04.04.06 08:32
Helsingin Jalkapalloklubi, espoolainen FC Honka sekä FC Lahti edustavat Etelä-Suomea alkavalla Veikkausliigakaudella. Etelän miehillä on tarjottavanaan kovia uutuusnimiä. Roy Hodgsonia maajoukkueen valmentajana edeltänyt Antti Muurinen palaa kotimaiseen liigaan ja FC Lahteen. Pohjoismaisten liigojen erikoismies Janne Saarinen pelaa pitkästä aikaa Suomessa, tällä kertaa espoolaisten ryhmässä. Maalitykki Antti Pohja tehoilee puolestaan Klubin raitapaidassa.
HJK: Sekoituksessa on menestyksen maku
Uuteen kauteen lähdettäessä Helsingin Jalkapalloklubi on aina mestarisuosikki, eikä kausi 2006 tee tähän poikkeusta. HJK:n miehistö on Veikkausliigan mittapuulla ainutlaatuinen yhdistelmä laatupelaajia, potentiaalisia tähtiä ja sarjajyriä.
Viime kaudella HJK kuittasi hopeaa neljä pistettä MyPalle hävinneenä. Tappioita liigassa tuli neljä kuten mestarillekin. Klubi pelasi ottelut pääosin yhden kärjen taktiikalla, mikä maksoi tukun maaleja. Kahden tehokkaimman maalintekijän Juho Mäkelän ja Joakim Jensenin lähtö vei mukanaan 26 (60 %) joukkueen viime kaudella tekemistä 43 maalista.
Hankinnoissaan HJK on valinnut linjakseen laadun. Uudet pelaajat ovat toppari Timo Marjamaa sekä maajoukkuetason maalintekijä Antti Pohja.
Valmentaja Keith Armstrongin joukkueiden tyyliin Klubinkin peli perustuu kovaan puolustukseen. Mainioita torjuntoja viime kaudella esittänyt ja parahiksi liiga-aloitukseen kuntoutuva Ville Wallén ei ole varsinainen ihmeveskari, mutta puolustuslinja on täyttä rautaa. Marjamaan ja Markus Halstin muodostama topparipari on mahdollisesti liigan paras. Laitapakeiksi on tarjolla sekä lahjakkuutta että kokemusta. HJK-puolustuksen erityisvahvuus on runsaat vaihtoehdot, sillä useat pelaajat voivat esimerkiksi tuurata ykköstoppareita näiden ollessa poissa.
Vaihtoehtoja on myös keskikentälle, mutta sillä osastolla kyse ei ole välttämättä vahvuudesta. HJK on näet kärsinyt Aleksei Eremenko jr:n lähdön jälkeen pelintekijän puutteesta. Alkavalla kaudella oivaltavia läpisyöttöjä kaivataan, sillä maalimylly Pohjalle on pelattava paikat maata pitkin. Esimerkiksi Perparim Hetemaj ja Rami Hakanpää omaavat haluttuja taitoja, mutta pelin tekemisen painotukset ja onnistuminen riippuvat Armstrongin taktisista valinnoista.
Keskikentän ja hyökkäyksen yhteys toimii hyvin ainakin laitojen kautta. Liigan paras winger Sebastian Sorsa jakaa oikealta maukkaita keskityksiä. Ne menevät kuitenkin pitkälti hukkaan, jos joukkueella on vain pienikokoisia hyökkääjiä. Nyt niitä on useita, Pohja mukaan lukien. Klubi etsiikin vielä isokokoista hyökkääjää.
HJK:n ja yleisön iloksi joukkueessa on erinomainen valikoima tulevaisuuden tähtiä: Halsti, Hetemaj, Sorsa, Ilari Äijälä ja Jarno Parikka ovat kaikki lähivuosina eurooppalaisten ammattilaisjoukkueiden pelaajia. Toisaalta kesän siirtoikkuna on kaiketi HJK:n kauden pahin uhka. Pieni ihme on, jos koko mainittu viisikko pelaa Klubissa vielä kauden päättyessä.
Klubilla on monipuolinen ja laadukas materiaali, mutta johtajuustyhjiö on olemassa. Keneen katsotaan, kun taistelu on kuumimmillaan ja tarvitaan ratkaisijoita?
Ennuste: mestaruustaistelussa, mutta siirtoikkuna on uhkana.
Profiilipelaajat:
Timo Marjamaa, Markus Halsti, Rami Hakanpää, Sebastian Sorsa
Huomisen otsikoissa:
Perparim Hetemaj, Ilari Äijälä, Veli Lampi
Uudet pelaajat:
Timo Marjamaa, Antti Pohja
Maisemaa vaihtaneet:
Juho Mäkelä, Mika Nurmela, Ridvan Zeneli, Raffaelle de Gregorio, Pablo Muniz, Adel Eid
Honka: Enemmän taidokkuutta kuin espoolaisuutta
Espoosta tulee Veikkausliigakartalle energinen ja taitava FC Honka, jonka ei tarvinne pelätä ranskalaista pääsarjavisiittiä. Täydellisellä onnistumisella mitalitoiveetkaan eivät ole haihattelua. Toisaalta epäyhtenäisyys ja loukkaantumiset voivat painaa joukkueen alempaan keskikastiinkin.
Epäonnistuneen alkukauden jälkeen Honka oli lopulta ylivoimainen viime kauden Ykkösessä; se hävisi toukokuun puolenvälin jälkeen vain yhden ottelun. Maaleja syntyi runsaasti ja alakerta oli pitävä. Kaikki Hongan viime kauden tärkeimmät pelaajat jatkavat, ja siirtoruletti on tuottanut silkkaa voittoa. Espoolaisissa pelaa myös alkavan kauden kovin uusi pelaajanimi, keskikenttärooliin vihdoin palaava Janne Saarinen. Honka pystyy juoksuttamaan nurmelle liigakelpoisen kokoonpanon, mutta liigatasoa ei riitä vaihtopenkille asti.
Kapteeni Sampo Koskinen, Roope Heilala, Lasse Lagerblom ja Mika Helin muodostavat yhden liigan parhaista puolustusryhmityksistä. Tämä paikkaa maalivahtipelin puutteita ja ennen kaikkea luo toimintaedellytyksiä taitavalle keskikentälle. Keskikenttäpelaajien loukkaantumishistoriat, erityisesti Ilpo Vernon vakava tapaus, luovat kuitenkin uhkaavan varjon keskikentän onnistumisen ylle.
Islantia lukuun ottamatta jokaisen Pohjoismaan liigassa pelannut Janne Saarinen tekee riemukkaan paluun kotimaan kentille. Vallu Popovitsin ohella Saarinen on Veikkausliigan tärkein yksittäinen pelaaja. Ainakin osittain vastentahtoisesti pakin paikalle aiemmin istutettu espoolainen pääsee nyt oikeaan rooliinsa, tekemään peliä keskialueelle. Mies on riivatun taitava, ja tuo tuntuvaa pelotetta muun muassa Hongan erikoistilannepelaamiseen.
Selkeä maalipyssy ei olisi Hongalle pahitteeksi. Roni Porokara oli Hongan paras maalintekijä Ykkösessä 13 osumallaan, mutta nopealle ja taitavalle pelaajalle wingerin paikka on silti otollisin valinta.
Hongan liigamenestys ei ole taidosta kiinni. Eniten kysymyksiä onkin henkisellä puolella. Huipputason valmennuksessa melko kokemattomalla Mika Lehkosuolla on kriisijohtamisen näytöt antamatta: löytyykö työkaluja jos joukkue ajautuu vaikeuksiin? Yleisestikin vähäistä yhtenäisyyden tunnetta herättävä espoolaisuus on myös ongelma. Avainpelaajista vain Saarinen ja Jami Puustinen (kokemusta peräti Manchester Unitedin organisaatiosta) ovat espoolaisia. Ongelmiin ajautuneen Hongan pelastus ei tulisi löytymään ainakaan seura- tai kotiseuturakkaudesta. Riesaa voi lisäksi syntyä alhaisista katsojamääristä. Omakoti- ja rivitaloihinsa mielellään linnoittautuvia espoolaisia on vaikea saada liikkeelle, ja suuria määriä helsinkiläisiä ja vantaalaisia on turha Tapiolaan odottaa.
Ennuste: ylempään keskikastiin. Useiden loukkaantumisherkkien pelaajien kunnossa pysyminen on menestyksen elinehto.
Profiilipelaajat:
Janne Saarinen, John Weckström, Roope Heilala, Roni Porokara
Huomisen otsikoissa:
Jami Puustinen
Uudet pelaajat:
Janne Saarinen, Jami Puustinen, Roope Heilala, Mika Helin, Lasse Lagerblom, Vesa Heikinheimo, Tomi Maanoja, Pekka Sihvola, Nicholas Otaru, Paulus Arajuuri
Maisemaa vaihtaneet:
Tomi Nyman
FC Lahti: Huippuvalmentaja rakentaa ehjää kautta
Loukkaantumisista ja huonoista alkukausista kärsinyt FC Lahti lähtee huippuvalmentaja Antti Muurisen johdolla rakentamaan vihdoin ehjää kautta. Jos paketti saadaan kasaan ja jopa pysymään kasassa, ripustetaan lahtelaisten kaulaan arvometallia kauden päätteeksi. Alkukaudesta 2005 Lahti oli sarjan heikoimpia ja loppukaudesta parhaimpia. Loppupisteissä oli runsaasti matkaa sekä huipulle että pohjalle. Tehtiin paljon maaleja ja päästettiin paljon. Kuudenneksi sijoittuneen FC Lahden kaudella siis veti kaikista ovista.
Lahden betonimäen hyppyrinnokkatuuletkin tyyntyvät, kun valmentaja Antti Muurinen palaa kaupunkiin. Mestarivalmentaja on FC Lahden kauden paras valtti. Viime kauteen nähden ainoa merkittävä pelaajamenetys on Kari Arkivuo, mutta hänen tilalleen värvättiin erinomaisia liigaotteita Tornion wingerinä kahden kauden ajan esittänyt Pekka Kainu. Kauden pelaajisto koostuu lähes kentällisestä vahvan liigatason pelaajia sekä laajasta valikoimasta potentiaalisia onnistujia.
”Ana” tapaa rakentaa joukkueensa puolustuksesta käsin, mutta lahtelaisten suurimmat ongelmat liittyvät juuri alakertaan. Heikki Haara ja todennäköisesti seuraan hankittava brassi Marcio (Huomautus 10.4.2006: Marcion kanssa tehtiin vuoden sopimus.) muodostavat liigakelpoisen toppariparin, mutta laitapuolustus jättää toivomisen varaa. Maalivahti Michal Slawuta on hyvä, vaikka sortuukin ajoittaisiin hasardeihin.
Keskikentän keskusta on toinen kysymysmerkki, sillä Liigacup- ja harjoitusotteluissa ei ole totuttujen loukkaantumisten takia ollut mahdollista kehittää permanenttia. Ville Taulo ja Jarkko Koskinen muodostaisivat oivan keskustatandemin. Vaihtoehtoja löytyy sekä keskelle että laidoille.
Lahtelaisten kärkipari Mika Kottila – Rafael on niin hyvä, että molempien ollessa kunnossa Muurinenkin joutuu luopumaan useasti käyttämästään yhden kärjen taktiikasta. ”Tsaibuli” Kottilan avauskausi Lahdessa oli heikko, mutta nyt stadilaisella on uusi ilme ja oma paikkansa joukkueessa. Liigan kenties kovin pari tullee hätyyttelemään 30 yhteismaalin rajaa.
Jo tilastollisestikin FC Lahden pitäisi vihdoin kyetä pelaamaan ehjä liigakausi. Huippuvalmentaja vastaa hankkeen johtamisesta, mutta kultahaaveita ajatellen pelaajistossa pitäisi olla lupauksien rinnalla enemmän laadukasta kokemusta.
Ennuste: taistelee himmeämmistä mitaleista, jos loukkaantumiset ja perinteinen alkukauden kompurointi vältetään.
Profiilipelaajat:
Jarkko Koskinen, Rafael
Huomisen otsikoissa:
Ville Taulo, Eero Korte
Uudet pelaajat:
Pekka Kainu, Saku Pesonen, Marcio (Brasilia)
Maisemaa vaihtaneet:
Kari Arkivuo, Lasse Lagerblom, Jukka Koskinen
kirjoittanut: Pasi Tuominen
