Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Valmentamisen haasteita

Recommended Posts

Omiin havaintoihin perustuvaa ja niistä tehtyjä tulkintoja. Saa ottaa vakavasti jos haluaa, muttei ole pakko.

 

Kun valmentaja aloittaa työskentelemään joukkueen kanssa hän on usein hyvä ja/tai hänet koetaan hyväksi niin pelaajat kuin vanhemmatkin. Kun aikaa kuluu niin hän ei välttämättä ole enää niin hyvä ja/tai hänet koetaan huonoksi, niin pelaajat kuin vanhemamtkin. Mistä tämä johtuu, yritän selittää sitä teille ja myös itselleni. Matsku päässä tuttuun tyyliin vielä raakana eli ei kypsää poimittavaksi. Kaaos :)

 

Kyse on minun näkökulmasta hieman samasta asiasta kuin ihastumisessa, vaikka se ei ole sinnepäinkään  :mrgreen:  Kun valmentaja tulee uuteen joukkueeseen tai uutena joukkueeseen hän on irti tunnepuolesta tai toki hänellä voi olla mukanaan jotakin tietoa tai kuvitelmia joukkueen tasosta yms. Kun hän tulee joukkueeseen niin hän ensin pyrkii tutustumaan joukkueeseen ja sen yksilöihin. Tämän tutustumisen aikana minusta tuntuu/näyttää, että pelaajien kehitys on nopeaa ja pelaaminen jossain tutustumisen vaiheessa hyvin rentoa. Uskon tämän johtuvan osittain siitä, että valmentaja ei ole vielä niin tunteella mukana eli se kaikki turhautuminen ja pettymykset, viha ja muut mukavat tunteet eivät ole vielä niin voimakkaasti läsnä, koska tutustuminen on vasta alussa. Kuten ihastuessa, toista katsoo ruusunpunaisten lasien läpi. Hänessä ei näe virheitä ja hän on täydellinen juuri sellaisena kuin on. Aikaa kun kuluu niin realiteetit tulevat näkyviksi. Pelaajien kohdalla valmentaja alkaa ärsyyntymään/turhautumaan esimerkiksi siitä, kun näkee jonkun olevan lahjakas, mutta jättävän kaiken aina kesken tai tekevän vain puoliteholla. Hän näkee joukkueen alisuoriutuvan, kun on nähnyt jo mihin se voi parhaimmilaan päästä.

 

Osa paineesta on valmentajan itsensä luoma eli omat odotukset yms. saavat tunteet pintaan ja tämä on välillä minun nähdäkseni huono asia. Pelaajien peli-ilo katoaa, kun valmentajan tunteet ovat niin voimakkaasti mukana. Pelaajat pelkäävät virheitä ja kokevat valmentajan vaatimukset omalla tavallaan. Tunteet ovat hyvä asia, sitä en sano, kyse on pikemminkin siitä, kuinka niiden läsnäolon tiedostaa.. Tähän valmentajan omaan "pahaan oloon on lääke, joka on tuo mainitsemani työnohjaus. Minusta olisi äärettömän tärkeää panostaa tähän puoleen ja saada näitä valmentajan työn paineita käsitellyksi, jolloin työn laatu paranisi välittömästi. Itse olen työssäni lastenpsykiatriassa saanut laadukasta työnohjausta ja se on ollut sen työn tekemisessä äärettömän arvokasta. Väitän jopa, että ilman työnohjausta olisimme pikemminkin rikkoneet lapsia ja itsemme työntekijöinä, kuluttaneet kaikkien voimavarat loppuun.

 

Osa paineesta, jonka valmentaja kokee on pelaajien ja vanhempien luomaa. Pelaajat tuovat joukkueeseen mukanaan kaiken elämänsä. Otan asiat hieman kärjistetysti esille, koska niiden avaaminen paremmin olisi hieman pidempi kirjoitus.. Saa kysyä jos jokin jää ihan absurdin tuntuiseksi väittämäksi. Otan muutaman esimerkin. Pelaaja joka on kokenut kotonaan aina riittämättömyyttä, tuo tämän mukanaan joukkueeseen. Monesti pelaaja käyttäytyy myös näiden vanhojen odotusten mukaisesti eli hän ei usko omiin kykyihinsä ja odottaa esim. uuden valmenajan olevan kuten kotona aikuisten. Alussa tämä ei välttämättä näy, mutta alkuhuuman jälkeen, kun ihastuminen on ohi ja toisesta näkee myös niitä hurjia puolia, sen jälkeen tunteet vievät ja niitä ymmärtämätön vikisee. Tämä on hieman monimutkainen juttu, mutta yritän avata. Eli pelaaja on tottunut tulemaan tuon kotona vallitsevan tunneilmapiirin kanssa toimeen. Hän kokee tuon riittämättömyyden tavallaan turvallisena, koska se on tuttu tunne kotoa (vaikka sitä ei osaisi edes nimetä). (Jos tämä selitykseni on ihan ufoa tai tuntuu absurdilta niin kannattaa lukea traumapsykologiaa, siellä on asia selitetty paremmin auki.) Kun jokin on tuttua niin se koetaan turvallisena. Usein epämukavuusalue on se vieraampi tunne. Nyt jos voimme olettaa että pelaajan kotona on vallinnut tuo riittämättömyyden ilmapiiri, hän pyrkii saamaan saman tutun ja turvallisen ilmapiirin myös tuohon uuteen "perheeseensä", jalkapallojoukkueeseen. Pelaaja käyttäytyy siten, että tuo hänen vanhempiensa vaatimusten alho on myös valmentajan kokema eli valmentajan kokemuksena hänestä pelaaja alisuoriutuu. Yleensä tässä vaiheessa valmentaja käyttäytyy kuten vanhemmat kotona, hän sanoo samaa ääneen ja vaatii pelaajalta parempaa. Jos valmentajalla olisi osaava työnohjaaja, hän näkisi tilanteen ja osaisi pukea sen sanoiksi, jolloin tilanteeseen voisi löytyä rakentavampia toimintatapoja.

 

Itse olen mielestäni nähnyt tämän muutoksen tapahtuvan valmentajilla siis ihastumisen katoamisen ja tunteiden nouseva laadukkaan tekemisen esteeksi. Tämä vie minun havaintojen mukaan 1-2 vuotta. Peli-ilo katoaa, kun jännitys ja pelko astuvat kuvioon. Pelaajat ovat vakavia ja valmentaja kokee olevansa huono ja osaamaton.

 

Yritin eilen hieman pilkkoa tuota ihastumista palasiksi, jotta saisin siitä kiinni, mitä tuo alun ns. hyvä valmentaminen on. Valmentajan tullessa joukkueeseen, hän aluksi tutustuu siihen ja sen pelaajiin. Hän on itsekin epävarma, kuten pelaajat lähes aina itsestään. Tällöin alussa pelaajien on helppo samaistua ja kokea olevansa valmentajansa kanssa tasavertaisia. Kun valmentaja vielä aluksi on utelias ja tutustuu joukkueeseen / pelaajiin se tuntuu hyvältä, hän on kiinnostunut minusta (pelaajan näkökulmasta). Valmentaja on tuolloin kaaoksen tilassa, hän ei tiedä joukkuesta ja sen pelaajista omasta mielestään riittävästi ja pyrkii koko ajan luomaan mielessään joukkueesta ymmärrettävää kokonaisuutta. Kaaoksessa on olevaisen alkuidut, kuten vanha sivistyssanakirja sen määrittelee. Kaaoksesta puhutaan luovuuden lähtökohtana ja uskon siksi tuon hetken olevan joukkueelle hyvin hedelmällistä ja kehityksen pelaajilla olevan erityisen nopeaa ja nautinnollista.

Kun valmentaja alkaa aina tietämään paremmin ja olemaan aina oikeassa, on hän asettanut itsensä pelaajan yläpuolelle ja se on joskus jo lähtökohtana aika heikko. johtajuutta pitää olla, mutta millaista, siitä on pitkälti hommassa kyse.

 

Tunnepuolen ymmärtämisestä, sen koko laajuudessaan, olisi valtavasti hyötyä valmetajalle. Tässä hyvä työnohjaus olisi paikallaan. Tätä järjestelmää ollaan yritetty luoda psykiatrian puolella toimivaksi. Siellä on ryhmätyönohjausta, johon koko työryhmä osallistuu ja he käsittelevät heidän välilläään olevia ristiriitoja ja muuta hoitamiseen liittyvää. Tämän lisäksi siellä on luotu yksilötyönohjaus käytänteitä eli kokeneita j usein psykoterapia koulutuksen käyneitä tai vanhempia ja kokeneita hoitajia ollaan valjastettu nuoremmille tulokkaille työnohjajiksi. Tämä on koettu toimivaksi ja tuo talossa olevan kokemuksen värvääminen työnohajukseen on melko halpa tapa. Ulkopuolinen työnohjaus maksa maltaita yleensä. Toki työnohjaaja koulutus olisi hyväksi näille työnohjausta antaville, siten sitä oli kehitetty myös HUS:n sisällä. On tärkeä että on laadukasta työnohjausta.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Valmentaja jutut jatkuu..

 

Nyt mielessä on tuo kotimaisen jalkapallon laatu. Valmennus on suorassa suhteessa siihen. Vaikka monia asioita on saatu kehitettyä ja vietyä eteen päin, on paljon vielä tehtävänä. Mietin tässä omalla tahollani valmennuksen eri ongelmia, joiden näen kiinnittyvän vahvasti psyykkiseen puoleen. (1.)Valmentajat kokevat vanhemmat monesti hankalina. Tästä valmentajat puhuivat ainakin tuolla toisella foorumilla (jonka nimeä ei saa mainita). Samaa olen kuullut kentän reunalla ja saman olen kokenut itse vanhempana. He sanoivat vanhempien olevan yksi suuri ongelma pelaajien kehityksessä ja joukkuetoiminnassa. Itse näen saman ongelma, mutta hieman toisesta näkökulmasta. Näen ongelman sellaisena, että oikeilla työkaluilla se olisi helposti ratkaistavissa. Toinen ongelma on (2.)valmentajien kyky havainnoida tai ymmärtää ryhmädynamiikkaa ja sen lakeja. Moni iso ongelma joukkueessa on ryhmän toimimattomuudessa. Itse olen seuraillut hiljakseen sivusta monia tilanteita eri seuroissa ja tehnyt omia tulkintoja mielessäni ongelmien laadusta ja niiden ratkaisuista. Minusta nämä joukkueen vuorovaikutussuhteissa ilmenevät ongelmat ovat melko yksinkertaisia ja osa olisi erittäin helposti ratkaistavissa oikeilla työkaluilla.

Yhtenä asiana näen ja koen myös (3.)valmennuksen kyvyn ymmärtää psyykkisiä prosesseja, niiden syntymekaniskeja ja toimintaa eli muutoksen mahdollisuuksia ja niiden tarvitsemaa työmäärää. Jos heillä olisi koulutusta psyykkisen osalta, moni ongelma tuntuisi heistä varmasti pienemmältä. Nyt monet ongelmat saavat liian suuria mittasuhteita ja sen hallitsemiseen käytetään eriskummallisia sekä usein tuhoisia keinoja.

 

Se että seurassa nähtäisiin nämä ongelmat tai kehittämisen kohteet ei vielä vie pitkälle, lajiliitossa olisi myös oltava sama näkemys, jotta työ kohdentuisi monella tasolla oikeaan suuntaan. Hyvä muistaa että en puhu tästä psyykkisestä puolesta vain ja ainoana kehitettävänä kohteena. Paljon muutakin on jatkuvasti työn alla ja vaatii kehittymistä. En vain ole muiden puolien ammattilainen ja en osaa niiden tarpeista tai puutteista puhua. Tätä voisi kuvata havainnollisesti ja yksinkertaistaen monimutkaisesti :)

Joukkueessa on ongelmia, ryhmän toiminta takkuaa ja sen kanssa yritetyt korjausliikkeet ovat väärin tehtyä, joten mitään pysyvämpiä ja rakentavampia muutoksia siinä ei saada aikaiseksi ja kaikki jatkuvat kuta kuinkin ennallaan. Tämän olen nähnyt monesti tapahtuvan. Esimerkille jatkoa toisella asimerkillä. Kuten lapsia kun pakotetaan pyytämään anteeksi, mutta ei nähdä oikeasti vaivaa käydä asioita läpi ja puhua niitä auki, sekä jättää se anteeksi pyyntö heidän itsensä vastuulle tilanteen selvittyä. Pakottamalla sama ongelma on olemassa, mutta voidaan lakaista sinne "selvitettyjen" riitojen lokeroon. Koulumaailmassa ja työelämässä, kuin myös seuratoiminnassa olen niin nähnyt tämän tapahtuvan. No jatketaan itse aiheesta. Jos joukkue erehtyy pyytämään apua seuranjohdolta ongelman kanssa, ei sen oikeaa syytä kyetä näkemään, koska ei ole ymmärrystä tunnepuolen asioista tai ryhmädynamiikasta. Johdon apu tilanteessa jää aivan tyhjäksi. Samaa voisi jatkaa aina paletin huipulle saakka, jolloin seuran johto puhuisi liiton väen kanssa valmennuksen kokemista ongelmista ja ratkaisumallit olisivat aivan yhtä tyhjän kanssa, jos ryhmäilmiöt eivät ole oikeasti ymmärryksen piirissä ja pystytä näkemään eri tekijöiden välisiä tunnesuhteita ja niiden kanssa toimimisen/tyskentelyn merkitystä.

 

Täytyy sanoa että jotenkin harmittaa koko homma, kun minun näkökulmasta tämä on niin hiton yksinkertainen ja simppeli asia. Ja ennen kaikkea nämä sotkut olisi helposti korjattavissa olevia asioita, mutta tiedon ja taidon puutteen vuoksi pelaajat, valmentajat, joukkueenjohtajat, vanhemmat, seuran johto, valmennuspääliköt ja lajipääliköt sekä lajiliitot painivat aivan turhaa aikaa ja resuja vievien ongelmien parissa, joiden korjaamiseen heidän ymmärryksensä ei riitä. En tarkoita tällä osoittaa sormella ketään, sillä se ei ole mahdollista. Tämä on iso yhteinen kakku. Kakun päällä istuvan johtajan olisi kuitenkin hyvä ymmärtää kokonaisuus. Ja tämä psyykkinen puoli ymmärrettävänä on joko luonnon lahjakkuus, jolloin osaat johtaa ryhmiä ja ymmärrät tunteiden vaikuttavan jokaisen ryhmän jäsenen välillä heidän keskinäisiin suhteisiin ja omien tunteidesi vaikutukset, sekä ymmärrät ryhmän yhteisten tunteiden olemassa olon. Jos johtaja on näiden suhteen pihalla, kuten usein on, ei hän voi saada näillä tasoilla muutoksia aikaiseksi, koska ei ymmärrä niitä ja niiden merkitystä. Yksinkertaista. Sama koskee toimijoita läpi koko toiminan. Valmennus, seurajohto, pelaajat yms, yms... jos jossain kohdin on klappia niin persiilleen mennöö. Ikävä tosiasia monessa suhteessa. Vaatisi muutoksia ja paljon kehitystä oppia näitä asioita näkemään ja kokemaan. Kokeminen on monesti se kivulias asia. Sen kivun keskellä pitäisi pystyä säilyttämään keskusteluyhteys myös niihin eniten kipua tuottaviin. Vaikeaa ku faan, mutta niin hiton tärkeää ja toisaalta niin hiton yksinkertaista että.

 

 

Jos sinulta puuttuu ymmärrys puhumisen merkityksestä itsetuntosi kasvamisessa, puhu siitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi ero on jalkapallotuomareiden ja jalkapallovalmentajien välillä asenteessa, jos puhutaan psyykkisestä puolesta. Moni valmentaja kokee olevansa psyykkisen puolen ammattilainen ja ei koe tarvitsevansa tällä puolella mitään apuja tai koe edes halua kehittyä tällä saralla. Tuomereilla sen sijaan tuntuu olevan päin vastoin. Psyykkisen puolen valmennus voi olla hyödyksi tai sitä olisi hyvä saada. Otanta on melko kapea, mutta sen perusteella fiilis on nyt näin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×