Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Nautinto (urheilussa), tarpeiden tyydytys

Recommended Posts

Tässä kun ikää puskee joka päivä lisää niin huomaan miettiväni elämääni, millaisia tarpeita elämässäni on ollut ennen ja millaisia tarpeita minulla on nyt. Mietin myös, kuinka tarpeitani olen saanut tyydyttää ja kuinka niitä on tyydytetty muiden toimesta. Tarpeet ovat tärkeitä, ne luovat halua ja motivaatio voimistuu sen seurauksena. Millaisia tarpeita elämä pitää sisällään?

Itse olen urheillut ikäni ja se on ollut ajoittain tuskaa ja usein vanhemmilla päivillä silkkaa nautintoa. Nuorempana lajin ja elämän äärellä tuskaa herättivät tunteet. Oli paljon erilaisia tunteita ja niiden kanssa oli vaikea olla, kun niitä ei oikein itsessään ymmärtänyt. Tarpeita oli pinnan alla ja ne olivat niin voimakkaita, ettei edes voimakas ahdistus tai tuska häirinneet niitä. Tarve pelata joukkueessa oli niin voimakas. Kun mietin nyt itseäni nuorena niin jalkapallon kautta tyydytystä tarpeilleni sain sen yhteenkuuluvuuden tunteen tyydyttymisestä, kun ulkopuolisuus vähenee ja on osa jotain suurempaa. Harrastaminen nuorena hiipui ehkä myös juuri samasta syystä kun, se urheilu ja joukkueeseen kuuluminen olivat vähän heikentyneet / hiipuneet. Mikä siinä sitten hiipui, ehkä se yhteenkuuluvuus? Monilla joukkueessani oli jotain yhteisiä tekemisiä vapaalla myös ja se myös näkyi joukkueessa. Nuo jännitteet sisälläni saivat minut tuntemaan ulkopuolisuutta ja laji ei enää tarjonnut minulle samalla tavoin yhteenkuuluvuuden tunteen/tarpeen tyydytystä. Lähdin lajin parista paikkaan, jossa sain nauttia enemmän tuon tunteen läsnäolosta eli kavereiden kanssa jakamaan elämää vahvemmin.
Valmentaja voi tässä kohdin saada jonkun jatkamaan pidempään, kun ottaa pelaajan/urheilijan siipiensä suojiin ja saa kokemaan yhteenkuuluvuutta. Joku taas on kasvanut erilaisissa oloissa siten, ettei hänen tarpeensa edes tyydyttyisi tuosta kahden keskisestä kontaktista vanhemman ihmisen kanssa. Moni nuori tarvitsee ikäistään seuraa saadakseen tyydytystä tarpeelleen.

Tästä aasin siltaa pitkin eteen päin.. Tarpeita on siis monenlaisia. Hyväksytyksi tulemisen tarve on kaikilla syntyjään, mutta sen tarpeen näyttäminen voi olla vaikeaa, jos se on aina torjuttu tai se on jäänyt vaille huomiota tai joillain muilla tavoin sitä on liiaksi kaltoinkohdeltu. Tämä sama tarve tulla hyväksytyksi on tärkeä monessa kohdin harrastamisessa kuin myös elämässä. Jos kokemus on ettei riitä tai kelpaa sellaisena kuin on niin jokaisen on varmasti helppo kuvitella kuinka kivuliasta sellainen on. Jos joukkueessa koet olevasi liian huono tai jotenkin muuten erilainen ettei muut juttele kanssasi niin se yksinäisyys tai ulkopuolisuus, kun ei koe tulevansa hyväksytyksi voi saada olon alakuloiseksi ja vahvasti mollivoittoiseksi. Tunne kun sanot jotain ja kukaan ei edes kuule sinua tai asiasi sivuutetaan. Olo voi olla todella mitätön. 
Entä se kun koet tulevasi hyväksytyksi? Sinun kanssasi halutaan olla ja seuraasi hakeudutaan, muut kuuntelevat sinua ja asiasi tulee kuulluksi ja sanoillasi on vaikutusta? Nautintoa ja hyvää oloa. Itse olen saanut kasvatuksen, jollaisen seurauksena olen saanut nauttia suurimmaksi osaksi tuota ihmistä, jolla on paljon kavereita ja jonka juttuja kuunnellaan tai voisiko sen sanoa että osaan rohkeasti nostaa ajatukseni muiden nähtäville. Elämä on joiltain osin ollut helppoa, mutta sitten ei kuitenkaan. Jokaisella on oma polkunsa ja sillä omat vaikeutensa ;)  Niitä on riittänyt ja riittää aina vaan lisää. Kuinka niiden kanssa pärjää elämässä niin siitä tässä taitaa pitkässä juoksussa olla kyse. Tarpeita, tarpeita ja tarpeita.

Aika usein valmentaessani puheeksi on noussut jossain vaiheessa samat teemat eli miksi joukkueessa harrastaminen koetaan niin tärkeäksi. Lähes aina se vastaus on  sama eli toiset ihmiset saman asian äärellä. Sosiaalisten suhteiden merkitys on valtava. Se tyydyttää ison osan perustarpeitamme ollessaan riittävän hyvää.

Yksilöillä on myös omia erityisiä tarpeitaan, joilla voi olla vahva merkitys myös niin hyvässä kuin pahassa. Monella on tarve miellyttää muita ja moni lapsi tai nuori harrastaa miellyttääkseen vanhempaansa. Moni suorittaa urheilua, koska siitä on aina saanut kiitosta ja kehuja tärkeiltä ihmisiltä eli varmaan niiltä vanhemmiltaan tai siltä valmentajalta. Nautinto ja ilo ei välttämättä löydy kovin helposti suoritettaessa. Elämää voi suorittaa, parisuhdettaan voi suorittaa, työtään voi suorittaa tai ihan mitä vain voi suorittaa. Millaisia tarpeita sitten tuon suorituksen takana on niin voisin väittää että suurimmaksi osaksi ne kumpuavat juuri toisten tarpeita, joita me epätoivoisesti koitamme tyydyttää. Koemme tulevamme hyväksytyksi tai olevamme hyviä, jos teemme kuten joku meiltä odottaa. Tämä olisi tärkeä huomata ja hieman tutkia itsessään millaisia tarpeita koitamme eri alueilla elämässämme tyydyttää. Voisin väittää monen elämässään tai urheilun saralla tyydyttävän juuri muiden tarpeita ja saavan siitä itse tyydytystä. Mitä itse haluan, se itsekkyys voi olla myös naamioitunut vanhemman tarpeiden tyydytykseksi siis, jos kokee heidän tarpeidensa tyydyttämisestä mielihyvää ja niin kuin varmasti kokee, kun voi tehdä esim. masentuneen vanhempansa iloiseksi tai saa huonossa parisuhteessa olevan vanhempansa iloitsemaan suorituksestasi.

Tässä vähän alustusta aiheeseen.. Palataan kun taas joutaa :) Mukavaa syksyn alkua kaikille ! 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×