Jump to content
Sami Paakkanen

Kuinka yrittän tätä psyykkistä valmennusta nostaa esille

Recommended Posts

Jeah, ylläpito fiksannu palstan ongelmat kuntoon ! Kiitos ja kumarrus !

 

Mä yritin viritellä tossa avointa iltaa psyykkisestä valmennuksesta.. Hieman aiheen juuria. Olin Liikuntamyllyssä vähän urheilemassa (iso sisähalli täällä helsingissä). Jutustelin siellä yhden yleisurheiluvalmentajan kanssa ja tulin siihen tulokseen että aika hiljasta on psyykkisen valmennuksen osalta. Ei yllättänyt. Mietin pitäisikö vetää avoimia psyykkisen valmennuksen iltoja, joihin kaikilla vapaa pääsy. Tuumasta toimeen. Olin yhteydessä liikuntamyllystä tiloja varaavaan tahoon eli kaupunkimme liikutaviraston osasto, joka niitä varailee. Kerroin tilanteen, että pyöritän ilmaiseksi tällaista touhua (valmennusta) ja nyt olisi intoa kokeilla kuinka moinen avoin ilta toimisi. Sanoin etten halua maksaa tilasta mitään, koska en itse ota työstäni rahaa. Summa tilan vuokraamisesta on aika pieni, muutaman kympin, mutta periaate minulla nyt vaan etten halua siitä maksaa, kun nyt perkule tulee ilmaseksi näin arvokasta työtä jo tehtyä. Ei sopinu kaupungin armaille antaa tilaa käyttööni kerran parissa kuukaudessa pariksi tunniksi, vaikka kokoustilat liikuntamyllyssä ovat käsitykseni mukaan erityisen paljon joutokäytöllä. Ihme menoa. Ovat muka urheilua tukemassa ja kehittämässä, mutta rahastukselta tuo kuulostaa :)

Ehkei pidä vielä luovuttaa, taidan vähän piinata tilojen varauksesta vastaavia uudemman kerran puhelimitse ja ehkä ottaa yhteyttä johonkin johtavaan tahoon.. Vaivaa vaan lisää, mutta kai sitä on nähtävä tämän homman kehittämiseksi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Toi Liikuntamyllyn homma saattaa pyörähtää käyntiin jo melko pian. Siellä hallista/tiloista vastaavan paikalla tuntui istuvan täysjärkinen ihminen ja hommista oli helppoa jutella. Hienoa että näin päin välillä ! Usein ollaan epäileväisiä ja helvetin ennakkoluuloisia ja pelätään pahinta. Kai meitä hulluja riittää montaa sorttia :)

Tällä viikolla sain vihreää valoa idealleni eli hiton mukava juttu. Olen ollut duunista saikulla, ku teloin käden ja "käsitöitä" työkseni teen, joten on ollut aikaa istua Liikuntamyllyn penkeillä ja haastatella urheilijoita oikein urakalla. On tää harrastaminen vaan kivaa! Nautin ku hullu puurosta !! Pitäis saada joku hyväntekijä maksamaan mulle miljoonan ni voisin tehdä tätä lopun elämääni ja nostaa Suomen psyykkisen valmennuksen tason uusiiin sfääreihin ! On vaan helvetin kovia ne Liikuntamyllyn puiset penkit, perse on kipee jo.. No, on kymmeniä sivuja muistiinpanoja noista päivistä kertynyt ja väittäisin että saan hemmetin hyvän avoimen psyykkisen valmennuksen sinne rulaamaan. Katellaan mitä tuleman pitää. Veikkaan ettei alkuun tule paljon kävijöitä, kun meinasin laittaa mainokset vaan sinne seinille ja pukkaireihin.

Osa urheilijoista lisäksi on niin kovia "jätkiä" ettei tarvii psyykkistä. Ne ei vielä tiedä tarvitsevansa, sanon minä. Jos kerrankin uskaltautuu sinne niin voisin väittää että jokainen saa sieltä mukaan yhden uuden ja tärkeän ajatuksen omaa uraansa ajatellen. Ja nyt todellakin on kyse urasta, paikalla Suomen kovinta yleisurheilijaa.

Nyt on tullut paljon ajatuksia ja faktoja urheilijoilta, joiden turvin voin huudella viestejäni tuonne asioista päättävien taholle, jos vaikka ymmärtäisivät jotain muutoksia tehdä ja saada urheiluumme sen tarvitsemaa nostetta. Ai jumalauta ku tykkään, ette miehet ja naiset, tytöt ja pojat tajuakaan. Tää on ihan hiton kiva harrastus:boogy:

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mietin omaa rooliani tätä psyykkistä valmennusta tehdessäni. Olen usein samassa roolissa eri yhteyksissä. Työelämässä, koulun penkillä, kavereiden kanssa. Kuuntelen tarkoin, mistä ympärilläni puhutaan ja puhun kaikesta. Suomen Erotuomarien Liitossa eräs siellä kuvasi hyvin työtäni psyykkisenä valmentajana: "Se on kuin sähköiskun antamista". Mietin nyt tässä istuessani itseäni ja työtäni, että melkoista ravistelua tämä on joiltain osin. Realismi ravistelee. Sen eri puolia ei aina tule katsoneeksi. Olen hyvin suorasanaisesti ottanut kantaa eri asioihin. Tarkoitus ei ole loukata tai haukkua. Se tarkoitus on vahvojen sanojen kautta saada ihmiset kiinnittämään huomionsa tunteiden maailmaan. Klubin touhuun esimerkiksi puutuin, kun se henkinen puoli oli ihan kuraa. Olin suoraan yhteydessä Lehkosuohon ja Riihilahteen. Sain vastauksen, mutta nopeasti tuolle keskustelulle tuli loppu. Tarkoitukseni ei ollut käydä pitkää keskustelua, vaan ravistella. Urheilupsykologien yhdistykselle olen myös hyvin suorin sanoin ruotinut urheilupsykologien tapaa tehdä tällä saralla töitä yksilökeskeisesti ja ikään kuin vaatinut heitä muuttumaan. Olen "vaatinut" heitä keskittymään ryhmätyöhön ja ottanut puheeksi sen perse edellä puuhun kiipeämisen, kun heidän työnsä näyttäytyy minun silmiin tulipalojen sammmuttelulta ja norsunluutornista huutelulta . Jalkapallon maajoukkueen suuntaan olen ollut yhteydessä muutamaan otteeseen ja sanat ovat myös olleet melko suoria siihen suuntaan. Palloliiton erotuomariakatemian kanssa myös puhunut näkemistäni (+kuulemistani) ongelmista suoraan. Tuolla Olympiakomitean valmennusosaamisen työpajassa puhuin myös suoraan psyykkisen puolen ongelmista, joita näin siellä valmennusjohdon puheiden kautta ja myös mitä seuroissa olen kuullut puhuttavan, sekä urheilijoiden suista. Seuroissa joissa työskentelen, otan puheeksi näkemäni, pelaajilta ja valmentajilta kuulemani ongelmat. Töissä sama meno. Työkaverit puhuvat minulle ongelmista ja otan niitä puheeksi, koska näen samat ongelmat ja haluan kehittää työtä meille työntekijöille mukavammaksi ja paremmin toimivaksi. Tämä rooli on minulle omassa historiassani kirjoitettu, ehkei siitä nyt sen syvällisemmin. Se on jollain tavalla raskasta, kun usein ottaessani asioita puheeksi, minut leimataan häiriköksi ja vain minun ajatellaan näkevän esiin nostamiani ongelmia. Juttelin töissä erään yhteistyökumppanin kanssa. Hän on todella positiivinen ihminen, siis todella. Hän sanoi myös häntä parjatun erittäin paljon negatiiviseksi, koska hän ottaa realismin puheeksi. Nauroimme yhdessä asialle, sillä kyseinen henkilö on äärettömän positiivinen ja hänen hyvä olonsa tarttuu ympärillä oleviin. Itselläni on myös samaa, nautin elämästä ja se on läsnä valmennuksessa myös ison osan ajasta.

Ravistelua urheilu kaipaakin, kuten työelämä myös. Arvot ovat muuttuneet rahakeskeisiksi ja pehmeämmät arvot ovat joutuneet melko jyrkkään alamäkeen. Tulos tai ulos on urheilusta tuttu sanonta ja se sama pätee tällä hetkellä monella saralla yhteiskunnassa. Oma työni on hiljaista ( hiljaista :D ) kapinaa tätä vastaan. Rakkaudella höystetty suora puhe toimii, mutta se vaatii tuon positiivisen ihmiskuvan. En ota rahaa psyykkisestä valmennuksestani ja koskaan raha ei ole ollut minulle merkityksellistä, kun olen uutta työtä hakenut. En kysy edes palkkaa kun haen työtä. Tiedän palkan olevan tietyn rajan sisällä ja melko alhainen joka tapauksessa minun koulutuksellani, mutta tiedän sen riittävän elämiseen. Asioita teen ja niiden pariin hakeudun, kun koen ne mielekkääksi, en rahan takia. Jos en koe jotain asiaa milekkääksi niin teen sen eteen töitä, jotta voisin nauttia myös sen kanssa elämisestä, kuten vaikea parisuhde tai tilanne töissä. Mitä tämä minun psyykkisen puolen esille nostaminen on? Tämä on kuin parisuhde ja siihen joskus syntyvän  noidankehän purkamista auki. Olen saanut pienen palan Hesarin sivuilta, monet urheilijat ovat saaneet maistaa palan laadukasta psyykkistä valmennusta. Seuraan urheilijoita ja valmentajia työssään ja kuuntelen millaisten ongelmien parissa he askartelevat. Kuljetan viestiä eteen päin. Säilön noita tärkeitä viestejä ja otan puheeksi niitä sopiviksi katsomissani paikoissa ja hetkissä. Tuo säiliönä toimiminen ehkä auttaa muuttamaan asioita pikkuhiljaa hyvään suuntaan, kohti yhteistyötä ja elämän arvokkuutta. Tuntuu että monessa paikassa ollaan sokeuduttu kaiken tarjonnan keskellä sille filosofiasta tutulle ongelmalle, miksi elämme / olemme.

Joskus poikani halusi pelata porukassa jalkapalloa. En halunnut viedä niin pientä taaperoa vielä seuraan. Se maksaa ja touhu on lähinnä leikkiä. Pieni vaiva suuri ilo. Laitoin paikallisen kaupan ilmoitustaululle lapun, että sunnuntaisin vedän nappuloille ilmaiseksi fudista lähikentällä. Se "työni" tuolla oli auttaa pieniä tutustumaan hieman toisiinsa ja nauttia yhdessä pelaamisesta, sekä laittaa turvalliset rajat pelaamiselle. Tämä homma lähti käyntiin puhtaasti poikani halusta pelata muiden saman ikäisten kanssa rakastamaansa jalkapalloa. Hän oli tarhassa innostunut yhden harjoittelijan kautta lajista. Poikani oli tuolloin siis tarhassa. Minulle se lasten riemu oli jo lahja. Kun näkee ihmisten olevan yhdessä ja nauttivan siitä. Tätä ongelmaa olen läpi elämäni ratkonut tavalla tai toisella. Kai se taito siinäkin treenatessa kehittyy :) Yhdessä pelaaminen ja leikkiminen on tärkeää. Välillä hiekkakentän kepeistä tuli pyssyjä ja kentän pinnalle tuli hiekkakakkuja. Ennen kautta tietenkin siivottiin "oma kenttä", kun siellä oli lasinsiruja ja joskus ennen "treenejä" katsottiin kenttä läpi, ettei siellä ole lasia tai muita kipeää tekeviä roskia. Yhdessä tekemistä ja yhteiseksi hyväksi. Sitä samaa toivoisin voivani tänne urheilumaailmaan tuoda lisää. 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Muutama päivitys tässä hetkessä..

 

Liikuntamyllyn homma ei ottanut minun mainonnalla tuulta purjeisiin. ehkä jotain pitää miettiä uusiksi sen suhteen. Rohkea johtaja paikalla kuitenkin on, uskalsi päästää minut työskentelemään :D  ja helvetin mukava henkilökonta ! ! Kiitos ja kumarrus !!

Nyt on tullut tuomareiden työ tutummaksi. Vuosi suunnilleen yhteistyötä säännöllisesti Helsingin piirin (sikäli mikäli kun piirit vielä ovat olemassa)  erotuomariakatemian kanssa. Työskentely maistuu hiton mukavalta !

On tullut vuoden mittaan käytyä vetämässä setti pesäpallon tuomareille ja elokuussa menossa tekemään hommia käsipallon tuomareiden kanssa.

Erotuomareiden liitojn kanssa on ollut hieman mietteitä ja heidän koulutuksissa olisi tarkoitus syksyllä olla mukana joiltain osin.

Jeah !! Duuni tuottaa tulosta :D 90 minuuttia -lehdessä oli maininta tästä hommasta. Yhdellä rivillä, kun haastattelivat nuorta erotuomaria. Palstatilaa psyykkiselle valmennukselle :) 

Eilen kävin juttelemassa tyttöjen maajoukkueen valmentajan, Marianne Miettisen kanssa psyykkisestä valmennuksesta. Mukavan oloinen nainen. Erityisen sitoutunut ja pohdiskeleva persoona. Ehkä jotain yhteistyötä voisi syntyä, mutta se jää nähtäväksi.. tähän toivottavasti palataan !

 

Kyllä tämä hitaasti nousee ja nyt aika monessa paikassa on puhetta psyykkisestä valmennuksesta ja siihen satsataan enemmän kuin muutama vuosi sitten ! Tekemisen laadusta en takeita anna, mutta suunta on kohti tekemistä ja sitä kautta voi ainoastaan tapahtua kehitystä. Ensin pitää olla paskaa psyykkistä valmennusta ja sit todeta ettei siitä ole mitään hyötyä ja sen jälkeen voidaan miettiä millainen psyykkinen valmennus toimii ! :D  Soittakaa mulle, mä voin kertoa !  :) 

 

Hyviä kesiä ja MM kisoja !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Vuosi lähes takana ja kausi päättymässä jalkapallon osalta, peri peliä vielä katsottavana. Mukava kausi ollut kaikkinensa. Palloliiton erotuomariakatemian kanssa tehty nyt tämä vuosi psyykkistä valmennusta. Homma toimii, tuomarit haluavat jatkaa eli minun tulkinta tilanteesta on, että ovat kokeneet erittäin hyödyllisenä psyykkisen valmennuksen. Toki heiltä olen saanut matkan varrella palautetta, että sitä työskentelymme on !

Käsipallotuomareille kävin vetämässä kisakalliossa setin ja sieltä poiki pyyntö Käsipalloliiton puheenjohtajalta vetämään psyykkistä maajoukkueelle, mutta yhteystietojeni antamisen jälkeen en ole heistä mitään kuullut. Turha spekuloida mitä tapahtui tai jäi tapahtumatta tämän jälkeen. Heidän tappionsa ja hivenen minunkin, olisin nauttinut siitä, kun olisin työskentelymme tuloksena nähnyt joukkueen voittavan kovia maita :) 

Miettisen Mariannen kanssa jutusteltiin työstä nuorten naisten maajoukkueen psyykkisestä valmennuksesta ja hän olisi halunnut tulla katsomaan minua ensin työskennellessäni. Tämä olisi sopinut erotuomareille, että Marianne olisi päässyt seuraamaan työskentelyämme, mutta Tuo nainen on melko kiireinen työnsä kanssa ja vapaita aikoja ei sattunut yksiin meidän psyykkisen valmennuksen kanssa, vaikka katsoi kalenteria puoli vuotta eteen päin. Toki viimeiselle kerralle psyykkistä hän olisi päässyt, mutta sinne en halua enää ulkopuolisia, se on viimeiseksi kerraksi pyhitetty tilaisuus :) Ehkä ensi vuonna uusia kujeita, kassotaan..

Pakko kertoa hauska sattuma. Näin Tihisen (muistaakseni Tihinen) tammikuussa ollessani Liikuntamyllyssä ja kyselin sitten hieman, kuinka psyykkinen on tuttua maajoukkueessa ja aika nuivasti mitään minulle vastasi. Sitten seikkailin palloliiton sivuilla ja huomasin että hän on siellä joku vastaava heppu, palkoillinen. Laitoin viestiä että heittäisivät helvettiin yksilötyötä tekevät psyykkiset valmentajat touhusta, kun joukkuelajissa pitää tehdä ryhmätyötä (sellainen yksilöheppu kun liitolla oli hommissa). :D Miettinen sitten kertoi Tihisen olevan juuri mukana päättämässä, kuka saa tulla maajoukkueen toimintaan mukaan. Repesin tuossa tilanteessa nauramaan, "Että siinä taisi mennä minun pesti maajoukkueessa" :) ja kerroin lähettämästäni, hieman suorasukaisesta postista.. :D Oli Marianne vielä tämän jälkeen tulossa katsomaan työskentelyämme eli ei ihan reisille sit kuitenkaan :) 

 

Erotuomariakatemian kanssa on ollut oikein antoisaa työskennellä kulunut vuosi. Paljon olen ollut mukana heidän toiminnassaan, sen lisäksi että olen vetänyt psyykkistä tämän vuoden. Käynyt katsomassa otteluita, joissa on valmentamani tuomarit työssään. Vetänyt 20 tilaisuutta psyykkistä. Ollut mukana otteluseurannoissa joitakin kertoja. Otteluseurannat ovat tapahtumia, joissa akatemia käy yhdessä seuraamassa jonkun sovitun pelin ja se käydään yhdessä ottelun jälkeen läpi, isolla porukalla. Ihan ajallisesti niin erotuomarit kuin kouluttajat ovat kovilla eli käyttävät mielettömiä määriä aikaa kehittääkseen itseään ja muita. Ei voi kuin nostaa hattua työn määrästä ja laadusta ! Itse mukana olleena ja suuta välillä aukovana olen myös erityisen tyytyväinen, kuinka asioita mietitään ja kehitetään. Ja tämä ei ole mitään perseen nuoleskelua. Ongelmia on aina. Itse olen myös joitakin ongelmia havainnut ja ne ottanut työskentelyssä puheeksi, johon kouluttajat reagoineet ja ensi vuodelle on kehitystä luvassa näiden asioiden suhteen. Elävä ja kehittyvä yhteisö ! Erityisen mukavaa olla osa moista myös tulevana vuonna eli yhteistyö jatkuu !

Suomen erotuomareiden liiton koulutukset eivät toteutuneet, joten niistä ei sen enempiä..

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×