Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Miksi psykologit tekevät lähes ainoina psyykkistä valmennusta ympäri maailman?

Recommended Posts

Kriittinen näkökulma psyykkisen valmennuksen tekijöiden tutkintoa kohtaan.

Otsikon mukaista asiaa ihmettelen. Mistä johtuu, että juuri psykologeilla on kautta länsimaiden tuo psyykkinen valmennus lähes ainoina hallussaan? Ymmärrän että urheilupsykologia on yksi tieteen haara. Psykologiakin on. Kuitenkin kun tarvitaan esimerkiksi vaativaa hoitoa psyykkisellä puolella, ihminen ohjataan psykoterapiaan, ei psykologille. Usein asiakasta tapaa ensin psykiatrin, mutta jatkohoito ei oikeastaan koskaan ole toteuteuttuna psykologeilla, he tekevät sairaaloissakin yleensä vain arvioita psyykkisistä rakenteista tai ongelmista. Ei heitä ole koulutettu hoitamaan ihmisiä. Psykologia on pikemminkin kuvaava tiede. Se pyrkii kuvaamaan psyykkisiä tapahtumia tutkimuksen valossa ja tuntuu usein myös epäonnistuvan siinä, siitä hieman lisää myöhemmin. Tutkimus on aina rajallinen ja sen rajat tekevät siitä hyvin epätarkan ja vääristävän. Tuloksilla saadaan vain kapea siivu jostakin ja tuon tutkimuksen kautta esimerkiksi rahat ohjautuvat usein vääriin paikkoihin kentällä. Asiakkailta jos kysyisi, he osaisivat kertoa mistä on hyötyä ja mikä auttaa. Toki pitää osata nähdä metsä puilta.

Se mihin psyykkisellä valmennuksella on tarkotus pureutua on meidän syviin kerroksiin, niihin tekijöihin, joista puhumalla voimme vaikuttaa itsetuntoa vahvistavasti. Psykologit voivat kertoa lukemistaan teksteistä, mitä on itsetunto teorian valossa ja siitäkin yleisellä tasolla. Heillä on oma mittaristonsa, joilla he mittaavat itsetuntoa. Jokaisella on omat mutkansa matkassa, joiden vuoksi itsetunto on mitä on. Tähän psykologien koulutus ei anna mitään. Se vain kertoo, mitä itsetunto on teoriassa ja kertoo onko se hyvä vai heikko heidän mittareillaan mitattuna. Psykoterapeutti on joutunut lähes aina käymään oman psykoterapian, jossa on joutunut itse huonon itsetuntonsa kanssa kasvotusten ja siksi ymmärtää sen kasvun prosessin paremmin, jonka itsetunnon kasvu vaatii. Kun vertaa psykologiaa ja psykoterapiaa, se on sama kuin vertaisi rakastelua ja pornon katsomista tai ehkä rakastelua ja rakastelun katsomista.

Psykologien koulutus on tilastotieteitä ja teoriaa. Mitä eväitä se antaa psyykkiseen valmennukseen, joka on täysin ihmisen/ihmisryhmän kohtaamista, ei teoriaa tai tilastoja. Olen tavannut monta teoriaa lukenutta psykologia tai lääkäriä, joilla ei ole mitään ammattitaitoa eikä luontaista kykyä kohdata ihmistä. Olen tavannut monta ns. maalikkoa, joilla on se luontainen kyky olla omana itsenään ja kohdata toinen ihminen. Toki olen tavannu myös monta psykoterapeuttia, joilta tämä ominaisuus tuntuu myös puuttuvan. Psykologia tieteenä on melko "kova" tiede eli vain sillä on arvoa, joka voidaan todistetusti/tutkitusti näyttää toteen. Se tosiasia asetetaan toissijaiseksi tilastoja luotaessa, että jokainen, aivan jokainen meistä, näkee ja kokee tämän maailman omalla tavallaan. Se ei ole  yleistettävissä minkään teorian tai yleistyksen alle. Tämä psyykkisen valmennuksen lähtökohta tekee työstä työntekijälle vaativan. Et pääse helpolla, jos sinun on aina uudestaan ja uudestaan tutkittava juuri kyseisen ryhmän/urheilijan kanssa tilannetta yksilöllisesti. Et voi mennä pitämään itsesi luomaa luentoa, se ei palvele juuri laisinkaan kohderyhmää. Se mitä maailmalla näkyy ja täällä myös, niin on luentoja, joissa yleistetään asioita ja tehdään niistä esitelmiä. Sitten ihmiset istuteaan kuuntelemaan esitelmiä ja lukemaan seinälle heijastettuja kirjaimia. Psykoterapia on aina osallistumista ja läsnäoloa. Psyykkisen valmennuksen tulee olla myös tätä työtapaa lähellä olevaa työskentelyä, muuten meillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia vahvistaa itsetuntoa tai tehdä joukkueen sisällä oleville ongelmille mitään. Pelkäämme liikaa. Emme näe metsää puilta.

Ei psyykkinen valmennettava hyödy keskiarvojen kuulemisesta tai teorian opiskelusta tai niitä opiskelleen fraaseista. Psyykkinen valmennus on kuin leikkimistä hiekkalaatikolla, tutkivaa vapautta. Se on vuorovaikutusta, kohtaamista ja kohdatuksi tulemista, läsnäoloa ja tunteita. kykyä olla yhtä aikaa pieni lapsi ja aikuinen samassa henkilössä. Tiedän osan psykologeista tekevän myös näin töitä eli älkää ottako itseenne.

 

Välillä tänne tekstin loppuun pieni turina..

Juttelin muutama päivä sitten yhden tutun kanssa. Hän on esimiehenä. Hän oli käynyt psykologien tekemässä testissä työpaikallaan joitakin aikoja sitten. Psykologisissa kokeissa/testeissä tutkittiin sopiiko kyseinen henkilö esimieheksi. Hän oli saanut testeistä vastauksen, ettei sovi lainkaan esimiheksi. Hän kuitenkin on esimies. Työpaikalla oli tehty kysely työntekijöille, josta hän oli saanut parhaat mahdolliset arvosanat johtamisestaan. Tämä kiteyttää sen mitä mietin. On testejä, joita psykologit tekevät, jotka ovat täysin irti realiteetista. On teoriaa, joka on täysin irti hetkestä. Mitä on hyvä psyykkinen valmennus? Tässä päivän kysymys teille psykologeille, jotka mahdollisesti eksytte lukemaan tätä kirjoitustani..

Voin antaa vinkin ! Se ei ole tavotteiden asettelua, se ei ole rentoutusharjoituksia, se ei ole mielikuvaharjoittelua, se ei ole keskittymisharjoituksia, se eio ole itselleen hyvän hokemista, se ei ole maneereita ja ulkoa opittuja käytäntöjä. Siinä sit mietittävää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×