Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Kuinka elämääsi tuli jalkapallo?

Recommended Posts

Moi !

 

Aihe mielessä ja innosti kirjoittamaan tänne :) 

Aamusta mielessä taas fudis. Eilen oli peli telkussa, jossa ratkottiin mestareiden liigan finaaliin toinen vastustaja. Puuli sinne meni, Realin kaveriksi. Kaverini järjesti mukavan studion isommalle porukalle ja siellä tuli peli katseltua sekä kuunneltua samalla ulkomaista jalkapalloa seuraavien kommentteja pelistä ja sen juurista. Oli hiton mukavaa ! Itse olen aika pihalla ulkomaisen pallon suhteen ja pelaajien historia ei ole minulle tuttua. Kotimainen tämän hetken tekeminen on se juttu ja hehkuttelin kotimaisia kolmosen pelejä, joita tuli viime kaudella käytyä katsomassa aika monta.

Nyt mietin hyvin nukutun yön jälkeen, kuinka oma jalkapallohistoriani sai startin? Mistä oma innostus tähän kaikkeen on lähtenyt? Minua kiinnostaa myös mistä teidän muiden? Mikä on kytkenyt teidät jalkapallon pariin? Olisi mukava kuulla lyhyitä tai pitkiä kertomuksia teiltä, miten olette päätyneet lajin äärelle?

Oma historiani ja rakkaus lajiin lähti liikkeelle, kun äitini halusi minulle pienenä harrastuksen. Olin 5-6 v kun kävin äitini toimesta kokeilemassa eri lajeja. Olin pianotunneilla, tennistä pelattiin, korista käytiin katsomassa ja sitten kokeiltiin fudista. Muistan vieläkin kuinka helvetisti jännitin ekoihin treeneihin menoa. Kävin parit treenit äidin ja isän käydessä katsomassa niitä. Sitten oli ensimmäinen nappulasarjan peli. Pelin jälkeen ilmoitin vanhemmilleni, ettei heidän tarvitse tulla enää  seuraamaan harjoituksiani ja pelaamistani. Kielsin heitä tulemasta. Siitä alkoi oma polkuni. Se rakkaus lajiin kehittyi vuosien saatossa, mutta jokin veti minua heti mukaan siihen. En tiedä mikä. En ymmärtänyt sääntöjä, kun se valmentaja selitti minulle paitsiosta, meni niin ohi tuo selitys.. Pelikaverini katseet muistan vieläkin, sen kuinka pettyneitä he olivat siihen etten osannut heti pelata kuten he. Erityisesti muistan valmentajan pojan äänensävyt ja ilkeyden jolla hän minulle puhui.

Mikä minut sitoi lajiin? Kaikki nuo epämiellyttävät varhaiset muistoni lajiin liittyen. Kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä että tuollaisten jälkeen jostain innostuisi ja silti ... sitten ensimmäinen kausi päättyi. En ollut finaalissa, kun lähdettiin mökille. Finaalissa tuli pronssia ja mökkireissun vuoksi en koskaan saanut mitallia. Sitä ei minulle koskaan toimitettu, vaikka lupaus oli. Se oli loukkaavaa, en tuntenut kuuluvani joukkueeseen, ansainneeni mitallia. Miksi jatkoin lajia, vaikka kokemukset ensimmäisestä kaudesta ovat tällaisia? Seuraava kausi alkoi kun kaverini kanssa mentiin uuteen joukkueeseen. Tuo vanha lopetti yhteen kauteen. Kaverini kanssa oli mukava käydä ja kilpaileminen oli heti verissä.. Valmentaja oli mukava kontaktissa, katsoi silmiin ja oli ystävällinen, lämmin. Sillä oli minulle merkitystä. Ja se että pari kaveriani oli joukkueessa. Vuosia samassa porukassa ja kiintymys oli syntynyt. Valmennus ei ollut laadukasta näin jälkikäteen katsottuna, mutta sen oleellisen se sai aikaiseksi, rakkauden tähän ihanaan lajiin !! 

 

Mistä on rakkaus tähän touhuun tehty, kertokaa te !?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×