Serie A:n ennakkopaketti 2007-08

Maailman suurin ja kaunein on täällä taas. Italian Serie A käynnistyy tällä viikolla. Luvassa on 38 kierrosta hikeä ja kyyneleitä eikä varmasti tälläkään kaudella kukaan jää kylmäksi.

Todellinen Super-Serie A käynnistyy ensi lauantaina, kun varaslähdön kauteen ottavat Lazio ja Torino. Juventus on palannut ja tuonut tullessaan toivotut kumppanit: Genoan ja Napolin. Pitkästä aikaa otteluohjelmakin päästiin julkaisemaan melkein kuukautta ennen kauden alkua. Myöskään kukaan joukkueista ei joutunut sarjatasoa alemmas talousongelmien takia. Jopa stadionit ovat turvallisuusmääräysten mukaisia. Udinessa ja Cataniassa on vielä vähän hiomista, mutta valmista tulee jo ihan pian.

Serie A on menettänyt futisvaltikkansa La Ligalle ja Valioliigalle. Katsojaluvuissa Saksakin jyrää kaukana edessä. Taloudellisesti saapasmaan jalkapallossa on eletty tiukkaa aikaa eikä toinen toistaan seuraavat skandaalit ole lisänneet sarjan vetovoimaa. Niinpä myös yhä useammat tähtipelaajat ovat päätyneet joko sumusaarille tai Espanjaan. Kesän aikana pyörineet siirtosummat ovat Italiassa aivan eri tasolla kuin etenkin Englannissa. Eipä Italiaan ole toisaalta vielä päästetty valtaan aasialaisia liikemiehiä, joiden varat on pumpattu ties mistä. Taloudellisen vallan siirtymisestä huolimatta Italiassa pelataan edelleen maailman parasta jalkapalloa. Siitä todisteena on tuore maailmanmestaruus, viime kauden Mestarien liigan voitto ja vuodesta toiseen porskuttava juniorityö. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan vakautta: vähemmän skandaaleja, puukkotappeluita, kuolonuhreja ja enemmän katsojia.

Siinä missä Valioliigassa jo yli puolet pelaajista on ulkomaalaisia Italiassa luotetaan yhä kotimaisiin. Kuitenkin isot ovat lähteneet jo täysillä ulkomaalaispelaajien kelkkaan. Inter, Juventus ja Milan ovat hyvin kansainvälisiä, niin myös Roma. Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä. Pelaajia virtaa etunenässä Etelä-Amerikasta, mutta myös muualta kovalla vauhdilla. Samaan aikaan 'pelaajavuoto' ulkomaille on ollut ennennäkemättömän vilkasta. Ja kyseessä ei ole mitkään penkkimiehet vaan nimilistaan mahtuu nimiä kuten Toni, Grosso, Bianchi, Lucarelli ja Riganò. Onneksi paluumuuttajiakin oli muutama ja heistä odotetuimipa ovat varmasti Fabrizio Miccoli ja Antonio Cassano.

Mikäli Italiassa keskityttäisiin viimein pelaamiseen kaiken muun sijaan ja tätä jatkuisi putkeen edes muutama vuosi, niin myös huippunimien houkutteleminen olisi helpompaa. Kyllähän huippuja on vieläkin, mutta ei enää samalla tavalla kuin 15-20 vuotta sitten, jolloin kaikki maailman parhaat pelasivat Italiassa. Pelkkään pelaamisen keskittyminen tuntuu kyllä epätodennäköiseltä, Italiassa kun ollaan. Tässä tarvitaan kuitenkin kaikkien tahojen apua: seurojen, pelaajien, seurapomojen, fanien ja median. Etenkin viimeiseltä voisi toivoa järkeä päähän. Median aiheuttama lietsominen voisi hyvinkin täyttää rikoksen tunnusmerkit yllytyksen muodossa. Toisaalta ultrien täydellinen käsienpesu kaikesta mahdollisesta vain lisää ongelmia.

Katsojaluvut nousuun

Serie A:n katsojaluvut ovat laskeneet naurettavan alas 2000-luvun aikana. Kun 90-luvulla mitattiin yli 30.000 katsojan kausikeskiarvoja, viime kaudella jäätiin alle 20.000 katsojan per ottelu. Maksut-tv, calciopoli, turvattomuus ja etunenässä huonokuntoiset stadionit ovat omiaan aiheuttamaan fanien jäämisen kotisohville. Edes kesän 2006 maailmanmestaruus ei pelastanut sarjan putoavia katsojalukuja. Tämä kausi on mahdollisuus uuteen nousuun myös katsojalukujen kannalta. Kun 'yleisömagneetit' Ascoli, Chievo ja Messina ovat poissa ja tilalla Genoa, Napoli ja Juventus, nousee katsojakeskiarvo väkisin. Putoajakolmikko oli alle kymmenentuhannen katsojan jengejä, Messina hieman yli. Nousijakolmikon kausikorttimyyntikin hakkaa nuo lukemat. Napolin lukemat viime kaudella B:ssä oli A mukaanlukien neljäneksi paras koko maassa. Stadioneita on kunnostettu turvallisuusnäkökulmasta eikä tyhjille katsomoille tarvitse toivottavasti pelata. Stadionit ovat silti vanhoja eikä mitään viihdekeskuksia kuten Englannissa tai Saksassa, mutta sinnehän mennään katsomaan pelejä eikä syömään katkarapuvoileipiä.

Derbyjä riittää 

Kaudesta tulee melkoinen derbyjen kausi. Paikalliskamppailuja ja muita räjähdysalttiita otteluita nähdään melkein jokaisella kierroksella. Kaikista suurimman turvallisuusluokituksen saavat ottelut pelataan päivänvalossa, joten klassikkomatsit nähdään iltavalojen sijaan auringonpaisteessa. Napolin paluu tuo heti tukun räjähdysalttiita otteluita, he ovat yksinkertaisesti melkein kaikkia tai mitä tahansa vastaan. Myös Juventuksen ja Genoan paluut lisäävät näitä tulikivenkatkuisia matseja entisestään. Heti avauskierroksella Milan menee Genoan vieraaksi, viimeksi heidän pelatessaan Genoa-fani kuoli. Mitkä lienee turvallisuustoimet tänä vuonna Sisilian derbyssä. Laji ja sarja ei yksinkertaisesti enää kestä toista Catanian katastrofia. Tässä pieni yhteenveto derbyjen nimistä:

Roma - Lazio = Derby del Campidoglio tai Derby capitolino
Inter - Milan = Derby della Madonnina
Inter - Juventus = Derby d'Italia
Juventus - Torino = Derby della Mole
Genoa - Sampdoria = Derby della Lanterna
Napoli - Roma = Derby del Sole
Catania - Palermo = Derby di Sicilia
Fiorentina - Empoli = Derby mediceo
Fiorentina - Siena = Derby del Franchi
Fiorentina - Siena - Empoli - Livorno = Derby toscano
Cagliari - Palermo = Derby delle Isole
Napoli - Palermo = Derby delle Due Sicilie
Torino - Genoa = Derby del Nord-Ovest

Ennustaa saa kuka haluaa 

Luvassa on huomattavasti viime vuosia tasaisempi ja erittäin kovatasoinen kausi. Heittopusseja pitäisi olla mukana vähemmän ja sitä kautta helppojen otteluiden määrä on vähäinen. Mestaruustaistoon ilmoittautuvat molempien Milanolaisten lisäksi Roma, Juventus ja miksi ei myös Fiorentina. Ennakkosuosikkeina ovat kuitenkin milanolaiset. Vastaavasti häntäpäähän putoajien paikoille veikataan heikentyneitä Cagliaria, Regginaa ja Sienaa. Kaikkien nousijajoukkueiden oletetaan pitävän sarjapaikkansa myös ensi kaudelle. Kaikki on tässä vaiheessa täysin arvailua, mutta oikealta voitte lukea jonkinlaisen ennustuksen toukokuisesta sarjataulukosta. Katsotaan sitten kauden aikana kuinka sarjassa todellisuudessa käy.

Serie A ja Suomi

Suomalaisväriä Serie A:ssa edustaa Udineseen palannut Roman Eremenko, hänen seurakaverinsa Jani Virtanen ja Sienan kolmosmaalivahti Anssi Jaakkola. Jos heistä joku kentällä nähdään, niin Eremenko. Hän vakiinnutti jo paikkansa Sienan kokoonpanossa viime kaudella, mutta lainadiilin päätyttyä hän palasi Udineen. Viime kaudella suomalaispelaajia suorastaan 'virtasi' Italiaan. Uutta virtaa ja sarjan lisäjulkisuutta Suomessa saadaan varmasti taas odottaa tovi.

Meille suomalaisille tunnelmia välittää jatkossa yksinoikeudella Canal+. Urheilukanava näköjään panostaa muihin sarjoihin. Tarjonnan keskittyminen vain yhdelle kanavalle on toisaalta hyvä toisaalta huono asia. Ei tarvitse hankkia kuin yksi paketti, mutta valitettavasti Canal+ on laiminlyönyt meitä italofaneja jo vuosikausia liian suppealla tarjonnalla. Mikäli haluaa etsiä lisää mahdollisuuksia nähdä otteluita, niin tietysti nettistreamit ovat vaihtoehto. Jos omaa lautasantennin, niin Ruotsin TV4 Plus ja Sport näyttävät neljä ottelua joka viikonloppu. Tietysti satelliitilla löytyy myös tukku muita ulkomaisia kanavia, joilta saattaa matseja löytää. Mikä parasta lentoyhteydet Suomesta ovat erittäin hyvät, ei muuta kuin lentoliput taskuun ja ottelulippuja ostamaan. Tästä se taas lähtee, verenpaine nousee, mutta tuleepa väkisin myös hikoiltua ainakin kerran viikossa, 90 minuuttia ja lisäajat päälle.

JARKKO VUORIKOSKI