Luciano Spallettin aikakausi on alkanut Romassa. Udinesesta viime kesänä saapunut kaljupää luotsasi pahassa loukkaantumiskierteessä olleen Roman Serie A:n sijalle viisi ja Coppa Italian finaaliin. Vaikka kaudesta jäi ns. luu käteen, niin eteenpäin ollaan tosiaankin menty.

Syksyllä moni Romanista (tietyin varauksin myös allekirjoittanut) olisi ollut valmis lähettämään Spallettin pakkaamaan, mutta Roman johto osoitti kerrankin pätevyyttä luottaessaan luotsiinsa. Philippe Mexesin edellisen kauden siirron johdosta tuomitun siirtokiellon ja muiden sekaannusten jälkeen Spallettilla ei ollut kaikista helpoin työsarka ohjata Romaa menestykseen. Vaikka siirtokielto kumottiin hetkittäisesti, niin FIFA ei luovuttanut, vaan kielto astui voimaan uudelleen ja Roma ei saanut rekisteröidä uusia pelaajia joukkueeseensa tammikuussa. Todennäköisesti ainakin hyökkääjä olisi Romaan talven siirtoikkunassa saapunut. Uskomaton voittoputki (11 ottelua, Serie A:n ennätys) puhukoon Spallettin kuin myös joukkueen puolesta. Huomattava seikka tämänkin voittoputken kohdalla oli se, että se kyettiin saavuttamaan kokonaan ilman varsinaisia hyökkääjiä Francesco Tottin hoitaessa piikkimiehen roolia. Roman peli perustuikin kärkimiesten puuttumisen takia lähes koko kauden nopeisiin vastahyökkäyksiin, joita korostettiin jatkuvilla keskikenttäpelaajien pystyjuoksuilla. Ja vaikka Totti kärjessä nimellisesti pelasikin, niin suurin osa viimeisistä syötöistä lähti juuri Tottin jalasta taustalta nousseille keskikenttämiehille. Spallettin ansiosta myöskin maajoukkueesta jo unohdettu - ja sinne uudelleen noustettu - Simone Perrotta nousi aivan uudelle tasolle pelatessaan oudossa trequartistan roolissa. Samoin nuorisokaarti nosti jälleen päätään, kun Alberto Aquilani teki lopullisen läpimurtonsa Roman pelaavaan kokoonpanoon. Spalletti nosti (osittain pakostakin) joukkueeseen myös todella nuoria pelaajia, kuten Aleandro Rosi ja Stefano Okaka.

 

Kesän 2005 hankinnat:

Siirtokiellon ollessa voimassa oli erittäin epävarmaa saako Roma yhtään pelaajaa joukkueeseensa. Siirtokielto kuitenkin kumottiin hetkittäisesti ja Romaan saapui muutama pelimies: Rodrigo Taddei, Shabani Nonda, Samuel Kuffour, Doni, Edgar Alvarez ja Houssine Kharja. Ensin mainitun kolmikon siirto varmistui vasta aivan loppukesästä. Onnistuneiksi hankinnoiksi em. pelaajista osoittautui vain Taddei ja Doni. Kuffourkin pelasi hyvän alkukauden, mutta hyytyi loukkantumisensa mukana ja hänen paikkansa kokoonpanosta nappasi loistavasti pelannut Philippe Mexes. Taddei kaikkine puutteineen oli Roman kauden paras hankinta ja toinen brassi Doni pelasi maalillaan hyvän kauden, vaikka alku karmeine kömmähdyksineen lupasi kaikkea muuta kuin hyvää.

 

Maalivahdit:

Kauden alussa oli vielä nuori Gianluca Curci Roman ykkösvahti, mutta Doni valtasi paikan Curcilta ensimmäisessä derbyssä. Siitä lähtien Doni hoiteli ykköstorjujan paikkaa, vaikka teki todellisia mokia varsinkin alkukaudesta. Doni kuitenkin sai otteisiinsa tasaisuutta ja osoittautui luottamuksen arvoiseksi. Loppukaudesta Doni oli yksi sarjan johtavia maalivahteja. Maalivahtien hankinta ei tunnu enää niin akuutilta, kuin kauden alkupuolella.

 

Puolustus:

Roman puolustus asettui kauden mittaan seuraavaan muotoon (oikealta):  Panucci, Mexes, Chivu, Cufre. Tarvittaessa tuuraajina toimi Bovo (vasemmalla ja keskellä), Kuffour (keskellä) ja parissa ottelussa myös nuori Aleandro Rosi (laidoilla). Panuccin kausi oli menestys ja ilman riitojaan Lippin kanssa hän matkaisi Saksaan MM-kisoihin kesäkuussa. Chivu pelasi hänen mittapuullaan ehjän kauden missatessan ainoastaan 11 ottelua pelikieltojen ja loukkaantumisten takia. Chivu on edelleen yksi Euroopan lupaavimmista toppareista. Philippe Mexes nousi aivan uudelle tasolle ja kuuluu jo nyt Serie A:n johtaviin puolustajiin. Viime kaudella vaatimattomasti esiintynyt ranskalainen on jopa koko kauden komeetta Roman joukkueessa. Leandro Cufre nosti myös tasoaan ja kypsyi mainioksi pelaajaksi vasemman pakin tontilla. Suurimmat särmät ovat hioutuneet pois argentiinalaisen olemuksesta ja pahat ylilyönnitkin loistivat poissaolollaan. Jotain kertoo Cufren kaudesta se, että hänet valittiin Argentiinan kisajoukkueeseen jo 16 ensimmäisen joukossa. Kuffour aloitti hyvin, mutta Serie A vaatii toppareilta ehkä sitten enemmän, mitä Kuffourilla on tarjota. Pelipaikan menetys söi Samuelia ja kentälle päästessään loppukaudesta oli esitykset heppoisia. Roman juniori Bovo palasi kierrokseltaan kotiin, mutta ei vakuuttanut. Hidasliikkeinen Bovo vaikutti välillä otteluissa pujottelukepiltä, joskin joitain hyviäkin pelejä joukkoon mahtuu. Kuffourin ja Bovon jatko punakeltaisissa on vaakalaudalla.

 

Keskikenttä:

Keskikenttä eli vahvasti kauden mittaan johtuen loukkantumisista, eikä todellisella ykkösmiehityksellä (De Rossi, Perrotta, Mancini, Totti, Taddei) päästy montaa peliä pelaamaan. Daniele De Rossi löysi jälleen kuntonsa heikohkon viime kauden jälkeen ja nousi jopa johtavaan rooliin keskikentän keskustassa. Simone Perrotta nousi kauden mittaan uuteen rooliin ”kymppipaikalle” ja pelasi hienon kauden. Duunarin roolissa tutumpi Perrotta teki vaarallisia pystyjuoksuja koko kauden vastustajien selustoihin tehden 6 maalia. Em. kaksikko ja Totti matkustavat Italian maajoukkueen kanssa Saksan MM-kisoihin. Laitureina toimi brassit Mancini ja Taddei, joista molemmat joutuivat loppukaudesta sopeutumaan myös hyökkääjän rooliin. Taddei teki arvokasta työtä Romalle pelaten kaikki Serie A-ottelut. Vaikka Taddein pelityyli on ”epäbrasilialainen”, niin silti kosketus palloon on riittävän hyvä ja sydän on paikallaan sekä mitä ilmeisemmin punakeltainen. Mancini oli kauden alussa hakoteillä ja vielä loukkaantui, mutta loukkaantumisen ja perheongelmien jälkeen palannut Mancini oli kuin eri pelaaja. Aiemmin haluton laituri oli loppukauden hurjassa iskussa ja ehti tehdä myös yhden kauden maaliennätyksensä. Tottia suunniteltiin omaan rooliinsa ”kymppipaikalle”, mutta joutui hyökkääjien puuttuessa pelaamaan kärjessä useita otteluja. Tottin kausi oli loistava siihen asti, kun hän loukkasi nilkkansa Empolin Richard Vaniglin käsittelyssä. Tottin loukkaantuminen keräsi Italian mediassa valtavasti palstarivejä ja Vaniglin pienen tyttären kysymys: joutuuko isä nyt vankilaan, kertonee jotain Tottin merkityksestä koko calciolle. Alberto Aquilani nosti itsensä Serie A:n eliittiin ja ensi kaudella nuorukaiselta on lupa odottaa vieläkin tasaisempi suorituksia. Edelleen Aquilanin pelejä vaivaa epätasaisuus, joka yleensä katoaa kokemuksen mukana. Damiano Tommasi teki myös paluunsa pelaavaan kokoonpanoon pitkän loukkaantumisen jälkeen, mutta joutui usein tuuraamaan vieraalla paikalla laidassa. Silti Tommasin minimipalkalla pelattu kausi jää muistoihin. Tuuraajina keskikentällä toimi Dacourt, Kharja ja Alvarez. Dacourt onnistui muutamassa ottelussa, mutta jälkimmäisen kaksikon onnistumiset olivat vähissä. Kharja tosin iski Delle Alpilla tasoituksen Juven verkkoon.

 

Hyökkäys:

Tällä osastolla mikään ei mennyt niin kuin piti. Montella ei käytännössä pelannut koko kaudella ja ehti viimeistellä vain yhden maalin Serie A:ssa. Toinen hyökkääjä Shabani Nonda jatkoi uraansa lasaretissa. Viimeiset vuodet lähes jatkuvasti sivussa ollut kongolainen ei mitä ilmeisemmin kestä ammattiurheilun rasitusta. Muutaman maalin hän toki värkkäsi, mutta tällä sairauskertomuksella hänen varaansa on vaikea mitään laskea. Nuori teinitähti Stefano Okaka on vielä raakile Serie A:han, mutta varsin positiivisen kuvan hän itsestään antoi ja jatkossa on varaa odottaa parempaa.

 

Tulevana kesänä sopii toivoa, että Roma ei innostu liikaa ilmaisten pelaajien metsästyksessä. Selkeä tilaus on laiturille sekä hyökkääjälle. Ideaalipelaajat lienevät tyyppiä Marek Jankulovski (laita) ja Vincenzo Iaquinta (hyökkäys). Puolustuksessa tullee tapahtumaan myös muutoksia, jotka ovat tosin riippuvaisia siitä, että ketkä Roma päättää joukkueessaan pitää.

kirjoittanut: RE