Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Pettymykset /epäonnistumiset ja niiden käsittely

Recommended Posts

Tämä on oleellinen osa huippujalkapalloa tai huippu-urheilua yleensä. Jos kyky käsitellä pettymyksiä ja epäonnistumisia on heikko, on pelaaja suossa. Samaa asiaa voidaan ajatella kollektiivisesti eli joukkueen näkökulmasta. Asia pitää korjata ja sen voi korjata, helpostikin. Ei nopeasti, mutta helposti.

Katselin tuossa eräänkin joukkueen peliä viikonloppuna, kun nyt tuli parissakin eri turnauksessa istuttua. Joistakin pelaajista näki selvästi, kun oma epäonnistuminen ja pettymys saivat vallan ja koko peli kaatui siihen. Tunnetila jäi päälle ja väritti seuraavaa tilannetta ja epäonnistuminen toistui, kierre oli valmis.

 

Millaisen tunteen kanssa olemme tekemisissä? Mistä on kyse? Ainakin kehossa alkaa tapahtumaan, kun koemme pettymyksen tunteita. Pettymystä seuraa usein muita tunteita, kuten vihaa ja turhautumista sekä häpeää. Nämä pettymystä seuraavat tunteet näkyvät pelissä erittäin selvästi, kuten moni turha rike joka on näiden seurausta. Moni ymmärtää ja tietää varmasti, mitä turhautunut ja vihainen pelaaja saa usein aikaiseksi.

Pettymystä seuraa joskus häpeä. monesti omaan suoritukseensa pettynyt pelaaja, kääntää kasvonsa kohti maata/lattiaa (tämä näkyy miesten maajoukkueessa jalkapallossa, välillä erittäin selvästi). Tänään näin säbässä samaa. Tämän häpeän juuret ovat usein lapsuudessa. Ei varmasti löydy maailmasta vanhempaa, joka ei olisi istuttanut häpeää pieneen lapseensa, sillä sen voi tehdä niin monin tavoin. Se on tavallista.

Häpeä on terve tunne ja tärkeä, joten ei siitä eroon pidä päästä, mutta liian voimakkaana se hankaloittaa elämää. Itse en usko pelaajan häpeävän suoritustaan samoin, jos on yksin eli häpeä on hyvin sosiaalinen tunne.

Pettymys on myös omalla tavallaan, mutta sen dynamiikka on hieman toinen. Pettymys on myös usein yksilön reaktio omiin vaatimuksiin itseään kohtaan, johonkin tekoon tai suoritukseen liittyvä. Häpeä eroaa pettymyksestä kokemuksen tasolla, se koetaan helposti oman persoonan osaksi.

 

Pettymyksen kanssa voi oppia elämään täysin tasapainoista elämää tai tasapainoiseksi urheilijaksi ;) 

 

Mitä pettymyksestä nouseminen sitten vaatii, itse olen auttanut pelaajat tuntemaan toisensa tämän suhteen, kysymällä heiltä joukkueen kesken, millä keinoin he ovat autetavissa. Pelaajat osaavat itse kertoa parhaiten, mistä hyötyvät esimerkiksi kesken pelin. Jokaisella on vähän omia juttujaan. Välillä jonkun voi olla vaikea sanoa, mitä oikeasti kaipaisi, se voi olla jotain hyvin herkkääkin. Onneksi on ryhmätyö ! Kun ryhmässä keskustellaan, joku muu saattaa sanoa ääneen oman samaisen tarpeensa ja se on pikkuisen helpompi ottaa puheeksi sen jälkeen. Samalla muut oppivat, kuinka voi auttaa toisen "suosta". Ryhmätyötä. PK:n tytöt ovat oppineet tätä paljon. He ovat ottaneet sen käyttöönsä ja käyttävät sitä aktiivisesti pelissä. En ole koskaan kehottanut heitä tekemään näin, mutta ovat vissiin sopivan viisaita ja ymmärtävät ryhmädynamiikasta jo jotain.

 

Nyt goisimaan.. jatkan tätä ja oikoluen myöhemmin..jos luen :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katson Suomen peliä, nuoret pelaa Venäjän joukkuetta vastaan karsintoja. Suomen pelaaja epäonnistui hyökkäyspään tilanteessa ja pallo meni päädystä yli. Epäonnistumisen jälkeen nuori mies käveli kohti omaa kenttäpuoliskoa katse nurmessa. Katse nurmessa pysyi monta sekunttia. Miksi??? Tämän ajan hän olisi voinut käyttää omien pelaajien ja vastustajan sijoittumista ja fiiliksiä haistellen.. Hukkaan heitettyä aikaa ja tuona aikana putoaa pois pelistä.

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tovi sitten oli psyykkistä valmennusta joukkueen kanssa. Puhuimme sattumalta pettymyksestä tapaamisellamme. Osa pelaajista koki helposti pettymystä omiin suorituksiinsa ja toislla taas pettymys kohdistui toisten epäonnistumisiin. Keskustelun tuoksinassa nostin esille sen oman pettymyksen ymmärtämisen merkityksen eli ei ole oikeaa tapaa olla pettynyt, toinen on helpommin itseensä ja toinen taas muihin. Tärkeää on tuntea oma pettymyksensä, se auttaa sen tunteen kanssa elämistä ja helpottaa sen käsittelyä pelin aikana, jolloin se ei pääse vaikuttamaan niin voimakkaasti sinuun pelin aikana.

 

Yksi pelaajista nosti esille pettymyksen tunteen paineen nousevan juuri pelikavereiden kuvitelluista odotuksista tai ehkä myös sitä kautta, että osa meistä on herkkiä aistimaan toisten tunnetasoa ja helposti tuntee toisen pettymyksen itseensä kohdistuvana. Molempi parempi, kumpaakin voi oppia käsittelemään. Kuten sanottua, ei ole yhtä yhtä oikeaa tapaa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miltä pettymys maistuu?

Siinä voi olla mukana ripaus häpeää, yksinäisyyttä kahmalo kaupalla, oman itsensä kokemistä erilaiseksi kuin muut, unelmoidun särkyminen/tuhoutuminen, fyysistä kipuakin. Joillakin syyllisyys on isoa ja toiset taas vihaisina syyttävät muita.

Kyse ei ole siitä että jokin tunne olisi väärä tai huono, kyse on siitä että sen voisi jakaa sanoin muiden kanssa. Yksinäisyys eristää, häpeä myös. Voisiko sanoa, että hävettää tuntea niin tai näin, ehkä se oma epäonnistuminen voisi myös olla puheissa yhteinen aihe. Toisten epäonnistumisesta ei niinkään ole hyötyä, jos sitä ryhtyy tökkimään.. puhuminen omastaan ja toisilta sen kuulemista..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×