Torino, Venezia, Atalanta, Juventus, Atletico Madrid, Lazio, Inter, Milan, Monaco… Italian aikansa tähtihyökkääjä on kiertänyt pitkän matkan päätyäkseen lopulta piskuisen Atalantan vaihtopenkille täksi kaudeksi. Miksi tämä aikansa kiistellyin ja ylistetyin italialaishyökkääjä sitten putosi valokeilasta noustuaan sinne monen vuoden odottelun ja kiertelyn jälkeen? Smartin sulkakynä on jälleen tapahtumien keskiössä.

Christian Vieri syntyi heinäkuussa 1973. Hän on yhden päivän nuorempi kuin kreikkalainen yleisurheilija Konstantinos Kenderis, neljä päivää vanhempi kuin italialainen pyöräilijä Stefano Garzelli, kahdeksan päivää vanhempi kuin Peter Forsberg, 11 päivää vanhempi kuin Monica Lewinsky. Hän on syntynyt päivälleen 2073 vuotta myöhemmin kuin Rooman edesmennyt keisari Gaius Julius Cesar.

Vieri syntyi aikana, jolloin muuan Fabio Capello pelasi suuruutensa vuosia hyökkääjänä Italian maajoukkueessa ja Juventuksessa. Aikana, jolloin EM-kisat pelattiin vain muutaman joukkueen kesken. Aikana, jolloin Juventus ja Lazio hallitsivat Italian seurajalkapalloilua.

Pian syntymänsä jälkeen Vieri muutti vanhempiensa kanssa Australiaan aloittaen siellä koulunkäynnin. Australiassa ’Bobo’ sai innostuksen jalkapalloiluun, osittain isänsä ansiosta. Isä, Roberto Vieri, on entinen Serie A:n tähtipelaaja, jonka Juventus osti aikoinaan vuonna 1970 Sampdoriasta silloista ennätyssummaa 800 miljoonaa Italian liiraa sekä kahta pelaajaa vastaan. Myös Bobon veli, Massimiliano Vieri, on huipputason jalkapalloilija, joka edusti Australian maajoukkuetta vuonna 2004. Tällä hetkellä Boboa viisi vuotta nuorempi Max palloilee Serie C1:n Novarassa. Australian aikojen seurauksena molemmat Vierit omaavat myös kyseisen maan kansalaisuuden Italian lisäksi.

Pian jalkapalloilu muuttui vakavaksi harrastukseksi ja Bobo aloitti juniorina Sydneyn Marconi Stallionsissa, mutta pian perheen palattua takaisin Italiaan oli edessä uuden seuran löytäminen. Hän siirtyi Italiassa lopulta Pratoon, Toscanan maakunnan pikkuseuraan, joka pelasi silloin edustuksellisessa muodossa C1-tasolla. Pratossa nuoren superlahjakkuuden kyvyt huomattiin nopeasti ja edessä oli siirtyminen suurseura Torinoon vuonna 1990. Torinossa nuori Bobo pelasi ensimmäisen Serie A-ottelunsa vuonna 90. Lopulta peliaikaa nuori hyökkääjä sai peräti kuudessa ottelussa myös Italian Cupin pelit huomioiden ja maaleja kertyi yksi kappale. Vuonna 92 Vieri myytiin Pisaan ja ura tuntui etenevän laskusuuntaan, vaikka Pisassa olikin siihen aikaan yksi Italian potentiaalisimmista joukkueista.

Seura oli kuitenkin juuri edeltävänä kautena kärsinyt kirvelevän putoamisen takaisin Serie B-tasolle, vaikka joukkue oli ennen kauden alkua ollut kovinkin nimekäs pitäen sisällään muiden muassa Diego Simeonen ja Michele Padovanon kaltaisia tähtiä. Putoamisen jälkeen yhdistelmä oli kuitenkin hajonnut ja Pisa aloitti uuden nousun rakentamisen pitkälti nuoriin pelaajiin satsaamalla. Taloudellisessa mielessä seura saikin asiansa järjestykseen, kuitenkin pitkälti myymällä pois huippuun viritettyjä junioreitaan. Tuloksellisesti seura romahti parin vuoden sisällä C1-tasolle ja on siellä vielä tänäkin päivänä.

Vierin suunta ei kuitenkaan ollut lopulta Pisan kaltainen. Yhden Pisa-kauden jälkeen oli edessä siirto legendaariseen Ravennaan B-tasolla vuonna 93. Siellä Bobo paukutti 32 ottelussa 12 maalia ja nousi koko Italian tietoisuuteen. Venezia osti kyvykkään parikymppisen hyökkääjän riveihinsä ja kaudella 93-94 Bobo paukutti Stadio Pierluigi Penzolla 29 ottelussa 11 maalia. Kiertolaisen elämä kuitenkin jatkui, vaikka Venezia tuntui monilta osin kotoiselta kaupungilta. Atalanta lupasi Venezian kanaviin San Pellegrinon mineraalivettä virtaavaksi ja sai vaihdossa Vierin. Seuraava kausi Bergamossa oli kuitenkin rikkonainen ja 19 ottelussa kertyi vain seitsemän maalia, joskin nämä olivat Serie A-tasolla.

Juventus tuli väliin nykyrahaksi muutettuna 16 miljoonan euron arvoisella siirrolla, pitkälti loistavien Atalanta-kontaktiensa ansiosta. Nämä kaksi seuraa ovat vuosikausia olleet yllättävänkin läheisiä toisilleen. Juventus on tiedostanut aina Atalantan kyvyt Italian yhtenä parhaista junioriakatemioista ja näin yrittänyt kiilata jonossa kahden Milanon suurseuran edelle, kun kyse on ollut Atalantan lupaavista pelaajista. Monesti tämä onkin onnistunut. Vierin ohella Tacchinardi on yksi hyvä esimerkki. Myös Pippo Inzaghi ohitti molemmat kärkyllä olleet milanolaisseurat ja siirtyi Juveen 1997. Roberto Donadonin poikkeus vahvistaa kuitenkin tässä säännön. Hän siirtyi Atalantasta Milaniin 1983 pelaten siellä lähes koko lopun uransa.

Vieri pelasi Juventuksessa kaudella 96-97 Serie A:ssa sensaatiomaiset 23 ottelua ja teki niissä kahdeksan maalia. Eurokentillä tahti oli vieläkin kovempaa. 10 ottelussa syntyi kuusi maalia. Silloinen vielä varsin nuori elektroniikkajätti Sony oli tullut juuri Juventuksen pääsponsoriksi ja syyti rahaa seuraan rekka-autoilla. Juventus voitti tuolla kaudella Serie A:n mestaruuden häviten vain kolme ottelua 34:sta maalierolla 51-24. Juventus oli tuolloin rautaa. Pelaajistosta löytyi tähtiä Angelo Di Liviosta Didier Deschampsiin. Vierin tasosta kertoo se, että Kroatin supertähti Alen Boksic jäi kyseisenä kautena täysin Bobon varjoon Juvessa, onnistuen maalinteossa vain kolmasti.

Kyseisellä kaudella Vieri pääsi maistamaan myös Mestarien liigan finaalitunnelmaa läheltä, sillä Juventus hävisi loppuottelussa Dortmundille 1-3. Bobo pelasi ottelussa 73 minuuttia, ennen kuin Marcelo Lippi vaihtoi hänet Nicola Amorusoon. Aiemmin kaudella Juve oli voittanut kuitenkin Euroopan Super Cupin kaataen kaksiosaisessa finaalissa Paris Saint Germanin yhteismaalein 9-1. Saavutukset kuvastavat sitä, kuinka suuressa joukkueessa Vieri pelasi jo 23-vuotiaana käytännössä ratkaisevassa roolissa. Vuonna 1997 odotti myös ensimmäinen kutsu Italian A-maajoukkueen riveihin. Cesare Maldinin kutsu oli mieluinen ja odotettu, joskin omien sanojensa mukaan Vieri olisi myös voinut odottaa kutsua vanhemmaksikin. Tähän päivään mennessä Vieri on tehnyt Azzurrissa 49 ottelussa 23 maalia, joka jäänee myös hänen saldokseen.

Menestyksekäs Juventus-kausi ei kuitenkaan taannut jatkoa seurassa. Atletico Madrid houkutteli Bobon riveihinsä 27,5 miljoonan euron hintalapun lisäksi ja lopullinen läpilyönti tapahtui La Ligassa kaudella 97-98, jolloin 24 ottelussa syntyi 24 maalia. Atleticon europeleissä syntyi viisi maalia seitsemässä ottelussa. Kauden päätteeksi Bobo oli La Ligan maalikuningas. Kutsu Italian paitaan vuoden 98 Ranskan MM-kisoihin oli enemmän kuin selviö. Yhteispeli Italian lempilapsen, Roberto Baggion, kanssa toimi saumattomasti ja kaksikko teki Italian alkulohkon seitsemästä maalista kuusi. Ainoastaan ex-Roma- ja Intertähti Luigi Di Biagio onnistui maalinteossa tämän superkaksikon lisäksi. Pudotuspeleissä Bobo johdatti Italian puolivälieriin 1-0-voitolla Norjasta. Maalin teki tietysti Bobo itse.

Puolivälierissä kuitenkin isäntämaa Ranska pudotti Azzurrit rankkareilla 4-3, vaikka sekä Bobo että Baggio onnistuivat omissa yrityksissään. Hyvistä peleistä huolimatta Italian putoaminen niinkin varhain aiheutti sen, ettei niin Bobo kuin Baggiokaan päässyt turnauksen all-star-miehistöön. Sinne ei päätynyt myöskään viisi häkkiä kisoissa ampunut Batigol, koska Argentiina putosi Italian tapaan jo puolivälierissä. Maalikuninkuuden voitti yllätyspronssijoukkue Kroatian Davor Suker kuudella osumallaan.

Lazio hankki Bobon riveihinsä MM-kisojen jälkeen. Seuraava kausi sujui myös mallikkaasti; 22 ottelussa 12 maalia. Inter oli kuitenkin tuleva hänen uudeksi kodikseen. Vuonna 99 Bobo siirtyi Interiin silloisella ennätyssummalla, joka vastaa nykyrahaksi muutettuna 46 miljoonaa euroa. Ensin parin vuoden sopimuksella, mutta lopulta hän pelasi seurassa kaikkiaan vuoteen 2005 asti. 144 ottelua, 103 maalia. Yksi seuran kaikkien aikojen legendoista. Henkilökohtaisesti Bobon parhaat Inter-hetket osuivat kausille 01-02, jolloin hän teki Serie A:ssa 22  maalia ja 02-03, jolloin häkkejä tuli peräti 24. Tähti kuitenkin laski loppua kohden.

Kauan odotettua Scudettoa ei Giuseppe Meazzalle tullut Vierin aikana ja valmentajat vaihtuivat tuhkatiheään. Vierin aikana Interissä kiersi peräti 7 eri päävalmentajaa, joista jokaisella oli oma käsityksensä Bobon peluuttamisesta. Eniten kunnioitusta Bobolle jakoi Hector Cuper, jonka aikana Bobo oli avauksessa viikosta toiseen ja pelasi parhaat kautensa. Cuperin saatua potkut heikon alkukauden 03-04 jälkeen ja väliaikaisvalmentaja Corrado Verdellin hoidettua muutamat Serie A-kierrokset välissä syksyllä 2003 tuli valmentajaksi suurin odotuksin Alberto Zaccheroni. Jälkiviisas on helppo olla, mutta myöhemmät vuodet osoittavat karulla tavalla sen, minkälaisen virheen Massimo Moratti apureineen teki tuolloin palkatessaan Zacin peräsimeen. Aika oli ajanut ohi kovalla kädellä entisestä supermiehestä ja nyttemmin Zac ei ole pysynyt edes Torinon kaltaisen häntäseuran peräsimessä. Vaikka Zac onnistuikin luotsaamaan Interin neljänneksi ja Mestarien liigaan, oli katastrofi valmis.

Voidaankin sanoa, että Cuperin erottamisesta ja Zacin palkkaamisesta alkoi Vierin alamäki. Mukaan tulivat myös naistenmiehenä tunnetun Vierin liittämiset huikeaan brassimalli Fernanda Lessaan sekä Boboa 13 vuotta nuorempaan amerikkalais-italialaiseen showtyttö Melissa Sattaan. Futispuolella Zac ajoi itsepintaisesti sisään Interiin 3-4-3-pelisysteemiä Cuperin maltillisen 4-4-2:n tilalle, vaikka juuri edelliskaudella Interiin oli hankittu huippuluokan laitureita Kily Gonzalezista lähtien tätä Cuperin systeemiä silmällä pitäen. Nyt nämä hankinnat istuivat penkillä ja edes Vieri ei enää mahtunut vakituiseen avauskokoonpanoon nuoren Adrianon vallattua hänen paikkansa. Kunnianhimoisena pelaajana Bobo ei suostunut rooliinsa vaihtopelaajana, vaikka peliaikaa kertyikin vielä 22 ottelussa.

Zacin saatua potkut kesällä 2004 tuli valmentajaksi Roberto Mancini. Hän jätti Bobon penkille lähes lopullisesti ja peluutti Adrianon kaverina kärjessä milloin ketäkin. Vierin ohi olivat puskemassa piskuinen Oba Martins, Recoba ja Cruz, jotka kaikki olivat tietyllä tavalla sopivampia Mancinin hyökkäyssapluunaan. Kahden järkälemäisen kolossin, Adrianon ja Bobon, peluuttaminen samaan aikaan ei sopinut Lazio-taustaisen Mancinin suunnitelmiin ja lopulta Bobo sai tarpeekseen. Jatkuva riitely niin Mancinin, joukkuetovereiden kuin kannattajienkin kanssa sai sinettinsä kesällä 2005, kun hän siirtyi kaikkien yllätykseksi paikalliskilpailija AC Milaniin. Jäähyväisottelussaan Regginaa vastaan kauden 04-05 viimeisellä Serie A-kierroksella Bobo vaihdettiin kentältä 80 minuutin kohdalla. Yleisön suosionosoitusten saattelemana Bobo siirtyi pukusuojaan antamatta vilkaisuakaan Mancinille. Kaksi aikakautta kohtasivat Interissä viimeisen kerran.

Inter-vuosiensa aikana Bobo oli lähes aina maajoukkueen vakiokalustoa, joskin lopullinen suurvoitto jäi aina saavuttamatta. MM-kisat 2002 sujuivat vielä loistavasti. Alkulohkossa Bobo teki Italian neljästä maalista kolme. Katastrofiputoaminen isäntä Etelä-Koreaa vastaan neljännesvälierissä lukemin 1-2 Bobon maalista huolimatta painoi kuitenkin Bobon hienot kisat unholaan. EM-kisoissa vuonna 2004 Italia jäi play-offien ulkopuolelle. Saman vuoden maaliskuussa Pele nimesi Bobon yhdeksi 125:sta parhaasta elossa olevasta jalkapalloilijasta. Kuten aina Pelen lausunnon jälkeen, alkaa kehutun pelaajan kuntokäyrä laskea. Näin kävi Tottin kohdalla ennen MM-kisoja 2006, jolloin mies loukkaantui kuukausiksi. Bobon kohdalla tämä merkitsi vuonna 2004 kuntokäyrän lopullista katoamista. Bobosta tuli entinen tähti.

Peliaikaa ei huippuhyökkääjin jo valmiiksi varustetussa AC Milanissa tullut syksyllä 2005 ja näin edessä oli siirto Monacoon. Siellä Bobo pelasi keväällä 2006 seitsemän ottelua tehden kolme maalia, mutta vakava polven ligamenttien katkeaminen ottelutilanteessa pakotti hänet peräti viiden kuukauden pakkolepoon.

Ilman loukkaantumista Bobo olisi pelannut kolmannet perättäiset MM-kisansa Italian paidassa kesällä 2006 ja mahdollisesti ollut mukana myös kaikkien aikojen joukkueessa voittaen MM-kultaa, tosin ehkäpä vaihtopenkillä istuen. Kaikesta huolimatta Bobo jäi ilman uransa kruunua kyseisenä kesänä. Hän siirtyi Monacosta loukkaantuneena Sampdoriaan loppukesästä 2006, mutta halusi osallistua Italiassa kuntoutumisjaksonsa aikana reality-tv-sarjaan, jota Sampdoria ei sulattanut. Sopimus purkautui ja Vieri neuvotteli itselleen Atalantan kanssa vuoden paperin, johon sisältyy sensaatiomainen yli sadan tuhannen euron maalibonus lähes olemattomasta normaalipalkasta 1500 euroa kuukaudessa huolimatta. Parin vuoden tauon jälkeen Bobo teki Serie A-paluunsa viime keskiviikkona Empolia vastaan.

Nähtäväksi jää, pystyykö Bobo nousemaan vielä jaloilleen vai riutuuko hän 33-vuotiaana pois pelikentiltä unohdettuna tähtenä. On mystistä, miten yksi Italian kaikkien aikojen hyökkääjistä onnistuttiin tuhoamaan Interissä lähes täydellisesti Zaccheronin ja Mancinin aikana. Monacossa hän oli jo lähellä paluuta huipulle, mutta jalkavamma sotki kaiken. Aika on ajamassa ohi tästä jääräpäisestä, mutta niin sympaattisesta ja vastustajiaan kunnioittavasta target-miehestä. Hän on Atalantalle terveenä korvaamaton apu tämän kevään viimeisissä otteluissa, mutta kuntoutuuko Bobo riittävän ajoissa? Atalanta jäänee joka tapauksessa miehen viimeiseksi seuraksi hänen urallaan. Paluu entisiin kotimaisemiin on monesti sulkenut kehän huippupelaajien kohdalla ja Bobo tuskin tekee poikkeusta.

kirjoittanut: Smart