Veikkausliiga: jännitys siellä missä pitääkin

Huomio kiinnittyy mestaruuskamppailuun. Voittajaehdokkaat ovat jo erottuneet, mutta jaossa olevien pisteiden jakaantuminen voi tuoda yllätyksiä.

Maajoukkuetauolle lähdettäessä Veikkausliigasta on pelaamatta seitsemän kierrosta. Joukkueille on jaossa maksimissaan 21 pisteen potti. Paljon voi vielä tapahtua – tässä katsaus futisliigan loppurypistykseen.

Ennen Veikkausliigakauden alkua Paitsio.comin asiantuntijat olivat sitä mieltä, että on tapahduttava ihmeitä, mikäli mestaruus menee kolmikon TPS - Tampere United - HJK ulkopuolelle. Enää ei voi olla niin varma. Klubi on ainoana mukana taistelussa mestaruuspystistä.

FC KooTeePee tuomittiin ennakkoon kaikkialla suoraksi putoajaksi. Se onkin parhaiten odotuksiin vastannut joukkue. Sopii kuitenkin muistaa, että kotkalaiset ovat saaneet takaisin kultapojunsa Teemu Turusen ja näin myös pakettiaan kuosiin. Viimeisestä seitsemästä ottelusta raitapaidat ovat hävinneet vain kolme - loistava saldo peilattuna joukkueen alkukauden lohduttomiin otteisiin.

Hännillä ei siis ole niin kihelmöivää: aivan kuten pitääkin, liigan jännitys kohdistuu mestaruuskamppailuun. FC Inter, HJK ja FC Honka lähtevät liigan loppupyrähdykseen kolmen pisteen sisältä 13. syyskuuta.

Pitkään 2000-luvulla käymistilassa ollut Inter osoitti piristymisen merkkejä viime kaudella. Tämän kauden esitys on silti sensaatio. Alkulennon odotettiin jäävän lyhyeksi, kun maaleja mättänyt Timo Furuholm loukkaantui. Ats Purje (kaudella 7 maalia) ja myöhemmin Domagoj Abramovic (4 maalia kahdessa viime pelissä) kuitenkin osoittivat, ettei menestys ollut Furuholmista kiinni. Job Dragtsma on luonut voittavan kaavan, joka perustuu erinomaiseen puolustamiseen (Bantamoi, Hooiveld, Aho) ja aktiiviseen joukkuepeliin.

Valtavasti muuttuneeseen HJK:hon suhtauduttiin epäilevästi. Se oli turhaa, sillä joukkueen peli lähti liikkeelle mukavasti alusta asti. Antti Muurisen hyökkääjätilanne oli ajoittain suorastaan huvittava: ottelukohtaisesti kokoonpanoon oli heittää neljä liigan huipputason kärkeä; kävipä niinkin, että kaikki pelasivat 45 minuuttia mieheen. Klubilla ei ole keskustassa pelintekijää, lukuun ottamatta huipputaitavan Sakari Mattilan, 19, muutamia väläytyksiä. Sen sijaan taitavat laitamiehet pelaavat puolipitkillä syötöillä kärjille maalipaikkoja. Kaava toimii kuin tauti, mutta raja tulee vastaan muita kärkijoukkueita vastaan. Silloin on keksittävä muita ratkaisumalleja. Niitä voi loihtia esimerkiksi Dawda Bah.

Sekatavarakauppa FC Honka myi yliarvostetut Hannu Patrosen ja Tomi Maanojan Allsvenskaniin. Korvaajat Roope Heilala ja Tuomas Peltonen ovat todistaneet olevansa täysin yhtä kyvykkäitä pelimiehiä. Muuttoliike Ruotsiin ei ole heikentänyt joukkueen yksitoistikkoa. Ongelmia kuitenkin tulee korvaajien loukkaantuessa tai saadessa pelikieltoja. Kolmannen kauden liigajoukkue on taitekohdassa: Espoon kuplassa on puhkeamisen merkit, mutta aivan yhtä hyvin seura voi ajautua menestysraiteellekin. Kovakuntoinen joukkue ainakin yrittää pelata korkealla tempolla, maata pitkin ja roiskimatta. Se on ylevä periaate, joskin totuus on useimmiten aivan toinen.

Nälkäisyys ratkaisee voittajan

Kärkijoukkueiden loppuohjelmalla ei ole merkitystä. Voitonnälkäisin joukkue voittaa Suomen mestaruuden. Inter on paras joukkue tähän asti. Osaako se kuitenkaan voittaa silloin kun se on kaikkein tärkeintä? Myös liian suuri tasapelimäärä (7 kpl, yli kolmannes otteluista) voi koitua kohtalokkaaksi.

HJK:lla on kokemusta, näkemystä ja kolmikon paras materiaali. Nälkääkin on, sillä mestaruus on kiertänyt jo viisi vuotta. Viime kausikin oli Klubi-mittakaavalla törkeä floppi. Heikkoudet ovat keskikentän keskustasta puuttuva pelaavuus sekä topparipelin ailahtelevaisuus.

Honka yllätti kaikki paitsi itsensä ja kannattajansa kaatamalla norjalaisvastustajan UEFA Cupin karsinnassa. Tulevat ottelut Racing Santanderia vastaan ovat joukkueelle upea tilaisuus. Ne kuitenkin vievät latausta liigapeleistä. "Rasitteena" on lisäksi Suomen Cup. Tästä suosta, positiivisesta sellaisesta kylläkin, nousu Suomen mestariksi olisi melkoinen näytös.

Keskikastissa on tylsää?

Ei ole montaa kierrosta siitä, kun FC Lahti ja MyPa saattoivat pistepottiinsa vedoten puhua itsestään mestarikandidaatteina. Kun lahtelaiset saivat vielä itseään maajoukkuevireeseen kuntouttamaan tulleen Litin, nousivat odotukset entisestään. Huonot viimeaikaiset putket ovat kuitenkin jumiuttaneet joukkueet keskikastiin.

Suurin syy TPS:n odotettua huonommalle menestykselle on katastrofaalinen loukkaantumishistoria. Vaikka materiaali on hyvä, kenties liigan kovin, ei se kestä rajattomasti poissaoloja. Myöskään edellistä valmentajaa Mixu Paatelaista teoreettisemman Martti Kuuselan pelifilosofia ei ole juurtunut turkulaisiin.

FC Hakan tilanne ehti hetken näyttää jo todella pahalta. Hiipuvien resurssien riuduttamaa joukkuetta tuli kuitenkin pelastamaan Sedu Koskinen. Jo pelkkä aavistus paremmasta huomisesta piristi joukkueen. Sedussa onkin ainesta futiksen Harkimoksi. Menestynyt ja rahakas kaupunkilainen, joka uskaltaa yrittää – ihanteellinen vihan kohde punaniskoille!

Äkkiseltään keskikasti saattaa tuntua tylsältä. Tarkemmin ajateltuna siellä silti piilee paljon mielenkiintoista. Varsinkin TPS ja Haka, vanhat kunnon legendaseurat, ovat kytemistilassa. Niiden liekki leimahtaa uuteen paloon jo ensi kaudella.

Lahdella, MyPalla, TPS:llä ja Hakalla on vielä mahdollisuuksia himmeille mitaleille. Loppukausi kuluu kuitenkin lähinnä ensi vuoteen valmistautuessa.

Peräpäässä yllättäviäkin "suosikkeja"

Kolmannen polven pääsarjajalkapalloilija Henri Myntti on ollut mestari-TamU:n ainoa valopilkku. Topparin sisäinen maalintekijä on herännyt henkiin, kun hänet on nostettu piristämään tehotonta hyökkäystä. Porukka ei ole muutoin herännyt talvilomaltaan missään vaiheessa. Valmentaja Ari Hjelmin myönteiset kommentit ihmetyttävät katsellessa nurmella laahustavaa halutonta joukkoa. Ei panosta loppukaudella.

Myös Jarolla näyttää olevan sarjapaikka varmistettuna, siitä piti huolen Mikko Hyyrysen tahdittama arvokas kolmen voiton putki elokuussa. Mutta mitä ihmettä Vaasassa tehdään? VPS ja Ykkösen VIFK ovat pelanneet yhteensä käsittämättömät 20 tasapeliä. Jalkapallossa on kyse voittamisesta. Vaasalaiset ovatkin molemmilla sarjatasoilla putoamisuhan alla. VPS:n yhdeksän tasapeliä merkitsee 18 sarjapisteen menetystä – se vastaa kuutta tappiota!

KooTeePee, KuPS ja IFK Mariehamn ovat varsinaiset putoajakandidaatit, mutta kyseenalaiseen kastiin on ilmoittautunut myös alkukaudesta lupaillut RoPS. Lappilaiset ovat varmistaneet tämän kuudella viimeisellä ottelullaan. Pottina on tasapeli ja viisi peräkkäistappiota. Loukkaantumiset sekä tutut (ainakin osin aiheettomat) lahjus- ja olosuhdesekoilut ovat toki vaikeuttaneet RoPS:in taivalta.

MIFK:n vajoaminen näin pohjalle on yllätys. Saarelaisten liigapaikka alkoi jo näyttää vakiintuneelta. Vaikka esimerkiksi englantilaishankinnat ovat menneet penkin alle, on joukkue parempi kuin mitä sarjataulukko kertoo. Muutama maali David Carlssonilta oikealla hetkellä vapauttaa pelin, ja oolantilaiset jatkavat liigassa vuonna 2009. KooTeePeen ja Kuopion Palloseuran pelaaja- ja valmennushenkilöstö puolestaan eivät yksinkertaisesti ole liigatasoa.

Ennuste

KooTeePee lähtee Ykköseen miettimään tekosiaan. KuPS karsii. Haka, TPS ja mahdollisesti MyPa nousevat mitalien tuntumaan, mutta aika loppuu kesken. Honka pystyy pitämään nipin napin pronssisijansa. Interin on tyytyminen hopeamitaleihin, sillä materiaalin, nälkäisyyden ja riittävän kokemuksen yhdistelmä vie HJK:n Suomen mestaruuteen.

PASI TUOMINEN
info(a)pasituominen.com