Historia

Tässä erittäin tiivistetty paketti Milanin historiasta, sen monista pelaajista ja voitetuista pokaaleista. Monet suuret nimet ja hetket jäävät tekstin ulkopuolelle, koska tarkoituksena on ollut mainita vain merkittävimpiä tapahtumia seuran pitkällä taipaleella.

Perustaminen  ja  ensimmäiset askeleet

Milan perustettiin vuonna 1899. Sen historian ensimmäinen presidentti ja perustajajäsen oli englantilainen Alfred Edwards. Tuolloin seura aloitti nimellä Milan Cricket and Football Club. Kuten nimestä voi päätellä, seurassa pelattiin jalkapallon lisäksi myös krikettiä. Milanin suosio kasvoi kaupungissa ja se alkoi keräämään jatkuvasti lisää kannattajia jalkapallossa. Seura rekisteröityi silloiseen Italian jalkapalloliittoon. Milanin ensimmäinen peli pelattiin 11.3.1900 toista milanolaisseura Mediolanumia vastaan, jonka Milan voitti 3-0. Ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin 15.4.1900, jossa Milan hävisi Torinolle 3-0. Milanin ensimmäinen kapteeni oli yksi sen perustajista, Herbert Kilpin.

Milanin ensimmäiset vuodet olivat menestyksekkäitä. Seura voitti ensimmäisen mestaruutensa vuonna 1901, kun vastassa oli Genoa, joka oli tuon ajan ylivoimainen ykkösjoukkue Italiassa. Nyt seuran nimeksi muuttui pelkkä Milan Football Club. Kaksi peräkkäistä mestaruutta Milan voitti vuosina 1906 ja 1907. Milanon jalkapallon kannalta merkittävä tapahtuma koettiin vuonna 1908, kun Internazionale Milano perustettiin. Ensimmäisen ottelun nämä kaksi kilpakumppania pelasivat 15.10.1908 Milanin voittaessa 2-1.

Maailmansotien aikana sarja oli keskeytettynä. Alkoi Milanin pitkä menestyksetön kausi. Seuran kannalta merkittävimmät tapahtumat olivat vuonna 1926 San Siron stadionin rakentaminen seuran silloisen presidentin Pietro Pirellin avustuksella ja vuonna 1929 perustettu Girone Unico, eli nykyinen Serie A. Vuonna 1938 Milan vaihtoi kolmannen ja viimeisen kerran nimensä virallisesti AC Milaniksi, vaikka fasistisen hallinnon aikana seura pakotettiin vaihtamaan nimekseen Milano, mutta sodan loputtua nimi vaihtui tutuksi AC Milaniksi.

Menestyksen alku

Sodan jälkeisenä aikana seuroille annettiin lupa hankkia korkeintaan viisi ulkomaalaista. Milan osti kolme ruotsalaista; Gunnar Nordahlin, Gunnar Grenin ja Nils Lidholmin, jotka tunnettiin myös triona Gre-Ni-Lo. Etenkin keskikenttämies Lidholm oli tärkeä lenkki Milanin joukkueessa, joka voitti scudetton neljästi 50-luvulla. Hän myös valmensi myöhemmin valmentajana Milanin kymmenenteen scudetoon. Gunnar Nordahl on edelleen Milanin kaikkien aikojen tehokkain hyökkääjä 210:llä maalilla 257:ssa ottelussa. Nordahl voitti Milanissa 2 scudettoa, kunnes siirtyi Romaan. Vuonna 1958 Milan pääsi ensimmäiseen Eurooppa Cupin finaalinsa, jossa se hävisi Real Madridille jatkoajalla.

Myös 60-luku toi Milanille menestystä. Seuraan olivat tulleet 50-luvun lopussa kolme suur-pelaajaa: seuran ehdottomiin legendoihin ja kapteenistoon kuuluva Gianni Rivera, brasilialainen hyökkääjä Jose Altafini ja uruguaylainen keskikenttä Juan Alberto Schiaffino. Heidän johdollaan Milan voitti Scudetton 1962 ja ensimmäisenä italialaisena joukkueena Eurooppa Cupin 1963 Eusebion Benficaa vastaan legendaarisella Wembleyllä. Pystin nosti ilmaan tuolloin 31-vuotias kapteeni Cesare Maldini. Lisää menestystä seurasi vuonna 1967, kun Milan voitti historiansa ensimmäisen Coppa Italian. Vuonna 1968 Milan vei scudetton ja Cup voittajien cupin. Seuraavana vuonna Milan voitti toisen Eurooppa Cupinsa Johan Cruijffin Ajaxia vastaan numeroin 4-1 Pierino Pratin hattutempun avustuksella. Intercontinental cupin finaalissa Milan kaatoi argentiinalaisen Estudiantesin yhteismaalein 4-2. Gianni Rivera äänestettiin Euroopan parhaaksi pelaajaksi ensimmäisenä italialaisena.

Putoaminen sarjatasoa alemmaksi

70-luvun alkupuolella suuruudet Schnellinger, Prati, Trapattoni ja Sormani lopettivat uransa tai siirtyivät pois seurasta. Seuroilla ei ollut enää lupaa ostaa ulkomaalaisia pelaajia, ja Milan jäi Serie A:ssa toiseksi kolmena vuonna peräkkäin 70-luvun alussa. Milan valloitti Coppa Italian kolmesti vuosina 1973, 1974, 1977; toisen Cup voittajien cupinsa Leedsiä vastaan 1973 ja kymmenennen scudettonsa vuonna 1979. Tuon jälkeen Gianni Rivera lopetti pitkän uransa Milanissa ja toinen tuleva suuruus, Franco Baresi, aloitti punamustissa.

Tästä alkoi Milanin historian synkimmät ja häpeällisimmät vuodet. 1981-kauden loputtua Italiassa paljastui laaja vedonlyöntiskandaali. Mukana olivat mm. Milanista kaksi pelaajaa ja seuran presidentti Felice Colombo. Milan pudotettiin seuraavaksi kaudeksi ensimmäistä kertaa Serie B:hen, mutta kykeni nousemaan välittömästi takaisin pääsarjaan yhdessä kaudessa. Milan putosi kuitenkin uudelleen seuraavana vuonna, voitti Serie B:n, ja teki jälleen paluun Serie A:han.

Berlusconin aikakausi ja lentävät hollantilaiset

Mediamoguli Silvio Berlusconi pelasti Milanin konkurssin partaalta vuonna 1986 ja alkoi panostamaan etenkin seuran juniorityöhön. Hän rakennutti Milanellon, joka toimii nykyäänkin Milanin harjoituskeskuksena. Milanello oli aikansa moderneimpia harjoituskeskuksia, jossa useat huippulahjakkuudet jalostettiin. Berlusconi satsasi rahaa myös pelaajiin ja hankki mm. Ancelottin, Donadonin ja Massaron vahvistamaan joukkuetta. Seurassa pelasivat nyt myös kolme hollantilaista: Marco van Basten, Ruud Gullit ja Frank Rijkaard. Arrigo Sacchi palkattiin valmentamaan seuraa. Nuori Paolo Maldini teki debyyttinsä seurassa.

Kaudella 1988 Milan ja Napoli kamppailivat mestaruudesta ratkaisevassa ottelussa Diego Maradonan johtamaa Napolia vastaan. Milan voitti Virdisin kahdella- ja van Bastenin yhdellä maalilla 3-2, ja Milan voitti scudetton. Seuraavaksi kaatui Sampdoria Italian supercupin finaalissa 3-1. Milan selvitti tiensä Eurooppa Cupin loppuotteluun, missä se murskasi romanialaisen Steuan 4-0. Van Basten ja Gullit tekivät molemmat kaksi maalia. Barcelona kaatui Euroopan supercupin finaalissa 2-1, ja Nacional Medelin Intercontinental cupissa 1-0. 89/90-kautena Milan voitti pystit uudestaan kaikissa puolustamissaan kilpailuissa, mm. Benfican Eurooppa Cupin finaalissa 1-0. Gullit voitti Euroopan parhaan pelaajan palkinnon vuonna 1987. Van Basten teki nousun kannattajien sydämmiin ja todellisiin Milanin legendoihin. Hän nappasi Euroopan parhaan pystin itselleen vuosina 1988, 1989 ja 1992.

Vuonna 1991 Capello saapui Milanin peräsimeen ja Sacchi siirtyi valmentamaan Italian maajoukkuetta. Heti ensimmäisellä Capellon kaudella Milan ei hävinnyt otteluakaan liigassa voittaen Serie A:n. Tappiottomien otteluiden putki kesti lopulta uskomattomat 58 ottelua(!). Milan voitti kolmesti peräkkäin mestaruuden sekä Italian supercupin 1992-1994. Vuosina 1993-1995 Milan selvisi kolmesti peräkkäin Eurooppa Cupin finaaliin, mutta onnistui voittamaan ainoastaan Barcelonan vuonna 1994, 4-0 lukemin. Joukkueessa oli mukana ulkomaalaisia suuria pelaajia, mm. Savicevic, Desailly, ja Boban. Arsenal kaatui Euroopan supercupin finaalissa 2-0. Van Basten joutui lopettamaan uransa ennen aikojaan useiden loukkaantumisten seurauksena.

Elämä jälkeen van Bastenin

95/96-kaudeksi kaikki kolme hollantilaista olivat jättäneet seuran, ja etenkin van Bastenia korvaamaan oli ostettu liberialainen George Weah, joka voitti ensimmäisenä afrikkalaisena FIFA:n vuoden jalkapalloilijan palkinnon. Milan voitti Weahin johdolla viidennentoista scudettonsa 1996. Valmentaja Capello käväisi valmentamassa Real Madridia, mutta palasi Milaniin 1998. Franco Baresi ja Mauro Tassotti lopettivat pitkät uransa Milanin paidassa.

98/99-kaudella Berlusconi pestasi Udinesestä valmentajaksi Alberto Saccheronin ja hyökkääjäksi Oliver Bierhoffin. Kausi alkoi huonosti, mutta loistava loppukiri toi mestaruuden Milaniin. Seuraavaksi kaudeksi Milan osti ukrainalaishyökkääjä Andriy Shevchenkon Dinamo Kievistä, joka on osoittautunut Milanin parhaaksi hankinnaksi viime vuosina. Heti ensimmäisellä kaudella Shevchenko voitti Serie A:n maalikuninkuuden, mutta seuran menestys jäi uupumaan. Saccheroni sai potkut.

Erotetun Saccheronin jälkeen Cesare Maldini ja Fatih Terim yrittivät vuorollaan nostaa Milanin takaisin voittokantaan, mutta tuloksetta. Entinen Milan-pelaaja Carlo Ancelotti vapautui Juventuksesta ja palkattiin valmentajaksi. Ancelottin ensimmäinen kausi ei tuonut menestystä, mutta Milan selvitti tiensä seuraavan kauden Mestareiden liigaan karsintoihin. Milan satsasi nyt lisää siirtomarkkinoilla ja osti Alessandro Nestan Laziosta, Clarence Seedorfin Interistä ja Rivaldon Barcelonasta. Etenkin Nesta ja Seedorf osoittautuivat hyviksi hankinnoiksi. Heti seuraavana kautena Milan voitti Juventuksen Mestareiden liigan finaalissa rangaistuspotkukisassa. Menestyksen uusi aikakausi oli alkanut.

03/04-kaudella Milan voitti scudetton ensimmäistä kertaa neljään vuoteen. Kivenkova puolustus yhdistettynä vahvaan hyökkäykseen takasivat menestyksen. Berlusconi joutui jättämään seuran presidentin tehtävät 2004.

Kaudella 04/05 Milan oli mukana taistelemassa sekä scudettosta, että Mestareiden liigasta voitosta, mutta jäi katkerasti kakkoseksi molemmissa kilpailuissa.