Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Miksei meillä hehkuteta?

Recommended Posts

Mä olen tässä pohtinut, miksei meillä hehkuteta hyviä suorituksia riittävästi? Se on aika pientä ja nuoret ja mamut/mamujen muksut osaavat sitä. Joillekin hehkutus on kaiken keskiössä ja se on mielestäni välillä myös ihan överiä ja sillä yritetään paikata paskaa itsetuntoa. Mitä olisi sitten se hyvä hehkuttaminen? Ei paljon eilen Klubi-04 pelissä näkynyt maalin jälkeen iloa. Huoh.. niin ankeeta touhua.


En aina ihan ymmärrä, mistä kaikesta johtuu se hehkutuksen puute, mutta osittain se on kateuden luomaa ja osittain pelon. Joskus näkee niitä aikuisia jotka suoraan sanovat ettei pidä kehua, ettei nouse kusi päähän. Se johtuu siitä, että on itse eletty lapsuus kiven alla ja ikinä ei ole saanut mistään kehuja "Ja ihan hyvä on kasvanu". Sit ku ei oikein ymmärretä surra sitä omaa lapsuutta ja sen ankeutta, kun ne kehut ovat puuttuneet niin ei ymmärretä, kuinka helvetin tärkeitä ne on antamaan nostetta itsetunnolle, rohkeutta kasvattaa omaa itsetuntoaan. Kehut eivät kasvata yksin itsetuntoa. Puhuminen omista tunteista kasvattaa. Pelkällä kehumisella saa tosiaan aikaan urpoja, jos ei mitään negatiivista voida ottaa puheeksi laisinkaan. Näitäkin on nähty..


Sitten on se pelko. Pelätään että nousee kusi kupoliin, jos kehutaan ja sit ei kehuta. Sekin varmasti lähtöisin mahdollisen kehujan omasta lapsuudesta ja sen kuivuudesta kehujen suhteen. Ei kehut nouse kupoliin, jos ne kehut on realistisia ja oikeassa paikassa. Ja sit jos ne nousee kupoliin niin voihan sen ottaa puheeksi. Joskus kusi nousee päähän, mutta pikemminkin siitä syystä, että kateelliset suolaavat menestyjää seläntakana minkä ehtivät ja sit menestyvät jättävät kateellisten puheet huomiotta ja heidät koetaan ylimielisinä kusipäinä. Hommassa on eroa, onko kusi kupolissa vai onko kehuminen auttanut itsentunnon nostamisessa ja tuonut rohkeutta puhua omista tunteista ja mielipiteistä ääneen.

Tätä teemaa pitää jatkaa, sen verran tässä maassa sakkaa itsetunto porukalla..

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama taitaa päteä Suomessa myös monessa muussa asiassa. Onnistumisista harvoin kehutaan ja epäonnistumisista jaksetaan muistuttaa vielä vuosia myöhemminkin. Suomalaiset on vähän peruskateellisia keskimäärin (minä mukaanlukien) ja se sitten saattaa samalla aiheuttaa semmoista altakulmien kurkistelua. Siinä sitten itse kullakin on vähän heikko itsetunto, jota muiden onnistumiset ei paljoa paranna. Jos minä en saa kiitosta, niin ei saa sitten muutkaan! -ajattelumaailma ei lähde hetkessä. Se tarvitsee vuosien työtä ja ajattelumaailman muutosta, joka valitettavasti tarkoittaa myös paljon onnistumisia yksilötasolla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en usko et se on onnistumisista lähtösin, toi on musta se "harha" joka leipoo läpi koko psyykkisen valmennuksen. Mä oon saanu monoa avioliitosta tässä muutama vuosi sitten ja käyny nyt treffeillä. Välillä on tullu pakkeja ja välillä ei oo itelle kelvannu. Epäonnistumisia omalla tavallaan.. Mä oon puhunu ja tuumaillu omia negatiivisia tunteita treffailuun liittyen ja se on auttanu mua näkemään itteni rehellisemmin ja ehkä taas hitusen realistisemmin, kasvattanu sillä saralla itsetuntoa. Torjutuksi tuleminen aina kirpaisee, muttei samalla tavoin kuin aiemmin. En usko et kyse on niinkään onnistumisista, ku niitä ei tällä saralla oikein oo ollu :D :cry:

Mä uskon et itsetunto lähtee nousuun ku opittaan puhumaan omista, ei toisten epäonnistumisista. Ja tietty siit omista epäonnistumisten peloista ja siitä kuin huonoksi koetaan tiettyinä hetkinä itsemme.

Toi sun nosto suomalaisten kateudesta oli hyvä. Mulla jäi eilen vähän vaiheeseen siitä kirjottaminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×