella).

kaksi kertaa viikossa on "treenit", joissa lähinnä pelataan. Tiistaisin on pihkaton yhteisvuoro naisten kanssa ja perjantaisin pihkavuoro pelkästään miehille.

Itse olen ollut mukana alusta asti, koska nämä lepakkovuorot sopivat näin kahden aktiivisen urheilijalapsosen isälle mainiosti. Sekä se että tämä ei vaatinut lainkaan sitoutumista, niin kuin olisi vaatinut esim. ikämiesryhmät futiksessa. Lisäksi oli helppo aloittaa, kun ei tarvinnut kuin sisäpelikengät.

Käsipallo oli aivan tuntematon peli itselle. Toki olin joitakin aikuisten pelejä käynyt katsomassa ja tietysti pojan joukkueen pelejä. Nyt osaan (ehkä) hieman pelata, sekä tunnen sääntöjä ja ennenkaikkea osaan arvostaa oman pojan tekemistä!!!!

 

Jos oikeasti haluat tulla testaamaan, niin minun puolesta tervetuloa.( toki kysyn joukkueen johtajalta ensin voiko sinne tulla vaan testaamaan).

Otappa privaviestiä jos kiinnostaa.

Käsipallo on euroopassa todella iso joukkuepalloilulaji. Reilut 20 miljoonaa lisenssipelaajaa. taitaa edelle mennä vain futis, koris ja lenttis.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hmm.. ehkä tätä voisi tarjota lippua vastaan palveluna joukkueille. Voisin lähettää joukkueille avoimen kirjeen, jossa kerron hieman työstäni ja tarjoan palveluani heille pelikohtaisesti. Istuessami katsomossa, teen muistiinpanot ja annan ne lippuni maksaneen joukkueen käyttöön pelin jälkeen. Saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, pääsisin ilman rahaa katsomaan pelejä ja samalla voisin levittää psyykkisen valmennuksen ilosanomaa joukkueille. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla. Laitan muutamalla joukkueelle kirjeen. Voisin väittää, että kerran tai pari kokeiltuaan, he pyytävät minua katsomoon. On mulla kova luotto tapaani tehdä tätä duunia :proud:  Nyt odottelen melko suurella innolla kauden alkua !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olipas mukava päivä. Otin duunista päivän vapaaksi ja olin Valo-talon valmennuspääliköille tarkoitetussa päivässä mukana. Mielenkiintoista kuulla mistä eri lajiliitoissa puhutaan. Siellä oli monien eri lajiliittojen päävalmentajat paikalla, sekä olympiajoukkueiden/-urheilijoiden valmentajia myös. Erittäin mukava tilaisuus! Paljon hyvää kuulosti olevan tekeillä ja hyviä rakenteita oli roppakaupalla. Siellä oli tänään ihan hitosti osaamista paikalla.

Vähän jäi itselle pieni häpeä päälle päivän jälkeen, kun tuli niin monta puheenvuoroa käytettyä psyykkisestä puolesta. Näissä tilanteissa niin usein tulee se olo, että puhuinko liikaa ja paljonkin pehmeitä. Aina välillä innostun kovasti ja sit se vaahto valuu suupielistä  :horny:  :nervoussmile:

 

Tosi mahtavaa oppia ymmärtämään paremmin maamme huippu-urheilua ! Varmasti auttaa näkemään ongelmia psyykkisellä puolella laajemmin. Kassotaan mihin kaikki johtaa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tänään olin taas tuolla Valo-talolla, päivä valmentajille suunnatussa tilaisuudessa. Siellä siis paikalla maamme huippuosaajia, eri lajien valmennuspääliköitä. Ilmapiiri on mukavan puhelias ja yhteistyömyönteinen. Monilla on halua tehdä yhteistyötä yli lajirajojen ja sitä on tehtykin sekä koettu se erittäin hyvänä ! Erittäin mielenkiintoista kuunnella keskustelua ja ottaa vähän osaakin. Magee juttu, kuinka valmentajat kuuntelevat psyykkisestä puhuessani. Muutama kysellyt jo yhteistyötä. Pientä virittelyä käyntiin, mutta niistä lisää kun jotain kerrottavaa. Todella asiallista menoa, erityisen hyvällä tavalla ! Toivottavasti tämä psyykkinen puoli saa vähän tuulta purjeisiin maassamme, nyt ainakin paikalla on kovan luokan osaajia ja ymmärtäjiä, joilla mahdollisuus vaikuttaa kehittämiseen.

 

Se kuva mikä minulle on julkisuuden kautta tullut, että asioita tehdään olympia puolella ja huippu-urheilussa salassa ja ne ovat jotain salatiedettä, se on ihan hevon kukkua ! Jengi on hiton avoimena puhumassa asioista ja valmiita yhteistyöhön monellakin tasolla.

 

Tänää pari ammattikorkeen opiskelijaa kertoi tekemästään gradusta, jossa olivat haastatelleet maamme huippuvalmentajia ja poimineet sieltä yhdistäviä juttuja. Keskustelimme tämän aiheen ympärillä vähän pienryhmissä ja sitten koko porukalla. Niin monia aiheita ja asioita, joissä näkyy psyykkisen merkitys ja joissa sitä voisi kehittää. Mulla vaahto valuu suupielistä  :horny:  Toivottavasti en ole liian innokas..

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä teen hommia kolmessa joukkueessa ja neljäs juuri tiedusteli mahdollista yhteistyötä.

 

Nyt toimin psyykkisenä valmentajana PK-35 T-02 tytöissä, jossa olemme tehneet yhteistyötä nyt vuoden verran. Työskentelen koko ikäluokan kanssa.

 

Toinen joukkue on Tapanilan Erän säbä joukkue P-01 siniset eli ikäluokan toiseksi kovin joukkue. Siellä yhteistyötä tehty jokunen kuukausi.

 

Kolmas joukkue on käsipallon puolelta Atlas T-00 ja -01 ikäluokka. Tässä joukkueessa olen juuri aloittanut ja olemme tavanneet vasta pari kertaa pelaajien kanssa.

 

Vuosaaren Viikingit kyseli myös tekemään yhteistyötä P-05 ikäluokka. Käyn kertomassa vanhempainillassa heille työskentelystäni joukkueen kanssa ja jätän heidät miettimään asiaa. Katsotaan mitä tulee ja pitää vähän miettiä, miten omat voimavarat riittävät, sillä Erän pojat toivoivat tätä psyykkistä useammin toteutettavaksi samoin kun PK-35:n tyttöjen uusi valmentaja. Tässä työssä on pakko pitää selkeä raja oman mielensä jaksamisen kanssa. Jos liian paljon ryhmiä, joiden asiat pitää säilöä mieleen, työkyky eli tila mielessä täyttyy liiaksi, työskentelystä tulee tahmeaa ja rikkonaista eli laatu kärsii, ei hyvä :)

 

Samalla yritän oppia ymmärtämään maamme kilpatason psyykkisen puolen tekemistä, ottamalla osaa Olympia komitean sisällä/alaisuudessa työskentelevän Huippu-urheiluyksikön valmennustyöpajoihin. Kai mä vähän sekasin oon, mutta hiton mukavaa oppia uusia asioita ja jakaa ymmärtämästään muille. Ottaessani osaa työpajoihin, mietin olisiko tämän foorumin mahdollinen suljettu ryhmätyöskentely avuksi valmentajille, joiden ajattelen välillä olevan melko yksin psyykkisen puolen kanssa ja jotka tekevät töitä ympäri Suomea. Asiat hahmottuvat hiljalleen. Uusia näkökulmia etsien ja omia näkökulmia muille kuvaillen.. Jakamista.

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No ni, tän päivän Helsingin Sanomissa oli juttua psyykkisestä valmennusksesta ja mun horinat mukana :)

 

Ihan ok juttu. Vähän toki lyhyt ja paitsio ei mahtunu mukaan, ja tituleeras mut valmentajaksi. En tosiaan ole valmentaja, olen vain psyykkinen valmentaja :)

 

Vähän myös huvitti toi, kuinka noi toiset psyykkisen tekijät ajattelee itsetuntoa nostettavan.. Ei ihan kovin vahvaa, mutta tehköön jokainen kuin lystää :)

 

Tossa juttu:

 

 

http://www.hs.fi/urheilu/art-2000004896805.html

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kävin tuossa pari päivää sitten jutustelemassa PK-35 toiminnanjohtajan ja valmennuspäälikön kanssa. Heitä kiinnosti kuulla työstäni ja samalla uusi valmennuspäälikkö halusi kertoa omasta näkemyksestään psyykkisestä valmennuksesta. Valmennuspäälikkö oli hyvin kiinnostunut työskentelystäni ja haluaa tulla seuraamaan paikanpäälle, kun teen töitä joukkueen kanssa. Heti tammikuussa tulossa. Mies on Espanjasta kotoisin ja itseäni kiinnosti hänen tietämyksensä psyykkisestä valmennuksesta Espanjassa. Kuulosti aika samalta kuin monissa muissakin paikoissa.. Jos hänellä on jotain kontakteja suoraan Espanjassa toimiviin seuroihin, voisin pyytää häntä järjestämään minulle tutustumisen siellä ja lähteä käymään. Hmm.. oikein mielenkiintoista !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pitkästä aikaa kirjoittelemassa tänne. Ajattelin hieman kertoa omista tekemisistä täällä, jos se johtaisi taas johonkin mukavaan..

 

Olen tavannut yhtä psyykkistä valmennusta aloittelemassa olevaa henkilöä, joka otti minuun yhteyttä sähköpostitse. Istuimme muutamaksi tunniksi alas ja juttelimme hieman aiheesta. Hänen mielenkiintonsa on jääkiekon puolella. Tarjosin hänelle keskustelun lomassa mahdollisuutta tulla katsomaan työskentelyäni joukkueen kanssa ja hän on ilmeisesti tulossa lähiaikoina.

Oli hyvä istua alas ja miettiä tätä hommaa taas alusta. Paljon tämä on vaatinut ja paljon on jo työtä tullut tehtyä, sen huomasi kun siitä kertoi toiselle ja samalla yritti avata työn meta-tasoa. Ei tää ihan helppoa ole, muttei mitään rakettitiedettä.

 

Toinen käynnissä oleva homma, johon jo hieman viittasin joskus aiemmin on erotuomareiden toimintaan ja työskentelyyn liittyvä psyykkisen "kentän" yhteistyö. Olin tovi sitten kokouksessa mukana, jossa mietitään erotuomareiden toimintaa ja koulutusta. Keskustelimme psyykkisestä puolesta muutamasta eri näkökulmasta käsin ja suunnittelimme hieman yhteistyötä, josta voin varmasti kertoa myöhemmin hieman lisää, kun homma mahdollisesti pyörähtää käyntiin. Taidan kysyä ensin onko heille ok, jos kirjotan täällä auki hieman aiheitamme. Se on hiton mielenkiintoista ja täältä voi saada vaikka jonkun uuden hyvän näkökulman homman kehittämiseen tai täällä mahdollisesti avata sen suljetun keskusteluryhmän aiheen tiimoilta. Vielä ei ole selkeää ajatusta, mitä se palvelisi, joten se saa odottaa.

Tämä yhteistyö vaikuttaa hiton mielenkiintoiselta, se liippaa läheltä tuota Olympiakomitean valmennustyöpajaa eli lajiliittojen kanssa tehtävää yhteistyötä. Nähtäväksi jää, mitä tämä tuo tullessaan.

 

 

On mulla aika kova kunnianhimo, haluun olla se äijä, yks osa porukkaa, joka on nostanut maamme jalkapallon kisoihin mukaan. Se kun istuisin katsomossa seuraamassa meidän maajoukkueen pelaavan kisoissa olis kyl ihan törkeen siistiä !! Siinä vaiheessa olis varmaan helppoa olla ylpeä omasta panoksestaan, yhteistyön hedelmästä. David vs. Goljat. Sais taas kerran haistattaa pitkät muottiin survojille. Yksilöllisyys kunniaan. Helppo homma nostaa maajengi mukaan kisoihin, kunhan vaan.... :)

 

Taustalla rullaa koko ajan psyykkinen valmennus kolmen joukkueen kanssa, edelleen samat joukkueet.. Yhden valmentajan kanssa olemme aloitelleet kahden kesken tiiviimmän yhteistyön. Itse olen ryhmätyön kannalla ja nyt hieman mietin, kuinka tämä palvelee tuota perimmäistä ajatusta yhteisön "voimasta" (use the force Luke) tai kuinka tämä olisi muunnettavissa ryhmässä tehtäväksi? Vaatii pureskelua ja pohtimista, samalla kun tekee töitä..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tilannekatsaus 2017

 

Nyt on päättynyt kaikkien kolmen joukkueen kanssa psyykkinen valmennus. Yksi joukkue haluasi lopettaa valmennuksen ja kahden kanssa vedettiin loppuun saakka eli joukkueet hajoavat ja valmentaja vaihtuu, jolloin minä vaihdun myös :P Itse olin hyvin tyytyväinen tehtyyn työhön ja opin hitosti uutta. Eniten opettavat aina ongelmat ja se puoli joka on kehittymisen tarpeessa niin omassa työskentelyssäni kuin myös mitä näen joukkueissa kokonaisuutena. On paljon vielä rakenteellista kehitystä tehtävä, jotta tämä työtapa voisi vakiintua ja juurtua maahamme sujuvasti ja sujahtaa osaksi normaalia valmennusta.

 

Olen myös tavannut toisen joukkueen kanssa työskennellyttä psyykkistä valmentajaa. Hänen kanssaan kävimme läpi hieman hänen joukkueensa asioita ja pohdin niitä omasta näkökulmastani hänelle ääneen. Mielenkiintoinen "työnohjaus". Toivottavasti jäi jotain käteen, ainakin itse pidän myös tuollaisesta työskentelystä.

Olen myös tavannut toista aloittelevaa psyykkistä valmentajaa, joka halusi kuulla työstäni ja hän oli myös katsomassa valmennustani. Olen myös potkinut häntä persiille, ryhmätyön pariin.. moni tuppaa tekeemään yksilötyötä, kuten hän myös. Hänellä on joitakin yksilövalmennetavia. Ryhmätyö on niin paljon tehokkaampaa ja vaikuttavampaa. Se on aika haastavaa aloitella, mutta siihen jujuun kun pääsee kiinni, homma on hemmetin mukavaa ja toimii hyvin tehokkaana psyykkisen valmennuksen muotona.

 

Erotuomariliiton kanssa yhteistyö on elossa edelleen ja valmennusosaamisen työpajassa tulee käytyä. Tuomarihommissa uusia virityksia menossa ja niistä lisää kun ovat varmistuneet tai osaan niistä jotain enemmän kertoa. 

 

Tutkailen tätä psyykkistä puolta edelleen innoissani, luen ja tutkin vähän eri näkökulmia nyt kuin vuosi sitten. Mietin myös pitäisinkö taukoa valmennuksesta vai etsinkö uuden joukkueen / joukkueita joiden kanssa työskennellä. Oma pelaaminen vie nyt vähän aikaa ja muukin elämä aina välillä eli joutuu tuumailemaan mitä nyt tekisi.. Vaiheessa siis.

 

Olympiakomitean valmennuosaamisen työpajoissa on tullut käytyä ja täytyy sanoa että on opettanut minua paljon sekin. Se ei palvele minua suoraan, sillä muita minun alan ihmisiä siellä ei ole, mutta epäsuorasti saan sieltä paljon. Opin ymmärtämään valmentamisesta isossa kuvassa ja kun kuuntelen kokeneiden valmentajien puheita, kuulen sieltä sisältä sen psyykkisen puolen ja saan lisää mietittävää oman työskentelyni / työni keittämistä ajatellen. Sen kaiken hahmottaminen näin aloittelevalle on kuitenkin aika haasteellista ja vie aikaa, mutta onneksi sitä on paljon ja se on halpaa :) Nuo valmennusosaamisen työpajat ovat mielestäni erittäin mukavasti luotu kokonaisuus, alan ihmisten tavata ja keskustella eri aiheista. Yhteistyötä on ! Paljon täällä osataan ja paljon tehdään. Ihmiset pistävät itsensä ja elämänsä likoon, kehittääkseen urheilua.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Olen taas palannut kenttien reunoille paasaamaan psyykkisestä. Se on vähän tylsää, kun aiheeseen perehtyneitä on aika vähän.

 

Olen myös kesän aikana tarjonnut psyykkistä valmennusta MPS:n edustusjoukkueelle, mutta hiljaista oli. Luulen ongelman olevan kirjoitteluni täällä ja/tai ymmärtämättömyyden, mitä psyykkisellä valmennuksella voi saavuttaa. Tiedä häntä? Suoraa puhetta ainakin pelätään monessa seurassa kuin ruttoa, kukaan ei halua kuulla asioiden ikäviä puolia, kiiltokuvat on mukavampia. Valmennus lopettaa usein psyykkisen, kun saavat pelaajilta suoraa palautetta, sen perinteisen vaikenemisen ja selän takana paskan jauhamisen sekä perseen nuoleskelun sijaan. Ei olla oikein alan asiantuntijoita, mutta kovasti luullaan niin.

 

Sain tuossa tutun kautta yhteyden Valioliigassa toimivaan psykologiin, joka toimii myös Espanjassa ja Italiassa. Katsotaan olisiko siitä jotain iloa tässä hommassa ja sen kehittämisessä. Ehkä ammattitaitoani ymmärretään siellä paremmin. Olisi mielenkiintoista lähteä sinne katsomaan, mitä tekevät ja miten. Veikkaan että samoilla menetelmillä kuin muuallakin eli päin helvettiä :P tai sanotaan kauniimmin, vähemmän tehokkaasti. Katsotaan ovatko he yhtä kainoja puheiden suhteen :) eli postia sinne raapimaan..

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hieman on tullut keskusteltua tuon mainitsemani toisen maan psyykkisen valmennuksen tekijän kanssa. Heille tämä psyykkinen on työtä ja aika isoa bisnestä. Tekevät suurimmaksi osaksi yksilötyötä kovan rahan ammattilaisten kanssa. Virittelen keskustelua juuri ryhmätyöstä. He tekevät ryhmien kanssa töitä, mutta kyselen hieman tarkemmin kuinka toimivat. On ryhmätyötä ja "ryhmätyötä". Yksilöpuolen koulutus kyseisellä miehelle, kenen kanssa keskustelen ja uskoisin että niin on suurimmaksi osaksi lähes kaikkialla.

 

Nyt minulla on kokeillu menossa palloliiton erotuomareiden kanssa, joiden kanssa olemme ottaneet hieman tuntumaa psyykkiseen valmennukseen. Olemem tavaneet muutamia kertoja. Erittäin mielenkiintoista ja näkisin että tästä voisi olla hyötyä melko paljon, jos näitä kanssani työskenteleviä nuoria miehiä ja naisia halutaan saada kansainvälisille kentille. Katsotaan mitä pitävät työskentelystä eli jatkammeko yhteistyötä vai jääkö tämä kokeilu tähän.

 

Minua pyydettiin myös työskentelemään käsipallon puolelle yhteen joukkueeseen ja siellä olemme nyt tavanneet muutaman kerran. Kovasti työskentelevä ryhmä ja jos jatkavat työtä kanssani samaan tahtiin (itsensä likoon laittaen) voisin väittää heidän nousevat pelillisesti entistä paremmalle tasolle.

 

Teen myös yksilötyötä ensimmäisen kerran pelaajan kanssa. Tämä on mielenkiintoista ja uskon voivani olla avuksi hänen kehityksessään. Kuten olen monesti sanonut, ryhmässä työskentely olisi huomattavasti tehokkaampaa ja niin ajattelen myös nyt. On paljon tehokkaampaa puhua joukkueen sisäisistä asioista kun asianomaiset ovat itse paikalla ja voivat käydä keskenään keskustelun ja löytää yhteisen sävelen. Yksilötyössä jää monet asiat kuulematta ja moni asia jää kuvittelun varaan. On paljon parempi tehdä töitä, kun kaikki osapuolet ovat paikalla, silloin turhat kuvitelmat saavat kyytia ja realismi jalansijaa.

 

Kävin myös yhden kolmosen joukkueen valmennuksen kanssa keskustelua psyykkisen valmennuksen aloittamisesta ja tämä kuvio on hieman auki. On kyseessä seuran edustusjoukkue ja virallista tietä kuljettaessa, asiasta käydään vielä keskustelu seuran johdon kanssa, jonka siunaus sille luonnollisesti vaaditaan. Jos tämä yhteistyö alkaa niin sitten onkin jo harrastuksia riittävästi eli ei enempää voi ottaa.

 

Valmennustyöpaja Olympiakomitesssa loppui minun osalta. Sain vuoden käydä siellä, siitä iso kiitos rohkeudesta kyseisen pajan vetäjälle ! Aika pajassa oli valaisevaa. Pajat olivat aina keskellä päivää, joten töistä piti ottaa vapaata niiden ajaksi, mutta näkisin että se kannatti. Opin vuodessa lisää maamme psyykkisen valmennuksen tilasta, joka oli jollakin tapaa tavoitteeni tuohon pajaan mennessäni. Hyvää yhteistyötä tässä maassa ! Usein ollaan niin omassa kiinni, ettei haluta jakaa siitä hyvästä muille, mutta tässä pajassa tunnelma oli toinen.

Olin hieman liian kaukana heidän aiheistaan ja minut rajattiin ulos sieltä. Sain vähän kosketusta eri lajien psyykkiseen puoleen, kun kuulin keskustellessani joidenkin lajien  valmennuspääliköiltä (lajivastaavilta)  heidän lajin psyykkisen valmennuksen tilasta. Kuulemieni lajien osalta se järjestelmällinen psyykkinen valmennus oli melko lailla olematonta. Tarvetta varmasti olisi ja toivottavasti tätä puolta ymmärretään kehittää. Jonkun verran minulta kyseltiin siellä vinkkejä ja joku yhteistyötäkin. Yhteityö ei saanut tuulta purjeisiin, jostain syystä. Hieman minun näkökulmia/sanojani pelättiin, kun komitealla oli oma psyykkisen valmennuksen linjaus ja puhuessani eri lähestymistavoista ja menetelmista, sain jälkipostina hieman pyyhkeitä. Pajassa myös ajateltiin minun olevan aluksi luomassa rahakkaita sopimuksia eri lajien edustajien kanssa, joka ei pitänyt tuolloin paikkaansa, eikä pidä edelleenkään. Joka paikassa sama, kuten täällä palstallakin.

 

Kyllä minulle on rahaa tästä hommasta tyrkytetty, mutta se ei motivoi minua tässä hommassa pätkän vertaa. Hmm... pitäisi perustaa rahasto tämän psyykkisen valmennuksen kehittämiseksi. Olisi hienoa, jos sellainen olisi mahdollista ja seuroille voisi myötää kannustuspalkinnon. Esimerkiksi kerran vuodessa jollekin valitulle seuralle, tämän työn lahjakkaasta eteen päin viemisestä. Itse voisin kaikki tuloni tästä hommasta lykkiä moiseen rahastoon (mitkä tulot..? no, ne mitä tarjotaan :) ) Jos palstalla joku rahoituksen ammattilainen tai lakia tunteva niin ole yhteydessä ja kerro mitä moisen rahaston perustaminen vaatii. Ehkä pitää tästä kysellä joltakin asioista tietävältä hieman lisää.

 

Nyt kun tässä on muutama vuosi tullut ryhmien kanssa työskenneltyä eri urheiluseuroissa niin alkaa näkemään monia asioita aivan uudella tavalla. Mahtavaa huomata oma kehittyminen ! Seurojen ja valmentajien sekä pelaajien/joukkueiden ymmärtäminen lisääntyy koko ajan. Jotenkin tämä joukkueurheilun kenttä hahmottuu jo hyvin eri tavoin kuin aiemmin. Yksi mikä on vahvistunut, on omien rajojen löytäminen työskentelyssä, mihin voi mennä ja mihin ei.

Rakenteet/puitteet ovat hyvin tärkeässä roolissa tässäkin työssä, niiden merkitys on korostunut entisestään. Olen tehnyt töitä hieman leväperäisemmissä oloissa sekä erittäin hyvin järjestetyissä oloissa. Valtava ero työn tuloksella, jos puitteet työskentelylle ovat kohdallaan. Tästä esimerkki voisi olla psyykkisen valmennuksen aikojen sopiminen. Sellaiset valmentajat, joiden sopiminen jää aina viime tinkaan ja on vähän niin ja näin, ajat venyvät ja aikataulut muuttuvat, se ei ole koskaan hyvä. Itse mukaudun moiseen säätämiseen, mutta olen huomannut ettei joukkue tällöin ole niin sitoutunut työskentelyyn ja se näkyy tuloksessa. Ehkä viesti pelaajille on moisella toiminnalla, ettei tämä nyt niin tärkeää ole. Toisaalta on myös valmentajia / joukkueen johtajia, jotka sopivat asiat ajoissa ja sopimukset pitävät. Tällöin työskentely soljuu jotenkin itsestään.. Tällä kokemuksella voin sanoa, että puitteilla on valtava merkitys pelaajien psyykkiselle kehitykselle, työskentelymme tuloksia ajatellen.

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pientä puuhastelu arjen ohessa jatkettu, mutta tänne vähemmän monologeja lykitty. Pientä Infoa tämän hetken puuhista.

 

Palloliiton erotuomari-akatemian kanssa (Helsingin piiri) syksyn kokeilu päätöksessä ja tuomareiden palaute oli ilmeisen hyvää, jatkamme yhteistyötä. Akatemian kautta tuomareita pyritään siis nostamaan uralla eteen päin ja kohti kansainvälisiä kenttiä.

 

Olin vetämässä ringeten sm-tuomareille yhden aamupäivän ja palaute siitäkin taisi olla hyvää liiton suuntaan. Nyt sovittu aika tammikuulle toisenkin lajin liigatuomareita sparraamaan sekä tuon homman tiimoilta kyselyitä tuli toisaallekin. Mukavaa kun saa tätä hommaa eteen päin ja ihmisiä miettimään aina laajemmin tätä psyykkisen merkitystä urheilussa. Kyllä tämä hiljalleen tästä nousee !

 

Yksilöurheilijoiden kanssa myös yhteistyötä, mutta se tuntuu aika kustannustehottomalta. Kuten aiemmin sanottu pitäisi meitä psyykkisen valmennuksen tekijöitä olla aika paljon.. Apua toki yksilöille työskentelystä, mutta en siihen halua panostaa jatkossa. Kokemus siitäkin työskentelystä on tärkeää, jotten huutele turhia pitkin poikin. Kyllä ryhmätyö vaan oon niin hyvä tapa tehdä tätä psyykkistä valmennusta !!

Tänne voisi hiljalleen luoda sitä suljettua ryhmää, jos se on vielä ok ylläpidolle. Saisi maantieteelliset rajat pois tämän touhun kehittämiseltä ja yksilöt ryhmiksi. Samat tunteet ne jyllää yksilöillä eri lajeissa eli lajista riippumatonta valmennusta suunnitteilla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×