Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Etävalmennus tietokoneella

Recommended Posts

Jakoon tietoa ja kokemuksia. Mitä hyvää, mitä huonoa ja vähän tuumailua, kuinka tämä etävalmennus netin välityksellä eroaa kasvokkain tapahtuvasta psyykkisestä valmennuksesta ja tietenkin ryhmätyönä tehtynä. Nyt kokemuspohjana toimii 8 valmennuskertaa. Minulla on ollut muutaman eri ryhmän kanssa ollut nämä valmennukset. Sovelluksina on ollut Teams, Zoom ja Meet (muistaakseni näin). Ryhmien koko vaihdellut neljästä 16:sta.
Neljän ryhmän kanssa olemme vetäneet 2 h kerralla ja yhden kanssa 1,5 h/krt. Tauko on pyritty pitämään välissä, juotavan täydennystä ja vessaa varten sekä pieni huili intensiivisessä kontaktissa.


Kaivan tähän postaukseen myöhemmin muutaman muitiinpanon omista kokemuksistani ja ajatuksistani, jotka olen kirjoittanut heti valmennusten jälkeen. Nyt vain mietteitä ja ajatuksia.

Valmennus on toiminut ihan ok. Olemme keskustelleet välillä hyvin kepeistä ja välillä taas hyvinkin tärkeistä ja luottamuksellisista asioista. Itse epäilin alkuun, että tuo verkossa oleminen voi olla luottamuksen osalta hankalaa, kun ei näe mitä kameran ulkopuolella tapahtuu ja osalla ei edes kamera päällä. Välillä ruudulla hyppää joku ulkopuolinen ja välillä taas kuuluu taustalta jotain kodin ääniä. Itseäni aina noina hetkinä mietitytti, oliko kuuntelemassa muita, mutta suurin osa oli kuulokkeet päässä kotonaan, jolloin ulkopuoliset jäivät ulkopuolisiksi. Osalla ei ollut kuulokkaita ja näki että he puhuivat välillä ulkopuoliselle samassa tilassa olevalle ja todennäköisesti ulkopuoliset kuulivat meidän muiden puheen samaan aikaan. hieman arveluttavaa, mutta juttu luisti melko kivasti kokonaisuutta ajatellen.
Nuo pienryhmät olivat hyvä jako, kun palloliiton erotuomareiden kanssa vedimme kuuden hengen ryhmissä. Ryhmät noin pieninä ovat hyvin haavoittuvia eli pieni koko kärsii nopeasti ryhmän rikkauden edusta, jos poissaoloja on. Kerran oli vain neljä paikalla. Toki hyvää ja initensiivistä keskustelua saa neljällä, mutta näkökulmien vähäinen määrä rokottaa tuota kaipaamaani rikkautta, joka isolla ryhmällä on mahdollista saavuttaa.
Osa koki hyvänä tuon etänä tehtävän valmennuksen, kun ei ollut muiden nähtävillä ja muut eivät voineet tulkita heidän ilmeitään, reaktioitaan ja eleitään. Minä taas ajattelen sen köyhdyttävän valmennusta ja valmennuksen mahdollisia hyötyjä. Kentällä olet myös muiden nähtävillä jatkuvasti ja juuri niistä asioita olisi hyvä ryhmässä työstää ja harjoitella. Itseäni tuo ihmisten näkymättömyys häiritsi tai vei paljon pois, kun ei nähnyt ihmisiä ja heidän reaktionsa jäivät piiloon. Välillä niiden kautta saa nostettua tärkeitä asioita esille, joita ei muuten tuoda näkyväksi.
Etänä tämän valmennuksen tekeminen mahdollistaisi kyllä valmennuksen ihan mihin vain ja millä ryhmällä tahansa. Eli se tuo mahdollisuuksia. Se on myös valmentajalle paljon kepeämpää ja tavallaan pelkään sen tulevan muotiin, koska työn vaativuus kasvokkai on myös sen rikkaus ja jos sitä paetaan etätöihin niin ala kärsii siitä. Täydentävänä tämä voi toimia joskus, mutten itse suosittelisi ryhmätyönä tehtynä jatkuvaa verkon välityksellä tapahtuvaa valmennusta. Helpolla saa rahaa kerättyä, jos tähän lähtee. Toki taas voi sanoa että tyhjää parempaa tämä etävalmennus. Itse huomaan sen olevan myös yhtä kuluttavaa kuin kasvokkain tapahtuvan. Minulla ollut viikon aikana kolme tapahtumaa ja se vkl menee kyllä lepäillessä sen jälkeen. Intensiivistä touhua.

Jatkan myöhemmin lisää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin. Otetaas muutama lisäys tähän aiheeseen. Omia kokemuksia, fiiliksiä ja havaintoja etänä toteutetusta psyykkisestä valmennuksesta.

Enemmän säätöä ja häiriötekijöitä tätä toteutettaessa oli selkeästi, jos vertaa siihen että on aina sama tila jonka häiriötekijät ovat aika minimissä eli ei ulkopuolisia kuljeksi tiloissa kuuntelemassa tai juttelemassa, sekä tuo tälle päivälle tyypillinen puhelimien käyttö jää pitkälti pois.

Uuden ohjelman kanssa kikkailu toi alkuun omat mausteensa ja se oli sitä että valmennettavat vaihtelivat kokouksessa taustoja ja tutkivat ohjelman mahdollisuuksia. Se minua häiritsi, kun kaikkien mukana olevien naamat eivät näy ja ei voi tietää ovatko edes paikalla tai keitä muita mahdollisesti taustalla. Ajoittain ongelmia myös äänen kuulumisen kanssa tai joltain saattoi yhteys katketa. Välillä joku oli ulkona, kun löysi sieltä rauhallisen tilan tai oli matkalla kotiin. Liikkuvaa kuvaa ja onko silloin läsnä niin vahvasti kun ulkomaailmaan kuitenkin pakko keskittyä ettei kävele päin seiniä tai auton alle. Huomattavasti enemmän myös oltiin puhelimella, vastattiin viesteihin tai luettiin muiden viestejä. Jonkin verran myös naputettiin tietokonetta. Tämä kaikki on pois ryhmässä läsnäolosta, jota psyykkinen valmennus harjaannuttaa. On helppoa "kadota" ryhmästä, jos aihe turhauttaa...sama kääntyy myös helposti vuorovaikutukseen eli kun turhaudumme emme ole läsnä, käännämme ehkä selkämme yms. Tätä puolta on myös hyvä harjoitella, jotta voi kohdata toisen turhautumisesta huolimatta tai oppii sanoittamaan turhautumisensa ja tutustuu omaan turhautumiseensa. Kääntäessä huomionsa kiinnotavaan ei tätä opi. Tunnetta on helppo paeta touhuamiseen tai johonkin kivaan.

 

Tuo ryhmien jakaminen pienryhmiksi on myös haastava elementti, sillä se lisäsi omaa työmäärää merkittävästi. Poissaolot olivat myös huomattavasti isommassa roolissa, kun ryhmä koostui vain kuudesta osallistujasta. Jos kolme oli poissa niin ryhmä oli hyvin pieni ja todella intensiivinen. Toisaalta pienemmistä ryhmistä pidetään, koska niissä enemmän tilaa puhua ja tuoda oma näkökulmasa asiansa esille. Tämä helppo tajuta ja monesti myös syy miksi isomman ryhmän ajatellaan / koetaan olevan huono. Itse ajattelen ison ryhmän opettavan paljon enemmän kuin pienen ja helpomman muodon työskentelyn. Kuunteleminen korostuu isommassa ryhmässä ja siinä joutuu käsittelemään paljon turhautumisen sekä ulkopuolisuuden/yksinäisyyden tunteita. Tärkeää, koska nämä taidot ovat ratkaisevassa roolissa ryhmässä pärjätäkseen ja luotaessa hyvin toimivaa ryhmää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No. Nyt tovi luppoaikaa ja voisi tähän muutaman sanan lisäillä. Puolen tunnin kuluttua alkaa valmennus eli aikaa vain pieni tovi siksi.. 

Yksi vuosi siis tehty tätä valmennusta etänä ja sen pohjalta nyt kirjoittamassa. En ehdi kovin kummoisia nyt kirjoittamaan, mutta tyylille uskollisesti.. jäsentelemättä ja vailla selkeitä rakenteita taas tekstiä suoltamassa. Osa on minun havaintoja ja osa ryhmäläisten. En erottele niitä nyt tässä, mutta yritän muistella mitä Joulun alla puhuimme. Muistiinpanot eivät luonnollisesti ole juuri nyt käsillä, kun näin äkkiseltään innostuin muutaman sanan kirjoittamaan.

Etä ei toimi.

Tunnetasolla paljon puutteita. Voi puhua teknisesti asioista, mutta se syvempi kerros jää melko kevyeksi. Rakenteita/rajoja myös paljon vaikeampi hallita ja monelta osin melko mahdotonta. Joskus joku osallistuu ulkoa käsin ja joskus se on juna, josta käsin ollaan mukana. Mahdollistaa tietenkin osallistumisen matkankin takaa, mutta.. Tila on usein jokaisen osallistujan koti tai muu rajoiltaa hyvin erilainen paikka, kuin joku vakituinen tila. Usein etänä kun tehdään hommia niin ihmisten omissa tiloissa on muutakin elämää, joten ryhmän tila ei ole suljettu ja luottamus rakentuu siksi hyvin erilaiseksi. Ryhmäläiset itse nostivat esille, että sitoutuminen on löyhempää myös etänä. On helpompi jäädä pois kuin kasvotusten tapaamisilta.

Nyt muutimme viime vuoden toimintaa palloliiton ryhmän osalta. Viime kaudella jouduimme pilkkomaan ryhmän kahteen osaan. Tai pilkoin ryhmän kahteen osaan. Yksi 19 hengen etänä kokoontuva ryhmä tuntui niin vaikealta, että kokeilimme jakaa ryhmän kahtia. Ryhmiä oli myös mahdollista muuttaa sen mukaan, kun aikataulu sattui menemään ristiin. Vaihtuvuus koettiin luottamusta rikkovana/vaikeuttavana tekijänä. poissaolot myös vaikuttivat paljon enemmän, kun ryhmä oli kooltaan pienempi.

Selkeä viesti ja kokemus minulle tuota menneestä etävuodesta jäi, ettei psyykkinen valmennus toimi niin hyvin etänä. Ehkä tähän liittyy myös tutulta opettajalta kuulemani kokemus, ettei etänä näe aina oppilaasta onko hän avun tarpeessa vai ei eli pimeä ruutu ei kerro tunteista kovin hyvin.. Ryhmää vaikeampi myös havainnoida pieniltä ruuduilta ja kasvojen mikroilmeet, joita luemme ovat kooltaan vieläkin mikrompia. Ei näin vanhalla enää näkökyky riitä. Voisin väittää, että osa tunteista välittyy myös puhtaan kemian muodossa eli aihe jota on myös tutkittu käy tässä toteen.. haistan/haistamme tunteita :) Tunteet eivät välity niin hyvin koneen kautta. Ryhmän kokoontuessa kasvotusten ovat tunteet usein aivan eri tavoin aistittavissa. Se on varma se. Tunteiden kanssa se tärkein työ tulee juuri tapahtua ja jos ne eivät oikein välity niin työ on aika typistetyssä muodossa ja vähän sinne päin..

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Olemme uuden ryhmän kanssa tavanneet nyt kerran ja vartin kuluttua on toinen tapaaminen tämän vuoden osalta. Palaan aiheeseen myöhemmin.. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille ! -Sami

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervehdys.

Tätä etää on nyt kokeiltu pari kautta. Voin kertoa ettei toimi. Ihan kuraa. Ihan hauskoja sessioita on ollut, mutta.. Jos joku sanoo että hyvää tämä etä on niin hän ei ole tainnut saada kokemusta hyvästä psyykkisestä valmennuksesta. Olen kahden ryhmän kanssa tehnyt etää sekä myös kasvokkain aikana ennen tätä saatanan ruttoa. Molempien ryhmien kanssa olen työskennellyt noin neljä vuotta eli yli kaksi vuotta ennen koronaa kasvokkain ja sitten tämän ruton aikana noin puolitoista vuotta. Molemmat ryhmät ovat todenneet lähes yksimielisesti ettei tämä etä ole oikein mistään kotoisin. Olen ryhmien kanssa samaa mieltä. Jotain hyviä puolia etähommissa myös on, mutta negatiiviset puolet vievät helposti voiton. En voi suositella etävalmennusta oikein missään tapauksessa vakituiseksi tavaksi työskennellä, jos haluaa tehdä laadukasta psyykkistä valmennusta tai saada laadukasta psyykkistä valmennusta. Lisäksi paljon on kiinni myös valmentajasta sekä itsestään, onko valmis tekemään itsensä kanssa töitä eli ei kasvokkain näkeminen mikään autuaaksi tekevä asia ole. Paskaa mahtuu varmasti joka kadulle, kun puluja on niin vitusti. Etsi siis itsellesi toimiva tapa saada psyykkistä valmennusta eli toimiva valmennussuhde tai toimiva ryhmä. Joskus paskankin valmentajan kanssa homma hoituu, jos ryhmä on kova tekemään töitä ja pystyy pitämään itsensä sopivassa "tilassa". Näin välillä myös mun kanssa.
Summa summarum, etä ei vain ole niin tehokasta. Jos karkeasti arvioisin niin se syö valmennuksen tehosta vähintään 50 % pois. Etä on siis aika pliisua verrattuna kasvokkain tapaamisiin. Yksilötyössä saattaa olla hieman toisin, siitä minulla ei ole kokemusta tämän etähomman osalta. Ajattelen siinä kuitenkin olevan myös samoja negatiivisia puolia mukana kuin ryhmätyöskentelyssä.

Ehkä näitä etätyön menetelmiä voisi myös kehittää. Voisin yrittää miettiä puitteita tarkemmin. Kuinka tämän voisi saada toimimaan paremmin. Jotain viilaamista pystyisi, mutta.. Osa tärkeistä palasista on kyllä mahdoton saada etätyöskentelyyn mukaan, kaikki ei vain välity bitteinä riittävällä tavalla. Kehittämistä kaipaisi ryhmissä ainakin luottamuksen osalta. On vaikea tietää tai rajata "tilaa", kun jokainen on kotona koneellaan, junassa, kävelyllä, pyöräilemässä tai töissä. On hyvä että voi osallistua lähes mistä vain. On kuitenkin vaikeaa puhua hyvin henkilökohtaisista asioista etänä. Miksi on niin vaikeaa sitten. Tunnelmaa tai ilmapiiriä on vaikeampi aistia tai luoda tai se ei vain synny niin hyväksi ja syväksi etätyöskentelyssä. Tuo rajattomuus tilan osalta on vaikea asia hallita. Kun on mahdoton hallita puitteita eli tilaa ja sen tuomaa turvaa niin tärkeimmät tekijät kärsivät valmennuksessa eli turvallisuus ja luottamus ovat aika kepeissä kantimissa. Kun tapaa kasvokkain, voi jokainen läsnäolija itse havaita paikan ja ihmiset joko turvalliseksi tai sitten ei. Etätyöskentelyssä ei toimi. Et voi osallistujana nähdä toisen ympärillä olevaa, mitä kameran kuvan ulkopuolella on. Jokainen varmasti ymmärtää ettei hyvin henkilökohtaisista asioita halua puhua, jos ei tiedä kuka on kuuntelemassa. Tilaa on mahdotonta siis havainnoida etätyöskentelyssä. Et voi käyttää aistejasi turvallisuutesi palveluksessa. Tilan osalta jää aina pimeitä kulmia ja me olemme ihmisiä eli "pimeään" on helppo kuvitella uhka (pelkäämme pimeää tai vierasta). Se uhka voi olla vain sisällämme oleva intuitiivinen kokemus/tunne, joka ei katoa selittämällä tai näyttämällä kameralla tilan olevan tyhjä. Se havaintojemme ulkopuolella oleva näkymätön aiheuttaa meissä luonnollisesti varautuneisuutta (kuten se kun puhumme jostain "pahaa" selän takana, niin vilkaisemme olkamme yli havainnoidaksemme tilaa).

Etätyö voi sopia erittäin hyvin joihinkin kokouksiin, joissa käsitellään listan asioita ja puhutaan itsen ulkopuolisesta. Henkilökohtaisesta puhumisesta etätyö leikkaa pois erittäin tärkeitä osia. Etätyössä jää mainitsemistani syistä vähemmälle tai paljon pienempään rooliin se psyykkinen syvempi työ. On vaikea muuttaa itsessään mitään, jos ei voi olla rehellinen ja tarkastella turvallisesti itsessään olevaa.
Olen myös kuullut että joillekin etä on sopimut yksilötyöskentelyssä paremmin. Juttelin yhden tutun psykoterapeutin kanssa, joka on tehnyt etää ja hänen yksi asiakas sanoi että etä on helpompi. Kyseisen asiakkaan/potilaan on vaikea lähteä pois kotoa, on vaikea olla kasvokkain samassa tilassa, on vaikeampi puhua kasvokkain. Joissakin tapauksissa etätyöskentely voi mahdollistaa hoidon. Vähän on parempi kun ei mitään. En tiedä miten mitään tällaista voi edes mitata, mutta yritänkin vain avata toimimattomuuden puolia.

Tässä sunnuntain aamujorinat. Katellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mukavaa syksyä !
 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×