Odotukset olivat ikuisessa kaupungissa kovat, kun lähdettiin kauteen 06-07 ja hienon hieno joukkue myös vastasi niihin etenemällä Mestarien liigassa kahdeksan parhaan joukkoon ja voittamalla Italian Cupin. Ainoa mikä jäi puuttumaan oli Scudetto.

Tämän piti olla se kausi, kun Romalla on täydelliset mahdollisuudet napata Scudetto, joka ei ole matkannut pohjoisesta mihinkään taas useampaan vuoteen. Luciano Spallettin pelitapa oli tuttu ja se oli jopa jo entuudestaan tuttu uudelle keskikenttäpelaajalle David Pizarrolle, jonka Giallorossi nappasi yhteisomistukseen Interin ”ylijäämävarastosta” kesällä. Kaikki ei kuitenkaan täysin klikannut ja tavoitteesta jäätiin - lopulta jopa reilusti. Inter jyräsi koko kauden uskomattomalla raivolla eteenpäin ja keräsi lopulta kunnioitettavat pisteet. Roma taas teki sen mitä siltä vähintään odotettiin, eli otti kakkospaikan. Jos Serie A-kausi ei ollut sinänsä loistokas, niin muissa kilpailuissa kulki paremmin: Giallorossi jyräsi kahdeksan parhaan joukkoon Mestarien liigassa ja toi vihdoin pokaalin Roomaan, kun se kellisti kolmannella yrityksellä Interin Coppa Italian finaalissa. Romanistoille pokaalin voittaminen ei ole mitään arkipäivää ja Coppa otettiin innolla ja riemulla vastaan Roomassa. Fanikojut notkuivat tavaroista, joihin oli painettu kahdeksikkoja (Roman Cup-voittojen lukumäärä) ja Coppa Italian-pokaaleja - yksi tällainen tarttui myös itselleni mukaan.

Serie A:

 

Koko kausi sai päälleen varjon, kun kesän calciopolin tiimoilta Juventus oli lähetetty B:hen ja sekä Milan että Fiorentina aloittivat sarjan pakkasen puolelta. Myös toista roomalaista Laziota rankaistiin miinuspistein. Tässä nähtiin Roman mahdollisuus iskeä, kun yksi (Juve) oli B:ssä, toinen (Milan) oli jo ennen kautta haavoitettu ja kolmas (Inter), no Inter nyt on vaan Inter. Periaatteessahan voisi ajatella, että Roman mestaruus vaatii käytännössä pohjoisen mahtiseurojen yhtäaikaista lamaa ja samalla Roman nappisuoritusta. Niin ei kuitenkaan menneellä kaudella käynyt, vaikka Milan tarpoi syksyllä syvällä suossa, niin se keräsi itsensä keväällä sekä Serie A:ssa että Mestarien liigassa, jonka se lopulta voitti Ateenan tummenevassa illassa. Interiltä kukaan ei kuitenkaan osannut odottaa näin dominoivaa kautta ja vaikka Roma yritti rimpuilla mukana, niin käytännössä mestarin nimi oli selvillä jo ennen vuodenvaihdetta. Roma pelasi kuitenkin ”suuria” vastaan koko kauden mallikkaasti, mutta mestaruudet ratkaistaan ”pikkuseurojen” vieraina ja näissä Inter oli reilusti Romaa parempi. Mustin jakso Romalle sattui jo lokakuussa, kun se onnistui nappaamaan Regginalta, Chievolta ja Ascolilta peräkkäisissä otteluissa vain kaksi pistettä. Tämän jälkeen mestaruuden tavoittelu alkoi olla jo epätoivoista, etenkin kun Inter ei osannut kuin voittaa. Loppukauden Roma pelasi tasollaan ja mitään punakeltaisille tuttuja romahduksia ei Serie A:ssa nähty. Yksi ennätys kauden peleissä syntyi, kun Roma ryöpytti Cataniaa Olimpicolla numeroin 7-0 ja aiheutti näin vierailleen sen seurahistorian suurimman tappion. 

Paras ottelu: 11.11.2006 Milan – Roma 1 - 2

Mestarien Liiga:

 

Mestarien liigassa Roma pelasi lohkossa D Valencian, Shakhtarin ja Olympiakosin kanssa. Roman tavoite oli mennä alkulohkosta jatkoon ja sen se saavuttikin Valencian vanavedessä kakkosena. Ensimmäiselle pudotuskierrokselle vastaan arvottiin Lyon, joka oli useiden eurooppalaisten jalkapallotoimittajien listoilla suosikki koko turnauksen voittoon. Kotona Roma ei onnistunut aivan täydellisesti ja se joutui tyytymään 0-0 tasapeliin. Itse ottelu oli hienokseltaan ranskalaisten hallinnassa ja Roma lähti altavastaajana myös toiseen osaan. Ranskassa Romalta onnistui kuitenkin lähes kaikki ja se nappasi 2-0 voiton, joka vei sen seuraavalle kierrokselle. Ottelu olisi voinut olla ensimmäisen jakson jälkeen jo 3-0, mutta tuomari hylkäsi perusteettomasti Daniele De Rossin puskumaalin. Puolivälierissä vastustajaksi arvottiin ManU, joka pelasi sillä hetkellä ehkä koko Euroopan näyttävintä ja tehokkainta futista. ManU oli Romalle juuri niin paha vastus, kun odottaa sopi, mutta Roma onnistui kuitenkin Olimpicolla kaatamaan englantilaiset 2-1. Toisessa osaottelussa tuli sitten tämän kauden romahdus, kun ManU mätti taululle käsittämättömät lukemat 7-1. Roman pelissä ei ensimmäisen 10 minuutin jälkeen toiminut oikein mikään, kun taas lähes kaikki ManUn laukauset viuhahtivat ylänurkkiin. Roman taru Mestarien liigassa sai nolon lopun, mutta jo tuohon vaiheeseen pääseminen oli kunniamaininnan arvoinen suoritus.

Paras ottelu: 06.03.2007 Lyon – Roma 0 – 2

Coppa Italia: 

Italian cup-systeemissä isot (”sijoitetut”) joukkueet tulevat mukaan vasta lopussa, joten Roman ei finaaliin päästäkseen tarvinnut kaataa ”kuin” kolme joukkuetta. Helpolla Roma ei kuitenkaan päässyt, vaikka ensimmäinen vastustaja Triestina olikin suupala, niin seuraavalla kierroksella Parmaa vastaan olikin jo tiukempaa. Lopulta Pizarron maali muutamaa minuuttia ennen toisen osaottelun loppua päästi Roman piinasta ja se selvitti tiensä välieriin, missä vastaan asettui itsensä koonnut Milan. Milania vastaan homma toimi mallikkaasti, vaikka ensimmäinen osa ei olisi paljon huonommin voinut alkaa: Milan johti jo 23 minuutin pelin jälkeen 2-0. Roma kuitenkin kokosi itsensä ja nousi tasoihin. Kotona peli toimi jo huomattavasti paremmin, kun milanolaiset kaatuivat Olimpicolla 3-1. Finaalissa vastaan asettui jo kolmannen kerran peräkkäin Inter, joka oli vienyt kaksi edellistä cupia nimiinsä. Tällä kertaa Roma oli päättänyt toisin ja pyöritti Interin täysin kuutamolle ensimmäisessä osaottelussa, joka lopulta päättyi 6-2. Toinen osa oli muodollisuus, vaikka Inter tulikin kovalla asenteella ja oli jo nousta maalin päähän. Ivan Cordoban ottama ulosajo kuitenkin katkaisi Interin kirin ja Coppa Italian komea pysti matkasi lopulta punakeltaisten mukana Roomaan. Roomassa Coppa-voitto otettiin vastaan asianmukaisin menoin, kun kaupunki hullaantui lähes täysin.

Paras ottelu: 09.05.2007 Roma – Inter 6 – 2
 

Siirrot:

Kesällä Roma hankki joukkueeseensa muutaman pelaajan, jotka käytiin läpi jo kausiennakossa, joten heidän siirrot jäävät tässä vaiheessa käsittelemättä. Roma lähti kauteen suhteellisen kapealla materiaalilla ja heti syksyllä kävi selväksi, että erityisesti laitapeli vaati vahvistuksia. Roman omat kasvatit Aleandro Rosi & Valerio Virga eivät olleet vieläkään valmiita kantamaan vastuuta brassiduon tuuraajina ja tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että molemmat matkaavat ensi kaudella lainalle hakemaan kokemusta. Tammikuussa tapahtuikin tämän asian tiimoilla liikehdintää, kun Roma haali laidoilleen kaksi lainapelaajaa: Francesco Tavano saapui Valenciasta ja Christian Wilhelmsson Nantesista. Kumpikin pelaaja oli pudonnut kuvioista entisessä seurassaan ja saapui näyttöhaluja uhkuen Roomaan. Duon peli ei kuitenkaan lähtenyt muutamia välähdyksiä lukuun ottamatta täysillä käyntiin ja jo valmiiksi neuvotellut osto-optiot jätettiin lopulta käyttämättä. Tammikuussa päättyi myös yksi aikakausi Giallorossissa, kun Vincenzo Montella liiteli Englantiin ja Valioliigan Fulhamiin. Montella palautettiin kuitenkin Roomaan jo etuajassa, vaikka lainapesti alkoikin varsin mallikkaasti. Montellan tulevaisuuden päällä leijailee suuri kysymysmerkki.
 

Maalivahdit:

Viime kaudella Roman ykkösvahdin paikan vallannut Doni jatkoi siitä, mihin viime kaudella jäi. Esitykset olivat varsin mainioita, mutta joskus Donille tuntuu menevän yllättävän helppoja palloja maaliin, koska sijoittuminen ei aina tunnu olevan huippuluokkaa. Välillä nappaa kuitenkin ilmiömäisesti palloja kiinni. Palkinnoksi hyvästä kaudestaan sai komennuksen Brasilian maajoukkueen rinkiin. Toista viulua maalinsuulla soitti Roman oma kasvatti Gianluca Curci, joka pelasi lähinnä Coppa Italian otteluita. Curcin otteetkin olivat suhteellisen hyviä, vaikka pelaamattomuus niistä paistoikin. Todennäköisesti Curcin tie vie kesällä lainalle ja Roma palkkaa Donin varamieheksi kokeneen maalivahdin.

Puolustus:

Roman puolustus on ja oli hyvällä mallilla koko kauden. Kesällä Roman kolmostoppariksi saapui Matteo Ferrari, joka oli viettänyt edellisen kauden Englannissa lainalla. Moni Romanista odotti Ferrarin pelejä kauhulla, sillä ensimmäinen kausi Romassa ei ollut kovinkaan vakuuttava. Ferrari onnistui kuitenkin kaivamaan Parmasta tutun pelurin itsestään ja epävarmuus loisti poissaolollaan. Lopulta Ferrari pelasi yllättävänkin paljon, sillä ykköspari - Philippe Mexés & Cristian Chivu – kärsi lopulta yllättävänkin paljon pikkutälleistä. Ennen kauden alkua myös vasen laitapakki oli kysymysmerkki, mutta vanha kettu Max Tonetto otti paikan omakseen ja pelasi siellä jopa niin vakuuttavasti, että ansaitsi ensimmäisen maajoukkuekomennuksensa. Oikealla varmoja otteitaan jatkoi Christian Panucci, joka kunnostautui myös maalinteossa. Panucci vaikuttaa vain paranevan ikääntyessään. Loppukaudesta muutamassa pelissä Chivu pelasi vasemmalla ja homma toimi kuin unelma, ja mikäli romanialainen jää kaikista huhuista huolimatta Romaan, niin ensi kaudella tätä linjaa voidaan nähdä useamminkin. Puolustuksen laidoilla Marco Cassetti tuurasi vaihtelevalla menestyksellä. Harras toive on, että puolustus pidettäisiin kasassa, sillä Mexésin ja Chivun muodostama topparipari on ehdottomasti Euroopan eliittiä.

Keskikenttä:

Roman keskikenttä muodostuu oikeastaan viidestä pelaajasta. Parusryhmitys kaudella oli seuraava: pohjalla Pizarro ja De Rossi, laidoilla Amantino Mancini ja Rodrigo Taddei sekä ”kymppipaikalla” Simone Perrotta. Onnistujiksi voisi laskea oikeastaan koko viisikon, mutta parhaiten esiin nousi Perrotta, joka on edelleen aliarvostettu pelaaja, vaikka kelpaa lähes poikkeuksetta myös Roberto Donadonin maajoukkueeseen. Perrottan tärkeys korostui silloin, kun hänen energiansa keskikentältä puuttui. Alberto Aquilanilta odotettiin myös paljon, mutta polvivamma pilasi keskikenttäpelaajan kauden. Mikäli Pizarro pysyy Romassa, niin ensi kaudella kilpailu keskikentän pelipaikoista tulee kiristymään. Laidoilla tuurasi Tavano, Wilhelmsson, Rosi ja Virga, mutta kukaan pelaajista ei täysin vakuuttanut ja todennäköisesti Roma vahvistaa laitojaan kesän aikana. Keskikentällä pelasi joitain minuutteja myös nuori ranskalainen Ricardo Faty, joka on kuitenkin tälle tasolle vielä raakile.

Hyökkäys:

Ennen kauden alkua oli vielä auki, että kuka on Roman ykköskärki. Vaihtoehtoja oli, sillä Francesco Totti pelasi kauden 05-06 piikkipaikalla, mutta täysin varmaa ei ollut, että kapteeni jatkaa kärjessä. Tottin kanssa kärjessä olisi voinut vastuuta jakaa Mirko Vucinic sekä Vincenzo Montella. Vucinicin kausi oli paljolti loukkaantumisten varjostama ja Montella ei päässyt enää samanlaiseen lentoon kuin ennen loukkaantumistaan. Tottin asema Roman hyökkäyksissä on niin valtava, että kärjeltä vaaditaan jopa tuuratessaan erittäin paljon. Nähtäväksi jää onko Vucinicista tähän rooliin jatkossa, koska mitä ilmeisemmin montenegrolainen Romassa pidetään. Montella ei oikein Spallettin palapeliin istu ja puolivuotta kestänyt lainakomennus Fulhamissa oli vain alkusoittoa, sillä Montellaa tuskin enää punakeltaisessa nutussa nähdään – ikävä kyllä. Tottin kausi oli mahtava ja täällä asiaa on käsitelty laajemmin.

Kesä 2007:

Edelleen täsmähankintoja korostaen pitäisi mennä eteenpäin. Laidat vaativat ehdottomasti vahvistusta erityisesti hyökkäyspäässä, sillä brassikaksikko ei kaikkia pelejä tule pelaamaan. Ensimmäinen asia olisi kuitenkin olemassa olevien avainpelaajien sopimusten uusiminen, sillä Spallettilla on käytössään erittäin mielenkiintoinen materiaali.

kirjoittanut: RE