Er Pupone tai Bimbo d’Oro, iso vauva tai kultainen poika, miten vain. Francesco Totti herättää tunteita kaikissa jalkapalloa seuraavissa henkilöissä, mutta pokkaako kultainen poika kauden päätteeksi kultaisen kengän?

Istuskelen lentokoneessa matkalla Roomasta Helsinkiin ja takana on kauden kolmas Roman ottelu paikanpäällä. Tällä kertaa vastustajana oli jo tippumisensa varmistanut Messina, mutta se ei haitannut, sillä katseet kohdistuivat jälleen kerran Francesco Tottiin – Rooman kultaiseen poikaan. Totti oli jo käytännössä varmistanut Capocannonieren (Serie A:n paras maalintekijä) tittelin, mutta nälkä kasvaa syödessä ja kuin varkain tavoitteeksi olikin lipsahtanut Scarpa d’Oro – kultainen kenkä, joka ojennetaan kauden päätteeksi Euroopan sarjojen parhaalle maalintekijälle. Piikkipaikalla ennen Messina-peliä oli Heerenvenin – Malmöstä tuttu – brassihyökkääjä Afonso Alves, joka paukutteli Hollannissa 34 osumaa (kerroin 1,5). Alvesin kaataakseen Totti tarvitsi kaksi maalia ja niitä hän lähti metsästämään – tosissaan.

Nerokkaista syötöistään ja oivalluksistaan tunnetun Tottin pelaaminen oli alusta saakka viritetty täyteen iskuun, mutta tällä kertaa syötöt oli unohdettu ja tavoite oli vain ja ainoastaan tällätä pallo Messinan maaliin. Vaikka Tottin ”itsekkyys” lähenteli välillä täydellisyyttä, niin sekä katsomo että pelikaverit näyttivät nielevän sen mutinoitta, mitä nyt muutama päänpudistus kentällä nähtiin. Lopulta Totti teki sen: kaksi maalia ja paineli tilastoissa Alvesin ohi 26 maalilla (kerroin 2). Enempääkin tarjottiin, sillä Totti missasi ties monennenko pilkkunsa tällä kaudella. Heti missatun rankkarin jälkeen katsomo alkoi ulvoa yhtä suosikkilauluaan ”C'e solo un capitano” – on vain yksi kapteeni. Jo pelkästään tuo kertoo sen, että Totti on Rooman punakeltaisten joukossa aivan käsittämättömän palvottu jopa myyttinen hahmo. 

Totti on vedenjakaja – se tiedetään. Nerokkaiden ratkaisujen sekaan mahtuu myös paljon vähemmän nerokkaita. Arvostelijat palaavat usein tiettyihin episodeihin, kun taas Tottiin ”rakastuneet” antavat ne anteeksi, vaikka ottavatkin ne raskaasti. Totti on kuitenkin viime vuosina rauhoittunut ja turhat ulosajot ovat jääneet pois. Tällä kaudella Totti lensi kertaalleen ulos, mutta ko. ulosajo oli perusteeton ja hieman vaikutti siltä, että Totti jäi tilanteessa maineensa vangiksi. Tottin asemaa on Suomesta käsin kovin vaikea ymmärtää. Jonkinlaisen kuvan siitä sai viime kauden jälkimmäisessä derbyssä, kun ottelun sijaan ohjaaja kaivoi loukkaantuneen Il Capitanon kuviin penkiltä jatkuvalla syötöllä. Muun muassa Urheilukanavan loistava selostaja Tuomas Virkkunen naureskeli/ihmetteli, miksi Totti on kuvissa jatkuvasti? Hänen ympärillään käyvän hälinän jälkeen pitää alkaa jo sen sijaan ihmetellä, miksi kuvaruudun ylälaidassa ei ollut jatkuvasti pientä ruutua, joka olisi kuvannut pelkästään kultapoikaa... Kun kävelet lämpimässä säässä Roman peliin Olimpicolle, niin edessäsi kävelee todennäköisesti satoja Totti-paitoihin sonnustautuneita ihmisiä, ja stadionilla odottaa tuhansia lisää. Osa lapsista on verhoiltu päästä varpaisiin Tottin tamineisiin ja hiuksetkin ovat leikattu ”Tottin-tyyliin”. Stadionin selostaja kuuluttaa pelaajat ja kaikki muut kerrotaan ”normaalisti”, mutta Tottin kohdalla tulee 30 sekuntia kestävät litaniat ja sen jälkeen kuuluttaja lausuu vain etunimen, katsomo huutaa sukunimen.

Miksi Totti sitten on niin rakastettu hahmo Roomassa? Syy on varsin yksinkertainen, hän on roomalainen ja tehnyt sen, mistä niin moni roomalainen pikkupoika haaveilee: tullut AS Roman kapteeniksi. Totti ei ole jäänyt ”pelkästään” kapteeniksi, vaan hänestä on muotoutunut seuran täydellinen symboli. Aina kun puhutaan Romasta, niin puhe kääntyy välittömästi Tottiin - halusi sitä tai ei. Totti on jo nyt Roman lähihistorian suurin pelaaja, kenties koko historian. Hänestä on puhuttu Bruno Contin ja Giuseppe Gianninin jälkeläisenä, mutta ainakin omissa silmissäni Totti on ajanut jo kauan sitten ohi. Ainoa pelaaja johon Tottia pystyn itse vertaamaan on napolilaiset hullaannuttanut Diego Maradona. Pelillisestihän he ovat suhteellisen kaukana toisistaan, mutta ilmiöinä hieman samanlaisia, vaikka Maradona toki saikin tunnustusta taidoistaan laajemmilti ja Totti tuskin sortuu uran jälkeisessä elämässään samoihin virheisiin.

Ennen Tottin pitkää jatkosopimusta hänen puhuttiin siirtyvän mm. Real Madridiin, joka olisi halunnut mitä ilmeisemmin levittää brändiään myös saapasmaan puolelle. Siirto oli varmaankin lähellä, sillä silloinen tilanne ja paine purkautui Tottin pelissä usein turhautuneina tekoina. Lopulta Totti varmaankin ymmärsi kuinka paljon hän merkitsee romanistoille ja päätti tehdä Roman kanssa käytännössä loppu-uran kattavan sopimuksen. Samanlaista asemaa hän ei olisi myöskään saavuttanut missään, sillä tällä hetkellä tuskin on toista pelaajaa maailmassa, joka nautii niin estotonta omien faniensa kannatusta.

Tämä kausi jää Il Capitanon suhteen historiaan, sillä hän rikkoi kauden maaliennätyksensä ja samalla voitti ensimmäisen kerran Serie A:n maalintekijätilaston. Hän myös johdatti Roman parhaaseen saavutukseensa nykymuotoisessa Mestarien liigassa sekä Italian cupin voittoon. Sokerina pohjalla on tietenkin Scarpa d’Oro, jonka ainoastaan Real Madridin Ruud van Nistelrooy pystyy häneltä enää riistämään. Jalkapallon kattojärjestöt ovat järjestäen sivuuttaneet Tottin palkintogaaloissaan, mutta tällä kertaa se on mahdotonta, ellei sääntöjä mennä muuttamaan pikaisesti…

kirjoittanut: RE