Sunnuntai 22. huhtikuuta on monessa mielessä vaihtoehtojen päivä. Päivä, jolloin aurinko laskee itään. Päivä, jolloin joet virtaavat yläjuoksulle ja päivä, jolloin vanhat mestarit syöstään valtaistuimeltaan.

Vuonna 1870 syntyi juuri 22. huhtikuuta Vladimir Lenin, joka johti vallankumousta Venäjällä. Hän toimi vaihtoehtona vallitsevalle yhteiskuntamallille. Vuonna 1941 syntyi 22. huhtikuuta Egil ’Drillo’ Olsen, maineikas norjalainen futisvalmentaja, joka mullisti harjoittelun ottamalla videomateriaalin käyttöön valmennuksessa.

Vuonna 1500 löysi 22. huhtikuuta portugalilainen Pedro Alvares Cabral ensimmäisenä eurooppalaisena Brasilian, maan, joka sittemmin mullisti koko jalkapalloilun. 22. huhtikuuta vuonna 1945 Natsisaksa myönsi tappionsa toisessa maailmansodassa. Vuonna 1993 juuri kyseisenä 22. päivänä huhtikuuta julkaistiin ensimmäinen Internet-selain Mosaic. Se oli myöhemmin tuleva muuttamaan koko maailman tiedonkulkua. Vuonna 1982 syntyi 22. huhtikuuta brassifutaaja Kaka. Onko hän tuleva mestari, joka jättää lähtemättömän kädenjälkensä koko urheilevaan maailmaan?

Vuonna 2007 ei tämä 22. huhtikuuta tehnyt poikkeusta. Jälleen saimme vaihtoehdon vanhalle, kuluneelle, päivittämättömälle. Jalkapallon Italian Serie A-mestariksi varmistui Inter. Seura, joka on sitkeästi metsästänyt pelaamalla saavutettua mestaruutta jo lähes 20 vuotta. Juventuksen ja AC Milanin valtakausi näyttää päättyneen. On saatu uusi mestari, vaihtoehtomestari.

Inter on monella tapaa vaihtoehtojoukkue. Fasistien Italiassa vajaa 70 vuotta sitten ei Inter, oikeammin FC Internazionale Milano, saanut käyttää omaa nimeään sen kansainvälisen viittauksen takia. Näin ollen sinimustat tiedettiin tuolloin Ambrosiana, 300-luvulla Milanossa vaikuttaneen piispan mukaan. Ambrosiana oli siis silloin vaihtoehto vallitsevalle. Se oli vaihtoehto fasismille ja Benito Mussolinin äärioikeistolaiselle puolueelle.

Helenio Herrara, suuren Interin luoja ja valmentaja 1960-luvulla, toi vaihtoehdon jalkapalloon luomalla koko Italian futiksen mullistaneen Catenaccio-puolustuksen. Tämän menetelmän ansiosta Inter voitti kaikkiaan kahdeksan titteliä vuosina 1963-1966. Inter on myös aina ollut Milanossa vaihtoehto AC Milanin iloiselle hyökkäyspelille. Sinimustat ovat pelanneet pidättyvämpää jalkapalloa, joka tuli 1960-luvun ohella karkeimmin esiin 1990-luvun taitteen molemmin puolin, kun Marco van Basten etunenässään Milan pelasi lähes poikkeuksetta pelkästään hyökkäävää jalkapalloa. Inter on siis tehnyt jalkapallosta aina taidetta. Shakkia vihreällä nurmella. Biljardia isoäidin samettimatolla. Kuin suudelma persikkahuulilla.

Milanon perinteinen jako työväestön AC Milaniin ja uusrikkaiden Interiin on toki tasoittunut viimeisen 15 vuoden aikana, mutta edelleen kaupungissa seurojen kannattajakunta on erilaista. Interin kannattajat koostuvat monilta osin jo 1960-luvulla eläneistä Herreran vuodet muistavista konkareista, kun taas AC Milan hankki valtaosan nykyfaneistaan 1990-luvun vaihteen suurten vuosien aikana. Vaihtoehto sekin.

Tänään Interin kannattajat, niin Milanossa kuin ympäri maailmaa, kulkevat pää pystyssä. Työpaikoilla riittää selkääntaputtajia. Kauan kaivattu Scudetto on saapunut Giuseppe Meazzalle ja nähtäväksi jää, pystyykö Inter luomaan jatkumon, joka takaisi menestyksen myös seuraavina kausina. Tällä kaudella voidaan puhua unelmajoukkueesta, parhaasta Serie A:ssa ehkä vuosiin. Joukkueesta, joka koostui individualisteista, vaihtoehtopelaajista.

Zlatan Ibrahimovic, kunnianhimoinen ja maailman kiistellyin hyökkääjä, mutta kentän ulkopuolella yhden lapsen isä ja läheisilleen sympaattinen tukijalka. Luis Figo, yksi kovapäisimmistä voitontavoittelijoista, mutta joukkueelleen omistautuessaan käsittämätön voimavara oikealla laidalla. Adriano, brassitaituri. Vaihtoehtotaituriko? Ehkäpä. Javier Zanetti, oman tiensä kulkija, ei jättänyt Interiä. Vuosikausien satsaukset saivat vihdoin kruununsa. Marco Materazzi, kuudes kausi Interissä ja vihdoin Scudetton aika. Maailman jääräpäisin keskuspakki ja ehkäpä paras italialaistoppari tällä hetkellä Cannavaron ohella, joka tekee kaikkensa joukkueen menestyksen eteen.

Muutamia nimiä siis vain mainitakseni. Joukkue isolla J:llä, siinä tämän menestyksen salaisuus. Kaikkien aikojen Joukkue Serie A:ssa. Maailma on edelleen entisensä, Italia ei. Vaihtoehtomestarit tekivät mahdottomasta todellisuutta. Ei sen pitänyt koskaan tapahtua.

kirjoittanut: Smart