Jump to content
Sami Paakkanen

Miksi urheilija treenaa yksin?

Recommended Posts

Tätä olen miettinyt seuratessani urheilijoita nyt Liikuntamyllyssä. Olen asiasta monelta jututtamaltani jo kysynyt tai nostanut aiheen esiin, koska on niin näkyvä osa harjoittelua ja kisoissakin isossa roolissa. Mietin eri puolia asiasta ja minusta se on osittain iso ongelma maamme harjoittelukulttuurissa. Voisi asiaa vieläkin laajemmin ajatella. Afrikassa kun olin joskus joitakin viikkoja, huomioni kiinnittyi juuri tuohon yhteisöllisyyteen ja ystävyyteen. Olivat miljoona kilometriä meitä edellä siinä. Juttelin yhden afrikkalaisen urheilijan kanssa tuolla Liikuntamyllyssä ja kysyin häneltä, kuinka hän oli niin sinut itsensä kanssa (joka näkyi ulos) ja hyvällä fiiliksellä. Hän ei osannut vastata kysymykseeni ja nosteli hartioitaan, mutta mainitsi sanan perhe puhuessaan, kun "oli vastaamatta" kysymykseeni. Itse poimin sanan hänen puheestaan ja kysyin oliko perhe osa salaisuutta ja mairea hymy levisi urheilijan kasvoille. Hän puhui sen jälkeen perheen liittymisestä kysymykseeni hyvin myöntävästi. Perheen merkitys, se positiivisuus, joka heillä siellä vallitsi ! Sivujuonne, mutta ehkä kertoo karua kieltä kulttuuristamme.

Olen siis jutellut Liikuntamyllyssä joidenkin maamme huipulla urheillevien kanssa, joku Euroopan kärjessäkin viipottava mahtuu mukaan. En kaikilta ole heidän sijoittumistaan selvittänyt, minulle riittää suurpiirteinen tieto, että ovat kilpaurheilijoita. Osa on entisiä maamme huipulla urheilevia ja loukkaantumisista toipuvia, osa ikääntyviä huippu-urheilijoita ja osa nuoria kilpaurheilijoita. Eilen oli kisat ja oli mukava nähdä, kuinka osa jututtamistani oli siellä mukana. (Oli muuten ensimmäiset yleisurheilukisat joita olin katsomassa paikan päällä. Tänään jatkuu sama meno Liikuntamyllyssä iltapäivällä. Ja Ilmaiseksi päsee sisään.. hullua ! Maksan alasarjan fudiksesta 5-10 euroa peli !?!).

Monisyinen juttu, yksin vai yhdessä. Olen huolissani siitä, kun urheilijat treenaavat yksin. Osittain olen huolissani ja osittain näkisin tässä asian, jota kehittämällä voisimme vaikuttaa urheilijan hyvinvointiin ja menestymiseen. Se yksin treenaaminen on kovaa duunia henkisesti ja tavallaan valmistaa kisojen yksinäisyyteen ja siihen kovuuteen. Onko tämä hyvä ja onko asia ihan näin? Voisin puhua sisäisistä objekteista teille nyt, niiden merkitys on valtava ihmisen elämässä ja tässä kohdin näkisin että myös urheilusuorituksessa ! Joissain maissa ei asiat näin ole. Kuten mainitsemassani afrikassa, eikä käsittääkseni kaikkien urheilijoiden kohdalla maassamme, kaikki eivät treenaa yksin. Se yksin harjoittelu on vain pistänyt silmääni todella terävästi. Onko outo, jos urheilijoilla on vähän masennusta, uupumusta tai kokevat yksinäisyyttä tai muuten tunteet ahdistaa tai se rentous puuttuu kisoissa. Mnusta ei, näen niin suoria syy ja seuraus suhteita. No helvetti, jos olet kaikki kuukaudet pahimmassa tapauksessa läpeensä yksin niin eipä ihme että kisojen alla ahdistaa. Varmasti jotkin kisaöverit pukkaa jo pelkästään siitä mukavasta tai epämukavasta vuorovaikutuksen yht´äkkisestä määrästä. 

Hmmm. nyt kun mietin niin eilisiä kisoja katsoessani, osa urheilijoista tuli hallille laput korvilla eli sulkivat muun maailman keskittyessään ulkopuolelle. Varmasti on rentoa paeta sinne kaikkia ääniä, oman tutun musan pariin eli on minullekin tuttua kulkea luurit korvilla. Välillä haluan sulkea muun maailman äänet ulos. Entä kun otat laput pois ja alat valmistautumaan. Maailmasi on aivan eri. Entä jos se sama rentous joka tulee yksin musiikki korvilla soidessa löytyisi yhdessä olemisesta? Minulla löytyy ja se on todella mukavaa !!

Ajattele yhdessä treenaamisen etuja. Voit jakaa hieman urheilevan arjen paineita, sitä henkistä kuormaa joka tulee treenatessa. Voit parhaassa tapauksessa opetella tuntemaan itseäsi toisen kanssa ja löytää paremman itsevarmuuden sitä kautta. Tunteista puhumista arjessa. Ei se ole mitään tilittämistä, jos sitä oppii tekemään ja myös säätelemään. Toki jos olet vuosia ollut puhumatta niin alkuun se tulpan pois ottaminen tai jos läikkyy yli niin voi mennä todella överiksi.

Toisella ihmisellä ja kosketuksella on iso merkitys.

Yksilölajeihin ehkä ajaudutaan helpommin sellaisella persoonalla, joka ei välttämättä tule toimeen niin hyvin muiden kanssa. Olen elämäni aikana aika monen urheilijan kanssa jo ehtinyt juttelemaan ja varmasti on yksi totuus se, että osa ei kestä joukkuelajien muita. Ne muut herättävät paljon turhautumista ja aggressiota. Näkee näitä urheilijoita myös joukkuelajeissa, he ovat niitä yhteishengen myrkyttäjiä. Voisin väittää ettei se tutkija, joka tutki eri maissa vaikuttavia tunteita ollut väärässä. Voisin väittää ettei hänen löydös maassamme esiin puskevasta kateudesta ollut väärä havainto. Sen merkitys urheilussa on helvetin isoa ja sen näkeminen itsessä tai taas helvetin vaikeaa ja sen puheeksi ottaminen organisaatiossa vieläkin vaikeampaa. Sen alle pitäis päästä jokaisessa maassamme urheilijoita valmentavan organisaation ja yksittäisen valmentajan. Löytyisi oikea järki tekemiseen, sen oman egon pönkittämisen sijaan ja muurin takaa huutelu vähenisi (kuinka paljon itse sitä teen XD) ja sama paska näkyy politiikassa. Yhdessä tätä hommaa tehdään tai olisi vissiin tarkoitus ! Ai joo, yhdessä tätä elämää eletään :)

On selvä että ryhmässä oleminen on vaativampaa joillekin kuin toisille. Kasvatuksen / kasvuympäristön merkitys on tässä suuri. Osasta ehkä tulee "pakon" sanelemana yksin treenaajia. Kun katselin Liikuntamyllyssä urheilijoita, pienet lapset olivat yhdessä, nuoret treenasivat ryhmissä ja kuulemma osa aikuisistakin treenaa yhdessä. Osa ajautuu treenaamaan yksin. Eräs urheilija sanoi eri paikkakunnilla asumisen olevan ongelma eli juuri kovan kärjen jakaantuminen eri paikkakunnille, jolloin et saa riittävän kovaa treenikumppania. Olin tässä vähän skeptinen, silä voisi se heikomman kanssa treenaaminen olla mukavampaa kuin yksin. Kysyinkin tätä: " treenaisitko mielummin jonkun mukavan kaverin kanssa kuin yksin?" ja vastaus tuli heti: "Yhdessä" ! Samainen urheilija sanoi kehittyneensä uransa aika eniten juuri toisen kanssa treenatessa.

Väitän etteivät meidän yksilöurheilijoiden valmentajat ole oikein ryhmäorientoituneita. He eivät hanskaa perus ryhmäilmiöitä ja ryhmissä liikkuvien tunteiden kanssa työskentelyä, jolloin kokevat ryhmätyön hyvin raskaana. Moni psyykkistä valmennustakin tekevä on sanonut minulle ihan pokkana ettei tätä voi tehdä ryhmässä. Kyllä vidu voi ! Olen jo joitakin vuosia tehnyt ja voin sanoa täydestä sydämestä: Kyllä voi  ! Ammattitaidosta kiinni. Osa yksilöllisestä valmennuksesta puhuessa ei ymmärrä ryhmän etuja. Tietenkin voimme mennä sen taakse, että jokainen on niin erilainen ja tarvitsee yksilöllistä ohjausta. Kyllä voisimme samaan siirtyä vaikka jalkapallossa. Kehittyisi yksilöt sitenkin, mutta eivät ne kovin helpolla yhdessä oppisi olemaan. Ei kannata sulkea pois hyvää sen vuoksi, että on itse sille sokea tai se tuntuu vaikealta.

Toinen ongelma on urheilijat. Heillä ei ole välttämättä kykyä käsitellä tunteita, joita herää vuorovaikuksessa ja siksi on helpompi olla yksin kuin sen ärsyttävän kaverin kanssa. Se mulkuin jätkä voi kuitenkin olla jossain osa-alueella paras, miksei oppisi siitä osa-alueesta hänen kauttaan ja auttaisi häntä samalla olemaan vähemmän mulkku :)  

Sunnuntai ja aamun mietelause sanottu julki

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×