Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Kun joukkue siirtyy johtoon, sitä seuraavat hätä, kaaos ja usein vastustajan maali

Recommended Posts

Otsikko kertoo olennaisen. Erittäin usein meillä Suomessa näkyvissä. Mitä tapahtuu ja miksi? Joukkueemme ovat sulaneet euro-peleissä, kotoisessa sarjassamme, kisojen karsinnoissa. Olen myös omissa peleissä nähnyt ja kokenut samaa. Johtoasema tyritään henkisellä tasolla. Annetaan henkisesti peli vastustajalle. Eilen viimeeksi olin kentän reunalla katsomassa poikani matsia ja kuuntelin vanhempien reaktioita, kun pojat siirtyivät johtoon 2-1. Ennen maalia tunnelma oli flow:ta lähentelevää ja pojat painoivat päälle kuin yleinen syyttäjä. Vastustaja oli hädässä.

Jäin ihmettelemään sitä muutosta vanhemmissa, joiden kannustus muuttui kentän reunalla paniikin omaisiksi kehotuksiksi pitää oma puolustu NYT varmana ja pelata ERITTÄIN huolellisesti, kun tilanne kääntyi meidän poikien eduksi. Tämä sama näkyy niin usein monissa otteluissa ja toki välillä myös saman ilmiön voi helposti bongata myös isojen poikienkin peleistä, mutta harvemmin. Tämä on Suomalainen "kirous". Haluan avata tätä "kirousta", jotta sitä opittaisiin ymmärtämään ja siitä pääsemään. Väittäisin voittojen tulevan hippasen helpommalla, jos moinen sulaminen johtoasemassa jäisi pois.

 

Yksi iso tekijä on jännitys ja sen kanssa eläminen. Se on jostain syystä ollut maassamme vuosikymmeniä huonossa maineessa. Jännitys nähdään heikkoutena ja jotenkin huonomman pelaajan ominaisuutena, joten se pyritään kieltämään.

Sivujuonne mutta tunnesisällöltään sama.. Dokkarissa puhuttiin Amerikan väkivallasta, ampumatilastoista. Nuori mies, asekauppias (tai autovaras) sanoi ampumisten johtuvan naisista. Häpeä, tuo kasvojen menettämisen pelko on niin suuri, että mielummin ammutaan toinen ja ollaan linnassa. Mä luulen tuon häpeän olevan meillä isoin syy kieltää oma jännitys. Jännittämistä hävetään ja häpeää vältellään.

 

Toivoisin että lukijat ottaisivat osaa tähän keskusteluun, tuomalla esille omia ajatuksiaan aiheesta. Paljon sitä ei ole tapahtunut ja se on harmi. Lisää näkökulmia mukaan ja lisää ymmärrystä aiheeseen kaivattais. Meinaan kysellä myös valmennettaviltani aiheesta. Vaimoni kanssa myös aiheesta keskustelin ja hän sanoi, että me suomalaiset tyydymme vähään ja siksi emme jatka flow:n vallitessa uusien maalien tekemistä. 

 

Itse näen asian myös laajemmin itsetuntoon liittyvänä ongelmana. Emme usko omiin kykyihimme; "Maalikin taisi tulla vain vähän tuurilla ja nyt tuo parempi vastustaja tulee ja tekee maalin ihan vaan paremmuuttaan". "Yritetään nyt estää sitä, vaikka ei me varmaan mitään voida".

 

Yksi valmentaja tuossa juuri laittoi minulle viestin samasta aiheesta, kun kysyin siitä erään watsup -ryhmän kautta. Hän sanoi ettemme uskalla voittaa. Miten sen logiikka kulkee..? hmm... pitääköhän tuo sisällään jotain mielenkiintoista ? Alkuun näin.. mukaan kiitos...

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin oman kirjoitukseni ja mietin sen teemaa.. 

 

Mistä voittamisessa on kyse? Se on isolta osin halua, halua voittaa. Tuo voittamisenhalu muuttuu usein peleissä häviämisen peloksi. Muutoksen voi parhaimmillaan nähdä silmin. Yksittäisten pelaajien / joukkueen mieli muuttuu tunnetilasta toiseen. Se "tappamisen" meininki muuttuu pelokkaaksi ja varovaiseksi puuhasteluksi. Ei olla enää kukkona tunkiolla. Miksei?

Pelissä tapahtuu myös muutos joskus vastustajan toimesta, henkisessä asenteessa tapahtuva muutos, mutta väittäisin ison osan siitäkin syntyvän heidän intuitiivisesta fiiliksestä, että nyt ollaan niskan päällä / meillä on yliote. Vastustaja pelkää, vastustaja on ihan purjeessa, ne lopetti pelaamisen, jääty. Monia sanoja löytyy, mutta sisältö on sama eli henkisen yliotteen tasapaino muuttuu joukkueelta toiselle. Tämä yliote annetaan myös johtavan joukkueen toimesta. Monesti näkee peleissä pelaajien oikein jäävän odottamaan vastustajan voimain näytettä ja se myös tulee, tulee kun sille antaa tilaa !

 

Mitä tuo kaaos pitää sisällään. No, sen määritteleminen on vaikeaa, mutta yksi osa on sitä, ettei ole itsevarmuutta. Itsevarmuus puuttuu yksilöiltä ja joukkueelta. Tätä itsevarmuutta ei voi saavuttaa hokemalla ääneen jotain mantraa, se on rakennettava psyykkisellä työllä !

Kun näemme huippujoukkueita, heillä on monia yksilöitä, joilla tuo itsevarmuus /itseluottamus on hyvä. Nämä hyvän itsetunnon omaavat pystyvät tukemaan muita joukkueessa  samaan fiilikseen, sen voi tartuttaa parhaimmillaan hyvin helposti. Kun vahvoja yksilöitä on monia, on tuo voima helpompi säilytttää omalla joukkueella ja kävellä vastustajan yli.

 

jatkuu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voittaminen on nautintoa. Nautinto on kiellettyä jollakin tavalla. Pahe. Mässäilyä ja irstailua. Ei suvaittavaa. Pitää olla tyytyväinen vähään ja niellä ylpeytensä, Afrikassakin on niitä joilla ei ole ruokaa.

 

Historialla on oma vaikutuksensa meidän henkiseen vahvuuteemme ja tilanteisiin, joissa emme ole niin vahvoja. Maamme historia, henkinen historia, millainen se on kliseiden takaa (olemme olleet alistettuja yms.)? Jos olet ylpeillyt omaisuudellasi, on se sinulta viety: "Kel onni on se onnensa kätkeköön". Omista saavutuksistaan tai taidoistaan ylpeyttä tuntevaa ihmistä on pidetty aina omahyväisenä ja mahtailevana kerskurina. Sitä emme voi olla, se on jotain pahaa. Kateelliset ihmiset vähättelevät ja mitätöivät, sitä se on.

 

Miten edellä kirjoittamani vaikuttavat tuohon johtoaseman menettämiseen, sulamiseen? Kun emme voi aidosti olla ylpeitä itsestämme ja nauttia voittamisesta, se kääntyy itseämme vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×