Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Foorumin kolumnit tai mitä lie totisia höpinöitä

Recommended Posts

Rupes korpeemaan eilen ni piti raapia jotain tekstiä. Kai tätä joksikin terapiaksi voi sanoa, paskan vastaaottamisen valmistautumiseksi..

Hyvä lukija, olit sitten vihreä tai persujen tukija ! Eikö parasta elämässä ole se, kun meitä on moneksi? Sama pätee kaikkiin elämän alueisiin, pitää olla erilaisuutta. Erilaisuus tuo elämän eri puolet näkyviin, niiden pohjalta voimme saada uusia näkökulmia ja kokemuksia rikastuttamaan elämäämme. Idun purijoita tarvitaan vihreiden arvojen nimissä, siinä missä persuja manaamassa maahanmuuttajien huonoa käytöstä peloissaan ja vihapuheita kylväen. Viha kuin myös empatia ovat kumpainenkin tärkeitä tunteita kokea. Idut kuin myös persut ovat meitä itseämme, tärkeä osa kokonaisuutta.

Itse asun tässä Malmin lentokentän vieressä ja haluan tuoda yhden täältä käsin näkemäni puolen esille, joka yhdistää ajankohtaisen Hämeentien muutostyön ja Malmin kentän kohtalon toisiinsa. 

Nyt vihreiden arvojen aikakaudella on paljon halua ja painetta muuttaa asfalttia ja betonia ihmisten hyvinvointia lisääviksi kävely- ja pyöräteiksi, puistoiksi ja viheralueiksi. Kaupunkikuvaamme on siis saatu lisää istutuksia ja hieman väljyyttä, kun se on ensin muokattu pois täyteen rakentamalla. En oikein ymmärrä, miksi meidän on pakko tehdä kaikki nurinkurisesti? Ensin päälystämme luontoa betonilla ja piellä, sitten muutaman kymmenen vuoden kuluttua muutamme niitä takaisin kohti vihreämpää maailmaa. Eikö politiikan pitäisi olla kestävää ja siinä samalla säästäväistä?

Suunnitelmissa on siis ahtaa Malmin lentokentän alueelle 24000 asukasta, jolloin luonto muuttuu ruuhkaiseksi kävely- ja pyörätieksi, jossa ei enää sitä pientä omaa rauhaa ole, jonka kenttä ja sen ympäristö tarjoavat vielä minulle ja monelle muulle. Alueen säästäminen luontona olisi luonnon arvojen nostamista taloudellisten arvojen yläpuolelle. Se olisi alueen nykyisten asukkaiden kunnioittamista ja heidän arvostamistaan. Se on myös tulevien sukupolvien arvostamista. Arvona vain taitaa nyt olla raha, jolla ei kuitenkaan kaikkea saa, ei hyvinvointi pelkästään taloudellisista tekijöistä synny. Maksan kalliista asumisesta ja ymmärrän kyllä miksi asuntoja halutaan lisätä kaupunkiimme, mutta. Nyt kun on tehty paska päätös rakentaa kenttä täyteen ja tuhota sen luontoarvo, niin eipä tuota päätöstä enää kukaan perua halua, siinä voi menettää joku rahaa ja vallan tunteen.

Onko teistä lukijoista moni kulkenut kevään korvalla Malmin lentokentän ympäri jalan? Siellä on kaunista ja hyvin monimuotoista luontoa ja ajoittain äänimaisema hivelee korvia. Pieni soinen alue, jolla lintujen on hyvä pesiä, täyttyy kevätaamuisin lintujen keväisistä konserteista. On kuin kävelisi sademetsässä. Nyt minulle kerrotaan että joudun luopumaan tästä, koska se lisää kaupunkilaisten hyvinvointia parantamalla asuntotilannetta. En omassa arjessa ehdi ja jaksa lähteä autolla johonkin kaukaiseen metsään valtelemaan ja onko edes mieltä lähteä autolla metsään? Eikö lähiruoka käsitteen voisi laajentaa lähimetsäksi? Se vasta luomua olisi. Minun hyvinvointia tuo alueen täyteen rakentaminen ei lisää. Loputon kaupungin täyttäminen asunnoilla on idioottien ajattelua, se on mahdoton yhtälö. Pian olemme kuin mikä tahansa suurkaupunki, jossa on vain puistoja kaiken kiireen keskellä. Luonnon hyvinvointia lisäävä arvo, jonka myös tutkimukset osoittavat  on pian menetetty ja sen ymmärtämisen mahdollisuudet viety pois lähistöltä. Sitä ei saa takaisin, se kuivattu suo ei enää koskaan tule palaamaan, jos se nyt tuhotaan talojen tieltä. Antakaa erilaisuuden kukoistaa lähellä ihmisiä, älkää ajako meitä liiaksi erilleen, se tietää ongelmia. Asettakaa rajoja, siitä terve kasvu syntyy !

 

 

Sami Paakkanen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhteisöllisyys ja yhteistä hyvää tappamassa

 

Välillä vituttaa johtajien ja valtaa pitävien lätinä arvoista. Ollaan olevinaan ja ei ymmärretä päätösten sosiaalisia tai psyykkisiä ulottuvuuksia lainkaan tai niille ei anneta inhimillisen hyvinvoinnin vaatimaa arvoa. Monia asioita elämässä kohtaa ja niiden kautta pohtii itseään ihmisenä sekä ympäröivää muuta. En aina ole ihan varma kumpi "meistä" on se hullumpi, minä vai muu maailma.

Ennen sain pysäköintiautomaatista rahalla lipun, nyt niitä kolikoilla toimivia on vähän. Kehitys on tuonut lähimaksun pankkikortilla ja se on hienoa, paitsi jos yhteys pätkii ja saat kiertää kortteleita etsimässä sitä yhtä toimivaa maksulaitetta. Eikä tuo mitään ole, sillä ei ole vaikutusta yhteisöllisyyteen, kuten otsikossani asiaan viittaan. Se millä on, on tuo uusien tuulien tuoman laitteen pakotus näpytellä autoni rekisterinumero pysäköintilippuun sitä ostaessani. Ennen kun pysäköin vähemmän ajallisesti kuin olin maksanut, annoin lippuni kiertoon eli kun/jos näin jonkun olevan tulossa juuri maksulliselle paikalle, annoin lippuni lähtiessäni hänelle. Nyt näin ei voi enää toimia.. pala palalta raha tappaa yhteisen hyvän ja samalla nakertaa yksilön hyvää. Ei tuon rekisteritunnuksen näpyttelypakon takana oleva ajatus ole muusta kuin rahasta lähtöisin oleva "kehitysaskel".

Isäni on vanha mies, hän ei kykene asumaan yksin ja sai muutama vuosi sitten hoitopaikan. Tuo hoitopaikka sattuu olemaan surullisen kuuluisa lehtien otsikoista, huonolaatuisen palvelunsa vuoksi. Isäni sai myös osansa, vääriä lääkkeitä ja meinasi henki lähteä. Liian vähän henkilökuntaa ja osa liian vähän kouluja käynyt. Taas se raha. Firman pitää tehdä voittoa ja tokihan se yhteistä hyvää vaalien ja ihmisten hoitamisen kustannuksella onnistuu. Edellinen oli ironiaa. Ihmisistä huolen pitäminen maksaa. Nämä ihmiset ovat sen työllään ansainneet, mutta nyt se raha käytetään toisaalle, kun ahneelle, jatkuvan taloudellisen kasvun firmalle on ulkoistettu ihmisten huonosti tuottava hoitaminen. Eettisyys ja moraali ovat kaukana näiden rahan arvojen voimalla rutistamassa maailmassa, millon lie tiskirätin lailla kuivaksi rutistettu.

Pienistä puroista kasvaa jokia ja ne päättyvät lopulta mereen.

Yhteisen hyvän näkeminen aukenee silmien edessä, jos sitä on valmis katsomaan kateudeltaan. Politiikan päätöksillä on valtavia vaikutuksia tämän arvon tuhoamisessa tai vaalimisessa. Kukas se lauloikaan sen kappaleen: "Kun Suomi putos puusta".. tais olla joku suomalainen vai oliko alanko maista :D

Minusta yhteistä hyvää rikotaan pilkkomalla kaikki palasiksi. Se opettaa tuijottamaan vain omaan napaan :"Naapurikunnan ongelmat eivät kuulu meille" ja "Ei tuo ole meidän vastuulla", "Ei lukenut sopimuksessa"..

Rajansa kaikella ja jokainen tyylillään. Vapautta ja kaikki mulle heti nyt !

 

Päivänjatkoa jokaikiselle, hyvää sellaista ! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Millaiset arvot, sellainen elämä !

 

Eräs hyvä kirjoittaja kirjoitti toisten riistämisestä rikastumisen nimissä. Maistelin hänen kirjansa lausetta melkoisen tovin ja siitä jäi mieleeni kummallisen hyvä olo pitkäksi aikaa. Samaista asiaa ovat muutkin miettineet. En ole yksin kokemassa, että on väärin ottaa toisen omaa. En koe vain yksin syyllisyyttä omasta ahneudestani tai itsekkyydestäni. Rehellisyyden arvo on kovasti vääristymässä, omanikin. Rehellisyyden muuttuessa vähemmän arvokkaaksi, meidän omakuvamme on muuttumassa. On helpompaa kokea oikeudekseen ottaa toisen omaa, kun muutkin tekevät niin ja on minuakin riistetty; "Ollaan tekevinään töitä kun ne on maksavinaan". Monia kokemuksia vääryydestä. Harvoin ne tulevat kuulluiksi.
 

Jos työnantaja ei näe minun hyvinvointia arvokkaana asiana, ei hän osaa pitää siitä huolta. Olen minäkin ollut erilaisten johtajien alaisena, osa hyviä, osa keskinkertaisia ja osa ihan paskoja. Työssäni olen tällä hetkellä onnellinen omastani, mutta näen ja kuulen eri alojen työntekijöiden, ihmisten huonoa kohtelua lähes päivittäin. Ihmisen arvo tuntuu puheissa olevan monesti lähellä nollaa. Hyvinvointia ei mitata millään, pahoinvoinnin mittaamisesta puhumattakaan. Pahoinvoinnin mittaamista jopa paheksutaan, kun olisi johdon mielestä paljon parempi katsoa vain eteen päin ja etsiä niitä hyviä asioita arjesta. 
On surullista nähdä, kuulla ja olla osana välinpitämätöntä ihmisten kohtelua. Joskus tuo kuulemani paska kohtelu saa helvetin vihaiseksi. Tekisi mieli puolustaa jokaista väärin kohdeltua, joka ei osaa tai kykene puolustamaan syystä tai toisesta itseään. Välillä olen itse kaivannut ymmärretyksi tulemista ja sitä kautta oikeudenmukaista kohtelua. Sitä saatuani, olen ymmärtänyt sen valtavan arvon. Kun on tullut kohdelluksi arvokkaana ihmisenä, se jää mieleen, se jää syvälle sisälle kokemuksena jolle ei löydy vertaista.
Ihminen on oman "hengen menettämisen" pelosta valmis heittämään toisen teuraaksi milloin vain. Ne jotka toista väittävät, ovat lähes poikkeuksetta tämän valheen itselleen myös todeksi uskotelleet. Toinen on vain työn tekijä johdolle, ei edes työntekijä. Hän on poistettavissa tekijöiden listalta kovin köykäisesti. Joskus työn tekijän työn tekeminen tehdään niin vaikeaksi, että hänen on pakko sanoutua irti itse, jolloin työnantaja ei edes joudu tekemään näkyvää likaista työtä.  Jälleen on yhden johtoportaan kädet pesty saippualla. Yksi firma on niin ovela, että välttää irtisanomiset hajauttamalla työpisteet ympäri maatamme ja kun halutaan päästä jostain  "ylimääräisestä" tai vaikeaksi koetusta eroon, hänet siirretään oman kotinsa luota hevon helvettiin töihin ja kun hän ei luonnollisesti ota työtä vastaan niin hän joutuu irtisanoutumaan itse. Rottia sanon minä. Ei mitään rotia touhussa. Ei näin ole oikein kohdella toisia ihmisiä.

Meidän arvomaailmamme muuttuu vauhdilla. Aina olemme olleet ja tulemme olemaan itsekkäitä, se on lajin hengissäsäilymisen edellytys tiettyyn pisteeseen saakka. Tyydytämme omia tarpeitamme tavalla tai toisella, mutta sosiaalisina ihmisinä teemme sen toisten avustuksella. Joskus tyydytämme omia tarpeitamme auttamalla toisia, joskus taas riistämällä toisia. Itsekkyys on meissä kaikissä. Oman itsekkyytensä löytäminen ja sen rehellinen näkeminen, voi tehdä tästä paikasta hieman paremman paikan elää. Oppisinpa itse aina näkemään omat virheeni ja vääryyteni ihmisyyttä kohtaan, olisin ehkä hitusen viisaampi rakkaiteni seurassa :) Hyvää Joulua kaikille :heart:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikuisia vai keskenkasvuisia?

 

Katselin Mauno Koivistosta tehtyä dokumenttia. On jokseenkin surullista kuunnella, kuinka lapsellisia maamme johtajat ja valtaa pitävät ovat olleet, ja tuntuvat edelleen sitä olevan. Politiikka kuulostaa olevan aivan vääristä lähtökohdista käsin toteutettua. Oikeuden toteutuminen nykyään tuntuu olevan lähtöisin myös vääristä lähtökohdista, kuten esimerkiksi poliisin nopeusvalvonnan yksi keskeisin ja tärkein tehtävä on tehdä rahaa.

Poliittinen kenttä tuntuu olevan kuin suuri hiekkalaatikko, työpaikka tai tavallinen ylä- / ala-asteen luokka.

Kun ei olla sinut omien tunteidensa kanssa niin meillä on tarve juonia ja olla toisia vastaan. Jätämme ulkopuolelle, teemme liittoja joitakin vastaan, puhumme pahaa selän takana, annamme sanattomasti luvan jonkun kärsiä, jätämme huomiotta jonkun ajatukset/mielipiteet tai koko olemassaolon. Etsimme helposti vain toisten virheitä ja keskitymme inhimillisten arvojen sijaan ainoastaan kovaan kilpailuun ja kovien arvojen vaalimiseen. Jos kilpailijalla menee huonosti, häntä ei tueta tai auteta. Ja uskokaa pois, tässä kateuden maassa jokaisella niitä kilpailijoita riittää. Puolueet kilpailevat keskenään, mutta myös edustajat keskenään. Sama työpaikoilla, kouluissa, kaveripiireissä, perheissä, harrastuksissa ja ... listaa voisi jatkaa melko tavalla.

On valitettavaa kun asioista päättävät ihmiset ovat työpaikallaan vain kilpailemassa paikastaan, vallasta tai jostain muusta. Itse työ unohtuu ja keskitytään aivan vääriin asioihin. Sama on näkyvissä muissakin ryhmissä. Perustehtävä ei voi toteutua, kun tunteet "pakottavat" keskittymään epäolennaisiin asioihin. Työpaikoilla näkyy usein myös sama, kun niitä pieniä juorupiirejä syntyy, niin miesten aloilla sekä naisten kesken, kumpainen koettu ja nähty.

Politiikassa on paljon ihmisiä, joilla on tarve olla irti tietyistä tunteistaan. Heille taitaa olla luonteenomaisya olla tintematta hätää, epävarmuutta ja häpeää. Näiden inhimillisten tunteiden läsnäolo on kuitenkin tarpeen, jotta voisi ymmärtää muiden ihmisten vastaavia tunteita ja tehdä heidän elämästään siedettävämpää tai jopa paremman. Rahalla tai menestyksellä mittaaminen on vain yksi mahdollinen ja kapea osa ihmisen hyvinvointia. Hyvin monella ei ole paljoa rahaa tai menestystä senkään vertaa, mutta heidänkin hyvinvointia on erityisen arvokasta vaalia. Kaikille se rahapino tai menestys ei tuo hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen kunnioittaa helpommin kuin laiminlyöty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×