Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Mitä peli-flowta rikkovaa sinulle on huudettu kentällä?

Recommended Posts

Uusi aihe nousi omasta kokemuksesta, edellisessä pelissä olleesta tilanteesta, joka palasi nyt aamusta mieleen. Jakoon ja toivottavasti muillakin pelaajilla on rohkeutta kertoa omista kokemuksistaan.

 

Pelaaminen on parhaimmillaan yhtä postitiivista tunnetta, ainakin minulla. Tämä tunne on parhaimmillaan se josta puhutaan flow -tilana. Silloin olen sisällä pelissä ja peli tuntuu kulkevan hyvin. Keskittyminen peliin on 110 %. Ajattelen tämän flow:n olevan hyvin hauras, sillä sitä ei näe kovin usein koko joukkueella eikä edes yksittäisellä pelaajalla, eikä koe itse. Flow on riippuvainen hyvin herkistä asioista, pienistä yksityiskohdista. Tällä kevät kaudella minulla on ollut flow mukana ottelussa, kolmessa ottelussa kahdeksasta. Jokaisessa pelissä jossa se on ollut on tullut tehtyä maali. Tärkeä tekijä siis.

 

Tässä viimeisessä pelissä flow katkesi, oman joukkuekaverin "viisaan" neuvon seuraksena. Olen kärjessä meillä ja usein kulma on seurausta läpiajoyrityksestäni, jonka vastustaja siivoilee päädystä ulos. Otan usein pallon ja käyn heittämässä kulmankin. Viime pelissä annoin ensimmäisenä kulmana löysän vedon, joka meni suoraan ulos, hyvä kun jaksoi maalin etunurkalle asti lentää. Sitten kulminaatiopiste, olin menossa antamaan seuraavaa kulmaa ja joku nero meidän joukkueesta huusi minulle, että yritä saada se boksiin asti. TÖKS. Hetkeksi putosin täysin pois omasta kuplastani ja olin ihan ihmeissäni, luuliko tuo pelikaveri ihan oikeasti, etten yritä pistää mahdollisimman hyvää palloa maalille? Järkyttävän paska kommentti. No, toki tuo kommentti on seurausta hänen omasta turhautumisestaan. Nyt joukkuekaverini onnistui siirtämään oman  pettymyksenä minun hyvää fiilistä rikkovaksi, näsäviisaaksi ohjeeksi. Sain laitettua ihan kohtuullisen pallon maalille, mutta tajusin ettei kipeällä nilkalla niitä enää kannattaisi laitella yhtään koko pelissä.. Peli jatkui ja hetki meni vaan lönkytellessä. Kesti tovin että sain itse taas tsempin päälle ja pääsin kiipeämään takas omaan kuplaan. Flow oli puolivalmis.

 

Mageinta tuossa viimeisimmässä pelissä oli se, että sain toisen pelaajan mukaan omaan flow -tilaani pyytämällä. Pelaaja oli herkkä ja mukana jujussa saman tien. Herkkyys on hiton tärkeää !!! Samainen pelaaja on aiemminkin ollut mukana ihan huikeella herkkyydellä. Kun yhdessä pelaaminen toimii ja flow on jaettu, huikee kokemuksena, jälleen kerran. Tätä lissee lissee ni rupee vastustajan puntti tutisemaan !!! Herkkyys on myös herkästi havoittuvaa, siksi sitä kai sanotaan herkyydeksi  :mrgreen:

 

Onko muilla ollut vastaavia pudotuksia fiiliksessä pelin aikana? Olisi siistiä, jos niitä omia kokemuksia voisi jakaa tänne, saisimme vähän perspektiiviä asiaan ja ehkä lisää ymmärrystä tähän flow hommaan ja siihen huutelun merkitykseen.

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juttelin tuossa eilen KäPä:n ikämiehen kanssa, joka pelannut fudista 60 vuotta. Hän sanoi jotensakin ettei lyötyä saa nousemaan muuta kannustamalla positiivisesti, ei lyömällä lisää. Tämän valmentajat ja pelikaverit usein unohtavat kentällä. Virheistä huomautetaan. Minä uskon, että suurimman osan taidollisista virheistään pelaajat huomaavat itse sen tapahduttua. Taktinen puoli on hieman hankalampi joskus joillekin pelaajille, mutta oman huonon kosketuksen, pilalle menneen laukauksen, epäonnistuneen purun, varman maalipaikan tuhriminen tai epäonnistuneen syötön yms. jokainen pelaaja tietää näissä tilanteissa epäonnistuneensa oli kyse sitten 6-vuotiaasta tai 60 vuotiaasta. Minulle ei ainakaan tarvitse kertoa kentällä jos epäonnistun jossakin, tiedän sen kyllä. Tuo taktinen puoli on ehkä hankalampi koska et voi koko ajan seurat sijoittumistasi kentällä versus vastustajien sijoittuminen ja tuon kaiken muistaminen jälkikäteen..hankalaa. Oman suorituksen muistaminen on helpompi tehtävä. Ehkä muisti on hieman rajoittunut tässä kohdin peliä ja sen toiminnot ovat ohjattuina tärkeimpään tekemiseen. 

Aihe nostaa päätään kun kuuntelen Hesacupissa pelajien ja valmentajien puhetta tai huutoja kenttien reunalta. Usein pelaajilla on tarve purkaa omaa turhautumistaan toisen huonosta suorituksesta huomauttamalla asiasta jollakin negatiivisella tyylillä. Monessa tilanteessa tämä negatiivinen huomauttaminen saa sen vastaanottajan ärsyyntymään, sen näkee ilmeestä. Epäilisin että flow katkeaa tuossa kohdin, kuten itselleni kävi ikämiesten pelissä. Omaa turhautumistaan kun oppisi käsittelemään niin ehkä tilanne kentällä helpottaisi kokonaisuutena huomattavasti. Turhautumisen tunteesta puhuminen auttaa hiljalleen hillitsemään tuota negatiivista puhetta ja parantamaan joukkueen yhteishenkeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juurikin näin.

Aivan turha huutaa/kommentoida negatiivistä sille huonon suorituksen tehneelle pelaajalle enää mitään. Varmasti tietää itsekkin "mokanneensa" joten ei ole mitään mieltä alkaa moittimaan kun pelaajalla on jo valmiiksi leuka rinnassa.

Toisaalta sitten hyvät suoritukset pitää ilmoittaa välittömästi, koska ei se poika/tyttö enää muista onnistunutta suoritusta jälkikäteen. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä muistan onnistumiset pitkään, kun niitä tulee niin harvoin  :mrgreen: Epäonnistumisia tulee niin tiuhaan ettei kaikkea voi muistaa, olis muuten mieli täynnä ja olo niin pohjalla että. Junnuvuosilta ei ole niin paljon muisteltavaa, taisi ne epäonnistumiset olla ennemminkin sääntö kuin poikkeus meidän joukkueessa. Nyt aikuisena pelatuista peleistä on jäänyt mieleen hattu, hyviä saksareita (tosin ei vielä maaliin johtanutta), vasurilla lähes puolesta kentästä lauottu maali, edellisen pelin zippi veskan yli täydestä vauhdist jne jne (oliko vielä jne vai menikö jo onnistumiset liioittelun puolelle:) )

 

Yksi mitä mietin on juuri tuo palautteen antaminen virheen jälkeen. Onko siihen puututtava pelin aikana, koska palautteen antaminen on tuossa tilanteessa taidetta, että saa autettua pelaajan pois epäonnistumisen tuomasta tunteesta ja samalla ehkä ohjattava oikean suorituksen äärelle..Toki tapoja on monia oikeita, mutta joskus ehkä esimerkin tavoin, apu tunteeseen ja postitiivinen neuvo.

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luen juuri kirjaa joka käsittelee Flow-ilmiötä. Kirja on  kirjoitettu vuonna 1996. Alussa ainakin on ihan mukavaa tekstiä. 50 Sivua luettu ja katsotaan mitä tulee vastaan. Kirjan ok kirjoittanut John Douillard ja Kirjan nimi on Keho, mieli ja urheilu. Pelquin kustannus 1996

Kirjaa lukiessa tulee mieleen että tuo Flow on itse asiassa aika helppo tavoittaa omassa pelissä nykyisin. Se kantaa usein koko ottelun ja on melko nautinnollinen olotila. Tämän kun osaisi kertoa valmentajille oikein niin väittäisin monen yrittävän kehittää psyykkistä puolta ihabn toisella tavalla kuin nyt. Nyt valmentajia ei kiinnosta. Kysyin juuri yhdeltä aikuiselta pelaajalta niin hän sanoi ettei koe tarvitsevansa psyykkistä. Minusta hänen ajatus on hyvin ymmärrettävä, kun ei ole kokemusta siitä paremmasta, mitä psyykkisellä valmennuksella voi saavuttaa. Itse en vaihtaisi omia terapioita ja töitä psykiatriassa pois mistään hinnasta. Ongelma on olennainen osa koko psyyykkisen puolen kehittymistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×