Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Häpeä ja sen lamaannuttava voima

Recommended Posts

Terve.

 

 

Aihetta olen sivunnut jo monessa kirjoituksessani, mutta sen voisi nostaa omaksi aiheekseen. Laitan nyt aluksi linkin netistä löytämääni tekstiin:

 

http://www.sirkkasantapukki.fi/voi_hyvin_artikkeli.pdf

 

Häpeä näkyy usein kentällä, sekä haastatteluissa. Seuratkaa pelaajia ! Katse kääntyy varpaisiin turhan usein.. Mitä hävettävää on epäonnistumisissa? Niitä tulee kaikille. Aihe on erityisen tärkeä meidän maassa, jossa kyseinen tunne on niin näkyvä ja lähes käsin kosketeltavissa. On asioita, joita on syytäkin hävetä, mutta varman maalipaikan missaaminen ei ole sellainen !

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tossa Linkki Mäkelän luentomateriaaleihin. Olin joskus hänen luennollaan ja aika huikee äijä kertomaan tunteiden maailmasta ja yhdistää niitä kivasti fysiologiaan, aivoihin.

 

(Äh, linkki vanhentunut, joten poistin..)

 

Mäkelän tekstissä pari kohtaa, joissa häpeä nousee esiin. Toinen on ryhmästä ulos laittaminen, se tuottaa häpeää. Tätä on valmennuksen hyvä miettiä. Toinen kohta löytyy myös Mäkelän tekstistä; Häpeä on kokemus siitä, ettei saa vastausta. Hyviä nostoja Mäkelältä. Asiat liittyvät oleellisesti nuorten ja lasten valmennukseen, mutta myös aikuisten maailmaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Häpeästä on kirjoja olemassa, jos omaan häpeäänsä haluaa ja on valmis tutustumaan. Tässä tunteessa pätee sama kuin kaikilla muissakin eli se menettää kahlitsevan voimansa, kun sen tuntee perin pohjin.Satu Lindman on kirjoittanut kirjan häpeästä ja siinä pisti silmään kohta, joka kertoo kuinka kaukana olemme häpeämme kanssa..

"Varhasimodernin kauden fysionomisessa ajattelussa korostui ruumiin ja mielen yhteys. Kehonkielen katsottiin paljastavan tunneimpulssit, joten kasvatuksen keskeinen tehtävä oli kiinnittää huomio eleiden ja ilmeiden hallintaan." (Satu Lindeman. Häpeä ! Nöyryyttämisen ja häpeämisen jäljillä. 2011 Atena Kustannus Oy.) Tuo teksti kertoo minulle karua kieltä, kuinka vielä tänäkin päivänä pyrimme elämään kuten tuona aikakautena (1500-1800 -luvulla), peittämään häpeästä kertovat eleet ja ilmeet. Ei ole paljon kehitystä tapahtunut. Miksi häpeän tunne pitäisi peittää?

Häpeä on hyvin varhainen tunne. Se istutetaan meihin jo lapsuuden ensi askeleilla. Vanhempi/huoltaja voi kääntää katseensa pois epämiellyttävästä lapsestaan eli tämä jo kehityksessä ennen sanojen mukaan tulemista. Sanojen avulla tätä voidaan toki tehdä myös tehokkaasti. Osa häpeästä on tervettä ja ohjaa meitä olemaan osana yhteisöä. On kuitenkin tärkeää osata erottaa milloin kyse on sairaasta häpeästä eli esimerkiksi suvuissa voi olla hyvinkin synkkiä salaisuuksia, joita hävetään ja joista vaietaan. Paljon on myös sanatonta häpeää eli jos olet hieman erilainen kuin muut ryhmässä niin erilaisuutesi saatetaan vaieta häpeäksi.

Mielenkiintoinen aihe ja tätä kirjoitusta on tarkoitus jatkaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×